sunnuntai 25. marraskuu 2018

keltanokan vinkit juustoiltaan


 

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Carr’sin kanssa

Never have I ever -pelin valttikorttina mulla on ollut pitkään se, että en ole koskaan ollut semmoisessa kunnon ”juustoja ja viiniä” -iltamassa. Tämä alkaa olla kovaa valuuttaa etenkin kun lähestytään kolmeakymmentä ikävuotta.. Ja ei, aurakimpaleesta suolakeksin päälle veistettyä siivua ja toisella kädellä suuhun napattua rypälettä ei lasketa :D Joten perjantaina korjattiin vahinko sitten kerralla kuntoon (mun pitää keksiä siihen peliin sit uusi valttikortti), ja katettiin olohuoneeseen oikein kunnon juustolautanen! Mutta eihän se homma nyt niin yksinkertaista ollut, koska mä en yksinkertaisesti tiedä juustohommista sitä aurakimpaletta pidemmälle oikeastaan yhtään mitään. Mutta kattokaa ny miten kivannäköinen oli kuitenkin lopputulos! Mä koostin tähän postaukseen vinkit keksi/juusto/viinijuttuihin siltä varalta jos siellä on joku toinenkin juustoiltanoviisi. Toivottavasti on, koska muuten nolottaa.

carrs2

carrs9

Keltanokan havainnot ja vinkit juustoilloitteluun:

1. Marssi suoraan juustotiskille. Mentiin lähikaupan juustotiskin sijaan ihan pokkana Hakaniemen hallin juustokojulle, ja onneksi tiskin edusta oli tyhjä asiantuntevista hakaniemipapoista ja sain rauhassa olla juustopuodin myyjälle just niin tietämätön kuin olinkin. ”Kun me haluttais maistella juustoja, mutta ei tiedetä niistä oikein mitään. Tai siis yhtään mitään.” Päädyttiin yhteistuumin myyjän kanssa sitten viiden juuston kokonaisuuteen, 2 pehmeää ja 3 kovaa juustoa, ja suurin osa tuli otettua ihan sokkona vain myyjän suositusten pohjalta. Myyjä kirjoitti mulle vielä paperilapulle juustojen nimet ylös ja numeroi juustopaketit, että tiedettiin mitä maisteltiin :D Hyvä määrä on vajaa 100 grammaa per juusto per syöjä. Tästä se juustoura alkaa urkenemaan, ehkä mäkin oon vielä joskus hakaniemenhallimummo joka tulee ihan pätevänä ostamaan jokaperjantaisen Manchego-kimpaleensa.

carrscolla2

2. Pohjatyö kuntoon. Koska juustoissa oli jo niin paljon valinnanvaraa, niin keksipuolella pidettiin homma simppelinä ja käytettiin vain yhdensorttisia keksejä, Carr’s Table Water -voileipäkeksejä. Ne oli just sopivan ohut, suolainen ja rapsakka pohja oikeastaan kaikille yhdistelmille. Plussaa söpöstä pyöreästä ulkonäöstä! (Kyllä, voileipäkeksit voi olla söpöjä.)

carrs16

carrscolla3

3. Hedelmäpeli. Valittiin lisukkeiksi juustoille hedelmähyllyltä rypäleitä, päärynää, omenaa, persimonia (tämä oli suosikki!), taateleita ja viikunoita. Ihan pienet sivuraiteet tähän väliin asiasta nimeltä viikunat. Ne söpöt punaiset veneenmuotoiset, joita ainakin mun taustatutkimusten mukaan kuuluu olla jokaisella juustolautasella. Mutta mitä ne on ja mistä hitosta niitä saa? Kaksi ruokakauppaa tuotti vesiperän, mutta kauppahallista lopulta niitä löysin. (Ensin piti tottakai kysyä ”onko teillä viikunoita?” vain saadakseni vastauksen että tuossahan noita. Siis just siinä mun edessä. No en mä voinut tietää miltä ne näyttää jos se punainen sisus ei näy :D). Opin myös, että se on sormituntumalta ehkä hämmentävin hedelmä ikinä, semmoinen pehmeähkö nahkeahko, ja ihan hullun hintaisia. Taidan vaihtaa sanonnan ”maksaa mansikoita” sanonnaksi ”maksaa viikunoita”.

carrscolla1

carrs4

4. Hillokehyllyn kautta. Hillokkeet toi kekseihin hyvää kosteutta ja mehevyyttä, kun varsinkin kovien juustojen kanssa suutuntuma olis voinut hedelmäviipaleesta huolimatta jäädä aika kuivakaksi. (Siinäpä ehkä elämäni ruokahifistelijämäisin lause! :D) Viikunahillo oli aivan taivaallista, ja lisäksi meillä oli kirsikkahilloa ja bonuksena myös lemon curdia. Pienet purnukat riittää, ja lopun voi käyttää myöhemmin vaikka maustamattoman jugun kaverina.

carrs5

5. Koolla on väliä. Nimittäin sohvapöydän koolla. Pikkasen meinasi käydä ahtaaksi kun koitin saada tungettua kaikkea haluamaani käden ulottuville :D Jos tekin kärsitte pienen sohvapöydän syndroomasta (koska pieni ja turha nyt oli vaan ostohetkellä söpömpi kuin iso ja käytännöllinen), niin ympärille voi koota vaikka pari ekstratuolia jonka päälle voi ladata osan herkuista. Ja sitten vaan komboilemaan eri juustoja eri hillokkeiden ja hedelmien kanssa. Mun havaintojen mukaan kaikki pelasi oikeastaan kaiken kanssa, makeat hedelmät ja hillokkeet nyt vaan on ihan taivaallisen hyviä suolaisten juustojen kaverina, eikä näihin tule semmoista kyllästymisähkyä koska välillä voi myös nappailla suuhun pelkkiä hedelmäviipaleita jos raskaat juustot alkaa tökkiä.

6. Viimeistele viinillä. Tässäkin luota ammattilaiseen, ja kerrankin sen ainaisen myyjäpakoilun sijaan Alkossa vastasin ”oisinko voinut avuksi olla?” -kysymykseen että ”NO ITSEASIASSA!”. Mutta mikäli myyjäahdistelu tuntuu siltikin vieraalta, niin aina on pitkälle päästy myös niillä pullojen kohdalla olevilla symboleilla.

carrs6

Toivottavasti tästä oli jollekin apua! Ainakin mulle ensi kertaa varten :D Rentoa sunnuntaita!


sunnuntai 30. syyskuu 2018

resepti: syksyn simppelein siementeeleipä

Kaupallisessa yhteistyössä Keiju

Mä oon kyllä ultimaattisten helppojen old school -reseptien ystävä. Oon leiponut tässä alkusyksyn mittaan jo useammankin kiekon teeleipää – eli just sitä leipää, joka kotitaloustunnilla ekana opeteltiin, heti ennen ”puutarhurin piirasta”. Leivän hienous piilee siinä, että sulla on leipähimon iskiessä saatavilla reilun 20 minuutin sisällä tuoretta leipää silloinkin, kun himo hyökkää yhdeltä yöllä eikä sun kaapissa pyöri tuoreena edes ajatuksia. (Ja vaikka planeetat olis olleet kämpänhaussa kohdillaan ja lähellä sattuu olemaan joku 24/7 ruokakauppa, niin et sä siltikään sinne jaksaisi lähteä.)

keiu1

keiuu

Tämä merkintä on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Keijun kanssa, joten lisäsin vakioreseptiini jotain vähän spessua, eli korvasin normaalisti reseptissä käyttämäni 2 rkl öljyä vastaavalla määrällä Keiju Paahdetut siemenet -levitettä, joka sisältää auringonkukan-, kurpitsan-, seesamin- ja pellavansiemeniä. Ropsautin taikinan joukkoon ja leivän päälle myös vähän auringonkukan- ja pellavansiemeniä lisärapeutta tuomaan.

Supersimppeli siementeeleipä

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen, sekoita sitten taikina. Taikinan muistisääntö on 2. Kun muistat numeron 2 niin muistat reseptin.

Sekoita kuivat aineet ja siemenet keskenään. Lisää maito ja levite. Kaada taikina uuninpellille, ripottele päälle vielä vähän siemeniä ja paista 225 asteessa n. 15 min kunnes leipä muuttuu kullanruskeaksi.

keiu3

Ja siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tuoreen leivän päällä maistuu esimerkiksi hyvä juusto ja tuore basilika, mutta rehellisyyden nimissä teeleipä on parhaimmillaan ihan vaan hyvän levitteen kanssa (ja harvoin mulla kaapissa mitään levitettä kummempaa onkaan..) Paahdetut siemenet -levite toimi leivän päällä sen verran maukkaasti että taidankin käyttää purkin loppuun perusmargariinin korvikkeena, bonuksena hyvän maun ja pikkurapeuden lisäksi saa siemenistä annoksen kuituja, hivenaineita ja tyydyttymättömiä rasvahappoja. Levitettä vois hyödyntää myös muussa leivonnassa, ja tehdä sillä vaikkapa suolaisesta piirakkapohjasta vähän kiinnostavamman.

keiu6

Kaveriksi kuuma kuppi (lue: litran motti) teetä, telkkarista joku ihana leffa (lue: kuitenkin katot sohviksia tai love island suomea), ja jälkkäriksi luumuja (lue: irtokarkkeja, jotka nyt jostain kumman syystä eivät yltäneet yhteenkään kuvaan). Onks siellä muita old school -teeleivän ystäviä?


lauantai 17. maaliskuu 2018

oikeesti helppoa kasvisruokaa: chili sin carne

Mites olis taas yksi iisi kasvisruokaresepti näin perjantaiyön kunniaksi? Meitsi ja mun loogiset postausajankohdat, oh well.. :D

Lihansyöntiaikoina yksi vakkariarkiruokia oli italianpata. Se tehtiin tottakai siitä puolivalmiista pussiaineksesta johon lisättiin vain vesi ja jauheliha, ja johon oli sitten mun pussin puolesta lisätty varmaan se sata lisäainetta.. Mutta joka tapauksessa, se oli helppoa, täyttävää ja riittoisaa arkiruokaa. Vihdoin olen löytänyt vastaavan patasetin myös kasvisruokavaliolle, jonka ainoa pussitettu ainesosa on sipuli. (Tai no ei ees oo, jos ostat yksittäisiä sinkkusipuleita ja liimaat sen tarran suoraan sipuliin eikä pussilliseen.)

chilisincarne1

CHILI SIN CARNE (ohje alun perin Meillä Kotona. )

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 tuore chili
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tlk linssejä
  • 1 tlk kidneypapuja
  • 800 g tomaattimurskaa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl oraganoa
  • 1 dl vettä

Lisäksi:

  • 2 dl rikottuja esikypsennettyjä ohrasuurimoita
  • 12 dl vettä
  • 1 kpl kasvisliemikuutio

Laita ohrasuurimoille vesi kiehumaan. Ala sen jälkeen pilkkoa sipuleita ja chiliä (muista huuhdella ja poistaa siemenet!). Kuullota sipulit ja chili öljyssä isossa kattilassa. Lisää joukkoon tomaattimurska, mausteet sekä huuhdellut ja valutetut linssit ja pavut. Tässä välissä se sun ohrasuurimovesi varmaankin kiehuu, joten murusta joukkoon kasvisliemikuutio sekä lisää ohrasuurimot. Suurimot saa keittyä 20-30 minuuttia, ja siinä sivussa chili sin carne saa hautua keskilämmöllä saman ajan kannen alla.

Kun ohra on kypsää, niin valuta se ja tee laiskan valinta lisäämällä se kokonaan kattilaan chili sin carnen sekaan sen sijaan, että jaksaisit annostella sitä erikseen lisukkeena. Sitten vaan hämmäytä koko pata sekaisin ja voilá, siinä on vähintään seuraavaksi 4 päiväksi ruokaa! Tai no riippuu ehkä vähän syöjien määrästä..

Tätä on nyt tullut tehtyä alkutalvena parikin kattilallista, ja aii että tänä aamuna oli hymy herkässä kun löysin pakastimen perukoille unohtuneen rasiallisen. Lounastauko pelastettu!

Psst. Ainiin ja hei, mä en voi tajuta että oon ehdolla Inspiration Blog Awardseissa vuoden visuaalisimpana! Kyllä näillä keinovalossa aamuyöstä kuvatuilla pataruokaräiskäisyillä ehdokkuudessa kelpaa paistatellakin :D Ei vaan ihanat te ketkä olette ehdottaneet mua ehdolle :) Äänestäminen onnistuu täällä. Kivaa viikonloppua!