sunnuntai 25. marraskuu 2018

keltanokan vinkit juustoiltaan


 

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Carr’sin kanssa

Never have I ever -pelin valttikorttina mulla on ollut pitkään se, että en ole koskaan ollut semmoisessa kunnon ”juustoja ja viiniä” -iltamassa. Tämä alkaa olla kovaa valuuttaa etenkin kun lähestytään kolmeakymmentä ikävuotta.. Ja ei, aurakimpaleesta suolakeksin päälle veistettyä siivua ja toisella kädellä suuhun napattua rypälettä ei lasketa :D Joten perjantaina korjattiin vahinko sitten kerralla kuntoon (mun pitää keksiä siihen peliin sit uusi valttikortti), ja katettiin olohuoneeseen oikein kunnon juustolautanen! Mutta eihän se homma nyt niin yksinkertaista ollut, koska mä en yksinkertaisesti tiedä juustohommista sitä aurakimpaletta pidemmälle oikeastaan yhtään mitään. Mutta kattokaa ny miten kivannäköinen oli kuitenkin lopputulos! Mä koostin tähän postaukseen vinkit keksi/juusto/viinijuttuihin siltä varalta jos siellä on joku toinenkin juustoiltanoviisi. Toivottavasti on, koska muuten nolottaa.

carrs2

carrs9

Keltanokan havainnot ja vinkit juustoilloitteluun:

1. Marssi suoraan juustotiskille. Mentiin lähikaupan juustotiskin sijaan ihan pokkana Hakaniemen hallin juustokojulle, ja onneksi tiskin edusta oli tyhjä asiantuntevista hakaniemipapoista ja sain rauhassa olla juustopuodin myyjälle just niin tietämätön kuin olinkin. ”Kun me haluttais maistella juustoja, mutta ei tiedetä niistä oikein mitään. Tai siis yhtään mitään.” Päädyttiin yhteistuumin myyjän kanssa sitten viiden juuston kokonaisuuteen, 2 pehmeää ja 3 kovaa juustoa, ja suurin osa tuli otettua ihan sokkona vain myyjän suositusten pohjalta. Myyjä kirjoitti mulle vielä paperilapulle juustojen nimet ylös ja numeroi juustopaketit, että tiedettiin mitä maisteltiin :D Hyvä määrä on vajaa 100 grammaa per juusto per syöjä. Tästä se juustoura alkaa urkenemaan, ehkä mäkin oon vielä joskus hakaniemenhallimummo joka tulee ihan pätevänä ostamaan jokaperjantaisen Manchego-kimpaleensa.

carrscolla2

2. Pohjatyö kuntoon. Koska juustoissa oli jo niin paljon valinnanvaraa, niin keksipuolella pidettiin homma simppelinä ja käytettiin vain yhdensorttisia keksejä, Carr’s Table Water -voileipäkeksejä. Ne oli just sopivan ohut, suolainen ja rapsakka pohja oikeastaan kaikille yhdistelmille. Plussaa söpöstä pyöreästä ulkonäöstä! (Kyllä, voileipäkeksit voi olla söpöjä.)

carrs16

carrscolla3

3. Hedelmäpeli. Valittiin lisukkeiksi juustoille hedelmähyllyltä rypäleitä, päärynää, omenaa, persimonia (tämä oli suosikki!), taateleita ja viikunoita. Ihan pienet sivuraiteet tähän väliin asiasta nimeltä viikunat. Ne söpöt punaiset veneenmuotoiset, joita ainakin mun taustatutkimusten mukaan kuuluu olla jokaisella juustolautasella. Mutta mitä ne on ja mistä hitosta niitä saa? Kaksi ruokakauppaa tuotti vesiperän, mutta kauppahallista lopulta niitä löysin. (Ensin piti tottakai kysyä ”onko teillä viikunoita?” vain saadakseni vastauksen että tuossahan noita. Siis just siinä mun edessä. No en mä voinut tietää miltä ne näyttää jos se punainen sisus ei näy :D). Opin myös, että se on sormituntumalta ehkä hämmentävin hedelmä ikinä, semmoinen pehmeähkö nahkeahko, ja ihan hullun hintaisia. Taidan vaihtaa sanonnan ”maksaa mansikoita” sanonnaksi ”maksaa viikunoita”.

carrscolla1

carrs4

4. Hillokehyllyn kautta. Hillokkeet toi kekseihin hyvää kosteutta ja mehevyyttä, kun varsinkin kovien juustojen kanssa suutuntuma olis voinut hedelmäviipaleesta huolimatta jäädä aika kuivakaksi. (Siinäpä ehkä elämäni ruokahifistelijämäisin lause! :D) Viikunahillo oli aivan taivaallista, ja lisäksi meillä oli kirsikkahilloa ja bonuksena myös lemon curdia. Pienet purnukat riittää, ja lopun voi käyttää myöhemmin vaikka maustamattoman jugun kaverina.

carrs5

5. Koolla on väliä. Nimittäin sohvapöydän koolla. Pikkasen meinasi käydä ahtaaksi kun koitin saada tungettua kaikkea haluamaani käden ulottuville :D Jos tekin kärsitte pienen sohvapöydän syndroomasta (koska pieni ja turha nyt oli vaan ostohetkellä söpömpi kuin iso ja käytännöllinen), niin ympärille voi koota vaikka pari ekstratuolia jonka päälle voi ladata osan herkuista. Ja sitten vaan komboilemaan eri juustoja eri hillokkeiden ja hedelmien kanssa. Mun havaintojen mukaan kaikki pelasi oikeastaan kaiken kanssa, makeat hedelmät ja hillokkeet nyt vaan on ihan taivaallisen hyviä suolaisten juustojen kaverina, eikä näihin tule semmoista kyllästymisähkyä koska välillä voi myös nappailla suuhun pelkkiä hedelmäviipaleita jos raskaat juustot alkaa tökkiä.

6. Viimeistele viinillä. Tässäkin luota ammattilaiseen, ja kerrankin sen ainaisen myyjäpakoilun sijaan Alkossa vastasin ”oisinko voinut avuksi olla?” -kysymykseen että ”NO ITSEASIASSA!”. Mutta mikäli myyjäahdistelu tuntuu siltikin vieraalta, niin aina on pitkälle päästy myös niillä pullojen kohdalla olevilla symboleilla.

carrs6

Toivottavasti tästä oli jollekin apua! Ainakin mulle ensi kertaa varten :D Rentoa sunnuntaita!


Saatat pitää myös näistä:

20 Responses to “keltanokan vinkit juustoiltaan”

  1. Anne sanoo:

    Ihanan symppis postaus ja todellakin tästä oli apua! Oon viime vuosina innostunut hiljakseen juustoista, mutta totta puhuen oon pitäytynyt lähinnä perus Prisman sini- ja valkohomejuustoissa, enkä tiedä sen enempää lisukkeistakaan. Testiin lähtee ehdottomasti tuo Manchego, kuulostaakin niin hienolta ;) ja överikalliit viikunat!

    https://justsayinghianne.blogspot.com/

    • ia ia sanoo:

      Joo suosittelen ehdottomasti laajentamaan juustoreviiriä! Noi kovat juustot on sen verran hyviä että ne uppoaa pelottavan hyvin pikkupaloina suoraan suuhun ilman keksiä ja hedelmääkin :D

  2. pingu sanoo:

    musta on ihanaa lukea sun postauksia, koska ne on niin rehellisiä ja kaunistelemattomia verrattuna niin monen muun blogin juttuihin. tuntuu että suurin osa keskittyy kirjottaan vaan omista vahvuusalueistaan ja tavallaan asettaa ittensä johonkin korokkeelle kaikessa asiantuntijuudessaan, mutta sä kirjoitat asioista joita et oo osannut/tiennyt ja se tuntuu tosi inhimilliseltä ja muistuttaa että on ok olla osaamatta kaikkea. joten kiitos siitä ja kivaa joulun odotusta! :-)

    • ia ia sanoo:

      Ei vitsit, tästä kommentista tuli jotenkin erityisen hyvä mieli! <3 Kiitos sinä ihana, mua lämmittää että jotakuta lämmittää tää mun osaamattomuus :)

  3. Ex-hevimyyjä sanoo:

    Tällä hetkellä viikunoita ei tosiaan monesta kaupasta löydy, niiden menekki jännästi loppuu, kun hinta alkaa mennä yli 20€/kg :) Kannattaakin ostaa niitä sitten, kun hinta tippuu neljännekseen tuosta, sanoo juustosnobit mitä tahansa. Mutta upean näköinen kattaus, ehkä tuo aikuistumisriitti kannattaisi minunkin käydä vihdoin!

    • ia ia sanoo:

      Kiitos tästä tiedosta! Eipä ollut mitään käryä milloin on viikunoiden sesonki :D Kiitos paljon, mä voin tulla sit sun kattaukseen juustoilemaan ^_^

  4. Halina sanoo:

    Juustot on ihan parhaita! Meidän mutsi on herkkupeppu niin ollaan lapsesta asti mussutettu juustoja ja keksejä :D

    Mun valttikortit tossa pelissä on : a) en ole kosiaan ottanut tatuointia ja b) en ole koskaan polttanut tai edes maistanut tupakkaa :D Näillä suht normi asioilla saan aina muut juomaan hih! Yks vois olla vielä c) en ole koskaan omistanut ajokorttia :D

  5. Salkko sanoo:

    Tää tuli sopivaan saumaan, syödään aina itsenäisyyspäivänä juustoja linnan juhlia (tai siis itsenäisyyspäivän vastaanottoa, mutta kuka sitä sillä nimellä kutsuu?) katsoessa! Usein on menty fifty-fifty kaupan juustohyllyn ja Stockan juustotiskin välimaastossa, mutta syöty niitä kyllä roskimmin ihan vain suolakekseihin ja tummiin viinirypäileisiin yhdistettynä :-D ehkä miksataan jotain uutta mukaan tänä vuonna.
    Täytyy kompata tuota pingun kommenttia, koska nämä sun tässä ja muissa postauksissa mainitsemat tietämättömyydet ja uuden kokeileminen kannustaa tekemään itse saman perässä. Löydän melkein jokaisesta postauksesta vähintään yhden samaistuttavan kohdan mikä usein kannustaa kommentoimaan ja sitä kautta lisää vuorovaikutusta lukijan ja bloggaajan välillä, mikä tuntuu vähentyneen tänä päivänä paljon.

    • ia ia sanoo:

      Ai vitsit Salkko kun taas tuli hyvä mieli sun kommentista! Oot oikeesti yks niistä harvoista ketkä enää jaksaa kommentoida, ja hitsi kun toi oli kiva asia kuulla! Itte tykkään lukea blogeista semmoista oikeasti samaistuttavaa sisältöä joten mahtavaa jos mäkin sellaista onnistun tarjoamaan. Ja onneksi on edes muutama kommentoija :) <3 Ja tuu sit kertomaan jos päädyit itsenäisyyspäivänä johonkin spessumpaan juustosettiin, onpa kiva perinne ^_^

  6. niina sanoo:

    Mikä viini valikoitui juustojen seuraksi? =)

  7. Saara sanoo:

    Täälläkin on yksi juustoiltaneitsyt, eli et ollut ainoa :D Levittelen patongin päälle sinihomejuustoa, mutta siihen se sitten jää. Olis kyllä mahtavaa joskus kokeilla kunnon settiä. Ja näyttää muuten tosi prolta sun tarjoilut!

  8. Milja sanoo:

    Olipas ihana postaus ja alkoi tekemään kovasti mieli juustoja! Mullakin on vakava aukko viikunasivistyksessä ja oon syönyt viikunaa vaan hillon muodossa, joten mulla olis kysymys! Kuuluuko viikunasta siis syödä vain se punertava sisus vai onko se koko hedelmä syötävää ja milta se maistuu?

    • ia ia sanoo:

      Voi kiva kuulla että tykkäsit tästä :) No mä söin sitä kyllä ihan kuorineen päivineen ihan vaan sen perusteella että se on tuossa paketinkin päällä ”kokonaisena” viipaleena :D Se oli semmoinen makea ja pehmoinen, tuli ehkä vähän luumu mieleen!

      • anonymouse sanoo:

        En ole tuoretta viikunaa syönyt ikinä, mutta kun ne kuivatut ovat syötäviä kuorineen, niin eiköhän tuoreetkin.

        Mulla meni monta vuotta että vetelin juustot jääkaappikylminä. Sitten joku sanoi, että maku on paljon parempi huoneenlämpöisenä. Oli oikeassa.

        Nii joo. Viikunoita, luumuja tai sorbitolilla makeutettuja karkkeja ei kannata syödä liikaa kerralla. Voi tulla kiire. Mistäkö tiedän? Nih!

        • ia ia sanoo:

          Joo huoneenlämpöisyydestä oon mäkin jostain lukenut ja sen jälkeen antanutkin juustojen lojua pöydällä ihan huoletta :D Haha, kiitos tästä mielikuvasta! :,D

  9. Julka sanoo:

    Juustoista en niin välitä, mutta tuo sohvapöytä on just ihana! Mistä oot sen hommannut?

Kommentoi