Hallo! Mulle kuuluu hyvää, mutta tukallani on paljon monimutkasempia kuulumisia:

Hyvät kuulumiset: Se Lorealin paprika-jotain -sävy, josta viime merkinnässä kysyin, osoittautui varovaisen kokeilun jälkeen täydelliseksi! Ihan mahtava kuparikypärä. Tähän täytynee palata!

Huonot kuulumiset: Menin sitten kuuntelemaan sisäistä piipitystäni, joka keksi, että tukalle piti saada uuden värin lisäksi myös uusi malli. Soitin torstaiaamuna kylän kampaajia läpi ja kolmannella tärppäsi: Sain ajan 45 minuutin päähän. Ei kait siinä, suihkun kautta kohti kaupunkia sutimaan ja miettimään vasta kampaajan kaavun alla, että mitäs sitä tehtäisiin. Päädyin luettelemaan vanhan peruslitaniani Pituudesta max pari senttiä + Otsista vähän lyhemmäksi + Saa vähän kerrostaa, ja tämä oli lopputulos:

Lehteen uppouduttuani kampaaja kyni sitten puolet hiuksistani takaraivolleni, ja kaksi senttiä alkuperäispituutta lyhemmiksi jäi ainoastaan ohuet huitukat, jotka näyttää todella typeriltä liruilta tukan alta valuessaan. Malli oli kyllä varmaan sanelemieni ohjeiden sisään laskettavissa, mutta me ei ilmeisesti oltu samalla aaltopituudella sitten ollenkaan! En lämpeä mallille vaikka kuinka yritän, ei tämä ole yhtään mun tyylinen. Sen siitä saa kun ei ole kunnon mallikuvakollaasin kanssa liikenteessä eikä malta odottaa vakkarikampaajalle aikaa, joka tietää tukkani mielipiteet. No mutta, korjauskäyntiaika varattu sille vakiokampaajalle ja katastrofikampaaja lisätty mustalle listalle. Aika lupaavalta kuulosti, kun vakkarikampaaja sanoi, että latvasta pitää leikellä semmoset viis senttiä, että se saadaan näyttämään vahvemmalta. Vaihtelu virkistää ja tukka kasvaa, niinhän, niinhän?

Noo, ei se auta märehdintä kun maito on jo maassa, joten sutaisin haituveni kiinni ja siirsin mieleni pikkuveljeni rippijuhliin, joita juhlittiin nyt sunnuntaina. Isosiskon vaatekriisin sai pitkän sovittelun jälkeen ratkaista jälleen kerran tämänhetkinen lempparimekkoni.

Nohei, ainakin asukuvien tausta vaihtuu taas muuton yhteydessä! Ahhh, ainakin minä olen ihan kypsä tuohon muovilattian ja kolhon kiviseinään kauniiseen symbioosiin.

Niin tosiaan pikkuveli, joka on mua pidempi vaikka yritän fuskata koroilla. Epäreiluus!

Nom nom -puoli oli myös kunnossa erittäin kiitettävästi!

Huomisen tavoite: Käydä vaatekaapit läpi ja heivata sieltä pois kaikki, mitä ei ole tullut käytettyä vuoteen. Jo pelkästään eteisen pienistä kaapeista lähti puolitoista jätesäkillistä… Parhaimmat laitan Huuto.nettiin myyntiin (niinkun olen lupaillut jo noin seittemäntoista vuotta), ja loput kirpparille. Armoa ei tunneta!

Translation

I adore my new haircolor but I hate my new haircut! It’s just so not my style. I’ll have to cut it short so that it doesn’t look all that thin.. Well, at least I know not to visit that hairdresser’s again.

My little brother had his confirmation this Sunday, and I was wearing a self made dress, h&m flower brooch and shoes from Halonen.

Olaa!

Eilen kävimme iskän kanssa moikkaamassa pikkuveljeäni riparilla. Voi kauheeta, ei mun pikkunen voi oikeesti olla jo niin iso! Omakin rippileiri oli ihan vasta. Okei, viis vuotta sitten..?

Olen muuten kesäleskenä nyt hetken verran, kun miko lähti reissuun. Käytin siis loppuiltani erittäin hyvällä omatunnolla sohvalla nököttämiseen ja Skinssien kolmostuotantokauden kahlaamiseen kera tonnikalafetasalaatin ja mansikkarasian. (Ja voi kyllä, näistä kolmesta täytyi saada havainnollistavat kuvat!)

Olen kyllä yks malttamaton kakara, kun hurahdettuani johonkin sarjaan menen lähes aina lataamaan koko tuotantokauden itselleni ja ahmin sen sitten kahteen iltaan. Kärsivällisyys on tuntematon termi!

Tänään teen kaikkea hyödyllistä ja tärkeää, varmasti! Pitäis alkaa pakkailemaankin, kun edessä on muutto uuteen kämppään nykyisen talon joutuessa peruskorjaukseen. Kaikille opiskelupaikasta kyselijöille muuten: Pääsin toiseen toiveeseeni, kotikaupunkini ammattikorkeaan, jossa meinaan katsella menoa ainakin vuoden verran. En halua spekuloida ja selitellä yksityiselämääni tuntemattomille täällä sen enempää, se ei ole tämän blogin tarkoitus. Mutta sitä voidaan spekuloida, että miten hitossa mä saan kahlattua nuo kaappini läpi ja tuhottua puolet omistamastani materiasta, joita en ole käyttänyt vuoteen!

Translation

Yesterday I was wearing a body and a skirt from Gina Tricot, a belt from KappAhl and second hand bow and -flats. My haircolor is so faded, I really need to dye it again soon. Has anyone tried Loreal’s shade of Pure Paprika Power (or something like that)?

In the evening I made a huge bowl of tuna feta salad and watched the whole season three of Skins! Patience, anyone?

Kotona taas, ja edessä hetken verran LOMAA! Ai että.

Tiistai kului takaisin Kajaani mighty cityyn matkatessa. On muuten Suomessa vallan mainiot nuo liikenneyhteydet aina välistä: Optimaalisimmillaankin jouduin hengaamaan arveluttavat kolme tuntia Pieksämäellä jatkoyhteyttä odotellessa?!

Pieksämäki on varmaan ihan mesta paikka, mutta uskallan sanoa sitä aika haasteelliseksi osoitteeksi tappaa kolme tuntia joutoaikaa. Keskustaa kartoittaessani löysin itseni kuitenkin Marimekon liikkeestä, josta kaikkia odotuksiani vastaan tein ensimmäisen Marimekko-vaateostokseni ikinä.

mekko marimekko, vyö toisesta hameesta, shortsit benetton, kengät sokos, laukku second hand

Mika Piiraisen suunnitteleman Kaarna-kuosisen tunikamekon uusi omistaja täs moi! Varmaan tieto muutamasta lisäkesälomapäivästä ja takaraivossa soiva maailmanhistorian ärsyttävin biisi “vielä on kesää jäljellä” oli osasyyllisiä värimyrskyversion valintaan tylsemmän mustavalkoisen sijaan. Hintaa oli tiputettu parillakymmenellä prosentilla, jonka jälkeen maksoin mekosta nelisenkymppiä. Ei kirpaissut tippaakaan, kun on kerrankin kotimaista laatua sen made in Ping Pong -mössön sijaan! Ja eikö palkitseminen – tässä tapauksessa työputken jälkeen – ole aina se hyväksytyin syy ostosten tekemiseen?

Jo keskiviikkona maastouduin naapurin puutarhaintoilijan istutuksiin uudella vaatteellani, kun kävimme tuhoamassa keskustassa mansikoita ja jäätelöä ja hengaamassa hetken verran rannalla.

Jos jollain on meneillään masistelu siitä, ettei ole vielä ruskettunut, niin tervetuloa vertailemaan nahkoja mun kanssa: Alkaa tuntua se olo pavulta tämän ikikalkkunan vierellä aika pikaisesti! No mutta en nykyään edes jaksa yrittää grillata itseäni, kun palovaurioita siitä vaan todistetusti seuraa.

Loppuun vielä pieni tribuutti surullisenkuuluisalle suuntavaistolleni: Eksyin välille Pieksämäen keskusta – rautatieasema. Välimatkaa kaksi korttelia. Saa pilkata.