maanantai 21. elokuu 2017

top 3: tämän kesän luottovaatteet

Joko mä kerroin, että sain vihdoin ja viimein aikaiseksi siivota kaikki vaatekaappini! Ihanaa, kun lipaston laatikot aukeavat ja sulketuvat ilman raa’an väkivallan käyttöä, ja vaatekaappi ei ole enää yksi musta aukko jossa yhdelle henkarille on ahdistettuna 5 eri vaatetta.. (Ei puhuta siitä, että ne kaikki vaatteet, joista päätin luopua, vein ullakolle. Baby steps, kyllä mä niistä vielä eroon hankkiudun!) Vaaterekillä pidän niitä vaatteita joita tulee syystä tai toisesta käytettyä eniten just nyt, ja tämän kesän aikana siinä on hengaillut aika vakiintunut kokoonpano. Bio Luvil & Comfort haastoi mut kertomaan kaupallisen yhteistyön merkeissä mun tämänhetkisistä luottovaatteista, joten nappasin rekiltä kolme vaatetta, jotka on olleet tämän kesän ykköslemppareita.

lempivaatteet1

Niin, ja ladoin jokaisen vaatekappaleen ympärille muutamat asut havainnollistamaan että miten noita on tullut kesän aikana yhdisteltyä.

satiiniset tropiikkipöksyt

lempioutfit11kaledo

Satiiniset tropiikkipökät löytyi kesän alussa Tallinnan reissulta, ne on H&M:n Trend-mallistoa. Nämä on olleet helteisten (niiden harvojen, kiitti hei Suomen kesä kiitti) päivien vakiokalustoa: Vilpoisat mutta materiaalin ja mallin puolesta semiskarpit eikä mikään rantariekale. Parasta näissä kuitenkin on tuo värikäs printti, jonka yksittäisistä sävyistä on helppo napata värit asun muihin osiin.

lempioutfit1-checker

Pesuun kaveriksi: Bio Luvil Wool & Silk. Matsku näissä on 100 % viskoosia ja pesulappu kehottaa käsinpesuun. Tuo Wool & Silk on kehitetty erityisesti villan ja silkin pesuun sillä se ei sisällä luonnonkuituja heikentäviä entsyymejä, mutta se sopii hellävaraisuutensa ansiosta myös yleisesti kaiken käsin pestävän pyykin pesemiseen.

musta farkkumekko

lopujokaleido

Musta farkkumekko löytyi alkukesästä Monkista, kun etsin pikkupaniikissa jotain helppoa ja muuntautumiskykyistä vaatetta kesälomareissulle. Aina noilla viimetippaostoksilla on vaarana jäädä yhden käyttökerran kavereiksi, mutta tuo mekko on kyllä ollut varmaan tiheiten käytössä ollut vaatekappale tänä kesänä. Mekko on ansainnut luottostatuksen paristakin syystä: Ensinnäkin se on äärimmäisen helppo yhdistellä ihan mihin vaan (koska musta, d’uh..), mutta helmaröyhelönsä ansiosta se ei kuitenkaan oo liian tylsä. Pökkelömalli on anteeksiantava jätskimasulle, ja denim on matskuna ihanan ryhdikäs: Ei vaadi silitystä (score!!), eikä helma lähde tuulen mukaan.

lempioutfit7-checker

Pesuun kaveriksi: Bio Luvil Black. Se on kehitetty erityisesti mustille ja tummille vaatteille, sillä siinä ei ole värejä haalistavaa valkaisuainetta.

sitruunaröyhelöpaita

lempioutfit12kaleido

Sitruunaröyhelöpaidassa ihastuin – ylläri ylläri – tuohon aurinkoiseen printtiin. Keltainen on kyllä mun sielun väri, hah. Se löytyi kans Tallinnan H&M:n Trend-mallistosta. Materiaali on 100 % puuvillaa joten se ei hiosta, ja tämä päällä tuntuu saavan universumilta aina anteeksi huonon naama- ja hiuspäivän kun huomio siirtyy röyhelöhäppeninkeihin.

lempioutfit4-checker

Pesuun kaveriksi: Bio Luvil Color. Se auttaa pitämään vaatteiden värit pidempään kirkkaina, eikä se sisällä haalistavaa valkaisuainetta. Tää on meidän talouden vakkaritörppö, kirjopyykkiä kun meinaa olla 80 % pyykkikorin sisällöstä.

Ainiin, pari sanaa tähän väliin noista huuhteluaineista! En oo oikeastaan koskaan aikaisemmin käyttänyt huuhteluainetta mutta nyt opin, että sehän on ikäänkuin vaatteiden hoitoaine. Vertauskuva on omakeksimä köh köh, mutta siinä missä hoitoaine shampoopesun jälkeen pehmentää hiukset, helpottaa harjaamista ja poistaa sähköisyyttä, niin huuhteluaine tekee vaatteesta pehmoisemman ja miellyttävämmän ihoa vasten, sekä tekee siitä helpommin siliävän. Niin ja poistaa myös sitä sähköisyyttä! Huuhteluaine auttaa myös ehkäisemään lian pinttymistä vaatteeseen ja nopeuttaa vaatteen kuivumista. Niin että miks hitossa mä en ole näitä aikaisemmin tajunnut käyttää.. Huuhteluaineella saa myös pyykkiin halutun tuoksun, kuten tuo yllä oleva laventeli joka on esimerkisi puhtaissa lakanoissa aika ihana, mutta valikoimista löytyy myös tuoksuton versio, mikä oli näistä Comfortin huuhtiksista mun suosikki.

lempivaatteet2

Kohta taitaa vissiin olla aika vaihtaa rekin sisältö askelta syksyisempään, byää.. Mutta onneks tuolla pesuainearsenaalilla on ainakin huoltopuoli mintissä, että lempparivaatteiden käyttöikää voi venyttää mahdollisimman pitkälle oikeilla tuotteilla.

Mikä on ollut teidän tämän kesän luottovaate? Kerro se kommenttiboksissa niin voit voittaa sille Bio Luvilin & Comfortin vaatteidenhemmottelupaketin! Arvonnan säännöt täällä, osallistumisaikaa ensi sunnuntaihin 27.8.2017 asti.

 


torstai 17. elokuu 2017

pallomekon paluu

Joihinkin vaatekappaleisiin sitä tarraa niin hemmetin tiukasti kiinni ettei irti henno päästää, vaikka vaatereppanaa peittää jo ikinukka ja värit on kuin tunkkaisimman vintagefiltterin läpi käyneet.. Mutta vihdoinkin taidan raaskia päästää irti mun viis vuotta vanhasta mustavalkopilkullisesta lempimekosta (joka näkyy esimerkiksi täällä), kun tilalle löytyi korvaaja. Kiitos syksy 2017 ja pallokuosin comeback. Kiva, että mun vaatemaku on in näin kerran viidessä vuodessa :D

dotsandlots

Mekko H&M Trend. Toi mystinen sateenkaaripatukka ilmestyi tuohon alalaitaan jo kuvausvaiheessa. Ulkoavaruus, oletko se sinä?!

dotsandlots3

Huvitti muuten oma etäinen ennakkoajatukseni ottaa nämä kuvat jonkin pelkistetyn taustan edessä ”nyt kun kerrankin oon niin hillityn mustavalkoisen tyylikäs”. Mites meni taas noin niinkuin omasta mielestä tämän elegantin vähäeleisen maisemoinnin kanssa :D No ei siinä, maalaisin kämpän seinät samanlaisiksi jos vain saisin.

dotsandlots4

Oon tällä hetkellä matkalla bussissa pohjoisempaan ystävää moikkaamaan! Mulla on yksi ihmetyksen aihe: Kuka, Siis KUKA, katsoo bussissa videoita puhelimeltaan ILMAN KUULOKKEITA?! Miten raivostuttavaa. Paitsi en kyllä voi väittää olevani itse yhtään sen viehättävämpi matkakumppani: Söin tuossa eväitä ja katsoin pitkästä aikaa pari jaksoa New Girliä. En tiedä miks se joskus jäi kesken, sehän on yllättävän hauska! Itseasiassa niin hauska, että päästelin erittäin tuskallisen kuuloisia ”tukahdutettu naurahdus” -ääniä ja ”nauran äänettömästi kunnes keuhkoissa ei ole enää ilmaa jonka jälkeen vingahtaen vedän keuhkoni täyteen”  -ääniä, sekä samalla luonnollisena jatkumona ”tukehdun sämpylääni” -ääniä.. En tiedä, varmaan vähemmän olisi häirinnyt se ääneen hekottelu.

dotsandlots2

Niin ja hei vielä loppuun: Kiitos kaikille teille edelliseen merkintään kommentoineille! Mun tekis mieli kutsua kollektiivisesti teidät kaikki kahville jotka ootte lukenut mun juttuja lähemmäs kymmenen vuotta. Siis mehän ollaan käytännössä katsoen vanhoja ystäviä! Vaikkakin yksipuolisia, heh. Vaikka mun vastaukset teidän kommentteihin saattoi tuntua monotonisilta tai niukoilta (vaikka mä niihin oon jo jotain kolme tuntia käyttänytkin :D), niin luin joka ikisen teidän kommentin ajatuksella ja ne merkkas mulle paljon. Ootte ihania, ettekä taida päästä musta eroon ihan vielä kuitenkaan. <3


tiistai 15. elokuu 2017

Colour me ! 10 vuotta, ensimmäinen blogipostaus ikinä ja pohdintaa blogin tulevaisuudesta

Arvatkaa mitä tajusin tässä hetki sitten? Mun blogi täytti heinäkuussa 10 vuotta. Siis kymmenen vuotta mun elämästä oon kirjoittanut tätä blogia. Aivan käsittämätöntä. Mä muistan vieläkin miksi aloitin tämän: Nautin pukeutumisesta (vaikka ne silloiset setit oli jotain aika järkyttävää kuten allaolevasta kuvasta näkyy..), ja nautin kirjoittamisesta. Löysin keinon yhdistää ne molemmat, ja samalla vältellä syksyllä 2007 kummitellutta ylioppilaskirjoitusten urakkaa. Siinäpä se sitten olikin.

Vaikka myötähäpeä hyökyy metrienkorkuisina aaltoina päin näköä, niin tässä juhlavuoden kunniaksi meitsin eka kunnollinen blogipostaukseni ikinä:

Perjantai, 6. heinäkuuta 2007

Eilinen

Eilen oli tavallisen tylsä torstai. Tarkastin paikallisen torin annit, ja mukaan tarttui punainen peruslompakko edellisen hyvin rikkoontuneen tilalle. Kävin myös kirpparilla tarkoituksena tarkastaa pöydän hinta, jollaisen aion kuormittaa ystäväni kanssa ei-enää-niin-ihanilla farkkulaukuilla ja pieneksi menneillä vaatteilla, mutta mukaan kuitenkin tarttui mitä söpöin laukku 2,5eurolla, jonka otin käyttöön saman tien, kuten kuvasta näkyy.

oldie

Tämä on nyt ensimmäinen julkinen päivän asuni, toivottavasti kaikki oleellinen näkyy.

(kasvot piiloon syystä että a)en ole varma, haluanko näyttää niitä ja b) eivät tykänneet olla kovin julkaisukelpoiset.)

Päällä:

  • IT’S NOT OVER NOT OVER NOT OVER YEAH! -printtipaita #H&M
  • mustat pillit #Vila
  • mustavalkeat tennarit #Seppälä
  • retrokuosinen huivi (kuosi tarkemmin yläoikealla) #secondhand
  • laukku #secondhand
  • pöllökoru #Accessorize

 

Mitä tässä kymmenen vuoden aikana on sitten ehtinyt tapahtua? No, tiivistettynä mä valmistuin ylioppilaaksi ja pidin välivuoden töitä tehden, kävin ammattikorkeakoulun ja valmistuin tradenomiksi, muutin Helsinkiin ja tällä hetkellä oon työssä josta nautin, ja oon edelleen yhdessä sen saman tyypin kanssa kuin silloin 10 vuotta sitten. Blogillisesti puolestaan päädyin helmikuussa 2008 Hesarin ekalle aukeamalle minkä myötä salainen harrastus tuli julki muillekin. Sen myötä lukijamäärätkin lähti nousuun, ja blogini siirtyi Indiedaysille vuonna 2010, mistä lähtien blogi on ollut rakkaan harrastuksen lisäksi mulle myös sivutyö. Oon ylpeä siitä, että oon pystynyt olemaan oma itseni ja toteuttamaan myös kaupallisia yhteistöitä pysyen samalla ittelleni uskollisena. Oon voinut seisoa jokaisen kirjoittamani jutun ja ottamani kuvan takana, ja musta tuntuu, että lukijatkin on huomanneet sen, koska näiden kymmenen bloggailuvuoden aikana oon saanut lokaa niskaani ihan marginaalisen vähän. (Koputetaan puuta! :D)

Tässä kymmenen vuoden aikana koko blogikulttuuri on kehittynyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Kuvat ja kuvauskalusto on ammattimaistuneet aivan käsittämättömän paljon: Asukuvat ei ole enää ”tänään päällä tätä” -kuvia eteisen peilin kautta, vaan Tuomiokirkolle suunnataan vaatematkalaukullisen sekä valokuvaajaystävän kanssa. Ei ole enää ”söin tätä lounaaksi ja ostin tämmöisen paidan kaupasta” -päivityksiä, vaan hakukoneoptimoituja ”5 helppoa arkiruokareseptiä” ja  ”7+1 vinkkiä syysvaatekaupoille (yhteistyössä vaatekauppa X)” -merkintöjä, käsittämättömän upeilla stailatuilla kuvilla höystettynä. Samaan aikaan, kun blogit ovat ammatimaistuneet kohti aikakauslehtityylistä loppuun asti hiottua estetiikkaa, niin se blogien arkipäiväisyyden viehätys on siirtynyt puolestaan vlogimaailmaan.

Mihin mä sijoitun tässä kaikessa? Onko mulla enää mitään annettavaa 10 vuoden jälkeen? Mihin suuntaan mun pitäis lähteä, vai pitäiskö poistua tältä areenalta jo kokonaan? Tuntuu, etten ole tarpeeksi ammattimainen, someorientoitunut päämäärätietoinen verkostoituja tuottamaan tarpeeksi laadukasta settiä blogiin joka yltäisi tämän päivän standardeihin. Enkä toisaalta ole tarpeeksi rohkea jakamaan taas arkipäiväisyyksiä liikkuvan kuvan muodossa vlogimaailmassakaan. Tähän kaikkeen vaikuttaa myös se, että nykyään bloggaaminen ja vloggaaminen on tosi monelle se ”päivätyö”. Se, mikä on arkipäivässä se ykkösprioriteetti, ja tottakai se näkyy myös tuotetun sisällön korkeatasoisessa jäljessä. Itse oon tehnyt sen valinnan, etten oo halunnut pyrkiä saamaan bloggaamisesta itselleni täyspäiväistä ammattia, mikä tietysti vaikuttaa siihen, että bloggaamiseen käytettävä aika on vain siivu klo 16 jälkeen. Samalla kun siivujen pitäisi riittää myös kodin, sosiaalisten suhteiden ja muiden harrastusten ylläpitämiseen.

Vaikka välillä oon pyöritellyt mielessäni ajatusta lopettamisesta, niin toisaalta mun sydän sanoo että olishan tätä hauska vielä jatkaa. Vaihtaa bloggaustyyliä vaikkapa vielä enemmän just tähän mun arkeen sopivaksi, ja jakaa niitä ennen töihin lähtöä makkarissa kuvattuja päivän asuja, vaikken niitä ehdi loppuun asti stailaamaankaan ja Tuomiokirkolle kuvaamaan. Jotain pienempiä ja pikaisempia juttuja tyyliin ”tänään syötiin iltapalaksi tätä”. Vai lukeeko niitä enää kukaan?

Mitä mieltä te ootte tästä kaikesta?

Musta tuntuu, että 10-vuotispäivän kunniaksi tästä merkinnästä ois pitänyt kirjoittaa jotenkin mahtipontisempi, järjestää vähintäänkin joku juhlallinen photoshoot folioilmapallojen kanssa, mutta mutta tää nyt oli tämmöinen yhtäkkinen oksennus näppäimistölle puolikkaista ajatuksista ennen kuin lähdetään ettimään jotain kivaa lounaspaikkaa :D Mutta toisaalta, sitä nää mun blogimerkinnät on tainneet suurimmaksi osaksi viimeisen kymmenen vuoden ajan ollakin. Oikeita ajatuksia siinä hetkessä kun ne kirjoitan. Ehkä tää oli sitten riittävän hyvä just siks. NYT sitä ruokaa.