keskiviikko 05. syyskuu 2018

jokasyksyiset pukeutumisriemut (ja sukkahousuvinkki)

Suloinen tuntematon mummokin sen mulle kerran ihan pyytämättä analysoi: Mun pukeutumisidentiteettini on ehdottomasti syksy. (Ja hän tais kertoa tämän faktan kun mulla oli päällä jotain superkeväistä ja hempeää.. Että kiitos kohteliaisuudesta, kai? ) Ja jep, tunnen kyllä ihan eri riemua vaatekaappien äärellä aina kun päälle saa valita pitkästä aikaa vähän tuhdimpia värisävyjä, kuin niitä kesän lillerokeltaisia ja vaaleansinisiä. Jokasyksyiset lempparishortsitkin teki taas paluun, jotka muuten debytoi mun vaatekaapissa, ootas, seittemän vuotta sitten?! Haha, no ei kait siinä jos ne on vieläkin ehjät. Tosin vaikkei oliskaan niin salee vaan paikkaisin ne, liian kivat edelleenkin.

syysasu1

Toinen syyspukeutumisen palauttama ikävöinnin kohde: mustat sukkahousut. Pro tip: Parhaimmat sukkahousut löytyy H&M:n muotoilevien sukkisten joukosta. Just ne kaikista mummoimmalta kuulostavat support complete holdit sekä ”liian hyvää ollakseen totta” -pyllypushupit: Ei hajuakaan että tekeekö ne sitä mitä lupaa, mutta matsku on huomattavasti laadukkaampaa ja kestävämpää kuin niissä vähän halvemmissa samanvahvuisissa perussukkiksissa, jotka rasahtaa rikki pelkästä telepatiasta. Niin, ja vaikka vaatekooltani olenkin S niin H&M:n sukkiksissa otan koon M: Haaraosa ei valu vaan sukkikset saa kiskottua ihanan grannysti vaikka vyötärölle asti, ja sukkiksen kangas ei ole ihan niin pinkeänä kun niissä on pikkuisen ylimääräistä.

syysasu2

Ikävä oli myös mun vakkarinilkkureita, Vagabondin Diooneja. Ainoat jokseenkin korolliset kengät, joissa mä jaksan kävellä, ja koko muijaan tulee ihan erilailla ryhtiä kun alla on kesän linttaan astuttujen läppösten sijaan vähän tuhdimpaa. Tosin nuo kenkien kärjet nähtyäni to do-listalle päätyi kyllä mahdollisimman akuuttina kaikkien nahkaisten syyskenkien huoltotuokio.

syysasu3

Yks asia, joka tähän syksyyn ei yhtään inspiroi, on toi mun tukka. Mulle tuli yhtäkkiä aivan totaalikyllästyminen tuohon vaaleanpunaiseen. Vielä mä sen sain maisemoitua jotenkin sopimaan syksyiseenkin vaatekertaan (tai ehkä oikeastaan vaan takana olevaan seinään), mutta vadelmahattaran värinen (ja suoraan sanottuna myös -kuntoinen) tukka ei kyllä enää istu maisemaan joka peilistä näkyy. Ens viikolla marssin kyllä taas kampaajalle.

Viimeinen kesälomaviikko häämöttää loppuaan, ja loppuviikoksi otan suunnaksi Jyväskylän metsät. Jep, metsät. Me nimittäin lähdetään ystävän kanssa pienelle syyspatikoinnille ja yövytään mun suureksi kauhuksi metsässä. Eli jos musta ei kuulu enää, niin tulin karhun syömäksi. Tai sitten palelluin hengiltä kun en osannut pukeutua muuhun kuin sifonkipaitaan ja mustiin sukkahousuihin.


sunnuntai 02. syyskuu 2018

paholaiskaktukset

Joku kerkesikin jo kaipaamaan blogiin päivitystä mun kasvilasten kuulumisista. No, surukseni täytyy ilmoittaa, että lähes kaikki koskaan tänne rapotoimani kasvit on menehtyneet. Rip. Syksyllä hankkiuduin eroon peikonlehdestä joka oli alkanut osoittaa mieltään makaamalla pitkin pituuttaan pöydällä vaikka kuinka koitin oksia köyttää kohoamaan mieluummin uljaasti kohti kattoa, mutta suurin joukkoturma tapahtui vuodenvaihteessa, jolloin menetin rahapuut, kultaköynnöksen, kilpipiilean ja silkkimaijan. Virallinen kuolinsyy lienee hukuttaminen kun taisin koittaa antaa niille pimeinä talvikuukausina rakkautta vähän liiankin rajusti, ja talven joukkotuhosta on oikeastaan jäljellä enää vain kaksi palmuvehkaa ja joskus alkukeväästä hankittu nukkumaija. Niin, ja kaikki mun kaktukset. Ja niistä kaktuksista puheen ollen..

Mä oon alkanut epäillä, että mun kaktukset on jotain pahuuden ruumiillistumia jotka imee kuolonsyöjien lailla kaiken elinvoiman ympärilläänolevista kasveista. Nimittäin kaikki niiden ympärillä joko kuolee tai junnaa vaan paikoillaan, mutta itse kaktukset. Nehän jumalauta kasvaa?!

cactu22

Alunperin varsin minikokoinen kaktus on alkanut hipoa kupolinsa kattoa jo hyvän aikaa sitten. Yksi varsi on lassoamassa koko kupua hyvän matkaa haltuunsa, toinen varsi on tulossa hyvän matkaa perässä.

cactu33

Sohvapöydällä majaileva kaktus on alkanut myös kasvattaa jotain ihan ihme lakkia?

cactu11

Mutta voiton vie ehdottomasti tämä. Siis ostettaessa kaktus on näyttänyt tältä, eikä tuota keskellä uhmakkaana kuikkivaa puikulaa ollut olemassakaan. Ei siis ollenkaan. Yksi aamu huomasin kun ison pallomaisen kaktusulokkeen tyveen oli alkanut kasvaa pieni uusi ulokkeenalku, ja siitä eteenpäin se on päivä päivältä nostanut korkeutta ja alkanut jopa kasvattaa itte uusia ulokkeita. Samalla kun se on lyyhistänyt alleen hyvin pitkälti koko alkuperäisen kaktuksen. The evil force is strong in this one.

Oikeesti, mä pelkään että yks aamu mä herään siihen että näen kuinka makkarin ovesta vaan kurkkaa tommonen kaktuspuikula.. Hyi hitto mitkä kylmät väreet. Nään varmaan kaktuspainajaisia.


torstai 30. elokuu 2018

torstaikuulumiset

Onko nyt se hetki kun kuuluu asettaa peräkkäin kaikki ne vuodenajan vaihtumiseen liittyvät rituaalit, kuten villapaitoihin, -viltteihin, -sukkiin ja ties mihin -mattoihin kääritytymiset, lämmittävät kupposet, lepattavat tuikut ja putoilevat lehdet? No onhan se! Mäkin jouduin vetämään ekaa kertaa sitten toukokuun koipieni suojaksi jotain muutakin, kuin aurinkorasvaa. Plääh.

purkki1

Kyllä näkyy naamasta että nyt on löytynyt jotain tärkeää! Nimittäin kahdella eurolla litran vetoinen lasipurnukka Tokmannilta. Siis mun aamupalahan on ollut jo viiden vuoden ajan smoothie, jonka olen siemaillut joka ikinen aamu tästä samasta lasista, (luulen että se on kyllä alun perin tuopiksi tarkoitettu) jonka löysin Kajaanin kierrätyskeskuksesta. Kuitenkin tuossa reilu kuukausi sitten onnistuin hajottamaan lasin, ja etsinnöistäni huolimatta kotoa ei löytynyt ainoatakaan lasia, joka olisi vetoisuudeltaan imaissut sisään koko smoothiemäärän. Aina jäi raivostuttava tilkka yli, eikä tarkan markan mummo todellakaan ole heittämässä sitä viemäriin! Lasin täyttäminen kesken kaiken myöskään ei ole vaihtoehto (sehän nyt kuulostais vaan liian järkevältä), joten oon sitten harrastanut ärsyttävää kahden smoothielasin taktiikkaa ja koittanut etsiä samalla uutta jättilasia.

purkki2

Fidat ja muut kirpparit ei tuottaneet tuoppiosastollaan haluttua tulosta, mutta Tokmannin säiliöpurkin mä sitten vihdoin kelpuutin. Nyt mahtuu :D

purkki3

Eli ei enää aamuisin tätä, ahh!

Kivaa torstaita!