keskiviikko 21. helmikuu 2018

bullet journal: helmikuun layout

Aika pikaisen bullet journal -päivityksen! Sivuhuomiona, missä vaiheessa tää alkuvuosi on karannut jo helmikuun loppupuolelle? Vaadin kirjallista selvitystä ja liitteeksi valitusoikeuslomake, kiitos.  Mutta helmikuu eli perinteinen överivaaleanpunainen ystävänpäivämättösetti, joten vaaleanpunaista ja vaaleanliilaa sokerikuorrutetta koko kuukaudeksi!

bujohelmi1

Koko kuukauden näkymään kopioin härskisti jostain Pinterest -kuvasta origamiflamingon sekä -kolibrin, en edes esitä osaavani kikkailla tommosia ilman minkään sortin mallioppimista. (Tulee mieleen mallista piirtämisestä se, kun pienenä teipattiin Pokemon-kortteja kaverin kanssa ikkunaan että saatiin niistä vähän valoa läpi ja piirrettiin sitten Pokemonei paperille ja oltiin niin ylpeitä näköisistä lopputuloksista!). Kuukausinäkymään on tungettu myös vaakatasoinen habit tracker, johon koitan päivittäin seurailla muutamaa juttua jotka haluaisin ainakin lähes päivittäisiksi rutiineiksi. So far not so good, mitäpä lottootte onko esimerkiksi ”päivittäinen pikasiivous” -sarakkeessa kuinka monta merkintää.. Kaunis ajatus on myös tuo alaoikealla oleva viikottainen trackeri esimerkiksi sähköpostin saapuneet -kansion tyhjäyksestä ja lakanoiden vaihdosta sekä meikkisiveltimien pesusta. Kyllä mä vielä joskus saan noita täytettyäkin!

bujohelmi2

Viikkoaukeamissa oon noudattanut itseasiassa koko alkuvuoden tuota samaa layoutia. Yläkulmassa pieni kuukausinäkymä, ja keskellä sivua kulkee viikonpäivät joihin pyrin täyttämään vain checklist-tyylisesti päivän muistettavat asiat.

bujohelmi4

Vasemmanpuoleista isoa boksia käytän päivittäisen doodling-tarpeeni täyttämiseen ja kirjoittelen tai piirrän sinne jotain yksittäisiä kivoja asioita. Koitan laittaa sinne joka päivältä aina yhden jutun jonka haluan siltä päivältä syystä tai toisesta ikuistaa, ei sen tarvii olla vaikkapa erityisen hyvää iltaruokaa kummempi huomio. Niin, ja aikaisemmissa viikkonäkymissä niitä muistelotuherteluja eksyi viikonpäiväbokseihin joka teki ulkoasusta jokseenkin sekavan, nyt kaikki viikon tuhertelut pysyy aina yksien raamien sisällä.

bujohelmi5

Oikealta löytyy sitten taas bonustilaa muistilistoille sun muille, ja pyrin jättämään oikeaan alakulmaan tilaa viikon kuvaprintille, joita täytyy alkaa taas tulostamaan Polaroidilla. (Penkokaa kalenteritagia niin tiedätte mitä meinaan!) Mulla on koko alkuvuoden kuvat vielä printtaamatta, täytyy ottaa ryhtiliike niiden kanssa joku kaunis vapaapäivä..

bujohelmi7

Viikkonäkymien lisäksi kuljettelen mukana myös daily journalia, johon oon ottanut tilaa tämän vuoden bujossa kaksi riviä per päivä. Sinne tulee kirjoitettua aina päivän päätteeksi se pari lausetta päivän fiiliksistä.

bujohelmi3

Toinen juttu mikä on nyt löytynyt uutena juttuna sekä tammi- että helmikuulta, on expense tracker! Tein itselleni pienimuotoisen uudenvuoden lupauksen alkaa seuraamaan rahankulutusta vähän tarkemmin, ja kirjaan tuonne oikeastaan kaiken rahankäytön. Koitan kategorisoida kortin höyläämisen ruokaan, välttämättömiin menoihin kuten vuokraan ja laskuihin, viihteeseen kuten leffalippuihin sekä ulkona syömisiin, vaatehankintoihin sekä kauneudenhoitoon. Kuun päätteeksi lasken kuhunkin kategoriaan uponneet rahasummat yhteen ja teen upean piirakkadiagrammin siitä, että miten rahankäyttö oikein on eri kategorioiden välillä jakaantunut ja koitan tehdä huomioita siitä, että mikä oli nyt järkevää rahankäyttöä ja mikä ei. Niin, ja jäikö tulojen ja menojen jälkeen minkä verran rahaa säästöön.

bujohelmi8

Semmoisilla helmikuuhun! Nyt vois täyttää päivän journal-rivit ja mennä nukkumaan. Voin kertoa, että kuukauden tavoite ”nuku enemmän” ei oo kyllä toteutunut vielä juuri lainkaan.. Kattelis jos vaikka pankittais niitä yöunia tuossa ensi viikolla koittavan talviloman aikana!


sunnuntai 18. helmikuu 2018

orastava farkkumuija

Vielä puoli vuotta sitten en olis ikinä nähnyt itteeni kirjoittamassa tätä merkintää. Mun blogia yhtään pidempään seuranneet tietävät saletisti, ettei mun vaatekaapin peruspilareihin oo koskaan kuulunut farkut. Mä oon aina pitänyt niitä epämukavina ja jotenkin vaikeina vaatekappaleina. (Niin siis jep, farkkuja..?!) Jos mulle joskus jotkut satunnaiset pöksyt on koipiin eksyneet, niin siitä on saanut kyllä kuulla joka ikinen kerta: ”Herrajumala, sulla on housut jalassa!” (Kuulostaa joltain, mitä kroonisen itsesensäpaljastelijan lähiomainen vois huudahtaa..) Mutta jotain mystistä on tapahtunut, nimittäin musta on meinannut tulla vähän farkkumuija. Tilasin Ellokselta kaupallisen yhteistyön merkeissä ittelleni bränikät Leviksetkin?!  Wadap..

ellosdenim2

ellosdenimm1

Mä en tajua että mistä farkkukammoni on alun perin edes lähtenyt, mutta viime vuosina oon yhdistänyt farkkujen kartteluun vahvasti sen, etten kokenut näyttäväni hyvältä ne päällä. Muijilla on aina se yksi ruumiinosa, jonka kokee erityiseksi maanvaivaksi (vaikkei siinä muut yhtään mitään vikaa näkisivätkään vaan se kompleksi on ihan vaan sun korvien välissä), ja mulle tuo ruumiinosa on ollut aina reidet. Kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana mun kehonkoostumuksessa on tapahtunut sen verran muutoksia, että pikkuhiljaa mulle on tullut olo että ne farkut näyttää itseasiassa ehkä sittenkin ihan hyviltä :) Ja mitä siihen myyttiseen käyttömukavuuteen tulee jonka piti mun mielestä olla nollatoleranssin luokkaa, niin oon löytänyt kaks taikatermiä: High waist ja super stretch :D Tästä johtuen kuluneen talven ajan oon tainnut vetää jalkaani useammin farkut kuin hameen tai mekon. Ja mustat farkut tuntuu yhtäkkiä olevan se vaatekappale, joka käy kaiken kanssa. Mitä täällä tapahtuu!?

 

ellosdenim1

Sitruunapaita täältä.

ellosdenim4

Farkkukokoelmani on sattuneista syistä aika olematon, itseasiassa omistan tällä hetkellä vain kahdet hyvät farkut: Ne vakkarimustat sekä samat vaaleansinisinä. Perussiniset farkut oli siis kiikarissa, kun lähdin kahlaamaan Elloksen sivuilta ittelleni uusia byysia (koittaen olla karkaamatta jatkuvasti kodinpuolelle, johon oli tullut ihan liikaa kaikkia kivoja kevätjuttuja kotiin..)

Orastavan farkkumuijailuni myötä olin kuitenkin yllättävän haasteen edessä: Ensin kun olin onnistunut valitsemaan kaikkien merkkien joukosta ittelleni sen parin jonka halusin, niin ostoskoriin klikkaus ei ollutkaan niin simppeliä. Mites hitossa farkut tilataan netistä noin ylipäätään?! Varsinkin merkiltä jolta en omista aikaisempia tuotteita lainkaan. Kolttukokojen arviointi on mun supervoima jonka avulla sankaroin suvereenisti ittelleni sopivankokoista settiä ilman mitään ongelmaa, mutta farkut, ai jumaleissön mitä kryptoniittii. Tuumakoot eli hiton liian monta vastinevariaatiota esimerkiksi universaalille koolle S.. 26? 27? 28? Riippuu merkistä? Löystyyksnää, isoa vai pientä mallia? Entä lahje?

ellosdenim6

Ei auttanut muuta kuin kaivaa mittanauha esille ja luottaa sivuston kokotaulukkoon, joka oli itseasiassa yllättävän iisi. Mittasin vyötärön ja lantion, joiden avulla näin mikä koko olisin Elloksen malliston tuotteissa. Muiden brändien tuotteiden kokotaulukossa löytyi joka koolle vastineeksi Ellos-koko, jonka mittailin just ittelleni siitä taulukosta. Ei kait siinä sitten kuin senttien perusteella koko ostoskoriin, ja toivomaan parasta.

ellosdenimm2

Yllätyksekseni kotiin kolahti farkut, jotka istui kuin hansikas! Kysessä on taivaansiniset Levi’sin Mile High Super Skinnyt. Ne tuntuu päältä aivan ihanan hötöisen pehmoisilta, melkein jopa paremmilta kuin tämänhetkiset luottofarkkuni joissa oon aikalailla asunut viimeiset kuukaudet. Farkkujen kaveriksi tilasin kevään kunniaksi muutaman printillisen t-paidan joita vilkkuukin noissa kuvissa.

ellosdenim7

Kirsikkapaita täällä.

Tuosta koosta mä mietin vielä sen verran että aina neuvotaan ottamaan farkuista niin pientä kokoa kuin mahdollista. Olisin voinut ahtaa itseni ehkä vieläkin pienempään kokoon, mutta sitten olis saattanut olla verenkierto kompromissin alla.. Onks teillä kokemusta vaikka just tuosta Levi’sin Mile Highsta, miten ne löystyy käytössä? Lahje olis varmaan riittänyt myös koossa 30, mutta toisaalta noissa kolmekakkosissa oli kiva punttikääntövara.

ellosdenim10

Tilasin paketin itseasiassa ekaa kertaa käyttämällä Elloksen Express24-toimitusta, joka lupaa paketin noutopisteeseen 2 arkipäivässä. Tein tilauksen torstain ja perjantain välisenä yönä, ja saapumisilmoitus kilahti puhelimeen keskiviikkona aamupäivällä. Paketin sai tuttuun tapaan tulemaan taas korttelin säteelle kotiovesta, kun valittavana oli yllättävän kiva kattaus poimintapaikkoja.

ellosdenimm3

Silmäpaita täällä. Siinäpä muuten taas malliesimerkki siitä että missä istua kun kämpässä ei oo niitä fotogeenisiä leveitä ikkunalautoja: Yöpöytä toimii ihan  yhtä hyvin :D

ellosdenim13

Mikäli sulla on mietinnässä päivitystä farkkukaappiin näin kevään kunniaksi, niin Ellokselta saa nyt 20% alennusta kaikista farkuista ja housuista, myös merkkituotteista (!). Aika jeba tarjous, kun noista Leviksistäkin saa näköjään pulittaa normaalisti yli satasta, enkä usko että nuo perusmallit on edes ikinä missään alessa.. Tarjous on voimassa 26.2. saakka!

Mutta varsinkin old school -sadekaarilukijat ohoi, voitteko kertoo miten oudolta näyttää meitsi farkuissa? :D

 


keskiviikko 14. helmikuu 2018

päivä jona unohdin puhelimen työpaikalle

Kymmenen askelta sen jälkeen, kun porttikongin kalterit oli pamahtaneet peruuttamattomasti kiinni. Puhelin. Se jäi lounashuoneeseen, eikä mulla ollut sen luo enää mitään pääsyä ennen seuraavaa aamua.

Ensimmäinen ongelma: Mitä jos joku koittaa tavoittaa mua vielä tämän illan aikana, vaikka äiti? Sehän saa slaagin jos en vastaa puhelimeen ja lähettää Medihelin. No mut mä laitan sille kotona tietokoneelta viestiä.

Toinen ongelma: Ainiin, to do -listalla on nyt roikkunut kolmatta viikkoa kohta nimeltä ”soita DNA”. Netti ei ole kotona toiminut kuukauteen ja oon laiskuuksissani jakanut nettiä puhelimesta. Voii hitto, sitten ei laitettu viestiä.. Pitääpä muuten laittaa Facebook-viesti myös työkaverille että poimii huomenna aamulla sen mun puhelmen sieltä talteen.

Kolmas ongelma: Ainiin, ei se tietokoneen netti toimi edelleenkään. No ei se nyt auta, ei muutaku luurit korvaan ja kotimatkaksi pahimpaan ketutukseen Spotify soim…

 

purpel1

Neljäs ongelma: Ei puhelinta, ei musiikkia. Matkustetaan hiljaisuudessa sit. Oli muuten hämmentävin kotimatka pitkään aikaan, kun ratikassa tuijottelin puhelimen sijaan muita matkustajia (jotka ei edes mun avointa vakoilua tajunneet, puhelimiinsa uppoutuneita kun olivat), ja taustamusiikkina kolisi kolkot kiskot.

No, selviän siinä sitten kaikessa hiljaisuudessa kotiin saakka, ja mieleen lävähtää että mulla on blogideadline huomenna aamulla klo 10. Onneksi kaikki on kuvien muokkausta vaille valmis, mutta enhän mä saa mitään tehtyä ilman sitä helkkarin nettiä. Enkä saa laitettua viivästyksestä sähköpostia eteenpäin. Voi ny jumalauta?!? Suunnittelen laittavani kellon superaikaisin soimaan: En oo menossa töihin ennen kuin vasta 11 aikaan, joten voisin käydä kiekan duunipaikalla joskus aamuseiskalta ja noutaa sen samperin puhelimen kotiin että pääsen jatkamaan blogihommia vielä aamulla.

purpel3

Viides ongema: Ei puhelinta, ei puhelimen herätyskelloa ja sarjatulitorkkua. Mitä helkkaria. Kysyis jodel.. Eikun niin. Teen ratsian kaikkiin kaukosäätimiin että saan pattereistettua talosta löytyvät kolme perinteistä herätyskelloa ja asennan ne kaikki soimaan. Ja menen nukkumaan helkkarin jännittyneenä siitä, että soiko ne aamulla ja osaako mun elimistö reagoida siihen peruspiipitykseen samalla lailla kun sumutorven tavoin raikaavaan puhelimen herätysääneen. No luojan kiitos heräsin.

Kuudes ongelma: Olin suunnitellut aamulle juoksulenkkiä. Mutta eihän mulla oo musiikkia.. Päädyn tekemään pelkän kotitreenin taustalla MTV. Opinpahan, että sieltä tulee musiikkia ainakin arkiaamuisin kahdeksan aikaan, jos kaikkina muina vuorokauden aikoina se on täytetty ties millä Catfishing Teen Moms of Geordie Shorella.

Seitsemäs ongelma: Aamurutiineihin kuuluu meikkaaminen ja samalla radion kuunteleminen. Ei ny jumalauta voi olla totta ettei mulla ole radiota?! Senkin kuuntelen puhelimesta..

purpel2

Vihdoin viimein puhelittomasta illasta, yöstä ja aamusta selvittiin. Lähdin vieroitusoirehuuruissani töihin tunnin etuajassa ja värjöttelin sporapysäkillä ylimääräiset 10 minuuttia, koska ei voinut tsekata reittioppaasta aikatauluja… Aargh!! :D Pikkasenko creepy kokemus. Insert tähän vielä analyyttista pohdintaa elektronisoituneesta teknologiayhteiskunnasta ja kuinka se ottaa ylivallan ihmisistä hetkenä minä hyvänsä ja me ollaan ihan avuttomina Koneiston edessä. Nyt pakko mennä nukkumaan, mutta kuvitelkaa että hyvä loppupohdinta oli!