keskiviikko 14. helmikuu 2018

päivä jona unohdin puhelimen työpaikalle

Kymmenen askelta sen jälkeen, kun porttikongin kalterit oli pamahtaneet peruuttamattomasti kiinni. Puhelin. Se jäi lounashuoneeseen, eikä mulla ollut sen luo enää mitään pääsyä ennen seuraavaa aamua.

Ensimmäinen ongelma: Mitä jos joku koittaa tavoittaa mua vielä tämän illan aikana, vaikka äiti? Sehän saa slaagin jos en vastaa puhelimeen ja lähettää Medihelin. No mut mä laitan sille kotona tietokoneelta viestiä.

Toinen ongelma: Ainiin, to do -listalla on nyt roikkunut kolmatta viikkoa kohta nimeltä ”soita DNA”. Netti ei ole kotona toiminut kuukauteen ja oon laiskuuksissani jakanut nettiä puhelimesta. Voii hitto, sitten ei laitettu viestiä.. Pitääpä muuten laittaa Facebook-viesti myös työkaverille että poimii huomenna aamulla sen mun puhelmen sieltä talteen.

Kolmas ongelma: Ainiin, ei se tietokoneen netti toimi edelleenkään. No ei se nyt auta, ei muutaku luurit korvaan ja kotimatkaksi pahimpaan ketutukseen Spotify soim…

 

purpel1

Neljäs ongelma: Ei puhelinta, ei musiikkia. Matkustetaan hiljaisuudessa sit. Oli muuten hämmentävin kotimatka pitkään aikaan, kun ratikassa tuijottelin puhelimen sijaan muita matkustajia (jotka ei edes mun avointa vakoilua tajunneet, puhelimiinsa uppoutuneita kun olivat), ja taustamusiikkina kolisi kolkot kiskot.

No, selviän siinä sitten kaikessa hiljaisuudessa kotiin saakka, ja mieleen lävähtää että mulla on blogideadline huomenna aamulla klo 10. Onneksi kaikki on kuvien muokkausta vaille valmis, mutta enhän mä saa mitään tehtyä ilman sitä helkkarin nettiä. Enkä saa laitettua viivästyksestä sähköpostia eteenpäin. Voi ny jumalauta?!? Suunnittelen laittavani kellon superaikaisin soimaan: En oo menossa töihin ennen kuin vasta 11 aikaan, joten voisin käydä kiekan duunipaikalla joskus aamuseiskalta ja noutaa sen samperin puhelimen kotiin että pääsen jatkamaan blogihommia vielä aamulla.

purpel3

Viides ongema: Ei puhelinta, ei puhelimen herätyskelloa ja sarjatulitorkkua. Mitä helkkaria. Kysyis jodel.. Eikun niin. Teen ratsian kaikkiin kaukosäätimiin että saan pattereistettua talosta löytyvät kolme perinteistä herätyskelloa ja asennan ne kaikki soimaan. Ja menen nukkumaan helkkarin jännittyneenä siitä, että soiko ne aamulla ja osaako mun elimistö reagoida siihen peruspiipitykseen samalla lailla kun sumutorven tavoin raikaavaan puhelimen herätysääneen. No luojan kiitos heräsin.

Kuudes ongelma: Olin suunnitellut aamulle juoksulenkkiä. Mutta eihän mulla oo musiikkia.. Päädyn tekemään pelkän kotitreenin taustalla MTV. Opinpahan, että sieltä tulee musiikkia ainakin arkiaamuisin kahdeksan aikaan, jos kaikkina muina vuorokauden aikoina se on täytetty ties millä Catfishing Teen Moms of Geordie Shorella.

Seitsemäs ongelma: Aamurutiineihin kuuluu meikkaaminen ja samalla radion kuunteleminen. Ei ny jumalauta voi olla totta ettei mulla ole radiota?! Senkin kuuntelen puhelimesta..

purpel2

Vihdoin viimein puhelittomasta illasta, yöstä ja aamusta selvittiin. Lähdin vieroitusoirehuuruissani töihin tunnin etuajassa ja värjöttelin sporapysäkillä ylimääräiset 10 minuuttia, koska ei voinut tsekata reittioppaasta aikatauluja… Aargh!! :D Pikkasenko creepy kokemus. Insert tähän vielä analyyttista pohdintaa elektronisoituneesta teknologiayhteiskunnasta ja kuinka se ottaa ylivallan ihmisistä hetkenä minä hyvänsä ja me ollaan ihan avuttomina Koneiston edessä. Nyt pakko mennä nukkumaan, mutta kuvitelkaa että hyvä loppupohdinta oli!


perjantai 09. helmikuu 2018

askartelukerhon papukaijapinssiläinen (ja DIY ystävänpäivälahjavinkkejä)

Ai mitä, ai uusia tusseja? Gimme gimme gimme t. mä ja peltilipasto täynnä tusseja, kyl tänne vielä mahtuu! Pilot Nordic on nimittäin lanseerannut vastikään Suomessa uudet Pintor -tussit, joita pääsin testaamaan kaupallisen yhteistyön puitteissa.

pintor15

Pintorit on maalitusseja, joita löytyy yhteensä 24 eri värissä ja kahdessa eri koossa, kapeammalla 1.0 mm  ja paksummalla 1.4 mm kärjellä. Saatavilla on perinteisten kirkkaiden värien lisäksi myös pastelli- ja metallisävyjä, ja maalitussit toimii lähes millä tahansa pinnalla perinteisestä paperista ja pahvista muoviin, kankaaseen, lasiin, puuhun.. You name it.

pintorcolla1

Jo pelkät bujosivujenkuvat silmissä kiiluen uudet tussit kiinnosteli, ja ensimmäinen mihin noita tusseja lähdin testailemaan olikin bujosivut. Swatchailin koko tussikatraan läpi, ja yllätyksekseni tussit ei vuotaneet läpi ollenkaan?! Tottakai nyt tummimmat sävyt ghostasi läpi reilummin, mutta yllättävän vähän huomioonottaen että nuo on täyspeittäviä maalitusseja. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy miten minimaalisesti kuulsi läpi tummanvihreä tussi.

pintor1

Varsinkin pastellisävyt nousi kertaheitolla bujotussilemppareiksi, niillä saa yhdellä vedolla täyspeittävää jälkeä ja mattainen pastellipinta on tosi nätti. Niillä tehtailin itseasiassa koko tammikuun layoutin. Niin, ja bujoilussa aina plussaa tussien nopeasta kuivumisajasta, ei tahriintumista ja päälle pystyi kirjoittamaan mustalla lähestulkoon saman tien.

Toinen, mihin Pintoreita testasin, oli saviruukkujen pinta. Ostin sunnuntaina Plantagenista kasvipäissäni hirmu läjän uusia viherkavereita kotiin, eikä mulla nyt koko kaktuskatraalle ollut ruukkuja.

pintorcolla2

Poikkesin maanantaisen työpäivän jälkeen Fidassa, josta löytyi minikaktuksille sopivankokoiset minisaviruukut (kappalehinta 0,30e?! Vahva suositus, hankkikaa kukkaruukut kirppareilta!). Ne oli kuitenkin vähän turhan tylsiä, joten piirtelin niihin kultaisella Pintorilla kuvioita. Heti söpöni. Hyvä ystävänpäivälahjaidea tuo minikaktus purkissa muuten, pysyy hyvin suurella todennäköisyydellä hengissä hetken verran ja jotenkin kiva saada jotain ”elävämpää” kuin suklaa tai random sydämenmuotoinen figuuri.

pintor6

Kolmantena kokeilin Pintoreita lasipintaan. Kylppärinkaapissa mulla on nököttänyt pumpulilappujen ja vanupuikkojen pitiminä jo pitkään aika ankeat lasipurnukat.

pintorcolla3

Tosi industrial cool joo, mutta onhan se nyt kivempi että kylppärinkaapin avatessa vastaan kurkkaa yks nukkuva ja yks puolihereillä oleva purkki.

idpintor9

Pyöritin posket metallisävyisellä Pintorilla, samassa metallisetissä oli perus kultaisen ja hopean lisäksi supernätit roosa, liila, turkoosi ja sininen.

Neljäntenä heittäydyin ystävänpäivälahjatuulelle ja koristelin mukin mammalle, joka tulee kyläilemään ens viikonloppuna. (Niin ja tein itsellekin oman, hah.)

pintorcolla4

Tosin ensimmäiset yritykset näytti todellakin siltä kuin meitsi 5 vee olis iltapäiväkerhossa tehnyt äitienpäivälahjan, enää vessapaperihylsystä kylkeen kuumaliimattu keksikotelo puuttui.. Mutta onnekseni huomasin, että tussin sai mukin pinnasta pois kynsilakanpoistoaineella. (Jälkikäteistutkimukset osoitti, että tavan saippuakin olisi riittänyt.) Kun olin lopputulokseen lukuisten yritysten ja erheiden jälkeen tyytyväinen, niin laitoin mukit uuniin uuniin 160 asteeseen 50 minuutiksi, jotta jäljestä tuli konepesunkestävä. Sama käsittely kannattaa toistaa myös lasipintaan tehdyille tuunauksille.

Maalitussi kuivuu tosi nopeasti, mutta kun olin nopea liikkeissäni niin kerkesin vetäistä piirtämääni epämääräistä värilänttiä hieman pumpulilapulla jolloin lopputuloksesta tuli sivellinmäinen huolettomampi roiskaisu. Huomasin myös, että värejä pystyi blendaamaan: Sekoitin hieman pinkkiä kirkkaanpunaiseen, jolloin lopputulos oli korallinpunainen. Niin, ja ihan pakko vielä hehkuttaa tussien älytöntä täyspeittävyyttä: Olisin iisisti voinut väritellä vaikka mustan mukin mattavaaleankeltaiseksi jos olisin halunnut.

pintor10

Halvalla muuten lähti tuo lahjaidis, söpö kultareunainen 0,4 l vetoinen muki maksoi Clas Ohlsonilla 1,99e. Ja muutes, Pintoreita löytyy viikosta 16 lähtien myös Clas Ohlsonilta! Tällä hetkellä niitä saa jo Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Pilot Nordicin instatilillä @pilotnordic on muuten myös paljon inspiroivia DIY-vinkkiä, tämän kuvan perusteella mun teki mieli suunnata takaisin sinne Fidaan ja lastata kassi täyteen pieniä posliinilautasia..

Aii että, näiden tuunailujen jälkeen oli taas mun sisäinen askartelukerhon papukaijapinssijäseneni tyytyväinen. Mitä sä lähtisit ekana tusseilla tekemään? Kommenttiboksissa olis jaossa 3 tussipakettia Pintoreita (joihin voi tutustua paremmin täällä). Arvonta päättyy 15.2.!


sunnuntai 04. helmikuu 2018

melkein täydellinen sunnuntaiaamu

Lyhyt versio, yhdeksän sanaa: Paria vastoinkäymistä lukuunottamatta tänään oli ihana aamu, aamiainen sängyssä.

Pitkä versio, 376 sanaa, 9 kappaletta mutta informaatiosisältö sama kuin lyhyessä versiossa:

Tämä aamu hipoi kyllä melkein instagram-omaista täydellisyyttä! Heräsin verhon takaa kuikkivaan aurinkoon, ja päätin ensitöikseni suunnata ruokakauppaan ostamaan törkyhyvän aamupalan ainekset luodakseni ittelleni täydellisen sunnuntaiaamukuplan eli aamupalan sängyssä rästilehtikasan kanssa auringonvalon vyöryessä ikkunasta taustalla utuisen akustinen Spotify-lista. Aii että.

aamiainen1

Koska ajattelin että aurinkoisena sunnuntaipäivänä ihmiset on harrastamassa jotain luistelua tai muita talviaktiviteetteja joihin keli on Helsingissä optimaalinen ehkä kerran kymmenessä vuodessa, niin en vaivautunut panostamaan ulkoasuuni sen kummemmin vaan vetäisin kotihaalarin päälle toppatakin ja lampsin lähikauppaan. Voitte kuvitella miten viehättävä vetovoima musta säteili ilman meikkiä tummansinisessä kokofleecehaalarissa, violetissa toppatakissa ja violetissa tukassa pupukassi olalla.. Ja tottakai kaupassa oli sitten kollektiivisesti koko Kallio. Kaikilla ties mitkä fiinit brunssikuteet niskassa, tai vähintään nyt edes tukka harjattuna. No ei kait siinä, keräilin koriini huolella the ultimate most bestest aamiaisen aineita ainakin 20 minuuttia, vain huomatakseni kassalla että lompakko jäi kotiin. Noniin.

aamiainenc2

No, lompakonnoukintakierroksen jälkeen uusi yritys ja tällä kertaa ruokaostokset pääsi kotiin asti. Tein aamupalaksi paahdettuja ruissiemenleipiä avokadolla, sulatejuustolla, tomaatilla ja tuoreella basilikalla, ja.. No siis, siinä se oikeestaan olikin. Ostin myös mehua, hedelmiä ja pullan. Mikä antikliimaksi, olis nyt edes jonkun munakkaan pyöräyttänyt.

aamiainen5

Vaikka kuinka yritin ottaa vaan ihan nopeasti pari kuvaa ennenkuin paahdetut leivät jäähtyy, niin ensimmäinen lautasellinen upposi kyllä semmoisena enää aavistuksen taskulämpimänä.. Ei yksienkään ”tässä hei ihan nopee morning bliss” -blogikuvien jäljiltä voi se aamupala olla enää tikissä! Mitä jos mä olisin lähtenyt tuohon vielä askartelemaan jalustaa ja kuvaamaan itteeni se kahvikuppi kädessä? (No joo paraskin vänisemään, kun silti piti itekkin yks snapchatfiltteriselfie ottaa..)

Most bestest aamiaisvinkki 1: Osta kerrankin sitä kallista tuorepuristettua mehua. Ootteko muuten hitukoilla vai ilman hitukoita -koulukuntaa?

aamiainenc1

Most bestest aamiaisvinkki 2: Jos koti on kamalassa kaaoksessa, niin älä tuhlaa sitä morning bliss -aikaasi siivoamalla ensin. Käännät vaan tyynesti selän kaikelle ja kohdistat kasvot kohti seinää, tai mieluummin ikkunaa. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Most bestest aamiaisvinkki 3:  Vaahdota kahvimaito (mulla pärisee vieläkin Ikeasta eurolla ehkä vuosikymmen sitten hankittu maidonvaahdotin), välitön suodatinkavin yleneminen latteliigaan! Vielä kun maidon käyttää ennen vaahdotusta mikrossa ja kaataa kahvin kuumaan maitoon, niin kahvi pysyy kuumana koko sen ajan kun mätät niitä aamupalaleipiä. (Mun kahvikupilla on tuossa kuvassa jalat. Cannot be unseen.)

aamiainen7

Most bestest aamiaisvinkki 4: Pilko appelsiini lohkoiksi ja imaise hedelmäliha niistä suoraan ilman sitä raivostuttavaa kuorimisoperaatiota, jonka jäljiltä sekä sinä että neliömetri allasi on tahmeassa appelsiininmehussa.

Siinä santsikahvikuppia hakiessa jääkaapissa odotti kiva ylläri, kun juuri korkattu kauramaitopurkki lirisi iloisena lattialle. En sitten sulkenut korkkia kunnolla ja laitoin tölkin kyljelleen kaappiin. Siinä sitten raukean Spotify-listan soidessa idylli vähän rasahteli kun aloin pelastaa kauramaidossa uivia asoita jääkaapista ja tiskaamaan vihanneslokeroa..

Niin. Eli kiteytettynä, ei mulla oikeastaan mitään asiaa ollut :D Toivottavasti teillä oli rento sunnuntai!