Menin tuossa jokin aika takaperin ostamaan kevätpäissäni denim-paidan. Se tuossa vaatekaupassa työskentelemisessä se haittapuoli on, kun alkaa vaatekappale kuin vaatekappale näyttää hetken pyörittelyn jälkeen varsin hyvältä.. Siihen pitkähihaiseen perusmalliin ei sentään minunkaan yltiötyttömäinen tyylisilmä oikein tottunut, vaan valitsin paidasta hihattoman version!

Ostamisesta on kulunut nyt semmonen reilu kuukausi, ja vielä tänä aamuna paita majaili edelleen muovipussin uumenissa hintalaputettuna.. Mutta pirhana soikoon, en varmasti luovuta! Niinpä mä lomapäivän kunniaksi sitten nykäisin vihdoin hintalapun irti, ja aloin väen vänkään etsimään vaatevarastoistani jotain yhdistelykelpoista paidan kaveriksi. Raivoisan googlaamisen jälkeen kun näytti uhkaavasti siltä, että denim-paidan kaveriksi passaa ainoastaan farkkuinen alaosa (eeiii..), tai housut (ei!). Paidan väri tuntui tuottavankin sen suurimman ongelman: Mikä ihme sopii vaaleansinisen kaveriksi? Ei mulloo mitään vaaleansinistä! Tämmösiä viritelmiä sain kuitenkin aikaiseksi:

Ensimmäisenä turvauduin tuttuun mustaan, joka tunnetusti tulee toimeen ihan kaiken kanssa. Pitsinen pallohame on ikuisuuden vanha Gina Tricotin alelöytö!

Toisena koitin parittaa paitaan vähän väriä. Keltainen Monkin tulppaanihame (jossa muuten hanuri näyttää planeetan kokoiselta toim. huom.) näytti ainakin omaan silmään passaavan tuohon aika mukavasti.

Kolmantena heittäydyin hurjaksi ja kokeilin kaveriksi kuosillista alaosaa! Tuommonen hempukka kukkakuosi vois toimia ihan kivasti? Kuvassa hameena on muuten mekko (Monki), jonka yläosa on viehkeästi pingottuneena tuolla takaliston paikkeilla :D Ehkä mä joutaisin kukkahameostoksille.

Neljäntenä uskaltauduin mansikanvärisiin superkorkeavyötäröisiin pöksyihin (kirppari), jotka nekin voisi passata. Päivän oivallus, tuon paidanhan saa solmittua!!

Mikä variaatio näyttää teidän mielestä parraimmalta? Ainiin, ja saa myös ehdottaa muita ratkaisuja denimdilemmaani!

Arvatkaa mitä! Mulla alkoi kahden viikon kesälomapätkä!! Siis tuo koko eka lomapätkä tuli ihan puskista, ja perjantainakin yritin väen vänkään jäädä ylitöihin kun ei vain kyennyt sisäistämään lomallelähtöäni.. Mutta en kyllä enää pistä hanttiin, kun saatteli tuo kelikin minut lomille varsin aurinkoisin meiningein.

Tosin helteitä lähentelevistä lukemista huolimatta mustista sukkahousuista en kyennyt vielä luopumaan.. Ne on mun turvariepu! Villahattu pysyi lämmöstä huolimatta liimattuna kupoliini koko tämän viikon ihan siitä syystä, että tuo juurikasvuni vetelee taas semmosia lukemia, että kohta tää menis täydestä ombre-värjäyksestä.. Eh, ei kiitos. Mutta talvisista asustevalinnoista huolimatta mekko kuitenkin kirkuu kesää niittenki edestä! Mekko on pari vuotta vanha ostos H&M:ltä. Huomasin muuten vasta, että Geordie Shoressa (siis ihan sivusilmällä vahingossa minuutin verran katsoin khrm..) eräällä tytsyllä vilkkuu samanlainen..? Kertooko se jotain mun vaatemausta vai? :D

Tuon hehkeän kohtalokkaan mutristuksen vähän pilaa nuo rapistuneet kynsilakat.. Tosi eleganttia :D

Mä oon näiden hellepäivien aikana ennättänyt kunnolla starttailemaan kesämeiningit: Jäätelökiskakausikin on korkattu jo kolmeen (!!) otteeseen! (Eiku hetkinen, ei kai sitä korkkia voi ottaa pois kuin kerran..?) On näköjään ollut “ja määhän en mitään hyväksi havaittua ota” -ia liikenteessä, kun joka kerralla on pitänyt valita jotain ihmeellisyyksiä. Ekalla kerralla valitsin irish coffee-pähkinän (aiika maukas!), toisella kerralla jugurtin (pettymys, ei yhtään niin hyvää mitä frozen yoghurtit!), ja kolmannella kerralla pistaasin (ihmeellisen makuista vihreää ja sattumia sisältävää..). Tosin pistaasin tilalta mulle piti tulla tilaamani Fazerina, mutta jäätelönpyörittäjäpoitsu oli hämmentävä! Se muka pyöritti mulle ensin sen Fazerinan, sitten vähän aikaa sinkoili edes takaisin jäätelökopissaan, jonka jälkeen nosti sen Fazerina-tötterön tyynesti jalkojensa juureen ja ilmoitti, että Fazerina on loppu?! Mä siinä ihmettelin että mitäs tässä nyt oikein tapahtui, ja vaihdoin sitten tilaukseni siihen pistaasiin. Joka oli kyllä tosiaan vähän ihmeellisenmakuista, sekä sattumallista. Kyllä mää vielä Fazerinani saan joltain pallonpyörittäjältä kiristettyä..

Joko siellä on jäätelökiskalle poikettu? Ja kertokaa mullekin asti mitä otitte :D

Koska en ennättänyt tähän väliin muokata tänään nappaamiani asukuvia, niin päätin kurkata teidän kanssa tuonne viiden vuoden takaisen 18-vuotiaan ian päivän asuihin!

Viisi vuotta sitten näihin aikoihin olen ollut erityisen kiintynyt mustaan hameeseeni (no siinä nyt ei viisi vuotta myöhemminkään ole mitään uutta), värikkäisiin sukkiksiin ja printtipaitoihin. Mites noi nörttilasit?! Lisäksi rusetit on näköjään olleet jonkinasteinen pakkomielle, niissä on onneksi ollut vuosien varrella havaittavissa pientä inflaatiota.. Ehkä ihan hyvä niin. Kuvanmuokkaustaitoni ovat näköjään kukoistaneet jo tuolloin ainakin kloonaamisen osalta (ja mitäs sitä vieläkään hyväksi havaittua ideaa vaihtamaan? :D), mutta näköjään noiden hifistelykikkailujen jälkeen ihan toisarvoiseksi seikaksi jäi kuvien laatu..? Mitäs siitä jos kuvat on yhtä tuhrua, kunhan mää näyn superhienosti tuplana!

Lähetän virtuaalitikkarin kaikille niille, jotka vielä muistavat nuo viiden vuoden takaiset meiningit, hehe! Itseasiassa mua jotenkin karmii, että täältä löytyy materiaalia viiden vuoden takaa, enkä ihan rehellisesti sanottuna enää uskalla lukea noita teinikirjoituksiani.. Kuvia uskallan just ja just selata :D

Translation

Since I haven’t edited my today’s outfit yet, I decided instead to show you some of my outfits from the year 2008! Gosh.. Five years ago I seemed to have an addiction to bows (well that isn’t that bad anymore), black skirts (okay nothing new about that even five years later), colorful tights and printed t-shirts. And my amazing Photoshop skills, apparently! :D

Apua, pahoittelut tahattoman pitkäksi venyneestä blogihiljaisuudesta! Siihen on erittäin hyvä syy: Lähdin yllättäen koko loppuviikoksi ihanalle yllätysreissulle ulkomaille, enkä ehtinyt ottaa edes läppäriä mukaan ja….. Nääh, ketä mä huijaan, ihan perssiilläni oon kotisohvalla istunut  :D Itseasiassa se meni niin päin, että keskiviikkona tuo talouden toinen asukas lähti loppuviikoksi reissuun, ja työvuorojen välissä mä olen vältellyt yksin kotona hengailua parhaani mukaan lähinnä maman luona luumuillen. Ja saapuihan tähän talouteen tosiaan tuo uusi kameravauva! Varovaisesti ollaan harjoiteltu sen kanssa hapuilevia ensiaskeleita, parit ekat kuvausyritelmät eivät tosin oikein olleet julkaisukelpoisia. (Tosin ei varmaan ole kameran vika, jos huomaan kuvaussession päätteeksi että mulla oli hampaissa huulipunaa, mikä näkyy railakkaasti kaikissa kuvissa..?) Joitain satunnaisia napsuja mä sillä olen kuitenkin tässä  lähipäivinä onnistunut ottamaan!

Helatorstai päätti juhlistaa titteliään mun viikon ainoana vapaapäivänä olemalla sateinen ku pahinkin syysmasennuskeli, joten se päivä kului turvallisesti sisätiloissa muun muassa tuoreita croissantteja aamupalaksi ja hedelmiä uusien lehtien kera iltapalaksi nauttien.

Tosin huolella kaupasta valitsemani tuore ananas oli syömäkelvottoman kumista ja mautonta, vaikka kaikkien Youtube-niksien mukaan sen olisi pitänyt olla tuore ja mehukas, koska tein kaikki lehdennyppimisjipot ja jääkaapissanurinpäinpuolituntiaennenleikkaamista-jipot! (No niin se vakuuttava mies “how to cut a pineapple -videossa neuvoi!)

Jossain välissä jumituttiin myös veljen kanssa katsomaan Youtubesta stand uppia. Niin ja katsottiin muuten myös eilen illalla the Intouchables! Voitte uskoa minkälainen vääntö oli koittaa saada miespuolinen kattomaan ranskankielistä leffaa, napsahti se into kuin katkaisimesta olis painettu kun mainitsin tuon pienen taikasanan “ranskankielinen” :D Mutta vääntö kannatti, nimittäin leffa päätyi saamaan veljeltäkin viiskauttaviis -tuomion! (Jos ette ole nähneet tuota leffaa, niin katsokaa se. Tämä on käsky!)

Tänään koitti sitten äitienpäivä, ja lahjaksi annettiin kakkukahvitarjoilun lisäksi vaatimattomasti pienoisperinteeksi muodostunut Muumi-muki. (Tällä kertaa en edes  yrittänyt paketoida sitä, olisittepa nähneet erään paperiin käärityn synttärilahjamukin! Sanotaanko näin, ettei se päänkokoinen kiharrettu lahjanauhamonumentti sen epämääräisen möykyn päällä paljoa pelastanut..)

Tänään olen ollut näinkin inspiroivassa asukokonaisuudessa liikenteessä:

Käytiin tuossa päivemmällä lenkillä, ja samoissa vermeissä hiippailen edelleen! Sain suureksi yllätyksekseni pienen siivouspuuskan (joka siis iskee keskimäärin kerran vuodessa), ja tästä ylpeänä poseeraan meidän eteisen pöydän päällä ihan vaan siksi, että siinä on kerrankin tuota pöytäpintaa näkyvissä! Normaalistihan meillä jo eteiseen saavuttaessa tervehtii mystinen takki- ja postivuori tuossa pöydällä.. Piti siis  ikuistaa tämä ainutlaatuinen tilanne :D

Nyt mä alan valmistautua huomenna koittavaan laittoman aikaiseen herätykseen. Voidaanko laittaa vireille joku adressi, jolla saataisiin sunnuntaipäivään vaikka semmoiset kymmenen lisätuntia? Tartteen lisää aikaa henkiseen valmistautumiseen aina uutta viikkoa varten! Hyvää yötä ja kivvaa uutta viikkoa!

Ainakin lähipiirini mielestä olen taatusti ansainnut aatelisointini kärsimättömyyden herttuattareksi. Kaikkihan alkoi eräänä viattomana keskiviikkoiltana, kun kuukauden jahkailun ja Googlen sekä keskustelupalstojen holtittoman ylikäytön seurauksena sain vihdoinkin päätettyä, että uusi kamerani tulee olemaan Canon EOS 650D. Ja haluan sen nyt. Olin jo lähellä napata sen Anttilasta matkaani (ihan laillisesti kassan kautta kuitenkin..), mutta kun huomasin saavani saman netistä satasen halvemmalla, niin tein sitten tilauksen erääseen nettikauppaan. Ihan yllättävän kiltisti minä jaksoin kaikkimullehetinyt-ihmisenä odotella siitä arvioidusta 5-10 arkipäivän saapumisajasta ne ensimäiset seittemän, ennenkuin ilmassa alkoi leijailla kärsimättömyyden aromi. (Hmm, ei ehkä viehkein sanavalinta..?)

Seittemännen päivän kohdalla kitisin blogiin naamioiden kärsimättömyyspuuskani yleiseen avautumiseen elektroniikan kapinasta minua kohtaan. Kymmenentenä päivänä, eli viime viikon tiistaina otin järeämmät aseet käyttöön, ja menin ahdistelemaan sen verkkokaupan asiakaspalvelijaa. (Mitäs ovat laittaneet sivustolleensa maailman houkuttelevimman “klikkaa tästä aloittaaksesi keskustelun asiakaspalvelijamme kanssa!” -palkin!) No siltä poika(tai tyttö?)raukalta sain kuitenkin helpotusta kärsimättömyysahdistukseeni, kun hän sanoi vakaasti uskovansa, että paketti saapuu hellään huomaani saman viikon aikana.

Sitten koitti neljästoista päivä, eli viime perjantai, jolloin kaikkivoipaisen asiakaspalveijan mukaan paketin olisi pitänyt saapua perille. Matkahuollon paketinseurantakoodi oli vihdoin aktivoitunut, ja aamulla se näyttikin pakettini olevan erittäin lupaavasti kuljetuksessa! Siinä nettiselaimen päivitä-nappia pitkin päivää neppailtuani alkoi illan hämärtyessä näyttää uhkaavasti siltä, ettei vieläkään olisi se päivä.

Sunnuntaina kärsimättömyyteni saavutti taas uuden virstanpylvään, kun menin ruokaostokset tekosyynä kyselemään pakettini perään lähi-Siwaan, jonne siis paketin pitäisi lopulta saapua. Ihana myyjä katsoi kiltisti kaapista, että näkyykö minun pakettia siellä, vaikka juuri olin kimittänyt, kuinka en ole saanut minkään sortin saapumisilmoitusta, muttaku ne on vaikka voinu unohtaa lähettää sen tai tai tai!!! No kuten arvata saattaa, ei sitä pakettia siellä ollut, ja kotimatkalla sain nauttia kanssaeläjän “mitä mää sanoin” -kommenteista.

Koko tämä maanantainen vapaapäiväni on kulunut siihen, kun olen 5-10 minuutin välein päivittänyt sitä hemmetin paketinseurantasivua, joka on joka kerralla ilmoittanut pakettini olevan siellä kuljetuksessa. Olen myös riemastuttanut kaikkia kuuloetäisyydelle osuneita variaatioilla siitä, kuinka minä olisin saanut kuljetettua sen paketin perille Matkahuollon kaveria nopeammin esim. kävellen. Yksipyöräisellä ajaen. Yhtä aikaa moottorisahoja jonglööraten. Takaperin kontaten. Viisi metriä maanpinnan alapuolella teelusikalla reittiäni lusikoiden.. Ainiin, ja kesken mun äskeisten päiväunien ja “saavu, paketti, saaaavu” -meditoinnin kehtasi vielä joku puhelinmyyjä soitella, ja olin satavarma, että sieltä jostain syystä soittelisi matkahuoltomies! Ei soitellut, ja saattoi pieni ärräpää lipsahtaa mulla sinne eikiitoställäkertaa-rykäisyn päätteeksi.

Nytkin kirjoitan tätä vuodatusta vain pitääkseni näppini erossa tuosta päivitä-napista, jonka rankalla hakkaamisella hajotan varmaan koko näppäimistön. Enkä yksinkertaisesti keksi nyt muka mitään tekemistä, jota voisi tehdä ilman tuota uutta allmighty kameraani, joka on.. hetkinen, tarkistan.. Jep, EDELLEEN KULJETUKSESSA.

Pahoittelut muuten bloggaushistoriani heikkolaatuisimmista kuvista (ja ehtä myös ihan yleisestä sisällöntuotosta?) ikinä, ei riittänyt kärsivällisyys webkamerakuvia kummoisempiin! (Uudella kamerallahan mä olisin saanut paljon par…. :D)