lauantai 18. marraskuu 2017

hattaraa

Prahassa jossain random vaatekaupassa päädyttiin sovittelemaan kaverin kassajonotusta odotellessa värillisiä aurinkolaseja. Siis just niitä übertrendikkäitä keltaisia, joihin mulla assosioituu hyvin vahvasti lähinnä ala-asteen puukässän tunnin hitsauslasit opettajan kaljuuntuvia ohimoita vasten nojaten.. Mutta siinä vaaleanpunaisia versioita sovitellessa tajusin, että mikä niissä oli niin hienoo. Lasit päässä koko maailma näytti hetken verran hattaralta.

Untitled

Olis pitänyt ostaa ne lasit, että olis saanut kattella ikkunasta harmaata sadesäätä vaaleanpunaisena jo ennen kuin kippasin sen kuvankäsittelyohjelman läpi, mutta toimihan se näinkin.

Untitled

Ei moro mikä mustelma taas, erittäin loogisesti etusääressä..?! Unissakävelenköhän mä öisin joihinkin judotreeneihin, en mä enää keksi näille muuta.

Untitled

Aamun vakkarismoothie on onneks vaaleanpunaista ilman filtteriäkin. Hitto mun on tehnyt mieli roudata kaupungista kotiin laatikkotolkulla puolukoita ja herukoita joita ne nyt toreilla myy ja säilöä ne koko talven smoothievarannoiksi, mutta toi hiirenkolon kokoinen pakastin vähän rajoittaa mun megalomaanisia pakastustarpeita. Vois käydä järjestelmällisesti tutustumassa jokaiseen samassa rapussa asuvaan naapuriin, ensin heittää vähän ”hei naapuri onpa kiva tavata, mites toi tän päivän sää” -small talkia ja sitten lyödä jokaiselle sylillinen marja-Minigrippejä pakastettavaksi mun puolesta.

Untitled

No ei sitä nyt ihan noin mököttävältä olis tarttennut näyttää, ei oikein istu tuohon karhunkorvahabitukseen..

Leppoisaa viikonloppua! Ja jos teillä on niitä trendihitsauslaseja niin laittakaa päähän. Ei salee tunnu tuo harmaus enää sen jälkeen ihan niin pahalta.


lauantai 11. marraskuu 2017

kolme satunnaista

Moi taas. Oon mä hengissä! Tässä kolme satunnaista kuulumista kuluneen viikon varrelta sekä yksi kameran muistikortilta löytynyt asu.

plop111

Onnistuin hukuttamaan kaksi kasvia. Kultaköynnös ja kilpipiilea, levätkää rauhassa. Tai levätkää ensin kuolleena pari viikkoa tasan siinä mihin oon teidät jättänytkin, retkottamaan todella surullisennäköisenä alkuperäiseen lokaatioon että voin ihailla murhurin taitojani joka päivä.. Oliskohan aika siirtää ne biojäteastian hellään lepoon ja hankkia tilalle vaikka lisää kaktuksia!

Oon päässyt töissä tekemään kivoja uusia juttuja, esimerkiksi koko tämän viikon olin mukana rekrytoinneissa vetämässä haastatteluja. Aamuisin kävin tosin pientä sisäistä kamppailua, että oonko enemmän uskottava boss lady Väiski Vemmelsääri -paidassa vai space buns -nutturoissa.. (Toim. huom. maltoin pysyä pois molemmista!)

plop22

Hotkaisin Stranger Thingsin kakkostuottarin. Elevenin look kauden loppupuolella suttuisine silmineen ja ylisuurine takkeineen sai minutkin haluamaan vetää tukan taakse ja ottamaan kasvoille murhaavan katseen ja kävelemään kaikkialla määrätietoisesti sennäköisenä, kuin voisin siirtää rekan ajatuksen voimalla jos vaan sille päälle sattuisin. Vaikka en kyllä usko, että meikäläinen androgyynissä punkkarilookissa menis kenellekään läpi, haha.. Mutta se muksu on kyllä mun spirit animal!

(Paita ja korvikset Zara, hame Monki)

Kolme kohtaa ja sana murha jossain olomuodossa mainittu kahdesti, pitäiskö huolestua..? :D Kivaa viikonloppua!


maanantai 06. marraskuu 2017

wannabe-maalari

Yhteistyössä Lemon Juice & Glycerine

Lemon Juice & Glycerine haastoi mut kaupallisen yhteistyön merkeissä pohtimaan, että mitä kaikkea teen käsilläni. Viime aikoina kädet on hamunneet bujoilun lisäksi yhä useammin siveltimen ja vesivärien luokse, vaikken oikein maalata edes osaakaan. Mutta haluaisin osata kyllä!

LEMON3

Oon maailmankaikkeuden surkein piirtäjä (jos ei saa piirtää voipaperin läpi mallista), joten abstrakti maalaaminen on enemmän mun juttu. Siinä saa huiskia mihin suuntaan vain, ja lopputulos näyttää aina yhtä harkitun epäharkitulta (tai sitten siltä, kuin olisit aivastanut paperille..). Bullet journalin kanssa tuhertelu on edelleen mun askartelusielua lähellä, mutta sen tarkan ja tunnollisen kynän kanssa viivaamisen vastapainoksi värien roiskiminen ilman mitään sen suurempaa päämäärää on aikas rentouttavaa.

LEMON6

Sävyt torstaiseen iltamaalailuun poimin 65-vuotisjuhliensa kunniaksi uudistuneista Lemon Juice & Glycerinen käsivoide- ja käsikuorintatuubeista. Merkki on kotimainen klassikko, ja ainakin mulla on kulunut just tuota sitruunaista käsirasvaa tuubi jos toinenkin: Koitan muistaa aina illalla viimeisenä tekonani rasvata kädet, ne kun meinaa olla kovilla jo työnkin puolesta. Tuo tehokosteuttava voide on muuten sitä alkuperäistä klassikkovoidettakin tuhdimpi, mutta silti se imeytyy nopsaan. Lisäksi käsikuorinnassa ei ole ympäristöä rasittavia muovirakeita, pisteet siitä.

LEMON4

Tuosta käsivoiteen tuoksusta tulee muuten aina äiti mieleen. (Ja äipällä tulee taas tuosta tuoksusta puolestaan oma äitinsä mieleen..)

LEMON2

LEMON5

Mikä käsityötaito (tai ”taito”, hei sotkeminenkin on taito :D) sulla on hyppysissä? Tai mitä haluaisit osata? Kaikkien kommentoiden kesken arvotaan pari sitruunaista tuotepalkintoa! Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 12.11. saakka, arvonnan säännöt löytyy täältä.

LEMON7