sunnuntai 02. syyskuu 2018

paholaiskaktukset

Joku kerkesikin jo kaipaamaan blogiin päivitystä mun kasvilasten kuulumisista. No, surukseni täytyy ilmoittaa, että lähes kaikki koskaan tänne rapotoimani kasvit on menehtyneet. Rip. Syksyllä hankkiuduin eroon peikonlehdestä joka oli alkanut osoittaa mieltään makaamalla pitkin pituuttaan pöydällä vaikka kuinka koitin oksia köyttää kohoamaan mieluummin uljaasti kohti kattoa, mutta suurin joukkoturma tapahtui vuodenvaihteessa, jolloin menetin rahapuut, kultaköynnöksen, kilpipiilean ja silkkimaijan. Virallinen kuolinsyy lienee hukuttaminen kun taisin koittaa antaa niille pimeinä talvikuukausina rakkautta vähän liiankin rajusti, ja talven joukkotuhosta on oikeastaan jäljellä enää vain kaksi palmuvehkaa ja joskus alkukeväästä hankittu nukkumaija. Niin, ja kaikki mun kaktukset. Ja niistä kaktuksista puheen ollen..

Mä oon alkanut epäillä, että mun kaktukset on jotain pahuuden ruumiillistumia jotka imee kuolonsyöjien lailla kaiken elinvoiman ympärilläänolevista kasveista. Nimittäin kaikki niiden ympärillä joko kuolee tai junnaa vaan paikoillaan, mutta itse kaktukset. Nehän jumalauta kasvaa?!

cactu22

Alunperin varsin minikokoinen kaktus on alkanut hipoa kupolinsa kattoa jo hyvän aikaa sitten. Yksi varsi on lassoamassa koko kupua hyvän matkaa haltuunsa, toinen varsi on tulossa hyvän matkaa perässä.

cactu33

Sohvapöydällä majaileva kaktus on alkanut myös kasvattaa jotain ihan ihme lakkia?

cactu11

Mutta voiton vie ehdottomasti tämä. Siis ostettaessa kaktus on näyttänyt tältä, eikä tuota keskellä uhmakkaana kuikkivaa puikulaa ollut olemassakaan. Ei siis ollenkaan. Yksi aamu huomasin kun ison pallomaisen kaktusulokkeen tyveen oli alkanut kasvaa pieni uusi ulokkeenalku, ja siitä eteenpäin se on päivä päivältä nostanut korkeutta ja alkanut jopa kasvattaa itte uusia ulokkeita. Samalla kun se on lyyhistänyt alleen hyvin pitkälti koko alkuperäisen kaktuksen. The evil force is strong in this one.

Oikeesti, mä pelkään että yks aamu mä herään siihen että näen kuinka makkarin ovesta vaan kurkkaa tommonen kaktuspuikula.. Hyi hitto mitkä kylmät väreet. Nään varmaan kaktuspainajaisia.


torstai 12. heinäkuu 2018

kurkistus olohuoneeseen

Sain vihdoinkin otettua muutaman kuvan pari kuukautta sitten raikastuneesta olohuoneesta! Kuten joskus aikaisemmin keväällä kerroinkin, niin sekä sohva että kirjahylly meni vaihtoon, joiden molempien yhteenlaskettu käyttöikä lähenteli Gandalfia.

olohuone1

Ikean Klippanin, RIP, tilalle löytyi vaaleanharmaa divaanisohva Sotkasta. Kävin läpi valehtelematta joka ikisen mun lompakolle millään lailla sopivan sohvan jota pääkaupunkiseudulla oli tarjota, mutta ihastuin tuossa sohvassa noihin siroihin jalkoihin ja vähän retrotyylisiin painonappityynyihin sen verran, ettei parempaa vaihtoehtoa löytynyt mistään. Valitsin siihen vielä mittatilausverhoiluna jämäkämmän kankaan kuin valmisversiossa olisi ollut, jotta saisin venytettyä sen käyttöikää. Tiedän että vaaleanharmaa on ehkä geneerisin sohvaväri minkä valita voi, mutta kerrankin ajattelin olla järkevä noiden värivalintojeni kanssa, ja voihan tunkea sen kulloistakin värimieltymystä täyteen vaikka sitten vilteillä ja sohvatyynyillä. Ja siis voi herranen aika että elämänlaatu parani kun sohvalla mahtuu olemaan useampi ihminen ilman fiilistä että kolme tyyppiä olisi ahtautunut kahteen Onnibus-istuimeen ja edelläolevilla on selkänojat alhaalla :D

olohuonecolla1

Kulmassa pilkottaa Ikeasta löytynyt pieni tikastosysteemi, johon sain ripoteltua kasveja ja kaikenlaista elämän varrelta löytynyttä hyvää mieltä aiheuttavaa sälää.

olohuone3

Kaamosmasennuksen lailla valoa imeneen mustan kirjahyllyn tilalle valitsin kevyemmän valkoisen senkin, se löytyi myös Sotkasta. Ja aii että, ekaa kertaa mun elämässä kirjahyllyn aluksen voi imuroida ilman Euroopan mestaruus painonnostossa -tasoista urheilusuoritusta! Jaffataulu miellyttää silmää edelleen, joten siitä en luovu vieläkään. Siitä lähtöisin on myös muut olohuonevärimieltymykset, ja itseasiassa eilen käytiin mamman kanssa H&M Homesta hakemassa parit keltaiset ja oranssit sohvatyynyt sekä tuo matto. Ja tuolla ylimmässä kuvassa näkyvä työkaverin solmuilema seinäryijy kyllä edelleen ehkä se lempparein asia mun kotona.

olohuonecolla2

Rubiikin kuutio on aarre lapsuudesta ja kamera on ostettu monta vuotta sitten parilla eurolla kotikaupungin kierrätyskeskuksesta, jonka vihdoinkin sain tikaston myötä esille ”kyllä mä tämän joskus jonnekin laitan” -laatikosta.

olohuone9

Tamminen sohvapöytäpariskunta löytyi puolestaan Kruunukalusteesta.

olohuone2

Viihdyn kyllä kotonani tällä hetkellä niiiin hyvin :) Tottakai kun vaihtaa kerralla monta isoa asiaa niin uudenkarhea kokonaisuus jää helposti vähän kliiniseksi, joten tää näyttää ehkä vielä vähän liian laitetulta.. Mutta jospa se tässä elämän myötä muokkautuu vielä enemmän minunnäköiseksi.


sunnuntai 26. marraskuu 2017

kynttiläkausi

Mä en tajua miten voin olla vieläkin henkisesti jossain elokuussa?! Itseasiassa vasta viime viikolla havahduin siihen, että aletaan elää taas sitä aikaa vuodesta, kun aika lailla 90 % kotonaoloajasta on hämärän peitossa. Ei siis kyseenalaisten aktiviteettien tai hämärtyneen olemassaolon tajun vuoksi, vaan hemmetti kun siellä on jo pimeetä! Merkintä on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa.

glade4

Oon tosin aina tykännyt jotenkin enemmän hämärästä kuin valoisasta ympäristöstä. (Erityisesti siksi, kun hämärässä ei näy jos kämppä on sotkuinen, mitä se hyvin merkittävän osan ajasta on.. :D). Oon hirvee isovalonatsi, kotona ei saa koskaan olla päällä sitä isoa yleisvaloa, vaan sytyttelen aina pienempiä lamppuja ja syksyn (tai tässä tapauksessa jo melkein talven) saapuessa kaivan kynttiläarsenaalin esiin. Yleensä oon tuikkujen ketjupolttaja, mutta mua ärsyttää kun niitä tinakippoja saa olla uusimassa joka illan jälkeen. Noissa Gladen isoimmissa tuoksukynttilöissä riittää polteltavaa 52 tunniksi, ja pienemmätkin palaa monta monta iltaa.

glade2

Mä en oo yleensä kotona mikään älytön ”nyt olen zen ja neulon villasukkaa sohvalla viltin mutkassa ja nautin kotona olemisesta kotoillen” -tyyppi (eiks kotoilu ollut joku ihan legit verbi nykyään..?), vaan illat kuluu aika pitkälti keittiön pöydän ääressä koneella haahuillessa. Itseäni huijaan ja väitän tekeväni duunia, mutta ehkä se on suhteessa 20 % järkevää tekemistä ja 80 % yleistä haahuilua ja Netflixiä. (Tällä hetkellä uusintakierroksella New Girl, ihanan helppoa ja muut murheet tehokkaasti karkottavaa katseltavaa.)

glade3

Yleensä istun keittiön pöydän ääressä selkä olohuoneeseen päin niin, että nään vähän ulkona pilkottavia valoja ja ikkunalaudan, joka on usein ainoa siistihkö asia koko kämpässä :D Vielä kun siihen näkymään kikkailee mukaan lempeen vaniljan tuoksuisia kynttilöitä lepattamaan ja laittaa taustalle soimaan Spotifysta jonkun helposti korvien läpi soljuvan afternoon acoustics -listan, niin ollaan aika lähellä meitsin optimaalisinta arki-illan olotilaa. Ja selän taakse jää kätevästi kaikki muu kaaos.

glade6-checker

Gladen vaniljantuoksuiset valkoiset kynttilät on kivan pelkistettyjä, ne sujahtaa iisisti osaksi oikeastaan minkälaista sisustusta vain. Myös mun maatuskacrewn jatkeeksi.

Noista punaisista pikkukynttilöistä leijailee puolestaan pehmee jouluinen omenan ja kanelin tuoksu. Melkein pakottaa korkkaamaan joulusuklaat tuohon tietokonetyöskentelyn kylkeen.. Tai edes mukillisen glögiä. Pitäisköhän se jo naarata kaupasta kotiin syksyn eka kanisteri..

glade

Mites siellä, joko on kynttiläkausi korkattu ja ootteko miten pahoja kynttiläketjupolttajia? :D Kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan Glade-tuotepaketti! Kilpailuun voi osallistua myös Instagramissa. Arvonta päättyy 3.12. ja arvonnan säännöt löytyy täältä.