torstai 16. helmikuu 2017

Skam-addiktion 10 vaihetta

skam4

  1. Työkaverisi on nyt kahdesti kysynyt sulta, että katsotko Skamia. Mitä Skamia? Joku norjalainen teinidraama? Öö okei kiva, ei nyt ehkä oikein irtoa kiinnostusta tommoseen, varsinkaan kun en oo tainnut kuulua teinidraamojen kohderyhmään viimeiseen kymmeneen vuoteen.
  2. Tiistai-ilta, teet iltapalaa ja tekee mieli katsoa siinä samalla jakson verran jotain. Mistäs sen Skamin näkikään, Yle Areena? No annetaan sille nyt mahdollisuus.
  3. Eka jakso. No jaa, katsois vielä toisen.
  4. Viisi jaksoa myöhemmin. Herätyskello soi viiden tunnin päästä, mutta ei helvetti mikä cliffhanger taas. Vielä yks jakso.
  5. Eka kausi takana. On kulunut puoli vuorokautta siitä, kun aloitit sarjan. Mitä just tapahtui??
  6. Seuraavat vuorokaudet kuluukin sitten Skam-sumussa. Katsot sitä aamulla kun meikkaat. Matkalla duuniin. Matkalla duunista kotiin. Samalla kun teet iltaruuan. Koko illan. Sanot poikaystävälle meneväs nukkumaan, mutta jatkat katselua salaa peiton suojissa. Toistat, arviolta 1-2 päivän verran, kunnes kaikki kolme kautta on katsottu.
  7. Siinä sä sitten istut, 2,5 vuorokautta myöhemmin, ja elämäsi valtaa tyhjyys. Olet unohtanut mitä oli elämä ennen Skamia. Niin, silloin 3 päivää sitten.
  8. Snäppäät kaikille kavereille että OOTKO SÄ KATTONUT SKAMIA, MIKSI ET OLE, KATSOT SEN NYT, JOKO KATSOIT?!?!
  9. Nautit, kun pääset analysoimaan Nooran ja Williamin sekä Isakin ja Evenin täydellisyyttä ihanuutta kuumuutta sielunmaisemaa kahden päivän päästä, kun ne sun kaveritkin on katsoneet kaikki kolme kautta kahteen päivään.
  10. Aloitat katsomaan sarjaa alusta, vähintäänkin lempikautesi verran. (Eli kausi 3.)

skam1

Onko siellä muita addiktoituneita?


perjantai 10. helmikuu 2017

muutama värikuva

Vaikka mustavalkokuvat tyylikkäitä onkin, niin alla kuitenkin neljä värikuvaa jotka oon napsaissut viime päivien varrelta erityisesti sykähdyttäneiden värimaisemien ääreltä. Värimaisema? Kato perhana, pitäiskö alkaa kaunokirjailijaksi!

colors1

Tämän kevään lempihuulipuna löytyi Monkin alekorista. Se on täydellinen kirkas vaalea korallinoranssi! Koin myös erityisen suuria riemunhetkiä tuon pienen pahvihylsyn kanssa, miten nätti. Ostin myös tuon allanäkyvän vihkon eurolla. Tarvitsinko jälleen yhtä uutta vihkoa? Ehkä en, mutta tarvitsin tuon kannen printin.

colors3

Monkista löytyi myös kuosi, joka miellytti silmää pitkästä aikaa jotenkin erityisen paljon. Olin niin lähellä ostaa samaa kuosia taas sekä raskausperunasäkkiä muistuttavan mekon että kireän antavan trikoopaidan verran (jep, tosi mua..), mutta päädyin kuitenkin vain yhteen vaatekappaleeseen, vähän maltillisempaan pyjamapaitaa muistuttavaan yläosaan. Muttakun oranssia, mintunvihreää ja deniminsinistä samassa, nam! Paita on ollut nyt viikon sisään kolmesti päällä, kuvamateriaalia tulossa.

colors2

Uudet tussit ilahduttaa yhä edelleen, hah. Oon taas käynyt mielensisäistä kamppailua siitä, että raaskinko heittää nuo muoviset pakkaukset roskiin, kun en niissä kuitenkaan tusseja säilytä. Mutta kun nätit alkuperäispakkaukset! Voitte vaan kuvitella, minkälainen oman elämäni himohamstraaja mä oon.. Oikeesti, varmaan 4/5 mun laatikoston sisällöstä on laatua ”mutta kun tässä hintalapussa oli niin nätti kimalteleva tausta”.

colors4

Hintalapusta puheenollen, se oli vieläkin kiinni tässä pallopaidassa, jonka ostin joskus aivan hävettävän monta vuotta sitten. Vaikka se on ehtinyt pyöriä jo monessa kirppispinossa, niin mä oon pelastanut sen aina vaan uudelleen ja uudelleen. Ja helmikuu 2017 oli sitten näköjään viimein sen aikakausi! Siis tuohan on tosi kiva. Tämä heijastelee nyt kans pelottavasti sitä hoarderimentaliteettia, jos puolet vaatekaapinkin sisällöstä on laatua ”no joo en ole käyttänyt viiteen vuoteen MUTTA AIVAN VARMASTI VIELÄ JOSKUS KÄYTÄN”. Koska tadaa, taaskin viisi vuotta oston jälkeen mähän käytän! Onko tämä enää tervettä, tulkaa joku konmarittaja räjäyttämään mun omaisuus..

Näihin värikuviin, näihin tunnelmiin. Kivaa viikonloppua!


tiistai 07. helmikuu 2017

bullet journal: parhaat kynät

Mitä just tapahtui, mä kirjoitin postauksen kynistä? KYNISTÄ? No mut hei, vihreää valoa näytettiin viime kommenttiboksissa niin ihan itteänne saatte syyttää, haha. Palataan pian vaatehommien kanssa, mutta nyt puhutaan vähän aikaa kynistä. Ei silmänrajauskynistä, vaan ihan vaan kynistä.

Mä vihaan sanaa välineurheilija, mutta vähän sellainen mä meinaan olla. Kun aloitin bullet journaloinnin, niin käänsin internetin ympäri etsiessäni PARHAINTA vihkoa ja PARHAIMPIA kyniä IKINÄ. Vaikka käytännössä mikä tahansa ruutuvihko ja mustekynä olisi toiminut.. Mutta ei, se on joko go BIGGEST BESTEST MOST AWESOME tai go home.

bujopens6

Paras vihko on internetin ja minun mielestä pistesivuinen Leuchtturm 1917, mutta ne kynät. Siis voi luoja, tämä kynänmetsästys oli valehtelematta useamman päivän prosessi. Hommaa hankaloitti se, että bullet journaloinnista ei löytynyt juuri mitään suomenkielistä sisältöä netistä, ja jotain jenkkien hehkuttamaa peruskynää ei sitten yhtäkkiä löytynytkään ainoastakaan Helsingin kynäkaupasta. Mutta loputtomien välilehtien ja pienissä taidekaupoissa kiertelyn sekä ebayhin hukuttautumisen jälkeen mulla on vihdoin koostaa tänne täydellinen kynäsetti bujoiluun!

Mikä niissä kynissä sitten niin hankalaa on? No se, että ne ei saa tulla sivusta läpi, niiden pitää kuivua supernopeasti ettet pyyhkäise jokaista sanan loppua vahingossa tuhruksi (tai ettei liian nopea kirjan kiinnilämäisy tartuta puolia sanoista toiselle sivulle), ja että kirjoittaminen on sulavaa, jälki on tasaista ja pikimustaa. Voin kertoa, että tämä oli yllättävän hankala kombinaatio. Mutta nää seuraavat täyttää kaikki kriteerit!

ps. Oon oppinut kaksi uutta termiä! ”Bleeding” – se, kun jälki vuotaa läpi paperista toiselle puolelle. ”Ghosting” eli kummittelu – se, kun jälki kuultaa paperin toiselle puolelle (kuten tässä kuvassa himmeästi vasemmalla sivulla näkyy), mutta ei tule läpi.

perusmustat

bujopens3

Pigma Micron 03 Eka kynä jonka ostin, ja jota käytän ehkä eniten. Siinä on kuitukärki (kuten esimerkiksi Stabiloissa), joten jälki on tarkkaa ja nopeasti kuivuvaa. Vahvuusvariaatioita on olemassa 0,2mm kärjestä aina 0,5mm:iin asti, mä valitsin vahvuudeksi 0,35mm:in (eli kynä numero 03). Vertailukohteeksi: perus-Stabilo on 0,4mm. Ainoana huonona puolena oon huomannut että jos tapana on painaa kynää kovasti paperia vasten, niin kärki alkaa painumaan sisäänpäin. Mutta haluan hankkia tästä vielä ainakin yhden ohuemman vahvuuden! Omani ostin Akateemisesta Kirjakaupasta, mutta näin näitä myös Suomalaisessa.

Faber-Castell PITT artist pen -kynät. Samassa paketissa tuli kaikki 4 eri vahvuutta: S, F, M ja B. Näissä on myös kuitukärki (paitsi B:ssa on tussimainen kärki), ja jälki on mustaakin mustempaa. Näistä eniten käytän tuota S:ää. Tämä kulkee jotenkin smoothimmin kuin Pigma Micron, mutta jälki on aavistuksen paksumpaa. Tästä on olemassa myös XS, mistähän sen sais.. B:tä käytän näistä kaikista vähiten, mutta se on näppärä kun haluaa täyttää kirjaimista isompia alueita vähemmällä värityksellä. Eikä tuo paksuinkaan vuoda sivun läpi! Mutta kummittelee kyllä, koska haloo musta tussi. Nämä löytyi Akateemisen Kirjakaupan taiteilijatarvikeosastolta.

värit

bujopens2

 

Muji 0.38. Tämän setin ostin jo vuosia sitten Ebaysta, ja nämä on kyllä niin ihania! (Mukana tuli näiden värien lisäksi myös rehellinen punainen, mutta en tiedä missä se on..) Jälki on tosi ohutta, eikä yksikään vuoda läpi. Eikä edes kummittele! Näistä käytän eniten tuota mustaa, jolla kirjoitan jokapäiväiset kalenterimerkinnät. Näitä ei taida saada muualta kuin Ebaysta.

Meinasin ostaa myös hyvin vastaavat Staedtler Triplus Fineliner -kynät joita melkein jokainen bujoilija suosii, mutta en viitsinyt ostaa niitä kun omasta takaa löytyi jo nuo Mujit. Mutta löysin ne kynät kyllä Sinellistä!

tussit ja korostus

bujopens4

Zebra Mildliners. No joo, näitä oli kaikki Instagramin bujo-asetelmat täynnä joten olihan nämä pakko hankkia.. Pakkauksia on yhteensä kolme erilaista, mutta koska jokaisessa paketissa oli ”en kestä miten ihana” -sävyjä, niin hankin sitten ne kaikki (kuten tässä postauksessa vilahtikin). Ylläolevassa kuvassa viisi ylintä on yhdestä pakkauksesta, seuraavat toisesta, ja alimmat viisi kolmannesta. Värit on tosi kauniita, eikä mitään perus neonpinkki/neonoranssi -yliviivaustussikamaa, ja tusseissa on tuplapäät: ohuempi kirjoituskärki, ja perinteisempi littana yliviivauskärki. Yksikään väri ei vuoda läpi (!), mutta tummimmat vähän kummittelee kyllä. Yksi huono puoli näissä on: Sanoja yliviivatessa musta kynä leviää vähän! Siksi teen ensin viivan ja sitten kirjoitan sen päälle. Mutta esimerkiksi kirjainten täyttövärittämiseen nämä on ihania. Ostin nämä Ebaysta.

Olisin halunnut löytää Tombow Dual Brush Pen -kyniä, mutta Helsingin kaupoilla ne loistivat poissaolollaan.

Niin, ja ei pidä unohtaa perus puuvärikyniä! Sairaan halpoja, värejä enemmän kuin sateenkaaressa, eikä kummittele läpi.

HUH. Siinäpä ne. Niin ja loppukaneettina: Testatkaa ihmeessä kaikki jo valmiiksi penaalissa lymyilevät Stabilot, geelikynät, yliviivaustussit sun muut, missään nimessä ei tartte lähteä niihin taiteilijatarvikeliikkeisiin metsästämään mitään pitt artist penejä jos oma arsenaali toimii :D Itse tykkään hifistellä, mutta todellakaan ei ole pakko!

Nyt mä lopetin. Kiitos ja anteeksi.