torstai 12. toukokuu 2016

malja uusille ystäville

Yhteistyössä Indiedays ja J.P. Chenet

Viime aikoina olen saanut jonkin verran kommentteja siitä, kuinka blogiin kaivattaisiin vähän henkilökohtaisempaa sisältöä. No, toiveenne on kuultu, nimittäin tällä kertaa ajattelin raottaa hieman muutakin kuin vaatekaapin ovea, ja puhua vähän aiheesta vieraaseen kaupunkiin muuttaminen ilman sen suurempaa tuttavapiiriä. Viime lauantai oli nimittäin aikas mukava! Kylään saapui nauttimaan aurinkoisesta lauantai-illasta kanssani kourallinen ihania tyttöjä, joihin olen tutustunut vasta kuluneen vuoden sisällä. Viilennystä hehkuvaan ilta-aurinkoon meille tarjosi Indiedaysin ja J.P. Chenetin yhteistyökampanjan tiimoilta saamamme juomat.

jp3

Juomapuolesta vastasi tosiaan J.P. Chenet ja Ice Edition -kuohuviinit, jotka nautitaan jääpalojen kera viinilaseista. (Jep, kuten kuvasta näkyy niin en omista samanlaisia viinilaseja neljää kappaletta enempää..) Rentoon yhdessäoloon ei kyllä tarvita sen hyvän seuran ja juoman lisäksi juuri muuta tarjoiltavaa, ja meillekin riitti varsin hyvin mansikat ja nachot :D

jpcolla2

Me kilistelimme alkavaa kesää sekä pinkillä J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Editionilla, että valkoisella J.P. Chenet Ice Edition Demi-Secillä. Kumpainenkin on siis jäiden kanssa nautittava kuohuviini. Juoma osoittautui kyllä varsinaiseksi hitiksi, sillä se maistui todella hyvin vieraista jokaiselle: Aikalailla puolet tykkäsi enemmän marjaisemmasta rosésta, ja puolet mieltyi vähän sitruksisempaan ja klassisempaan valkoiseen. Kuplivuus teki juomista erityisen raikkaat seurustelujuomat, ja makeusaste oli mun makuun aivan täydellinen ”ei liian mutta sopivasti kuitenkin”. Hyvin vahva suosituspeukku multa täydellisen juhlajuoman puolesta!

jp17

Helsinkiin muuttaessani en tuntenut täältä kuin muutaman tyypin entuudestaan. Musta tuntuu, että oon aina ollut vähän huono saamaan uusia tuttavuuksia, ja se olikin yksi suurimmista aiheista, mikä toiselle paikkakunnalle muuttamisessa jännitti. Saanko mä täältä yhtään kavereita? Varsinkaan, kun kyseessä ei ollut mikään opintojen aloitus, jolloin samassa uudessa tilanteessa olevista tyypeistä löytyy helposti vertaistukea ja seuraa. Työpaikalla on usein ne vakiintuneet kaveriporukat, joihin ei ole aina helppo uutena vaan tupsahtaa messiin.

Kanssani samaan kerrokseen sitten sattui kuitenkin tyyppejä, joiden kanssa huomasin pikkuhiljaa juttujen ja huumorintajun natsaavan yksiin, ja joiden seuraan koin olevani tervetullut. Työpäivistä tuli pikkuhiljaa alun ”mee töihin-tee duunis-lähe kotiin” -suorittamisen sijaan jotain, minne oli oikeasti aamuisin mukava lähteä, ja alettiin viettää aikaa yhdessä silloin tällöin myös työpaikan ulkopuolellakin.

jpcollage

Toinen juttu, mikä jännitti, oli tämä blogin esille ottaminen :D En ota bloggaamista koskaan oma-alotteisesti uusien tuttavuuksien kanssa esille, vaan homma menee aina niinpäin että mulle tullaan sanomaan ”kirjotatko sä siis jotain blogia vai?” ja mä mutisen ”noniinnojoo..” En ymmärrä oikein itsekkään tuota ujosteevaa asennettani asiaa kohtaan, mutta kyllä mua vähän hirvitti sanoa että öö mulla olis tämmönen blogiasia, haittaako jos teidänkin naamat näkyy siinä.. Onneksi ei haitannut yhtään! (Vaikka yksi kerkesikin joukosta ennen kuvien ottoa livistää, heh.)

jp6

Juttua viime lauantaina riitti hyvälle matkaa yli auringonlaskun. Pian uudestaan! Muthei, malja alkavalle kesälle ja malja uusille ystäville!

Olisi kiva kuulla myös teiltä tarinoita vieraalle paikkakunnalle muuttamisesta! Mäkin voisin asiasta vielä jossain vaiheessa lisää kirjoitella. Nyt aurinkoista torstaita! (Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!)


Saatat pitää myös näistä:

42 Responses to “malja uusille ystäville”

  1. Katja sanoo:

    moi! mä muutin yksin 16-vuotiaana toiseen maahan, koska halusin sitä yli kaiken! olihan se jännittävää.. ja muutin ekaa kertaa omaan asuntoon ja vielä ulkomaille. mut ei mua oikeasti ees pelottanut, koska tiesin, että sitä mä haluan eniten maailmassa. tiesin myös, että tuun onnistumaan, koska jos aidosti haluaa jotain, niin universumi antaa siihen kaikki mahdollisuudet <3

    • ia ia sanoo:

      Hui, tosi jännittävää! En tiedä oisko musta moiseen ratkaisuun, hurjaa. Ootpa kyllä rohkea :) Miten pitkään asuit ulkomailla vai asutko vieläkin? Menikö kaikki niinkuin kuvittelitkin?

  2. miona sanoo:

    Teet kivalla tyylillä nämä yhteistyöpostaukset, kun kerrot niissä muustakin, kun pelkistä tuotteista :)
    Samaistuin täysin sun ystävystymismietteisiin, oon ite tosi ujo uusien ihmisten seurassa ja mulle on aina ollu vaikeeta tutustua syvemmin ihmisiin. Ihana kuulla, että oot saanu kavereita :) Oon ite toivottavasti muuttamassa syksyllä Helsinkiin, joten pitää tulla H&M:lle pyörimään, jos vaikka törmäisin sinuun (ja jos vaan uskallan niin tuun moikkaamaankin :D)

    • ia ia sanoo:

      Ai vitsi mulla tuli hyvä mieli tästä kommentista, kiitos tosi paljon!! :) Tervetuloa Helsinkiin, hurjasti tsemppiä muuttoon! Hyvin se menee ihan varmasti! Tuu aivan ehdottomasti moikkailemaan jos törmätään :)

      Ps. Valitettavasti jouduin poistamaan yhden kohdan kommentistasi Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi!

    • mennika sanoo:

      Mä oon ihan samaa mieltä, todella monessa blogissa se pomppaa ilkeästi silmille jo heti alussa, mutta sun blogissa monesti tuskin ees huomaa, että kyseessä on ollut joku yhteistyö :) Se on yksi niistä monista syistä, miksi oot yksi lemppareimmista bloggaajista!

      • ia ia sanoo:

        Tää on todella kiva asia kuulla, pyrin kirjoittamaan semmosta blogia jollaista itsekin tykkäisin lukea :) kiitos tosi paljon!

  3. Anna sanoo:

    Kiva kuulla muiden kokemuksista toiselle paikkakunnalle muutosta! Itellä olis luultavasti muutto kans edessä opiskelujen perässä Tampereelle enkä siis tosiaan tunne sieltä juuri ketään.. Pakko siis alkaa oikeesti tutustua uusiin ihmisiin vaikka en sitä sosiaalisinta tyyppiä ookkaan. :D

    • ia ia sanoo:

      Tsemppiä muuttoon! Opintojen parista on kyllä helppo löytää uusia tuttavuuksia kun ympärillä on niin paljon tyyppejä joista moni on varmasti tismalleen samassa tilanteessa kuin sinä :) jaksat vaan ravata niissä opiskelijapirskeissä :D

  4. Hanna sanoo:

    Ihania yläkerran tyttöjä! <3 Näytätte kaikki niin säteileviltä :)

  5. PinkLady sanoo:

    Sitä varmaan ajattelee että tuoko itseään liiaksi esille jos kertoo kirjoittavansa blogia tai että hakee liikaa sanomisilla huomiota. Tuo on tyyppi-Kainuulaista ajattelua :) kannattaa irrottaa pois! Monet vaan ilahtuu ja innostuu kysymään lisää ja siitä saa mukavan tarttumapinnan toisesta ihmisestä kun tietää että on jokin intohimo tai harrastus! Tää on niin ihanan elämäniloinen ja pirteä blogi,että kannattaa jättää ujostelut sikseen :) !!!!

    • ia ia sanoo:

      Haha se on nimenomaan se kainuulainen ”älä nyt vaan tee ittestäs numeroo” -asenne :D kiitos ihanasta kommentista!

  6. noora sanoo:

    On kyl tosi samaistuttava kirjotus, vaikka sinänsä aika erilainen elämäntilanne onki. Mä muutin viime syksynä opiskeleen täysin eri puolelle Suomea kaupunkiin, josta en tuntenu ketään entuudestaan, mutta loppujen lopuks se on tainnu olla elämän paras juttu tähän mennesä. Kylhän se muutto jännitti, koska oon pitäny itteeni aina melko introverttina ja epäsosiaalisena, mutta outojen sattumusten kautta sitä vaan tutustu just oikeanlaisiin tyyppeihin :)

    • ia ia sanoo:

      Ihan huikeeta kuulla, oon ilonen sun puolesta että oot löytänyt omanlaisia tyyppejä ympärilles! :) yleensä niistä suurista ja pelottavista muutoksista sitten kuitenkin poikii jotain todella hyvää!

  7. Hanna sanoo:

    Heippa! Tää oli kiva postaus, oli kiva lukea sun vähän henkilökohtaisemmistakin mietteistä :)

    Itse olen muuttanut kahdesti vieraalle paikkakunnalle. Ensimmäisen kerran muutin kesällä 2014 pieneltä paikkakunnalta Lahteen opiskelemaan. Kuten itsekin sanoit, on kyllä varmasti helpompaa muuttaa, jos aloittaa koulun. Minua kyllä jännitti muuttaa, mutta rohkaisin itseäni ajattelemalla, että eiköhän siellä ole paljon muitakin saman tilanteen äärellä. Ja niin sitä vaan ensimmäisellä viikolla tutustuin yhteen likkaan, jonka kanssa ollaan oltu kuin paita ja peppu siitä lähtien :D Toisen kerran muutin tämän vuoden helmikuussa, kun lähdin vaihto-opiskelemaan. Tämä jännitti luonnollisesti paljon enemmän, mutta toisaalta ulkomailla ihmiset tuppaavat olla ehkä hiukkasen vastaanottavaisempia….

    • ia ia sanoo:

      Ihana tarina :) Joo suomalaiset kyl on erityisen nihkeitä tyyppejä tutustumaan uusiin ihmisiin jos muihin maihin vertaa, mitenköhän vaikeeta on jollain ulkomaalaisella tulla vaihtoon Suomeen? :D toivottavasti vaihtariaika on sujunut hyvin, palaat varmasti niin montaa kokemusta rikkaampana sieltä!

  8. Julia sanoo:

    Allekirjoitan niin täysin ton blogin esille ottamisen! Vaikka oonkin pitänyt blogia 5,5 vuotta, niin edelleen se tuntuu jotenkin kauhean nololta enkä sen takia kehtaa koskaan kysyä kavereilta lupaa kuvien julkaisuun :-D Nyt vinkkasin ekaa kertaa blogipostauksesta instagramissa ja sain kamuilta kyllä positiivista palautetta!

    Henkilökohtaisen elämän avaaminen jossain määrin on musta kyllä kivaa, tämmöisiä postauksia lukisi mielellään lisääkin! :-)

    • ia ia sanoo:

      Hehe, hauskaa että tää on yleisempikin ilmiö :D Kiva että rohkaistuit asiassa! Mukava kuulla että tykkäsit, katsotaan jos kirjoittelisi vastaavaa jatkossakin :)

  9. Tea-Annamari sanoo:

    Kiva postaus :) Tosi kiva lukea tälläisia vähän henkilökohtaisempia postauksia. Osaan niin samaistua tohon, että haluaa löytää uusia kavereita uudelta paikkakunnalta, ei kukaan oikein voi elää vaan töiden tai opiskelujen takia. Kavereista saa kyllä voimaa ja energiaa :)

    Ite oon muuttanut lapsuudenkodista muuton jälkeen neljästi eri paikkakunnalle :’D En oo missään kaupungissa asunu kuin just alle kaks vuotta ja sitten päättäny kerätä kamppeet ja muuttaa (Helsingissä asuin kauemmin). Ja nyt viimeinen muutto oli ulkomaille maisteriopintojen perässä.

    Kyllä sitä vaan osaa joka paikassa olla niin epävarma ja itkeä sitä, ettei kuitenkaan tutustu keheenkään ja ulkomailla se vielä korostu se suomalainen ”this is my personal space, don’t invade it”-asenne. Suomalaisuudesta huolimatta oon tutustunut ihan huippuihin tyyppeihin ja harmittaa, että me kaikki asutaan eri maissa :D Ja toi perisuomalainen don’t touch me-asenne on kans muuttunu ja oon huomannu muuttuneeni enemmän ”fyysiseksi” ihmiseksi. Apua, ei tota saa kuulostaa mitenkään hyvältä Voi siis vaikka halata helpommin tai vaan lohduttaessa kättä olkapäälle :’D

    • ia ia sanoo:

      No oho, sähän oot ollut melkoinen muuttolintu! Tosi rohkeaa, mä en uskaltaisi :) Haha, ymmärsin kyllä fyysisyyden creepyistä vivahteista huolimatta :’D Se on kyllä kummaa miten se käsi olkapäällä tuntuu niin omituiselta vaikka monissa kulttuureissa pussaillaan poskille tilanteessa kuin tilanteessa :D

  10. essi sanoo:

    Tää oli kiva postaus! Olisi kiva kuulla enemmänkin ajatuksia muutosta, esim millaista oli muuttaa Helsinkiin ja mitä eroja olet huomannut suhteessa pikkukaupungissa asumiseen. Itse olen kokenut, että kotipaikkakunnalta pois muuttaminen on jollain tavalla vapauttavaa, kun kaikki ei tunne kaikkia.

    • ia ia sanoo:

      Kiitos ideoista! Otin kommenttisi talteen :) Hehhe tottahan se on, hauskaa kun yhtäkkiä päivittäin ei kohtaakaan niitä samoja naamoja pitkin kaupunkia :D

  11. JennaJuulia sanoo:

    Minä muutin kohta 10 vuotta sitten Helsinkiin opintojen takia. Mieheni muutti kanssa ja ensimmäinen vuosi meillä meni sohvalla elokuvia katsellen.. Emme tutustuneet oikein kehenkään. Olin koulussa, josta ei löytynyt ketään hengenheimolaista.. Mieheni opiskelukavereista tuli myöhemmin myös minun kavereitani. Ensimmäisen ystävän löysin, kun menin töihin. Ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. Minä luulin pitkään, että olisin huono tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta olinpa väärässä! Ystäväni ovat kertoneet, että ihailevat minussa juuri sitä piirrettä, että tutustun todella nopeasti ihmisiin ja saan siten uusia ystäviä. Elämä on ihanaa, kun ei koskaan tiedä mikä tuttavuus nurkan takana odottaa! :)

    • ia ia sanoo:

      Ihana kommentti :) Olisipa ihana itsekin olla tuollainen joka vaan saa uusia ystäviä että naps vain!

  12. Heli sanoo:

    Tosi kiva postaus! :) Tunnustan olevani se vinkuja, joka on halunnut henkilökohtaisempia postauksia, ja tä vastas toiveisiini varsin hyvin :D. Tosi kivat kuvatkin!

  13. Jemi sanoo:

    Tämä oli tosi kiva postaus ja ihania nuo kuvat teidän kaveriporukasta! Uudessa paikassa tosiaan vaatii rohkeutta ja aloitteellisuutta tutustua uusiin ihmisiin, eikä koskaan tiedä millaisiin kultakimpaleisiin lopulta törmääkään.

    Yhdyn muihin kommentoijiin siinä kuinka tämän tyyliset henkilökohtaisemmat postaukset ovat ehdottomasti tervetulleita, näitä on tosi kiinnostava lukea.

    http://www.lily.fi/blogit/little-stories

    • ia ia sanoo:

      Voi kiitoksia! Sinäpä sen sanoit :) Mukava kuulla että tällaiset olisi tervetulleita, pitääpä palata asiaan siis toistekin!

  14. Essi sanoo:

    UPEITA kuvia!

    Oon muuttanut kolmesti melko lailla tyhjän päälle. Ensin lukioon, jossa tutustuin niin moneen niin hyvään tyyppiin, että vieläkin ihmettelen, miten siinä onnistuin. Heh. Sitten muutin ulkomaille. Menin au pairiksi perheeseen, jonka edellinen au pair oli tuntenut paljon ihmisiä, ja nämä ihmiset tunnistivat lapset ja tulivat juttelemaan mullekin. Se oli siis melko helppo alku. No, sitten jouduin vaihtamaan perhettä, ja siinä olikin pitkä yksinäinen vaihe, kun en sitten enää asunutkaan perheeni luona… Vieläkään en oikein tunne kuin suomalaisia täältä ja se kyllä hävettää! Mut just se, kun ei opiskele, niin on tosi vaikea löytää kavereita, varsinkin, kun lastenhoitotyössä ei oikeastaan ole edes työkavereita… :D Ihanaa kuulla, että oot saanut ystäviä!

    • ia ia sanoo:

      No huh, sähän alat olla jo tyhjän päälle jäämisen mestari! Kuulostipa se karulta :D Mutta siis ihailtavaa miten tyypit vaan selviää tommosista uusiin elämäntilanteisiin hyppäämisistä tosta noin vaan! Ihanaa että sulla on siellä tällä hetkellä edes ne suomalaiset kamut, siitä se taas lähtee :) Ihanaa alkavaa kesää sinne!

  15. Milla sanoo:

    On ihanaa lukee kyllä vähän henkilökohtasempaakin matskua. Vaatepostaukset on kanssa ihania, mutta on virkistävää lukea jotain deepimpää.
    Itsekin muutin 3 vuotta sitten uudelle paikkakunnalle. Valitettavasti itsellä kävi niin, etten ole vieläkään kehenkään tutustunut ja kyhjötän vaan yksin kotona. Ehkä siksi tää postaus kiinnostikin, koska on tavallaan sama tilanne. Ja helpompi tulla kommentoimaan postaukseen joka antaa ajattelemisen aihetta, yleensä vaatepostaukset vaan lukee läpi eikä niistä keksi mitään suurta sanottavaa vaikka ihana postaus olisikin.

    • ia ia sanoo:

      Kiva kuulla, mielipiteesi on noteerattu ^_^ Uudelle paikkakunnalle muuttaminen on kyllä rohkea temppu! Muutitko opintojen vai työn perässä? Itsekin ystävystyn todella harvoin ja suurin osa illoista kuluu edelleenkin ihan kotosalla poikaystävän kanssa, heh. Ihanaa alkavaa kesää sinulle <3 Jos asut Helsingissä niin tuu moikkailemaan jos törmätään!

  16. Satu sanoo:

    Viis vuotta sitten tultiin poikaystävän kanssa pk-seudulle. Hän aloitti opiskelun ja pari ensimmäistä vuotta oli paljon kaikennäköisiä opiskelijabileitä ja omia menoja. Itse en päässyt kouluun ja töidenkin löytäminen vei pari kuukautta. Tuli oltua paljon kotona itsekseen, kun en tuntenut täältä kuin juuri poikaystävän ja siskon. Kun viimein pääsin töihin, tutustuin työkavereihin ja osasta heistä tuli hyviäkin ystäviä, joihin vieläkin pitää yhteyttä, vaikka tiet ovat vieneet ketä minnekin. Opiskelin itsekin ja sitä kautta on tullut muutamia ystäviä. Ja poikaystävän kautta on tullut ystäväpariskuntia, joiden kanssa vietetään aikaa. Pikkuhiljaa, mutta onneksi nyt on myös elämää ja ystäviä täälläkin. On ollut helpompi kotiutua ja tuntuu jo ihan omalta kodilta ja ympäristöltä asua täällä. On tuntunut jo pidempään, vaikka alku oli hankalaa :).

    • ia ia sanoo:

      Ihana kuulla :) Tuo on kyllä hieno fiilis kun se uus outo paikkakunta alkaakin yhtäkkiä tuntua kodilta! <3

  17. Sama juttu tämä ”ööö joo on minulla blogi” sitten tulee aina hiukan vaivaantunut olo :D ja en tosiaan tiedä MIKSI??! Tulin ”kaapista ulos” kunnolla kai vuosi sitten… Tuttavistani oikeasti kukaan ei tiennyt minun bloganneen vuosia. Nykyinen blogini on ollut vuoden ja tästä en luovu, olen niin löytänyt oman alueeni! Ps. Minulla molemmat pullot kaapissa odottamassa sitä oikeaa hetkeä :D

    • ia ia sanoo:

      Hehe :D Hyvä että oot uskaltautunut ”kaapista ulos”, eihän siinä tosiaan oo oikeesti mitään noloiltavaa! Sun blogi vaikuttaa ihanan persoonalliselta! Ps muista sit ne jäät :D

  18. amelie sanoo:

    ei ihan tuore postaus, mutta kommentoinpa silti :) tosi ihanaa, että kirjoitit tällaisesta aiheesta. tuntuu, että some-maailma vain ruokkii sitä käsitystä, että koko ajan pitää olla oikeaa vaaleanpunaista hattaraa upeiden, mahtavien ja koko ajan läsnäolevien ystävien kanssa! ja ei siinä, tosi ihanaa, että niin on, mutta kun on itse tällainen erittäin hitaasti ystävystyvä, tuntee sitä välillä itsensä vähän oudoksi yksinäisyyshyypiöksi, kun ei hulppeat kaveripiirit ja sydänystävät tulekaan toista noin vaan :’D kaikista luontevimmin olen elämässäni tutustunut ajan saatossa esim. kouluaikoina, ja siihen on voinut mennä vuosiakin, joten tämä aikuiselämä jossa ei ole samanlaisia vakiintuneita kuvioita, on kyllä vähän haastavaakin! olen kaiken lisäksi muuttamassa Helsinkiin pikkukaupungista, ja olen aina mieltänyt, että Helsingin sosiaalinen kulttuurikin on jotenkin ihan erilaista :D no, tulen kyllä avoimin mielin ja uskon, että olemalla avoin (tai niin avoin kuin tällainen ujo ja introvertti ihminen osaa olla :D) ja ystävällinen, niin eiköhän niitä hyviä tyyppejä löydy ympärille, vaikka jännittääkin kyllä aika paljon! miten sä olet kokenut Helsingin verrattuna periferia-Suomeen noin yleisen fiiliksen ja kaveerauskulttuurin osalta? (olipa hassu kysymys, ymmärtääköhän tuosta mitään :D) mutta tosiaan, kivaa lukea tällaistakin ja näitä kommentteja myös, että tietää, ettei ole ihan yksin tämän asian kanssa vaan muutkin kelailee tällaisia :) Ihanaa loppukesää! :)

    • ia ia sanoo:

      Kiitos kun jätit kommentin! Samaistun kyllä fiiliksiisi :) Hurjasti tsemppiä muuttoon! En ole kovinkaan aktiivinen täällä Helsingissä noiden kulttuuririentojen suhteen, joten en osaa sanoa miten hyvin täällä bondaillaan spontaanisti vieraiden tyyppien kanssa, mutta esimerkiksi paria fb-ryhmien kautta tapahtunutta ystävienetsintää seuranneena oon huomannut, että kyllä täältä löytyy paljon hyviä tyyppejä :) Ja tuntuu, että suurin osa täällä on alunperin jostain muualta tänne muuttaneita jotka varmasti pystyvät samaistumaan tilanteeseen. Avoimuudella ja ystävällisyydellä pääsee kyllä varmasti pitkälle, täältä löytyy niin paljon mahdollisuuksia esimerkiksi harrastuksiin joiden kautta varmasti löytyy samanhenkisiä tyyppejä että ei huolta! Ihanaa loppukesää sinnekin <3 Mulle saa laittaa viestiä jos siltä tuntuu! :D

  19. JS sanoo:

    Ihana lukea, et oot saanu ihmisiä ympärille. :) Ilman ystäviä ja ”maailmanparannus” keskustelutuokioita olisi aika ankeaa. :)
    Ite muutin Kainuuseen muutama vuosi sitten, ja mulla on käyny niin etten sovi joukkoon. Ihmisiä kyllä on, mutta ovat tönkkösuolatulla käytöksellään tehneet selväksi, etteivät halua tutustua. Ensimmäistä kertaa ikinä olen näin hyljitty ja yksin. Onneksi kuitenkin on rakkaita ystäviä muualla Suomessa, mutta sydän särkyy kun nähdään niin harvoin. Minulle parhaimmat ja rakkaimmat muistot ovat nimenomaan niitä pitkiä kahvittelurupattelu tuokioita, joita ystävien kanssa pidettiin.
    Mutta. Oon kuitenkin toiveikas. Toivon, että ihmiset muuttuisivat avoimimmiksi, ja tajuaisivat itsekin etten ole mikään uhka heille.

    • ia ia sanoo:

      Voi että, tosi harmillista että sulla on tuollainen kokemus kainuulaisista tyypeistä! Ehkä siellä ollaan vähän tavallista hitaammin lämpeäviä, ja muualta – varsinkin etelämmästä tulleita – vähän vierastetaan..? Mä toivon kovasti, että sikäläisten asenne pikkuhiljaa muuttuu! Rohkeasti mukaan vaan ja kutsumaan itte niitä muita kahville :) Tsemppiä syksyyn! <3

      • Js sanoo:

        No niin minäkin aattelin, että jospa se aika hälventää tätä ”erilaisuus” kuilua välissämme. :D Enkä toki nyt yleistä, olen minä tavannut täällä ihania ja lämpimiä ihmisiä, jotka puhhuuvat ja opettavat minnuo kaennuun tavoille ja murteelle :D Mutta tämä oman ikäinen väki ei oikein tunnu haluavan tutustua. Ja onhan se niin, että kaikki ei tykkää kaikista, ymmärränhän minä sen. Ehkä vielä jostain löytyy se omanhenkinen ihminen, jonka kanssa ajatukset käy yksiin. :) Hyvää syksyä sulle kans, ja sinulla on muuten ihana tämä blogi, kiitos tästä! Tykkään tyylistäsi, ja otat upeita valokuvia ja sulla on selkeesti kirjoittamisen taitoa ja sana hallussa! Hyvä sinä!

        • ia ia sanoo:

          Haha hyvä jos siellä alkaa jo kaksoiskonsonantit luonnistua :D Tuo on kyllä niiiin harmillista! Mä oon sitä mieltä että ystäviä/kavereita ei oo koskaan liikaa. Jos asuisin vielä siellä niin tasan mentäis kahville! Kiitos kauniista sanoista :) <3

Kommentoi