Vielä puoli vuotta sitten en olis ikinä nähnyt itteeni kirjoittamassa tätä merkintää. Mun blogia yhtään pidempään seuranneet tietävät saletisti, ettei mun vaatekaapin peruspilareihin oo koskaan kuulunut farkut. Mä oon aina pitänyt niitä epämukavina ja jotenkin vaikeina vaatekappaleina. (Niin siis jep, farkkuja..?!) Jos mulle joskus jotkut satunnaiset pöksyt on koipiin eksyneet, niin siitä on saanut kyllä kuulla joka ikinen kerta: ”Herrajumala, sulla on housut jalassa!” (Kuulostaa joltain, mitä kroonisen itsesensäpaljastelijan lähiomainen vois huudahtaa..) Mutta jotain mystistä on tapahtunut, nimittäin musta on meinannut tulla vähän farkkumuija. Tilasin Ellokselta kaupallisen yhteistyön merkeissä ittelleni bränikät Leviksetkin?!  Wadap..

Mä en tajua että mistä farkkukammoni on alun perin edes lähtenyt, mutta viime vuosina oon yhdistänyt farkkujen kartteluun vahvasti sen, etten kokenut näyttäväni hyvältä ne päällä. Muijilla on aina se yksi ruumiinosa, jonka kokee erityiseksi maanvaivaksi (vaikkei siinä muut yhtään mitään vikaa näkisivätkään vaan se kompleksi on ihan vaan sun korvien välissä), ja mulle tuo ruumiinosa on ollut aina reidet. Kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana mun kehonkoostumuksessa on tapahtunut sen verran muutoksia, että pikkuhiljaa mulle on tullut olo että ne farkut näyttää itseasiassa ehkä sittenkin ihan hyviltä :) Ja mitä siihen myyttiseen käyttömukavuuteen tulee jonka piti mun mielestä olla nollatoleranssin luokkaa, niin oon löytänyt kaks taikatermiä: High waist ja super stretch :D Tästä johtuen kuluneen talven ajan oon tainnut vetää jalkaani useammin farkut kuin hameen tai mekon. Ja mustat farkut tuntuu yhtäkkiä olevan se vaatekappale, joka käy kaiken kanssa. Mitä täällä tapahtuu!?

Sitruunapaita täältä.

Farkkukokoelmani on sattuneista syistä aika olematon, itseasiassa omistan tällä hetkellä vain kahdet hyvät farkut: Ne vakkarimustat sekä samat vaaleansinisinä. Perussiniset farkut oli siis kiikarissa, kun lähdin kahlaamaan Elloksen sivuilta ittelleni uusia byysia (koittaen olla karkaamatta jatkuvasti kodinpuolelle, johon oli tullut ihan liikaa kaikkia kivoja kevätjuttuja kotiin..)

Orastavan farkkumuijailuni myötä olin kuitenkin yllättävän haasteen edessä: Ensin kun olin onnistunut valitsemaan kaikkien merkkien joukosta ittelleni sen parin jonka halusin, niin ostoskoriin klikkaus ei ollutkaan niin simppeliä. Mites hitossa farkut tilataan netistä noin ylipäätään?! Varsinkin merkiltä jolta en omista aikaisempia tuotteita lainkaan. Kolttukokojen arviointi on mun supervoima jonka avulla sankaroin suvereenisti ittelleni sopivankokoista settiä ilman mitään ongelmaa, mutta farkut, ai jumaleissön mitä kryptoniittii. Tuumakoot eli hiton liian monta vastinevariaatiota esimerkiksi universaalille koolle S.. 26? 27? 28? Riippuu merkistä? Löystyyksnää, isoa vai pientä mallia? Entä lahje?

Ei auttanut muuta kuin kaivaa mittanauha esille ja luottaa sivuston kokotaulukkoon, joka oli itseasiassa yllättävän iisi. Mittasin vyötärön ja lantion, joiden avulla näin mikä koko olisin Elloksen malliston tuotteissa. Muiden brändien tuotteiden kokotaulukossa löytyi joka koolle vastineeksi Ellos-koko, jonka mittailin just ittelleni siitä taulukosta. Ei kait siinä sitten kuin senttien perusteella koko ostoskoriin, ja toivomaan parasta.

Yllätyksekseni kotiin kolahti farkut, jotka istui kuin hansikas! Kysessä on taivaansiniset Levi’sin Mile High Super Skinnyt. Ne tuntuu päältä aivan ihanan hötöisen pehmoisilta, melkein jopa paremmilta kuin tämänhetkiset luottofarkkuni joissa oon aikalailla asunut viimeiset kuukaudet. Farkkujen kaveriksi tilasin kevään kunniaksi muutaman printillisen t-paidan joita vilkkuukin noissa kuvissa.

Kirsikkapaita täällä.

Tuosta koosta mä mietin vielä sen verran että aina neuvotaan ottamaan farkuista niin pientä kokoa kuin mahdollista. Olisin voinut ahtaa itseni ehkä vieläkin pienempään kokoon, mutta sitten olis saattanut olla verenkierto kompromissin alla.. Onks teillä kokemusta vaikka just tuosta Levi’sin Mile Highsta, miten ne löystyy käytössä? Lahje olis varmaan riittänyt myös koossa 30, mutta toisaalta noissa kolmekakkosissa oli kiva punttikääntövara.

Tilasin paketin itseasiassa ekaa kertaa käyttämällä Elloksen Express24-toimitusta, joka lupaa paketin noutopisteeseen 2 arkipäivässä. Tein tilauksen torstain ja perjantain välisenä yönä, ja saapumisilmoitus kilahti puhelimeen keskiviikkona aamupäivällä. Paketin sai tuttuun tapaan tulemaan taas korttelin säteelle kotiovesta, kun valittavana oli yllättävän kiva kattaus poimintapaikkoja.

Silmäpaita täällä. Siinäpä muuten taas malliesimerkki siitä että missä istua kun kämpässä ei oo niitä fotogeenisiä leveitä ikkunalautoja: Yöpöytä toimii ihan  yhtä hyvin :D

Mikäli sulla on mietinnässä päivitystä farkkukaappiin näin kevään kunniaksi, niin Ellokselta saa nyt 20% alennusta kaikista farkuista ja housuista, myös merkkituotteista (!). Aika jeba tarjous, kun noista Leviksistäkin saa näköjään pulittaa normaalisti yli satasta, enkä usko että nuo perusmallit on edes ikinä missään alessa.. Tarjous on voimassa 26.2. saakka!

Mutta varsinkin old school -sadekaarilukijat ohoi, voitteko kertoo miten oudolta näyttää meitsi farkuissa? :D

Ai mitä, ai uusia tusseja? Gimme gimme gimme t. mä ja peltilipasto täynnä tusseja, kyl tänne vielä mahtuu! Pilot Nordic on nimittäin lanseerannut vastikään Suomessa uudet Pintor -tussit, joita pääsin testaamaan kaupallisen yhteistyön puitteissa.

Pintorit on maalitusseja, joita löytyy yhteensä 24 eri värissä ja kahdessa eri koossa, kapeammalla 1.0 mm  ja paksummalla 1.4 mm kärjellä. Saatavilla on perinteisten kirkkaiden värien lisäksi myös pastelli- ja metallisävyjä, ja maalitussit toimii lähes millä tahansa pinnalla perinteisestä paperista ja pahvista muoviin, kankaaseen, lasiin, puuhun.. You name it.

Jo pelkät bujosivujenkuvat silmissä kiiluen uudet tussit kiinnosteli, ja ensimmäinen mihin noita tusseja lähdin testailemaan olikin bujosivut. Swatchailin koko tussikatraan läpi, ja yllätyksekseni tussit ei vuotaneet läpi ollenkaan?! Tottakai nyt tummimmat sävyt ghostasi läpi reilummin, mutta yllättävän vähän huomioonottaen että nuo on täyspeittäviä maalitusseja. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy miten minimaalisesti kuulsi läpi tummanvihreä tussi.

Varsinkin pastellisävyt nousi kertaheitolla bujotussilemppareiksi, niillä saa yhdellä vedolla täyspeittävää jälkeä ja mattainen pastellipinta on tosi nätti. Niillä tehtailin itseasiassa koko tammikuun layoutin. Niin, ja bujoilussa aina plussaa tussien nopeasta kuivumisajasta, ei tahriintumista ja päälle pystyi kirjoittamaan mustalla lähestulkoon saman tien.

Toinen, mihin Pintoreita testasin, oli saviruukkujen pinta. Ostin sunnuntaina Plantagenista kasvipäissäni hirmu läjän uusia viherkavereita kotiin, eikä mulla nyt koko kaktuskatraalle ollut ruukkuja.

Poikkesin maanantaisen työpäivän jälkeen Fidassa, josta löytyi minikaktuksille sopivankokoiset minisaviruukut (kappalehinta 0,30e?! Vahva suositus, hankkikaa kukkaruukut kirppareilta!). Ne oli kuitenkin vähän turhan tylsiä, joten piirtelin niihin kultaisella Pintorilla kuvioita. Heti söpöni. Hyvä ystävänpäivälahjaidea tuo minikaktus purkissa muuten, pysyy hyvin suurella todennäköisyydellä hengissä hetken verran ja jotenkin kiva saada jotain ”elävämpää” kuin suklaa tai random sydämenmuotoinen figuuri.

Kolmantena kokeilin Pintoreita lasipintaan. Kylppärinkaapissa mulla on nököttänyt pumpulilappujen ja vanupuikkojen pitiminä jo pitkään aika ankeat lasipurnukat.

Tosi industrial cool joo, mutta onhan se nyt kivempi että kylppärinkaapin avatessa vastaan kurkkaa yks nukkuva ja yks puolihereillä oleva purkki.

Pyöritin posket metallisävyisellä Pintorilla, samassa metallisetissä oli perus kultaisen ja hopean lisäksi supernätit roosa, liila, turkoosi ja sininen.

Neljäntenä heittäydyin ystävänpäivälahjatuulelle ja koristelin mukin mammalle, joka tulee kyläilemään ens viikonloppuna. (Niin ja tein itsellekin oman, hah.)

Tosin ensimmäiset yritykset näytti todellakin siltä kuin meitsi 5 vee olis iltapäiväkerhossa tehnyt äitienpäivälahjan, enää vessapaperihylsystä kylkeen kuumaliimattu keksikotelo puuttui.. Mutta onnekseni huomasin, että tussin sai mukin pinnasta pois kynsilakanpoistoaineella. (Jälkikäteistutkimukset osoitti, että tavan saippuakin olisi riittänyt.) Kun olin lopputulokseen lukuisten yritysten ja erheiden jälkeen tyytyväinen, niin laitoin mukit uuniin uuniin 160 asteeseen 50 minuutiksi, jotta jäljestä tuli konepesunkestävä. Sama käsittely kannattaa toistaa myös lasipintaan tehdyille tuunauksille.

Maalitussi kuivuu tosi nopeasti, mutta kun olin nopea liikkeissäni niin kerkesin vetäistä piirtämääni epämääräistä värilänttiä hieman pumpulilapulla jolloin lopputuloksesta tuli sivellinmäinen huolettomampi roiskaisu. Huomasin myös, että värejä pystyi blendaamaan: Sekoitin hieman pinkkiä kirkkaanpunaiseen, jolloin lopputulos oli korallinpunainen. Niin, ja ihan pakko vielä hehkuttaa tussien älytöntä täyspeittävyyttä: Olisin iisisti voinut väritellä vaikka mustan mukin mattavaaleankeltaiseksi jos olisin halunnut.

Halvalla muuten lähti tuo lahjaidis, söpö kultareunainen 0,4 l vetoinen muki maksoi Clas Ohlsonilla 1,99e. Ja muutes, Pintoreita löytyy viikosta 16 lähtien myös Clas Ohlsonilta! Tällä hetkellä niitä saa jo Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Pilot Nordicin instatilillä @pilotnordic on muuten myös paljon inspiroivia DIY-vinkkiä, tämän kuvan perusteella mun teki mieli suunnata takaisin sinne Fidaan ja lastata kassi täyteen pieniä posliinilautasia..

Aii että, näiden tuunailujen jälkeen oli taas mun sisäinen askartelukerhon papukaijapinssijäseneni tyytyväinen. Mitä sä lähtisit ekana tusseilla tekemään? Kommenttiboksissa olis jaossa 3 tussipakettia Pintoreita (joihin voi tutustua paremmin täällä). Arvonta päättyy 15.2.!

Pikkujoulukausi alkaa olla taas täällä. Ah mikä ihana syy keskellä ankeinta loskatalvea valita päälle jotain muutakin, kuin sen saman neuleasian jossa oot asunut viimeisen kuukauden, ja vetää naamaan vähän upgreidatumpi ehostus kuin kosteusvoide ja huulirasva. Valitsin kaupallisessa yhteistyössä Elloksen sivuilta ittelleni tämän vuoden pikkujoululookin ja se näyttää tältä:

Itse vierastan viimeiseen asti liian jouluspesifejä vaatekappaleita (lue: kaikkea punaista ja superkimaltavaa), joten tämän vuoden värivalinta osui neutraalimpaan puuterinväriseen samettiin. Aika villi kortti, pitkähihainen samettimekko on kaikessa tyköistuvuudessaan ja epäväriydessään niin kaukana mun normisetistä! Mutta teki mieli kokeilla kerrankin jotain muuta kuin niitä turvallisia värivärejä ja kellohelmoja. Miltä näyttää?

Puuteri toimi itseasiassa ihan kivasti mahonginpunertavan tukan kanssa yhteen. Niin, ja tuo mekko on yllättävän mukava! Harmittaa että tää oli mustana loppuunmyyty, olis melkein ollut ainesta ”molempi parempi” -vaatteeksi. (Siis tiiättehän ne vaatteet, joista pitää ostaa molemmat saatavilla olevat värivaihtoehdot kun et vaan osaa päättää..)

Korkkarit oon jättänyt jo monen vuoden juhlinnoista nätisti kaappiin nököttämään kun en vaan jaksa enää kävellä niillä huteruuksilla, mulla on aina jotkut kolhot nilkkurit jotka saa köytettyä tiukaksi paketiksi koipiin. Sukkavartiset nilkkurit oli yllättävän mukava ja yhtä aikaa siro valinta.

Aitonahkaiseen laukkuun saa klipsautettua kiinni olkahihnan, joten se taipuu myös arkikäyttöön. (Edellyttäen että mun arkielämän tavarat mahtuu kaikki noin pieneen laukkuun.)

Ja ei, ei joulunpunaista uhallakaan edes meikkiin :D Tummanliila huulipuna on Macin Heroine ja kynsissä Essien ”the lace is on”.

Vaikka itse napsin asukokonaisuuden osat Elloksen oman brändin tuotevalikoimasta, niin Ellokselta löytyy ihan jäätävä määrä muitakin merkkejä ja esimeriksi tosi kattava kodintavaraosasto. En oo itseasiassa tilannut Ellokselta kuin kerran aikaisemmin (muistaako kukaan vielä THE blogikenkiä, niitä mustia korkonilkkureita kiiltonahkayksityiskohdilla ja remmeillä? Aii että :D). Tilaus sujui varsin kivutta, tämmöisenä random plussana mainittava että nettisivulla tuotevirrassa jokaisen tuotteen kohdalla näkyy saatavilla olevat koot ilman erillistä klikkausta! Toimituslokaation valinta oli myös harvinaisen kattava.

Onko teillä tänä jouluna tiedossa pikkujoulukarkeloita? Mihin osui asuvalinta?