keskiviikko 05. huhtikuu 2017

5 satunnaista faktaa minusta

Halusin lätkäistä parin päivän takaisen arkiasusetin tänne, mutta mulla ei oo mitään kirjotettavaa. Siispä aseeksi jälleen kerran nuo tikusta asiaa luomisen aateliat, eli turhat listat! Tässäpä siis 5 satunnaista faktaa minusta.

ruffled2

1. En siedä sitä kun iso valo on päällä. Iso valo on siis se perus huoneen katossa oleva ”päävalo”, meidän tapauksessa asunnossa valmiina kiinni olleet perusplafondit, joiden kelmeää keltaista valoa siedän vain silloin kun esimerkiksi yhdeltä aamuyöllä pitää löytää kadonneet avaimet kolmessakymmenessä sekunnissa tai vastaavaa.. Tuo asunnon toinen osapuoli ei ymmärrä ison valon kamaluutta ollenkaan, ja usein eka asia mitä teen kotiin tullessani on napsutella kaikki isot valot pois ja laittaa pikkuvalot päälle. Samalla tietenkin puhisten että miks täällä on taas isot valot päällä. Obsessive much?

2. Voin juoda kahvin mikrossa lämmitettynä. Eihän se nyt kamalan hyvää ole, mutta kofeiininhimo ajaa usein semmoisten sivutekijöiden kuten hyvän maun edelle.. Tätä harrastan etenkin töissä, jos en kerkeä keittää uutta kahvia ja jäljellä on vaan aamulta keitetty haalea liru. Mikroon vaan ja maitoa päälle, hyvin sen voi vielä juoda!

3. Kuuntelin nuorena paljon esimerkiksi Eminemiä, Avainta, Ezkimoa ja jotain muuta enemmän tai vähemmän noloa räppiä, ja osaan vieläkin paljon lyriikoita ulkoa. (Ja joiden satunnaisen kamaluuden oon tajunnut nyt vasta nyt aikuisiällä uudelleenkuuntelun ja samanaikaisesti tottakai oman päälle räppäämisen myötä, silleen AIMITÄMÄJUSTSANOIN??)

4. Mulla on syntymämerkki korvassa.

5. Mulla usein ”naksuu päässä” kun juoksen tai kävelen reippaasti. Tää kuulostaa todella skitsolta, mutta siis mä en osaa selitää sitä, vähän niinkuin joka askeleella jossain tuolla pään sisällä kuuluu vaimea naks?! :D Muistan ekan kerran havaineeni tuon naksumisen joskus 13-vuotiaana kun olin kävelemässä pianotunnille, sitten meni vuosia kun unohdin koko ilmiön, ja nyt taas tänä keväänä oon havahtunut siihen uudestaan. Mä oon päättänyt ettei se oo mitään vakavaa koska oon vielä hengissä ja koska löydän googlaamalla tästä monta vertaistukikeskustelua (vaikkakaan en mistään vastausta siihen että mitä tää on), mutta kertokaa että teistä joku on kokenut joskus samaa!

idruffled3

(Paita ja hame H&M)

Kivaa keskiviikkoa!


torstai 16. helmikuu 2017

Skam-addiktion 10 vaihetta

skam4

  1. Työkaverisi on nyt kahdesti kysynyt sulta, että katsotko Skamia. Mitä Skamia? Joku norjalainen teinidraama? Öö okei kiva, ei nyt ehkä oikein irtoa kiinnostusta tommoseen, varsinkaan kun en oo tainnut kuulua teinidraamojen kohderyhmään viimeiseen kymmeneen vuoteen.
  2. Tiistai-ilta, teet iltapalaa ja tekee mieli katsoa siinä samalla jakson verran jotain. Mistäs sen Skamin näkikään, Yle Areena? No annetaan sille nyt mahdollisuus.
  3. Eka jakso. No jaa, katsois vielä toisen.
  4. Viisi jaksoa myöhemmin. Herätyskello soi viiden tunnin päästä, mutta ei helvetti mikä cliffhanger taas. Vielä yks jakso.
  5. Eka kausi takana. On kulunut puoli vuorokautta siitä, kun aloitit sarjan. Mitä just tapahtui??
  6. Seuraavat vuorokaudet kuluukin sitten Skam-sumussa. Katsot sitä aamulla kun meikkaat. Matkalla duuniin. Matkalla duunista kotiin. Samalla kun teet iltaruuan. Koko illan. Sanot poikaystävälle meneväs nukkumaan, mutta jatkat katselua salaa peiton suojissa. Toistat, arviolta 1-2 päivän verran, kunnes kaikki kolme kautta on katsottu.
  7. Siinä sä sitten istut, 2,5 vuorokautta myöhemmin, ja elämäsi valtaa tyhjyys. Olet unohtanut mitä oli elämä ennen Skamia. Niin, silloin 3 päivää sitten.
  8. Snäppäät kaikille kavereille että OOTKO SÄ KATTONUT SKAMIA, MIKSI ET OLE, KATSOT SEN NYT, JOKO KATSOIT?!?!
  9. Nautit, kun pääset analysoimaan Nooran ja Williamin sekä Isakin ja Evenin täydellisyyttä ihanuutta kuumuutta sielunmaisemaa kahden päivän päästä, kun ne sun kaveritkin on katsoneet kaikki kolme kautta kahteen päivään.
  10. Aloitat katsomaan sarjaa alusta, vähintäänkin lempikautesi verran. (Eli kausi 3.)

skam1

Onko siellä muita addiktoituneita?


perjantai 10. helmikuu 2017

muutama värikuva

Vaikka mustavalkokuvat tyylikkäitä onkin, niin alla kuitenkin neljä värikuvaa jotka oon napsaissut viime päivien varrelta erityisesti sykähdyttäneiden värimaisemien ääreltä. Värimaisema? Kato perhana, pitäiskö alkaa kaunokirjailijaksi!

colors1

Tämän kevään lempihuulipuna löytyi Monkin alekorista. Se on täydellinen kirkas vaalea korallinoranssi! Koin myös erityisen suuria riemunhetkiä tuon pienen pahvihylsyn kanssa, miten nätti. Ostin myös tuon allanäkyvän vihkon eurolla. Tarvitsinko jälleen yhtä uutta vihkoa? Ehkä en, mutta tarvitsin tuon kannen printin.

colors3

Monkista löytyi myös kuosi, joka miellytti silmää pitkästä aikaa jotenkin erityisen paljon. Olin niin lähellä ostaa samaa kuosia taas sekä raskausperunasäkkiä muistuttavan mekon että kireän antavan trikoopaidan verran (jep, tosi mua..), mutta päädyin kuitenkin vain yhteen vaatekappaleeseen, vähän maltillisempaan pyjamapaitaa muistuttavaan yläosaan. Muttakun oranssia, mintunvihreää ja deniminsinistä samassa, nam! Paita on ollut nyt viikon sisään kolmesti päällä, kuvamateriaalia tulossa.

colors2

Uudet tussit ilahduttaa yhä edelleen, hah. Oon taas käynyt mielensisäistä kamppailua siitä, että raaskinko heittää nuo muoviset pakkaukset roskiin, kun en niissä kuitenkaan tusseja säilytä. Mutta kun nätit alkuperäispakkaukset! Voitte vaan kuvitella, minkälainen oman elämäni himohamstraaja mä oon.. Oikeesti, varmaan 4/5 mun laatikoston sisällöstä on laatua ”mutta kun tässä hintalapussa oli niin nätti kimalteleva tausta”.

colors4

Hintalapusta puheenollen, se oli vieläkin kiinni tässä pallopaidassa, jonka ostin joskus aivan hävettävän monta vuotta sitten. Vaikka se on ehtinyt pyöriä jo monessa kirppispinossa, niin mä oon pelastanut sen aina vaan uudelleen ja uudelleen. Ja helmikuu 2017 oli sitten näköjään viimein sen aikakausi! Siis tuohan on tosi kiva. Tämä heijastelee nyt kans pelottavasti sitä hoarderimentaliteettia, jos puolet vaatekaapinkin sisällöstä on laatua ”no joo en ole käyttänyt viiteen vuoteen MUTTA AIVAN VARMASTI VIELÄ JOSKUS KÄYTÄN”. Koska tadaa, taaskin viisi vuotta oston jälkeen mähän käytän! Onko tämä enää tervettä, tulkaa joku konmarittaja räjäyttämään mun omaisuus..

Näihin värikuviin, näihin tunnelmiin. Kivaa viikonloppua!