tiistai 05. helmikuu 2019

helppo ja nopea kookos-thai-tofuwok


Kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofu

tofuthai2

Helmikuu sattuu olemaan hyvä sauma jakaa taas yksi kasvisruokaresepti: On nimittäin kulunut aika lailla tasan 2 vuotta siitä, kun jätin punaisen lihan ja linturuuat ruokavaliostani kokonaan pois, tarkoituksena vähentää eläinperäisen ravinnon kuluttamista pääasiassa ilmastosyistä. Kalasta en luopunut ja maitotuotteita sekä kananmunaa käytän jonkin verran edelleen (maitoa lähinnä juustojen muodossa ja ravintoloissa menee edelleen esimerkiksi normaalit majoneesit, vaikka nykyään niillekin löytyy vegaani vaihtoehto), mutta oon ollut jotenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten helppoa lihasta luopuminen on lopulta ollut. Lihankorvikkeita on löytynyt ruokiin yllättävän helposti, ja perusarkiruuat onnistuu yhtä lailla kuin aikaisemminkin, kunhan nyt vaan sen jauhelihan on vaihtanut nyhtikseen/härkikseen/quorniin ja kanan sijaan on käyttänyt vaikkapa spessua juustoa. Ja ulkona syöminen on tuskin kenellekään kasvissyöjälle ollut ongelma enää pitkään aikaan :D

Yksi itsestäänselvä lihankorvikeproteiini multa on kuitenkin jäänyt ottamatta haltuun: Tofu.  En mä tiedä, jotenkin olen onnistunut niinä harvoina kokeilukertoina saamaan siitä ihmeen kumimaista eikä se oikein ole maistunut millekään.. Tofu kuitenkin olisi edullinen, nopea ja täysin vegaani proteiinilisä ruokaan, joten otin sarvekasta eläintä sarvista ja skarppaannuin tofukokkaamisen pariin kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofun kanssa.

tofuthai1

Aloitin mun tofukokkailun helposta päästä: Käytin SoFinen Tofu à la minute Thai Spiced -tofukuutioita, jotka on valmiiksi maustettuja ja esipaistettuja. Kuutioiden thai-marinadi toimi wokissa tosi hyvin, ja yllätyin että paketti maksoi alle 2 euroa. Yleensä kaikkiin mun ruokien lihankorvikkeisiin uppoaa helposti tuplasumma.. Kehitin kuutioiden ympärille simppelin ja aivan törkeän herkun kookos-thai-tofuwokin, joka syntyi alle 20 minuutissa. Kuutiotkin tarvitsi vain heittää hetkeksi pannulle ja tofuosuus oli valmis.

Kookos-thai-tofuwokkiin tarvitset:

  • paketti SoFine Luomu Tofu à la Minute Thai spiced -tofua
  • paketti riisinuudeleita
  • 1 prk kookosmaitoa
  • 2 valkosipulin kynttä
  • n. 400 g wok-vihanneksia (mä käytin sekoitusta thai-wokvihanneksista, normaaleista wok-vihanneksista ja sokeriherneistä. Jos olet viitseliäs niin pilkot mieluisat tuoreet vihannekset itse!)
  • 2 rkl öljyä paistamiseen
  • 2 rkl punaista currytahnaa
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 2 rkl limen mehua
  • suolaa ja pippuria

Päälle:

  • cashew-pähkinöitä ja seesaminsiemeniä
  • silmusalaattia
  1. Paista tofukuutiot paketin ohjeen mukaan öljyssä n. 4 min ajan käännellen. Laita tofut syrjään odottamaan.
  2. Laita vettä kiehumaan nuudeleita varten ja keitä nuudelit kaiken muun ohella pakkauksen ohjeen mukaan.
  3. Kuullota korkeareunaisessa paistinpannussa 2 hienonnettua valkosipulin kynttä ja lisää sen jälkeen wok-vihannekset. Paista n. 8 min kunnes vihannekset ovat sulaneet. (Tai, jos sulla on riittänyt energiaa pilkkoa mukaan tuoreita vihanneksia, niin paista vihannekset kypsiksi.)
  4. Lisää joukkoon 2 rkl punaista currytahnaa, sekoita vihannesten joukkoon.
  5. Lisää messiin kookosmaito ja mausta soijakastikkeella, limenmehulla, suolalla ja pippurilla.
  6. Lisää lopuksi tofukuutiot.
  7. Annostele lautaselle nuudeleita ja tofuwokkia ja ripottele annoksen päälle seesaminsiemeniä ja cashewpähkinöitä. Silmusalaatti tuo kivan raikkaan lisän.
  8. Syö puikoilla, jos maltat.

tofuwok2

Pro tips tofun valmistukseen:

  • Tofu itsessään ei maistu juuri miltään, joten maustaminen on avain onneen! Tai siis hyvään ruokaan. Mausta tofu siis reilulla kädellä oman maun mukaan, valmista marinadi tai turvaudu kaupassa valmiiksi marinoituihin tofuihin. (SoFinelta löytyy sekä maustamattomia että valmiiksi maustettuja tofuja, ja jälkimmäisin vaihtoehto on mun lemppari.)
  • Taikuus rapean tofun takana on huolellinen kuivaus: Palasiksi leikkaamisen jälkeen tofu kuivataan huolellisesti vaikkapa kahden talouspaperin välissä painellen, ja touhua jatketaan niin kauan, kunnes tofun pinta on kuiva.
  • Kuiva tofu paistetaan öljyssä kuumalla pannulla.
  • Ja viimeisimpänä ehkä se tärkein, eli sijainti kaupassa kun nälkäkiukussa sitä ei meinaa kuitenkaan löytää: Juustohylly!

tofuthai3

Mikä on teidän suhde tofukokkailuun? Löytyykö jotain lempparitofureseptiä? Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan 30 euroa tofukokkailuun, eli 30 e arvoinen SoFinen lahjakortti. Arvonta päättyy 11.2. ja sen säännöt löydät täältä.

Kivaa tiistaita!


sunnuntai 25. marraskuu 2018

keltanokan vinkit juustoiltaan


 

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Carr’sin kanssa

Never have I ever -pelin valttikorttina mulla on ollut pitkään se, että en ole koskaan ollut semmoisessa kunnon ”juustoja ja viiniä” -iltamassa. Tämä alkaa olla kovaa valuuttaa etenkin kun lähestytään kolmeakymmentä ikävuotta.. Ja ei, aurakimpaleesta suolakeksin päälle veistettyä siivua ja toisella kädellä suuhun napattua rypälettä ei lasketa :D Joten perjantaina korjattiin vahinko sitten kerralla kuntoon (mun pitää keksiä siihen peliin sit uusi valttikortti), ja katettiin olohuoneeseen oikein kunnon juustolautanen! Mutta eihän se homma nyt niin yksinkertaista ollut, koska mä en yksinkertaisesti tiedä juustohommista sitä aurakimpaletta pidemmälle oikeastaan yhtään mitään. Mutta kattokaa ny miten kivannäköinen oli kuitenkin lopputulos! Mä koostin tähän postaukseen vinkit keksi/juusto/viinijuttuihin siltä varalta jos siellä on joku toinenkin juustoiltanoviisi. Toivottavasti on, koska muuten nolottaa.

carrs2

carrs9

Keltanokan havainnot ja vinkit juustoilloitteluun:

1. Marssi suoraan juustotiskille. Mentiin lähikaupan juustotiskin sijaan ihan pokkana Hakaniemen hallin juustokojulle, ja onneksi tiskin edusta oli tyhjä asiantuntevista hakaniemipapoista ja sain rauhassa olla juustopuodin myyjälle just niin tietämätön kuin olinkin. ”Kun me haluttais maistella juustoja, mutta ei tiedetä niistä oikein mitään. Tai siis yhtään mitään.” Päädyttiin yhteistuumin myyjän kanssa sitten viiden juuston kokonaisuuteen, 2 pehmeää ja 3 kovaa juustoa, ja suurin osa tuli otettua ihan sokkona vain myyjän suositusten pohjalta. Myyjä kirjoitti mulle vielä paperilapulle juustojen nimet ylös ja numeroi juustopaketit, että tiedettiin mitä maisteltiin :D Hyvä määrä on vajaa 100 grammaa per juusto per syöjä. Tästä se juustoura alkaa urkenemaan, ehkä mäkin oon vielä joskus hakaniemenhallimummo joka tulee ihan pätevänä ostamaan jokaperjantaisen Manchego-kimpaleensa.

carrscolla2

2. Pohjatyö kuntoon. Koska juustoissa oli jo niin paljon valinnanvaraa, niin keksipuolella pidettiin homma simppelinä ja käytettiin vain yhdensorttisia keksejä, Carr’s Table Water -voileipäkeksejä. Ne oli just sopivan ohut, suolainen ja rapsakka pohja oikeastaan kaikille yhdistelmille. Plussaa söpöstä pyöreästä ulkonäöstä! (Kyllä, voileipäkeksit voi olla söpöjä.)

carrs16

carrscolla3

3. Hedelmäpeli. Valittiin lisukkeiksi juustoille hedelmähyllyltä rypäleitä, päärynää, omenaa, persimonia (tämä oli suosikki!), taateleita ja viikunoita. Ihan pienet sivuraiteet tähän väliin asiasta nimeltä viikunat. Ne söpöt punaiset veneenmuotoiset, joita ainakin mun taustatutkimusten mukaan kuuluu olla jokaisella juustolautasella. Mutta mitä ne on ja mistä hitosta niitä saa? Kaksi ruokakauppaa tuotti vesiperän, mutta kauppahallista lopulta niitä löysin. (Ensin piti tottakai kysyä ”onko teillä viikunoita?” vain saadakseni vastauksen että tuossahan noita. Siis just siinä mun edessä. No en mä voinut tietää miltä ne näyttää jos se punainen sisus ei näy :D). Opin myös, että se on sormituntumalta ehkä hämmentävin hedelmä ikinä, semmoinen pehmeähkö nahkeahko, ja ihan hullun hintaisia. Taidan vaihtaa sanonnan ”maksaa mansikoita” sanonnaksi ”maksaa viikunoita”.

carrscolla1

carrs4

4. Hillokehyllyn kautta. Hillokkeet toi kekseihin hyvää kosteutta ja mehevyyttä, kun varsinkin kovien juustojen kanssa suutuntuma olis voinut hedelmäviipaleesta huolimatta jäädä aika kuivakaksi. (Siinäpä ehkä elämäni ruokahifistelijämäisin lause! :D) Viikunahillo oli aivan taivaallista, ja lisäksi meillä oli kirsikkahilloa ja bonuksena myös lemon curdia. Pienet purnukat riittää, ja lopun voi käyttää myöhemmin vaikka maustamattoman jugun kaverina.

carrs5

5. Koolla on väliä. Nimittäin sohvapöydän koolla. Pikkasen meinasi käydä ahtaaksi kun koitin saada tungettua kaikkea haluamaani käden ulottuville :D Jos tekin kärsitte pienen sohvapöydän syndroomasta (koska pieni ja turha nyt oli vaan ostohetkellä söpömpi kuin iso ja käytännöllinen), niin ympärille voi koota vaikka pari ekstratuolia jonka päälle voi ladata osan herkuista. Ja sitten vaan komboilemaan eri juustoja eri hillokkeiden ja hedelmien kanssa. Mun havaintojen mukaan kaikki pelasi oikeastaan kaiken kanssa, makeat hedelmät ja hillokkeet nyt vaan on ihan taivaallisen hyviä suolaisten juustojen kaverina, eikä näihin tule semmoista kyllästymisähkyä koska välillä voi myös nappailla suuhun pelkkiä hedelmäviipaleita jos raskaat juustot alkaa tökkiä.

6. Viimeistele viinillä. Tässäkin luota ammattilaiseen, ja kerrankin sen ainaisen myyjäpakoilun sijaan Alkossa vastasin ”oisinko voinut avuksi olla?” -kysymykseen että ”NO ITSEASIASSA!”. Mutta mikäli myyjäahdistelu tuntuu siltikin vieraalta, niin aina on pitkälle päästy myös niillä pullojen kohdalla olevilla symboleilla.

carrs6

Toivottavasti tästä oli jollekin apua! Ainakin mulle ensi kertaa varten :D Rentoa sunnuntaita!


sunnuntai 30. syyskuu 2018

resepti: syksyn simppelein siementeeleipä

Kaupallisessa yhteistyössä Keiju

Mä oon kyllä ultimaattisten helppojen old school -reseptien ystävä. Oon leiponut tässä alkusyksyn mittaan jo useammankin kiekon teeleipää – eli just sitä leipää, joka kotitaloustunnilla ekana opeteltiin, heti ennen ”puutarhurin piirasta”. Leivän hienous piilee siinä, että sulla on leipähimon iskiessä saatavilla reilun 20 minuutin sisällä tuoretta leipää silloinkin, kun himo hyökkää yhdeltä yöllä eikä sun kaapissa pyöri tuoreena edes ajatuksia. (Ja vaikka planeetat olis olleet kämpänhaussa kohdillaan ja lähellä sattuu olemaan joku 24/7 ruokakauppa, niin et sä siltikään sinne jaksaisi lähteä.)

keiu1

keiuu

Tämä merkintä on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Keijun kanssa, joten lisäsin vakioreseptiini jotain vähän spessua, eli korvasin normaalisti reseptissä käyttämäni 2 rkl öljyä vastaavalla määrällä Keiju Paahdetut siemenet -levitettä, joka sisältää auringonkukan-, kurpitsan-, seesamin- ja pellavansiemeniä. Ropsautin taikinan joukkoon ja leivän päälle myös vähän auringonkukan- ja pellavansiemeniä lisärapeutta tuomaan.

Supersimppeli siementeeleipä

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen, sekoita sitten taikina. Taikinan muistisääntö on 2. Kun muistat numeron 2 niin muistat reseptin.

Sekoita kuivat aineet ja siemenet keskenään. Lisää maito ja levite. Kaada taikina uuninpellille, ripottele päälle vielä vähän siemeniä ja paista 225 asteessa n. 15 min kunnes leipä muuttuu kullanruskeaksi.

keiu3

Ja siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tuoreen leivän päällä maistuu esimerkiksi hyvä juusto ja tuore basilika, mutta rehellisyyden nimissä teeleipä on parhaimmillaan ihan vaan hyvän levitteen kanssa (ja harvoin mulla kaapissa mitään levitettä kummempaa onkaan..) Paahdetut siemenet -levite toimi leivän päällä sen verran maukkaasti että taidankin käyttää purkin loppuun perusmargariinin korvikkeena, bonuksena hyvän maun ja pikkurapeuden lisäksi saa siemenistä annoksen kuituja, hivenaineita ja tyydyttymättömiä rasvahappoja. Levitettä vois hyödyntää myös muussa leivonnassa, ja tehdä sillä vaikkapa suolaisesta piirakkapohjasta vähän kiinnostavamman.

keiu6

Kaveriksi kuuma kuppi (lue: litran motti) teetä, telkkarista joku ihana leffa (lue: kuitenkin katot sohviksia tai love island suomea), ja jälkkäriksi luumuja (lue: irtokarkkeja, jotka nyt jostain kumman syystä eivät yltäneet yhteenkään kuvaan). Onks siellä muita old school -teeleivän ystäviä?