Mä en oo elämässäni matkustellut mitenkään kovin paljoa. En tiedä, ehkä se johtuu siitä että oon tietyllä tapaa arkajalka esimerkiksi varaaamaan hetken mielijohteesta lentoja jonnekin vaikka tiedossa olisikin sopivanmittainen pidennetty viikonloppu? Innostuin EF:n kaupallisen yhteistyön merkeissä kuitenkin muistelemaan niitä muutamia kohteita joissa oon käynyt ja poimin jokaiselta reissulta jonkin vaatekappaleen, joka vaatekaapista käteen osuessa tuo mieleen aina sen reissun ja vie takas pienelle mentaalimatkalle!

Hollanti (ja greipinkeltainen nahkatakki)

Mun uudehko keltainen nahkarotsi assosioitui tämänkeväisen Hollannin reissun ansiosta Utrecht-takiksi. Ihastuin kaupunkiin kyllä ihan täysillä! Suomessa ei ollut liiemmin vielä keväästä tietoakaan, joten oli niin talvenselätysvoittajafiilis kun siellä pärjäsi pelkällä nahkatakilla. Ja lisäneuleella ja huivilla.. Mutta silti! Nahkatakkikeli! Taskun pohjalla taitaa vieläkin olla paikallinen bussilippu.

Ruotsi (ja överivärikäs mekko)

Kävin kunnolla Ruotsissa vasta vajaa vuosi sitten, kun reissattiin bloggaajakamujen Nadjan ja Saijan kanssa muutamaksi päiväksi Tukholmaan. Siitä reissusta mua muistuttaa aina tuo Tukholman Beyond Retrosta löytynyt vintagemekosta tuunattu överivärikäs kolttu. Muistan tuon ostohetken erityisen hyvin siksi, koska samaan aikaan sovituskopeilla oli nuori nainen, joka sovitteli valkoista pitkää pitsimekkoa: Hänellä oli mukana muistaakseni äiti makutuomarina ja he yksissä tuumin päätyivät siihen, että se pitsimekko on sen naisen tuleva häämekko. Ne oli molemmat niin fiiliksissä että meidänkin piti kehaista että on muuten nätti mekko ja onnea tulevalle morsiamelle!

Yhdysvallat (ja appelsiininoranssi pitsitoppi)

Reissattiin mun parhaan ystävän kanssa kesällä 2014 miltei kuukaudeksi Yhdysvaltoihin. Vanhemmat lukijat muistaa varmasti sen kesäkuun, kun blogi oli täynnä New Yorkin keskuspuistoa, Brooklynin siltaa, pilvenpiirtäjäsiluettia, Coney Islandia, karkkikauppoja.. Se oli eka (ja itseasiassa tähän asti ainoa) kerta kun matkustin Euroopan ulkopuolelle, ja vieläpä niin pitkäksi aikaa! Reissun käytetyimmäksi vaatteeksi osoittautui oranssinkeltainen pitsitoppi, jonka puin helteellä niin hameiden, shortsien kuin lappuhaalareidenkin kaveriksi. Ja rasvasin hysteerisesti aurinkorasvalla ihoa myös topin alta koska olin ihan vakuuttunut että sen pitsinkin läpi voi palaa. EF tarjoaa englannin kielikursseja mm. just Yhdysvaltoihin sekä esimerkiksi Uuteen Seelantiin.

Unkari (ja oranssi hame)

Reissattiin Unkariin Budapestiin viime elokuussa, ja siellä käytetyin vaatekappale oli tuo oranssi hame. Muistan kotona reissuvaatteita sovitellessani saaneeni yhtäkkiä jonkun ihme siveellisyyspäähänpinttymän, kun joka ikinen omistamani hame tuntui liian lyhyeltä?! Niinpä päädyin ratkomaan tuon hameen alasauman auki, jotta sain helmaan vajaat 10 senttiä lisäpituutta. Nyt uudelleen sovittelun myötä se tuntuu ihan mummohameelta. Mitä mä oikein ajattelin..

Espanja (ja olkihattu)

Toiseksi kauimpana kotoa oon ollut Espanjan saarilla vieraillessani joku vuosi takaperin, se oli mun eka aurinkoloma! Kunnon turistipaketti vielä muistaakseni, yhteiset bussikuljetukset ja kaikki. Mulla on oikeesti semmonen fiilis että tuo altailla lukemani kirja oli viimeisin lukemani kirja, ai kauheeta.. Muistan kuinka sain ennen meidän reissua jonkin hillittömän pakkomielteen tuosta olkihatusta, sellainen oli saatava. Lopulta löysin tarpeeksi kivan version Ebaysta, ja sitten jännitettiin että 1. kerkeekö se saapua ajoissa ja 2. saanko pakattua sen matkalaukkuun. Pakkausprioriteettejä vähän muunnellen mahtui se hattukin mukaan! Enkä oo sitä tuon reissun jälkeen tainnut käyttää kuin kerran.. Mutta se on vieläkin olemassa! EF:n espanjan kielikurssille voi reissata Espanjan lisäksi Costa Ricaan.

Tanska (ja limenkeltainen villakangastakki)

Kaksi kevättä sitten reissattiin taas mun luottoreissuystävän kanssa, tällä kertaa kohteena oli Kööpenhamina, Tanska. Ihastuttiin molemmat kaupunkiin niin paljon, että alettiin kahviloissa istuessa jo visioida että mikä olis meidän vakkarikahvila ja mikä olis meidän lähikauppa jos kun me sinne muutetaan. Ja voi värikkäät talot, meikäläisen heikko kohta.. Valitsin reissutakiksi aika hyvin noihin taloihin sointuvan keltaisen villakangastakkini, ja mulle tulee siitä jotenkin nykyään aina mieleen tuo kun pönötän kanaalin varrella postikorttitalorivistö takanani keltaisessa takissani. (Ja muistan miten Köpikseen saapuessamme oltiin vähän eksyksissä ja miltei myöhässä meidän Airbnb-treffeiltä, ja hyisessä tihkusateessa ja kevyessä ketutuksessa paineltiin google mapsin kanssa menemään. Minä keltaisessa takissani pinkkiä matkalaukkua perässäni vetäen. Vastaan kävellyt pappa huvittui selvästi mun kilometrin päähän paistaneesta ketutuksesta sekä takista ja naureskeli jotain tanskaksi ohi kävellessään..)

Oivoi, näitä kootessa kyllä iski matkakuume. Haluaisin lähteä haalimaan lisää (sekä reissu- että reissuvaate-)muistoja! Mikä mua EF:n toimintaan tutustuessani ilahdutti huomata oli se, että kielikurssit ei ole pelkästään nuorten juttu. Kielikursseille voi osallistua kaikenikäiset kielen tasosta riippumatta, miten ihana tieto näin 27-vuotiaana :) Kielikursseja löytyy 7 eri kielellä yli 40 kohteessa, ja niiden perus Lontoiden ja Maltojen lisäksi lähteä voi esimerkiksi Kaliforniaan, Etelä-Afrikkaan tai vaikkapa Honoluluun. Muutenkin kielen oppii kaikista parhaiten just siinä ympäristössä, jossa sitä kieltä ihan oikeesti kuulee käytettävän!

Laitetaan vielä reissukuumeilun lopuksi kommenttiboksissa jakoon yksi Kånkenin reissureppu jonka voi täyttää niillä lempparireissuvaatteilla (eli mun tapauksessa ylläolevan kertauksen perusteella ainakin 80-prosenttisesti keltaisilla asioilla.. Huomasitteko muuten miten ovelasti nimesin 4 keltaista asiaa vähän eriksi :D). Kysymys kuuluu, että mihin sä haluaisit lähteä kielikurssille, tai ootko joskus ollut kielikurssilla? EF:n kielikurssitarjontaan voi tutustua täällä! Osallistumisaikaa on 14.6. asti, kilpailun säännöt löytyy täältä.

Nyt taas kohti uutta työpäivää. Uskaltaiskohan varata seuraavalle kesälomapätkälle oikeesti jonkun reissun..??

Kesälomaviikko! Odotukset: Helle! Aurinko! Todellisuus: +10°c! Vesisade! Öö mites ne kaikki mun visiot aurinkoaamukävelyretkistä rantaviivaa pitkin ja helteisistä piknikeistä lähipuistoissa? No en tasan luovuta. Hätä ei onneks ollut tämännäköinen, me siirrettiin nyt alkajaisiksi meidän kesätiistaille buukattu puistopiknik sisätiloihin ystävän olkkariin sateen ropistessa ikkunaa vasten, ja ripustettiin meidän piknikkoristeet puunoksan sijaan kattolamppuun. Avot! Drinkkipiknikin raaka-aineet meille tarjosi kaupallisen yhteistyön merkeissä De Kuyper.

Väsättiin siis valmiiden juomatarjoiltavien sijaan itse drinkkimme, koristeluineen kaikkineen. Ja vitsit että oli hauskaa!

De Kuyper on yli 300 vuotta vanha hollantilainen perheyritys, joka valmistaa liköörinsä aidoista makutisleistä (eli siis uuttamalla maut just siitä raaka-aineesta miltä likööri tulee maistumaankin, ei mitään esanssihöttöjä). Mä valitsin meidän drinkkeihin likööreistä makeahkon Sour Rhubarbin sekä raikkaamman Sour Applen. En ole oikeastaan koskaan aikaisemmin tehnyt kotioloissa kunnollisia drinkkejä koska oon ajatellut niiden olevan ihan liian monimutkaisia sheikkereineen ja raaka-aineineen joiden nimeä en edes osaa lausua saatika sitten etsiä kaupan hyllyltä, mutta yllätyin kuinka iisisti saatiin sekoiteltua oikeesti superhyvänmakuiset setit vain noista likööreistä, parista mehusta sekä tonicista ja limusta.

Mitään ammattimaista drinkkikalustoakaan meillä ei ollut, mutta ei sitä kyllä tarvittukaan. Drinkkien ainesosat mittailtiin pikkuisella lasilla jossa arveltiin olevan se 4 cl ja booliin käytettiin puolestaan ihan rehtiä litran mittaa, mutta ei se ole niin justiisa: Kunhan ainesosien suhteet vaan menee sinnepäin niin hyvä siitä tulee!

Pari viikkoa sitten järjestetystä drinkkikoulusta mulle jäi päähän parit hyvät pointit. Ensinnäkin kolme tärkeintä asiaa: Jäät, jäät, jäät! Niitä aina ensin, ja aina astia täyteen. Mitä isompia, niin sitä hitaammin ne sulaa ja sitä enemmän laseihin mahtuu juomaa. Lisää ensin kaikki hapottomat ainesosat, ja kaada vasta juuri ennen tarjoilua hapollinen jatke perään. Lisäksi koristelusta opin sen verran, että vastavärit toimii parhaiten: Punaiseen drinkkiin vihreitä mintunlehtiä, limenvihreään drinkkiin puolestaan punertavia omenanpaloja. Ja koristeista ei siirry makua drinkkiin oikeastaan ollenkaan, eli ronskisti päälle vaan kaikkea mikä näyttää söpöltä, ei tartte miettiä että sopiiko ne maullisesti edes yhteen! Kattava kotidrinkkivinkkilistaus löytyy muuten täältä, suosittelen lisäämään kirjanmerkkeihin mikäli innostuu esimerkiksi tarjoilemaan tulevan viikonlopun valmistujaisissa diy-drinkkejä.

Myös tarjoiluastioina on hauska hyödyntää kaikkea mahdollista jo valmiiksi kotoa löytyvää: Drinkit voi tehdä hillopurkkeihin, tuikkukuppeihin tai vaikka teeastiastoon (me käytettiin mun kotoa löytyneitä kuiva-aineille ostamiani kannellisia purnukoita), ja boolin voi pyöräyttää perinteisen kulhon sijasta vaikkapa maljakkoon (meillä oli käytössä ystävän kotoa löytynyt erolapsiperintövaasi joka ei ollut koskaan päässyt käyttöön ennen tätä :D).

Purnukat muuten toimi laseina kuljetustakin ajatellen yllättävän hyvin: Näihin vaan kannet päälle ja drinksut kangaskassiin! Mun pikku maitopulloissakin oli söpö kantokori mukana :D Ens kerralla me niin kannetaan koko kalusto ulkosalle.

Ja sitten ne drinkit joita me tehtiin. Ekana tehtiin De Kuyper Sour Applen pohjalle auringonkeltainen Summertime. Muokkailtiin reseptiä hieman ja vaihdettiin karpalomehun tilalle omenamehu sekä appelsiinimehun tilalle mangomehu, ja koristeltiin juomat karambolalla, mintulla ja omenalohkoilla.

Baristojen tuomio: superkesäisen makuinen, ihanan makea, pähee liukuväriefekti koska baristat päätti olla sekoittamatta ainesosia :D Hennin suosikki!

Toinen oli puolestaan De Kuyper Sour Rhubarbin pohjalle tehty First Light, jota taas muokattiin hieman: Vaihdettiin appelsiinimehun tilalle verigreippimehu, jotta saatiin juomasta kunnon raparperinpunainen. Vitsit kun olis vielä päässyt kotikodin mökin pihalta nyppimään parit raparperinvarret tähän koristeluksi! Mentiin sitten punaisella verigreipillä ja mintulla. (Niin, ja sillä erolapsiperintövaasilla ja Tigerin pillipulloilla!)

Baristojen tuomio: Ihanan kirpeä ja hapokas, tosi hyvä jälkimaku. Juulian ja Vivin suosikki!

Kiitos hauskasta tiistai-illasta, tytöt! <3

Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista, mutta kertokaa mitä kesäistä te ootte tehneet tän räntäsateella alkaneen kesäkuun kunniaksi! :D

Tiedättekö, kun valkotasapaino kuvankäsittelyssä määritellään klikkaamalla jotain valkoista? No, sen valkotasapainon voi määrittää mun ihosta.. Siis tilanne on tämä kesät ja talvet, ja voitte vaan kuvitella miten herkkis tuo paperinvalkoinen iho on palamaan. Siispä tällä kertaa pari sanaa auringolta suojautumisesta – tuosta mulle erittäin pyhästä asiasta :D – LV:n kaupallisen yhteistyön tiimoilta. Ja samalla muuten myös yksi asu eräältä aurinkoiselta kesäpäivältä viikon takaa!

Joskus teininä minäkin killotin kallioilla vailla suojakertoimen häivää vain saadakseni vähäsen väriä pintaan (ihan niinkuin se aurinkorasva edes ruskettumista estäisi), vaikka auringossa pakkomielteisesti makaaminen kuinka tuskastutti. Sittemmin opin, että vaikka tähän ihoon vähän väriä tarttuisikin, niin se oon aina silti se, jonka käsivarteen verratessa kuka tahansa muu itseään valkohipiäksi luuleva onkin kahvipapu. Ja kaiken lisäksi se vaivalla hankittu päivetys lopulta hiipuu niin hemmetinmoista tahtia, että mä oon vaan päättänyt olla kalpea kesäisinkin, ja kantaa olemukseni ylpeydellä.

Mua oikeesti hirvittää katsoa kuinka monet tytsyt hölväävät ihoonsa jopa jotain pelkkää vauvaöljyä tehostaakseen ruskettumista, ja ”tän päivän puna on huomisen bruna” -ajattelutapa on mun mielestä jotain aivan käsittämätöntä. Oon itte nimittäin tosi tarkka siis siitä että suojaan itteni auringolta. Mulla on usein kesällä vaate joka peittää dekolteen joka on erityisherkkä kärähtämään, ja näkösällä olevan ihon suojaan aina aurinkorasvalla, vaikken täysiveristä biitsipäivää olisikaan menossa viettämään.

Siispä meikäläisen kesäpäivän selviytymispakkaus: Viileä kesämekko (siis mieluiten sekä merkityksessä vilpoisa että cool), aurinkolasit, kesäinen huulipuna (muun meikin voi jättää pois kun arskat peittää loput naamasta vink vink), pal-jon jäätelöä, sekä sitä aurinkorasvaa.

Mun meikkivoiteissa on yleensä jonkinlainen SPF-suoja, joka varjelee jonkin verran ihoa säteiltä ympäri vuoden, mutta näin kesän tullen laitan ennen meikkiä kasvoille imeytymään kosteusvoiteen sijaan suojakertoimellisen version. Tuo LV:n kosteuttava SPF 30 -aurinkovoide toimi siinä varsin hyvin. Muutkin LV:n aurinkotuoteperheeseen kuuluvat voiteet on erityisen kosteuttavia, ja lisäksi ne on kehitetty yhdessä Allergia- ja astmaliiton kanssa, eikä niissä ole hajusteita tai väriaineita.

Pääasiassa tykkään käyttää sitä kaikkein korkeinta mahdollista suojakerrointa, joten ilahduin kun LV:llä oli myös SPF 50 -voide. Mulla oli meidän Oslon reissulla mukana itseasiassa just tuota viiskymppistä pikkuisessa purnukassa, jota lisäilin olkapäille ja dekolteelle kun harhailtiin pitkin kaupunkia auringossa. Musta tuntuu, että semmoinen aurinkopäivän chillailu on kaikista vaarallisinta: Palaa voi, vaikket tietoisesti siinä auringossa ketarat ojossa makaisikaan. Voide ei tahmannut ja se oli yhtä iisi levittymään ja imeytymään kuin mikä tahansa perus kosteusvoidekin, plussaa siitä.

Mut hei kesä, mites olis semmonen diili että tulisit takaisin? Mua ei nyt ihan hirveesti lämmitä tuo +10 ja vesisade. Varsinkaan näin mun ensimmäisen kesälomaviikon alkajaisiksi.

(Mekko Monki, laukku Esprit, kengät Vagabond, arskat vintageasiat Utrechtista)

Haluttais tietää, että onko näytön sillä puolen myös vaaleahipiäisiä kanssasisaria, jotka ovat suosiolla vaaleita kesälläkin? (Ja jos on, niin voidaanko pitää joku puistomiitti jossa sokaistaan kaikki kollektiivisella hohtavalla vaaleudellamme? :D)