torstai 21. elokuu 2014

taistelu jatkuu

Vai oli ne arkisemmat höpöttelymerkinnät tervetulleita? Luojan kiitos! Nimittäin taas tekee mieli vaan kirjoitella, ja jostain ihan muusta kuin syksyn huulipunista tai kivoista hameista. Oikeastaan siksi, koska ensinnäkin kaikki mun huulipunat on vieläkin laatikossa x sijainnissa y, todennäköisesti tuolla kirjahyllyn ja parvekkeen oven välimaastossa tai sitten se oli just se mun meikkilaatikko, minkä pojat roudasi alakertaan “ku ei me muistettu mitä sinne piti mennä”. Ja toisekseen, ne kivat hameet on kaikki ihan tuhannen kurtussa!! Eilen tein töiden jälkeen semmoisen urotyön, että purin kaikki ryppyiseksi muuttuneet vaatteeni jätesäkeistä tuohon ikkupikkuiseen vaatekaappiin, ja tajusinpahan myös samalla valinneeni uuden asunnon ennemminkin periaatteella “iih tää on ihan uusi ja sauna ja kiiltävät pinnat” kuin “järkevä ja reilusti säilytystilaa”. Nimittäin tuo ainoa omistamani vaatetanko on yhden muinaisen vaaterekkini pituinen. Ja niitä rekkejähän mulla oli entisessä kodissa kaksi. Ja lisäksi yksi vaatetankokomero. Ja itseasiassa vielä toinenkin vaatetankokomero. Että niin… Mä vakavasti harkitsen täällä tekeväni tuosta saunasta vaatehuoneen :D Mutta siellä ne vaatteet nyt majailee!

koti11

Tänään kävin myös ennen töihin lähtöä näyttämässä vanhaa asuntoa isännöitsijälle, joka teki asuntoon alustavan kuntotarkastuksen. Siis se kämppähän on rehellisesti sanottuna aivan ruokottomassa siivossa, mä olin meidän taloudesta se osapuoli joka vihasi siivoamista ja se toinen oli se osapuoli jota ne sotkut eivät haitanneet, ja viiden vuoden moisen yhteiselon tuloksena oli aiiiika karseat pölykertymät huonekalujen alla ja pinttymiä pitkin pöytäpintoja (ja lattiapintoja, ja seinäpintoja..). Jännäilystäni huolimatta kuntokartoitussetä vieraili asunnossa kirjaimellisesti alle minuutin, ja totesi yhteen hengenvetoon että ei teillä näytä reikiä seinässä olevan ja kylppärin allaskin on ehjä. Mä todella toivon, että se tulee tekemään myös sen lopputarkastuksen samalla tarkkuudella :D Perjantai-ilta on kuitenkin tarkoitus viettää rattoisasti mopin varressa vanhaa kämppää kuuraten, ja saatan jopa heittäytyä viikonloppufiiliksiin nauttimalla yhden siivoussiiderin! Villiä.

koti44 copy

 

Viimeisiä palapeiliselfieitä vietiin!

Lauantaina oli vähän puhe veljen kanssa käydä Ikeassa ostoksilla. Tarvelistani tuntuu vaihtelevan joka hetki kun en vaan osaa päättää että mikä olisi järkevin tapa laittaa kaikki tämä tavaramäärä fiksuiten ojennukseen.. Toivoisin vaan että joku Åke från Ikea kävis tsekkaamassa mun kaapit, sanomassa että tohon mahtuu ihan täydellisesti kolme Hyggan-laatikkoa joihin muuten saisit kaikki alusvaatteesi, ja noille sun koruillehan sujahtais tonne laatikostoon tää meidän Kiggen-kokonaisuus. Ja kylppärin pikkutavarat ojennukseen Pogganilla, Kegganilla ja Skrubbanilla! Nyt kun pyörittelen näitä pikkutavaroitani joissain satunnaisissa tuikkukupeissa (siis seriously, mulla on kylppärin kaapissa tällä hetkellä neljä tuikkukuppia ja yks sokerikko?!), ja mulla on semmonen kutina, että there’s gotta be a better way!

koti33

Mutjoo. Siinä mielessä aika kivaa kun kukaan muu ei pääse tätä mun loputonta laatikkoelämääni kommentoimaan, nimittäin musta tuntuu että tämän kotiaskartelun parissa tullaan viettämään vielä monet illat. Varsinkin, jos tämä mun tämänhetkinen tyylini jatkuu: Työvuoron jälkeenhän ei vaan voi suoraan tarttua tuumasta toimeen ja muuttolaatikon kahvoihin, vaan ensin pitää viettää tunnin huilitauko ja syödä vähän jotain. Ja sitten nukutaan pienet päikkärit, jotka saattaa venähtää siitä kymppiminsasta tuntiin. Ja sitten katsotaan ihan vaan nopsaan vloggaajien päivitykset. Ja sitten eksytään siitä sivupalkista katsomaan Youtubesta opetusvideota, miten lausutaan suomeksi aakkoset, osa yksi kautta kaksi. SIIS MITÄ JUULIA NYT TAAS. Ja sitten tuumitaan että eiku hei mähän voisin blogata! Ja sitten tuumitaan että katos perhana, kello lähentelee puoltayötä, ja mulla on huomenna aamuvuoro. Hyvää yötä hei! (Åke från Ikea, jos luet tätä, niin saat tulla yön aikana Skuggailee mun kaapit!)

koti22Kirjahylly on jo sentään pystyssä!

 


maanantai 18. elokuu 2014

vanhan ajan bloggailua!

Voi että, maailman surkein vaatebloggaaja ilmoittautuu! Päivän asu -kuvia ei heru vieläkään, nimittäin olen elänyt nyt viimeisen viikon maailman satunnaisimmilla vaatekappaleilla, mitä nyt on vaan sattunut “mekot 1″ tai “mekot 2″ -jätesäkistä ulos helpoiten tulemaan. (Niitä on muuten vain kaksi niitä mekkosäkkejä, FYI :D) Mutta senkin uhalla ettei nämä mun nynnyt arjen edesottamukset aivan kauhiasti innostaisikaan, niin halusin tulla kertoilemaan että miten muutto etenee! Kun mun pieneen elämään ei tällä viikolla ole muuta ajatusta mahtunut kun tuo perhanan muutto.. Miten ihmiset selviää muutoista elossa, tai ainakin valittamatta itteensä hengiltä??

Eilen kannettiin viimeisetkin astiat vanhalta asunnolta uuteen kotiin, ja nyt onkin sitten edessä se savotta kun ne kaikki tavarat pitäis myös saada oikeille paikoilleen, mieluusti muualle kuin olohuoneen lattian nurkkaan. Hommaa vaikeuttaa se, ettei pitkien työpäivien jäljiltä ole aivan kauheesti energiaa laitteluun, ja kaiken kukkuraksi ilmeisesti silloin skeitatessa telomani nilkka on alkanut oikutella: Se on ollut turvoksissa ja pirhanan kipeä viimeisen viikon ajan, ja eilinen tavaroiden roudauskin suututti nilkkaa niin paljon, että se herätti mut aamuyöllä oikein sykkimällä kipua tuplaksi turvonneena, mitä sitten silmät ristissä koitettiin kylmä-Kallella helpottaa. Tänään kävin koipeni kanssa lääkärissä, joka tosin määräsi tyyliin mobilaattia ja buranaa. Tuntuipa olo tyhmältä sen jälkeen kun oli kipuineen mennyt sinne (ekaa kertaa ikinä työterveyslääkärille viiteen vuoteen muutes?!) ja valmistautunut nyt vähintään antibioottikuuriin.. Mutta jospa tää tästä!

keittiö

Tänään mulla on ollut operaatio keittiö (tai oikeastaan operaatio keittiönurkkaus, ei täällä erillistä keittiötä ole itseasiassa ollenkaan vaan olkkarin nurkassa kulkee pienet keittiön kaapit). Mutta joo, mulla olis pari kysymystä.

  • Missä mä säilytän kuutta korkeaa jäätelökulhoa ja neljää varrellista cocktail-lasia, jotka sain aikoinaan second handina mutta joita tulee käytettyä aniharvoin? Voitteko tulla kaikki meille jäätelöcocktailkesteille :D
  • Ja miks mulla on kymmenen Muumi-mukia??
  • Entä mitä pitäisi tehdä kahdelletoista pienelle lasikulholle, neljille vähän risoille matalille ja syville lautasille sekä kahdelletoista lasiselle pikkulautaselle, jotka kaikki on saatu aikoinaan sukulaiselta aikana, kun ei ollut vielä yhtään omia astioita? (Niin, ja vielä tuon toisen osapuolen sukulaiselta! Ei ilkee heivata kierrätykseen..)
  • Miten tajuan vasta nyt, miksi luokkakaverit selitti jo rippikouluikäisenä kuinka he alkavat keräämään astiastoa toivomalla tiettyjä kippoja rippilahjaksi ja ylppärilahjaksi? Meikäläisen astiastohan kun koostuu aina korkeintaan kahdesta samanlaisesta kiposta, ja kulmakivenä ei ole Iittalan jälkiruokamaljat vaan Anttilasta ostetut kolmen euron kupit..

MUTTA. Kyllä mä noille kipoilleni kodin keksin, oli se sitten vaikka joku tyylikäs säilytysratkaisu parvekkeella.. Nimittäin puutteet hyvittää se fakta, että mulla on ASTIANPESUKONE!! Tänään olin ihan ihmeissäni kaupassa tiskiainetta ettiessäni, eikö enää myydä ollenkaan semmosia peruspulvereita? Tiskiainenappeja sitten löytyi joka lähtöön, oli esihuuhtelevaa ja kirkastuttavaa ja lämmittävää ja varmaan sitäkin, millä sen tv-mainoksen perusteella saa astioista bloggailun puhtaita! Ootteko nähny sen :D Mä sitten valitsin jonkin etäisesti mainoksesta tutun finish daimon ständaaaardin, ja piru, ei oo kipot olleet niin kirkkaita vielä kertaakaan! Kertooko se jotain mun käsintiskaustaidoista..

Apua, tulipa jotenkin ihan vanhanaikainen blogimerkintä, tämmösiä kirjoitettiin joskus viis vuotta sitten. Muistaako kukaan, kun oikeesti kirjoitettiin niitä tylsimpiä arkijuttuja (ja niitä tykättiin lukeakin!) ja asukuvat otettiin peilin kautta? Nyt käydään vaan skumpallisilla yhteistyöbrunsseilla ja ne asukuvatkin on aikakauslehden editorial-tasoisia keskiaukeaman julkaisuja.. No ketä mä huijaan, omaa alkeellisen tasoista bloggailuani tässä vaan yritän ittelleni oikeuttaa :D Mä meen nyt nukkumaan!


torstai 14. elokuu 2014

asioita, joista ei voi luopua

Hollaa, ja terveisiä uudesta asunnosta! Kääks! Lauantaiaamusta tiistai-iltaan asti pakkattiin omaisuutta pusseihin, jätesäkkeihin, pahvilaatikoihin ja kangaskasseihin, ja keskiviikkona pääsin livistämään töihin, kun voimakkaammat tyypit kuskasivat päivän aikana huonekalut uuteen osoitteeseen. Korkeammille voimille kiitos hissistä, joka oli toisessa päässä avittamassa muunmuassa semmoisen kivan veitikan kuin pyykinpesukoneen muuttamisessa.. Mutta viime yö nukuttiinkin sitten jo uudessa kodissa!

Aika lahjakkaasti mä osasin kyllä oleellisimmat pakata. Mukana siirtyi kyllä saletisti kaikki akuuteimmat toppatakeista värikynäkokoelmaan, mutta semmoset elämää helpottavat kojeet kuin läppärin piuha sekä kännykän laturi jäivät pakkaamatta. Siitä siis tämä turhankin pitkäksi venynyt hiljaisuus, pahoittelut! (AINIIN ja tänä aamuna huomasin taas yhden elämää suuremman unohduksen. Kyllä mukaan oli pakattu kahvinkeitin, kahvipaketti, maitoa, muki ja vielä kahvimittakin, mutta suodatinpussit ne sitten unohtui..)

Mutta tosiaan, nyt on eka yö nukuttu uudessa osoitteessa. Vitsit miten kivaa :) Sitten kun vaan saisi tuon omaisuuden siirtymään maagisesti keskellä olohuoneen lattiaa kyhjöttävästä jätesäkki- ja pahvilaatikkomerestä tuonne kaappeihin asti, niin olisin tyytyväinen! Tuossa pakkausurakassa mieleen taas palautui ne iänikuiset dilemmat, jotka ainakin tuntuu meikäläistä seuraavan muutosta toiseen. Nimittäin asiat, joista tietää, ettei niitä oikein enää tarvitse, mutta joita ei vaan voi hävittääkään!

muuttovaatteita1 copy 2

 

1. Siinä kuulkaas meikäläisen IRC-Galleria -profiilikuva vuosimallia 2005 :D Tein tuon täyskellon hameen joskus yläasteen käsityöntunnilla itseasiassa meidän koulun vanhasta verhokankaasta, ja silloin muinoin keskeneräisiä kässäntöitä sai viedä kotiin asti. Mähän sitten nakitin meidän maman ompelemaan sen seittemän metriä tuon hameen helmaa kun en laiskuuksissani itte jaksanut.. Ja opettajallehan ei tietenkään lisäapuvoimasta uskallettu kertoa, vaikka ompelujäljestä tulikin kehuja :D Ei tuota hametta vaan raaski heittää pois vaikken sitä todennäköisesti tule enää koskaan käyttämäänkään!

2. Tuo riemunkirjava mekko oli suosikkini joskus vuonna 2008, mutta en ole käyttänyt sitä varmaan neljään vuoteen. Syy minkä vuoksi tuota ei raaski heittää pois? No kun siitä tulee mieleen ensimmäinen työhaastatteluni ikinä! Muistan kun mietin, että onko tuo mekko nyt liian överikirjava ja jännitin kauhiasti, mutta sain työpaikan :)

3. Penkkariasuni vuodelta 2008! Me oltiin mun parhaan kaverin kanssa jotain satunnaisia fiftarimuijia Punanaamiosta tilattuine pallomekkoinemme ja peruukkeinemme. Jotenkin koko lukio kiteytyi siihen päivään, ja tuon mekon näkeminen muistuttaa siitä. Ei vaan pysty heittämään pois.

4. Voii, blogin alkuajoista asti mukana pysyneet muistaa varmasti tuon harmaan lappumekon! Muistan, kun kirjoitin silloin Vuodatuksessa sijainneeseen blogiini pohdintamerkinnän siitä, että raaskinkohan mä nyt ostaa tuon muistaakseni 30 euroa maksaneen Lindexin mekon ja kävin sitä varmaan kolmeen eri otteeseen sovittelemassakin. Lopulta mä sitten sen päädyin ostamaan, ja väkertelin sitten asuyhdistelmiä tuon yhden ja saman lappumekon ympärille varmaan sen vuoden ympäri. Itseasiassa tuo mekko on edelleen aikas kiva, ja mahtuu päällekin! Eiköhän siinä ole tunnearvon lisäksi ihan tarpeeksi hyvä syy säilyttämiselle? :D

muuttovaatteita25. Hahha, mikähän teema-asujuttu tuossa oli meneillään.. Mutta alavarastoa muuttokuntoon siivoillessani törmäsin tuohon peilipalloon! Se oli ala-asteikäisen Juulian pakko saada -hankinta omaan huoneeseen, ja se taitaapi olla ainoita asioita, mitä mulla on vielä jäljellä muinaisesta kotikodin huoneestani. Ei pyge luopumaan! (AINIIN samassa laatikossa oli myös muinainen laavalamppu!! Se kuulkaas ihan saletisti laitetaan vielä tulille! :D)

6. Tuo kauan sitten maman mulle tekemä mekko on vieläkin aivan törkeän ihana, mutta ei se piru vie mahdu mun päälle! Mulla on itseasiassa muutama muukin maman ompelema mekko tallella jotka ei kyllä enää inahdakaan päälle, mutta jotenkin niistä mekoista tulee mieleen kaikki ne hetket kun käytiin yhdessä valitsemassa kankaita Eurokankaasta, luonnosteltiin mekkomalleja paperille ja soviteltiin puolivalmista mekkoa monet kerrat ompelun lomassa.

7. Sängyn alta löytyi laatikollinen hamahelmiä aikakaudelta, jolloin tehtailin kaiken maailman hamamagneetteja ja -koruja ihan myytäväksi asti. Tuntuu, että kaikkein fiksuinta olisi kipata nuo nappulat kierrätyskeskukseen jonkun ehkä vähän nuoremman askartelijan löydettäväksi.. Mutta voinhan mä vielä joku päivä innostua! Voinhan?

8. Mikkikolitsiiii! Löysin sen aikoinani jostain Helsingin kierrätyskeskuksesta, ja tuo printti oli jo ostohetkellä niin kulahtanut että se on neljän lisäkäyttövuoden jälkeen ihan hävyttömän rapistunut.. Mutta kyllä sitä nyt ainakin yhden eksklusiivisesti kotikäyttöön kelpaavan kulahdusvaatteen voi säilyttää.

Voi apua kun tuli merkinnälle mittaa.. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti! Saa jakaa vastaavia pakkailudilemmoja asioista joista ei vaan voi luopua, jos moisia löytyy teiltäkin :)