tiistai 06. marraskuu 2018

kirottu vai kömpelö?

Mun päälle on langetettu kirous. Mä oon varma siitä. Tai jollakin on ia-voodoo jota se pistelee nuppineuloilla ja kärtsää sytkärillä. Tai sitten musta on tullut vaan ihan tolkuttoman kömpelö ja hajamielinen.. Mutta pidän ehdottomasti todennäköisempänä jompaa kumpaa ensinmainittua.

jottai2

1. Tein ruuaksi uunijuureksia. Puolivälissä paistelua otin vuoan uunista lisätäkseni siihen juustoraastetta, ja sitten olin nostamassa vuokaa takaisin uuniin. Paljain käsin. 200-asteista vuokaa, 200-asteiseen uuniin. Onneksi suuremmilta palovammoilta ja juustokuorrutetulta keittön lattialta säästyttiin.

2. Samaan kategoriaan menee äskeinen lohikettoviritelmäni, kun olin hyvin lähellä pilkkoa perunoiden mukaan sormenpäänikin kiehumaan. Onneksi sormi jäi vielä kiinni omistajaansa johon sen kytkin laastarilla takaisin paikoilleen, alahuuli väpättäen tottakai, koska jostain puski se lapsuudesta tuttu orastava itku itsensä loukkaamisen yhteydessä vaikka ei loppujen lopuksi edes juurikaan sattunut :D

3. Niin, ja laitoin ihan muina muijina väärän uunilevyn päälle alkaessani keittämään vettä kattilassa ja onnessani huitelin ties missä kunnes aloin jossain vaiheessa ihmetellä kun ei porise mutta joku haisee vähän palaneelle. Klassikko. Ehkä mulle pitäis ihan nyt yleisesti asettaa joku keittiössäliikkumiskielto.

4. Pudotin töissä parin vuoden ajan palvelleen Asusin puhelimen lattialle. Siinä sitä noukkimaan kumartuessani naureskelin vielä työkavereille että oon viskellyt puhelinta pitkin betoneita ties kuinka monta kertaa eikä se ole ollut koskaan moksiskaan, kunnes näyttöön kurkatessa mua vastaan kurkkasi allaoleva näkymä. Juu se oli sitten siinä se puhelin.. Oisko teillä ollut mulle puhelinsuosituksia? Jokin kohtuuhintainen android-pohjainen? Oon mietiskellyt ehkä Huaweita tai Oneplussaa.

jottai1

Vähän onnekkaampaa loppuviikkoa odotellen!


sunnuntai 28. lokakuu 2018

kuka keksi rakkaud.. eiku off shoulder -paidat

Kuka keksi paidat joissa on off shoulder resoripääntie? Joko sillä on ollut ärsyttävä muiden ahdingosta nauttiva huumorintaju tai sitten se on ollut mies, jolla ei itsellä ihan selkeästi ole ollut aikomustakaan tuonmallista paitaa käyttää. Siis tämäkin paita on muutoin makuuni hurjan nätti: Ihana väri ja printti ja muutenkin malliltaan oikein suloinen tapaus, kunnes joudut nostamaan käsiäsi. Ja se pääntie humpsahtaa olkapäiden yläpuolelle. Joka ikinen kerta. Ja sitten sä nyit sitä paitaa alaspäin koko päivän ja kiroat viimeistään puolen päivän paikkeilla, että miks hitossa valitsitkaan aamulla päällesi tämän kun sille ihan selkeästi oli syynsä miksi olit tunkenut sen laatikon perimmäiseen koloon.

autumn1

Mutta vapaapäivänä sushibuffetin vetämiseen paita soveltui, kun kädenliikkeen korkein kohta jäi siihen suun paikkeille. Ei taida muuten mennä enää kenellekään läpi asukuvat, joissa päällä ei ole takkia.. Kuvan ulkopuolelle rajautuu mytty, jossa on neuletakki, villakangastakki, huivi ja hanskat. Että joo joo äiti, oli lämmintä päällä!

autumn2

Nyt mä taidan kokeilla että olisko aamukahvit parvekkeella aivan itsetuhoinen ajatus, koska ainakin tuo aurinko näyttää ihan petollisen lämmittävältä. Lupaan varustautua villasukilla ja viltillä!

autumn3

Niin, mitä mä puhuin siitä humpsahtamisesta.

Leppoisaa sunnuntaita!


keskiviikko 24. lokakuu 2018

5 asiaa ja 1 kuva

Istuin koneen ääreen miettimään, että mistä voisin kertoa. Monia viimeaikaisia pikkujuttuja tuli mieleen, mutta mistäänhän en ole kuvamateriaalia ottanut. Voitteko nyt jumalauta liimata sen kameran mun tassuun! Eiku hetkinen. Sehän on jo liimattuna, puhelimen muodossa nimittäin. No nyt ei ole omaa saamattomuutta kummempaa tekosyytä.. Mutta. Jos niitä kuvia olis otettu, niin olisin voinut kertoa..

Borsch-keitosta, joka on toiminut tämän viikon pääasiallisena ravinnonlähteenä. Muistan kun iskä teki aikoinaan aina borsch-keittoa isoilla lihakimpaleilla, enkä ole edes tajunnut että sehän on tautisen hyvä kasvisruoka kun vaan jättää ne lihaköntsät pois! Ja hemmetin halpakin, suosittelen.

I love me -messuista, joilla vierailtiin ystävän kanssa perjantaisen työpäivän päätteeksi. Ensin kierrettiin puoli messuhallia etsien parasta diiliä kaikesta mitä lähdettiin hakemaan (ja tottakai sekä chiansiemeniä että B12-vitamiinia olis saanut sitten heti seuraavalta kojulta hippasen halvemmalta kuin mihin mä empiiristen tutkimusteni perusteella vihdoin kehtasin roposeni ladata), ja pysähdyttiin kuuntelemaan kohteliaasti jokaista kuusenkerkkäjuomaa ja punajuuritofua maistattavaa pappaa, ihan vaan koska haluttiin kiskoa niitä ilmaisia maistiaisia vaikuttamatta kuitenkaan siltä että tultiin ihan vaan tasan kiskomaan tähän näitä ilmaisia maistiaisia.

lintsii'

Lintsin valokarnevaaleista, joilla tuli vierailtua menneellä viikolla. Mä olen aina kaikissa vastaavissa tapahtumissa niitä ärsyttävän järkeviä ihmisiä (lue: ilonpilaajia), joka ihmettelee ihan vähän liian kovaan ääneen, että kuka hullu maksaa hattarasta tai poppareista tai laitelipusta tai younameit mistä tahansa huvipuistohyödykkeestä ihan LIIKAA. Siis kun kotonahan sä poppaat eurolla kulhon täyteen ja sokeria voi syödä suoraan pussistakin kun samalta se kuitenkin maistuu ja ilmaisen huvipuistokyydin saat kun vedät parkkiksella silmät kiinni ympyrää pesismaila otsassa ja koitat sen jälkeen juosta suoraan. Mutta kerrankin päätin liittyä jonon jatkoksi sen huumaavan voisen popcornin tuoksun houkuttelemana, ja loppujen lopuksi olin 15 minuutin jonotuksen ja 6 euron köyhtymisen jälkeen erittäin tyytyväinen pieneen popparinekkuuni ja minilimuuni!

Lauantaisesta jalkapallo-ottelusta, joka oli eka fudismatsi jossa olen koskaan ollut. Mä olin niin hämmentynyt siitä pohjoispäädyn virallisen fanikatsomon eri kannatusrallatusten määrästä että ihmettelen, ettei niistä ole jo koostettu laulukirjaa (tai vähintäänkin Spotify-listaa). Bongasin varmaan kymmenkunta tuttujen melodioiden päälle tapailtua HIFK-huudatusta, joita mäkin huomasin loppuvaiheessa Täti Moonikan sävelen tahtiin huutelevani samalla, kun sain itteni kiinni jupisemassa tuomaria samperin puusilmäksi ja huitovani suureleisesti vastajoukkueen ihan selkeälle filmaamiselle kun niihin muka vähän sattui. Mikäs keski-ikäinen hifkiukko se musta oikein kuoriutui :D

Mokkapaloista, joita on taas jääkaapissa. Jälkiruuantekovaiheessa eteeni heitettiin ehdotus joulutortuista, mutta mähän sitten maailman ärsyttävimpänä muijana sanoin että ”yhdessä joulutortussahan on joku vajaat 500 kaloria.. *insert merkittävä hiljaisuus*”, ja tarjosin jälkkärivaihtoehto-optioksi mokkapaloja, kun niihin löytyi aineetkin. Niin, kyllä se täysmukillinen hienoa sokeria, tomusokeria ja voita nyt huomattavasti tarveellisempi vaihtoehto oli. No onneksi tajusin sentään puolittaa reseptin. Niin että oli vaan 12 palaa tuhottavana.

Niin. Voisin myös kantaa sitä kameraa vähän useammin mukana. Tai kokeilla voiko puhelimella tehdä muutakin kuin käyttää Jodelia.

Kivoja keskiviikonrippeitä!