sunnuntai 30. syyskuu 2018

resepti: syksyn simppelein siementeeleipä

Kaupallisessa yhteistyössä Keiju

Mä oon kyllä ultimaattisten helppojen old school -reseptien ystävä. Oon leiponut tässä alkusyksyn mittaan jo useammankin kiekon teeleipää – eli just sitä leipää, joka kotitaloustunnilla ekana opeteltiin, heti ennen ”puutarhurin piirasta”. Leivän hienous piilee siinä, että sulla on leipähimon iskiessä saatavilla reilun 20 minuutin sisällä tuoretta leipää silloinkin, kun himo hyökkää yhdeltä yöllä eikä sun kaapissa pyöri tuoreena edes ajatuksia. (Ja vaikka planeetat olis olleet kämpänhaussa kohdillaan ja lähellä sattuu olemaan joku 24/7 ruokakauppa, niin et sä siltikään sinne jaksaisi lähteä.)

keiu1

keiuu

Tämä merkintä on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Keijun kanssa, joten lisäsin vakioreseptiini jotain vähän spessua, eli korvasin normaalisti reseptissä käyttämäni 2 rkl öljyä vastaavalla määrällä Keiju Paahdetut siemenet -levitettä, joka sisältää auringonkukan-, kurpitsan-, seesamin- ja pellavansiemeniä. Ropsautin taikinan joukkoon ja leivän päälle myös vähän auringonkukan- ja pellavansiemeniä lisärapeutta tuomaan.

Supersimppeli siementeeleipä

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen, sekoita sitten taikina. Taikinan muistisääntö on 2. Kun muistat numeron 2 niin muistat reseptin.

Sekoita kuivat aineet ja siemenet keskenään. Lisää maito ja levite. Kaada taikina uuninpellille, ripottele päälle vielä vähän siemeniä ja paista 225 asteessa n. 15 min kunnes leipä muuttuu kullanruskeaksi.

keiu3

Ja siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tuoreen leivän päällä maistuu esimerkiksi hyvä juusto ja tuore basilika, mutta rehellisyyden nimissä teeleipä on parhaimmillaan ihan vaan hyvän levitteen kanssa (ja harvoin mulla kaapissa mitään levitettä kummempaa onkaan..) Paahdetut siemenet -levite toimi leivän päällä sen verran maukkaasti että taidankin käyttää purkin loppuun perusmargariinin korvikkeena, bonuksena hyvän maun ja pikkurapeuden lisäksi saa siemenistä annoksen kuituja, hivenaineita ja tyydyttymättömiä rasvahappoja. Levitettä vois hyödyntää myös muussa leivonnassa, ja tehdä sillä vaikkapa suolaisesta piirakkapohjasta vähän kiinnostavamman.

keiu6

Kaveriksi kuuma kuppi (lue: litran motti) teetä, telkkarista joku ihana leffa (lue: kuitenkin katot sohviksia tai love island suomea), ja jälkkäriksi luumuja (lue: irtokarkkeja, jotka nyt jostain kumman syystä eivät yltäneet yhteenkään kuvaan). Onks siellä muita old school -teeleivän ystäviä?


torstai 27. syyskuu 2018

traumapoolon paluu

Poolopaita. Tuo kaikkien naistenlehtien mukainen vaatekaapin kulmakivi, joka mulla on ollut kulmakivenä ainoastaan ala-asteen liikuntatuntien hiihdon aikana. Mä vihasin hiihtoa: Silloin oli aina joku vettä tihuuttava loskakeli, sukset lipsui, veri maistui suussa ja poolopaita ahdisti hengitystä. Niinpä poolot ei ole saaneet uutta mahdollisuutta vaatekaapissani enää sen jälkeen, kun säänmukaisesta pukeutumisesta määräämisoikeus siirtyi mamman sijaan minulle itselleni.

poolo1

Ne oli noi helposti lähestyttävät ja viattomilta vaikuttavat pikkupilkut mitkä tuossa puserossa veti puolensa. Ihan vähän on ehkä olo kuin kesäkanttorilla (tai kesäkanttorilla olis ehkä valkoinen eikä musta poolo, talvikanttori sitten?), ja ihanihan vähän koittaa jostain kielen takaosan sopukoista puskea se verenmaku, kun tiedossa on hiihdon jälkeen vielä kaksoistunti biologiaa eikä jumalauta nyt oikeesti millään jaksais saanko vaan mennä tämän jälkeen kotiin syömään makaronilaatikkoo. Mutta pääasiallinen fiilis poolo-olemuksessa on kuitenkin ollut ihmeen skarppi! Se on ollut tällä viikolla kolmesta päivästä päällä jo kahtena.

Mutta yksi kysymys mulla on: Miten, MITEN on mahdollista pukea päälle poolopusero ilman, että sotket kaulusta meikkiin? Mun kokemusten perusteella ei mitenkään. Se on luonnonlaki. Painovoima, energian säilymislaki, poolopuseron kauluksen sotkeentumislaki.

Aurinkoa torstaihin, laittakaa jotkut paksupohjaiset kengät ettette lennä ton myrskytuulen mukaan!


keskiviikko 26. syyskuu 2018

resepti vihdoin julki: hävyttömän hyvät mokkapalat

15 metriä viirejä katossa.

11 ilmapalloa ketjussa.

8 ystävää.

29 ikävuotta.

25 palaa mokkapaloja, joiden päällä

1 purkillinen prinsessanomparelleja.

mokkikset3

Mikä lukema ei meinaa kuulua joukkoon? No ei, mä olen sitä mieltä että aion ripustaa viirejä synttäreillä kattooni tasan niin monta vuotta tästä eteenpäin kun vaan huvittaa. Mä oon jotenkin varma, että kaikkien sisäinen prinsessanomparillinen pikkulikka on tauolla sen muutaman pakollisen aikuisvuoden (tai vuosikymmenen) elämästä, minkä jälkeen kaikki lapsenomainen hössötys tulee takaisin sen oman lapsen synttäreiden kautta koristeltuna ja leivottuna. Ehkä mullakin on joskus se oma mukula, jonka harteille sälyttää kaikki ”mutku Sirpa-Spiruliina halus tän vaaleanvioletin poniteeman eikä äiti” -vastuu. Mutta siihen saakka leivon pellillisen mokkapaloja ihan vaan mun omia synttäreitä varten.

Joten tässä tulee maailman parhaiden mokkapalojen resepti. Nää on mun bravuuri, ja tätä reseptiä oon pantannut ittelläni jo varmaan kohta toista vuosikymmentä. Mutta mun mielestä jokainen teistä ihanista tyypeistä on maailman parhaiden mokkapalojen arvoinen, ihan sama onko sun elämä tällä hetkellä kuin synttärihumua vai synkeintä syysmyrskyä. Alkuperäinen resepti on peräisin jostain kasari-Kotivinkin välistä, se oli printattu pahviselle kortille helppoa säilytystä varten ja kuvassa mokkisten päällä oli koristeena suklaakarkkeja. (Virhe. Ne on go nomparellit or go home.) Mun ja äidin empiiristen tutkimusten perusteella ollaan paranneltu reseptiä kaksinkertaistamalla kuorrutteen määrä alkuperäisestä.

mokkikset

Niin, enkä edes kyseenalaista mokkapalojen hävytöntä retroutta. Koska mokkapalat on paras leivonnainen minkä ihmiskunta on koskaan kehittänyt. Piste.

 

Maailman parhaat mokkapalat

  • 5 munaa
  • 4 dl sokeria
  • 2 dl vettä
  • 200 g voita/margariinia
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl perunajauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 4 rkl kunnon kaakaota (Van Houten tai vastaava)

Kuorrutus

  • 100 g voita/margariinia
  • 2 rkl kaakaota
  • 3 rkl vahvaa kahvia
  • 5 dl tomusokeria

Pinnalle nomparelleja (ei, mikään mukanätti pähkinärouhe tai kookoshiutaleet ei kelpaa. Ne pitää olla hampaissa rouskuvia esanssinomparelleja.)

  1. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää paloiteltu rasva. Laita jäähtymään, esim. lavuaariin kylmään vesihauteeseen.
  2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
  3. Sekoita vehnä- ja perunajauhot sekä leivinjauhe keskenään. Siivilöi kaakao joukkoon.
  4. Sekoita jauhoseosta vuorotellen veden+voin kanssa vaahtoon ja kaada taikina leivinpaperilla suojatulle korkeareunaiselle uunipellille.
  5. Paista pohjaa n. 15 min 200 asteessa uunin alatasolla. Anna jäähtyä!
  6. Sekoita kuorrutus. Sulata rasva, lisää kaakao ja kahvi sekä tomusokeri vuorotellen. Sekoita sileäksi.
  7. Levitä kuorrutus kakun pinnalle. Ole nopea, kuorrute kovettuu supernopeasti.
  8. Ripottele nonparellit päälle ennenkuin kuorrutus kovettuu. Säännöstele nomparellien määrä sen mukaan mitä epätasaisemman näköinen kuorrutteesta tuli.