torstai 16. elokuu 2018

laiskan opetus

Lyhyt versio: Eilen ei ollut mun päivä.

Pitkä versio:

  1. Päätä umpiväsyneenä karseassa nälässä käydä töiden jälkeen hakemassa ihan nopeasti vielä se paketti postista, ennen kuin suuntaisit kohti kotia ja päikkäreitä.
  2. Huomaa vasta vähän ennen postia ettei se paketti nyt sinne ole saapunut, vaan ”lähi”kauppaan, joka on yhtä kettumaisen matkan päässä kuin se sormus siitä Mordorista. (Tosiasiassa matkaa kotoa kauppaan on vain nössö kilometri, mutta nähtävästi ollaan tultu helsinkiläistymisessä siihen pisteeseen että siinä missä ennen kolme kilsaa oli ”ihan tossa lähellä”, niin nyt 500 metrin matkan siirtyminen tehdään mieluummin sporalla.)
  3. Päädy odottamaan bussia 10 minuutiksi. Eli ajaksi, jossa olisit kävellyt kohteeseen.
  4. Nukahda 5 minuutin bussimatkalle.
  5. Nouse kaupan kohdalla bussista, hae paketti, ja odota toiset vajaat 10 minuuttia että se bussi toiseen suuntaan saapuu. Edelleen, samassa ajassa olisit kävellyt kotiin.
  6. Ala kaivella matkakorttia. Ei ole lompakossa. Ei laukussa, ei taskussa, ei povarissa, ei kangaskassissa. Vielä uudestaan lompakko, laukku, taskut, povari, kangaskassi. Toista kaava kolmannen kerran (samalla kun olet melkein kotipysäkilläsi), ja päädy lopulta maksamaan matkalippu.
  7. Pura bussin penkille koko omaisuutesi termospullosta likaiseen eväsrasiaan. Ei jälkeäkään matkakortista. Nälkä- ja väsymyskiukku on infernaalinen.
  8. Saavu kotipysäkille. Odota jälleen kerran yksi bussi. Kävele naama kiinni maassa kauppaan, nuohoa kaupan sisällä karkkihyllyn edusta jossa vietit hyvän tovin, ei jälkeäkään matkakortista.
  9. Voi jumalauta. No, odota taas yksi bussi jolla pääsisit himaan ja googlaa, että voit tiedustella kadonnutta korttia seuraavana arkipäivänä neljän jälkeen ja että uusi kortti sekä kauden siirto maksaa sen kympin.
  10. Pääse kotiin. Kaadu ketutuspäikkäreille. Nuku herätyksistä huolimatta koko ilta, herää kahdeksalta. Ketuttaa kahta kauheemmin.

Mitä opimme? Kävele se kilsa.

joico

Niin, ja mitä siellä paketissa oli? No vakkaripeiteaine joka on raivostuttavan kallis sekä vaikea saada kun pirun Narsia ei myydä missään, mutta silti en ole löytänyt mistään parempaa tuotetta. Sekä vähän värivirkistettä tukkaan. Siitä tulikin mieleeni: Vielä on hetken voimassa alekoodi mun lempparikampaajalle mikäli uus syystukka olis kiikarissa, se löytyy täältä.

Tänään oli arkivapaa, jonka kunniaksi kävin äsken lenkillä! Seuraavasi voisin heittää vähän tuosta purkista väriä päähän ja suunnata sitten pienelle kirppiskierrokselle ja sen päätteeksi HSL:n toimipisteeseen itkemään :D Kivaa torstaita!


tiistai 14. elokuu 2018

marjois

Tälle päivää mulla olis muutama varsin luontopainotteinen kuva puhelimesta reilun viikon takaa, kun toteutin vihdoinkin päähänpinttymän, joka mua on vaivannut siitä saakka kun musta tuli omituinen ”syön joka aamu saman aamupalan” -ihminen. Oon pyörittänyt aamusmoothien sekaan kourallisen marjoja joka ikinen aamu monen vuoden ajan, ja olisin varmaan lyhentänyt niillä marjoihin upotetuilla rahoilla jotain asuntolainaa melkoisen siivun verran, jos olisin saanut toteutettua yhtenäkään kesänä sitä uhoani että nyt mä kyllä poimin ne marjat pakkaseen ihan itte. Hei tänä vuonna poimin! Tai ainakin yritin!

marjois11

Marjaspektaakkelia edelsi tarvittavat toimenpiteet kuten pakastinlokeron tilavuuden mittaaminen vedellä täytettyjen Minigrip-pussien ja ruutupaperille hahmotellun piirrelmän avulla. Tuli ihan yläasteen matematiikan tehtävät mieleen: Kun marjatavoite on 20 litraa mustikoita ja Juulian vuokrakämpän pakastinlokero on kokoa 40x60x50cm ja pakastusvälineenä hän käyttää puolen litran Minigrip-pusseja koska äiti neuvoi, niin a. Mahtuuko koko saalis pakastimeen? b. Jos ei, niin kuinka monta pussia mahtuu? c. Kuinka hämärtynyt todellisuudentaju Juulialla on marjatavoitteessaan? Muista välivaiheet, pelkästä oikeasta vastauksesta ei saa täysiä pisteitä!

marjois44

No juu, keräystavoite oli aivan liian kunnianhimoinen, kun on +30 astetta lämmintä eikä oo ees puimuria ja vettäkin vain yksi pullo jota piti alkaa loppuvaiheessa säästellä teatraalisesti kuin haaksirikkoutunut autiolla saarella. Niin ja tottakai se selkä paloi just sen ohuen soiron kohdalta urheilutopin ja lapaluun reunamailta, johon ei ihan ylettynyt laittamaan aurinkorasvaa. Vaikka kuinka kykki umpimettässä visusti puiden varjossa.

marjois33

No mutta hei, lopputuloksena mun minipakastinlokero melkein täynnä marjoja! Mustikoiden lisäksi sain mukaani myös punaviinimarjoja ja karviaisia. Koko saalis tosin lienee tuhottu syyskuun loppuun mennessä.. Mutta oli se nyt sen yhden vapaapäivän tuhlaamisen arvoinen suoritus!

marjois22

Note to self: Opi yksinkertaistamaan asioita! Vohkin myös puusta omppuja piirakkaa varten, jonka ohjetta metsästettiin kaikilla mahdollisilla sanapareilla kuten ”helppo nopea paras yksinkertainen omenapiirakka” ja selattiin ainakin viis ekaa googlen hakusivullista, mutta resepti löytyi lopulta vehnäjauhopussin kyljestä. Ja hyvänmakuinen piirakka oli.

Niin, semmosta tällä kertaa.


sunnuntai 12. elokuu 2018

rosénpunainen kolmevuotispäivä

Perjantaina juhlistettiin meidän Helsingin kolmikon kesken kolmevuotispäiväämme: Aika lailla tasan kolme vuotta sitten muutin Helsinkiin ja tutustuin näihin tyttöihin uuden työpaikan myötä. Koska yksi elämän faktoista on, että jos voit järjestää teemajuhlat niin järjestä teemajuhlat, niin me vietettiin iltaa ruusun- eiku rosénpunaiset lasit silmillä:  Värikoodina oikeastaan kaikkeen oli Adorada Rosé -viini, jonka kanssa tämä merkintä on tehty kaupallisessa yhteistyössä.

adorada12

Koristelun koodailin tottakai väriteeman mukaan: Viritin Tigeristä eurolla löytyneen vaaleanpunaisen viirin ympärille mustia ja vaaleita ilmapalloja sekä kultaista serpentiiniä, ja eurolla löytyi myös teemanmukainen kultainen kolmosilmapallo. (Behind the scenes 1: Tuo koristeköynnös on liisteröity seinään massiivisella pakkaus- ja maalarinteippiviritelmällä, jonka tosin tajusin rajata kuvasta pois. Hengenvaaralliselta näyttävää sähköjohtoviritelmääni sen sijaan en rajannut..)

adoradac3

Tarjosin vapaaehtoisen värikoodauksen kynsille samalla kun taistelin keittiössä tarjottavien parissa. (Behind the scenes 2: Keksin haluta kultaista konfettia pöydälle, ja laitoin tytöt silppuamaan saksilla serpentiiniä :D)

adorada7

Tarjoiltavana oli vaaleanpunaista popcornia sekä lakritsikuorrutteisia muffinseja. (Behind the scenes 3: Värjätyllä valkosuklaalla kuorrutetut popparit meinasi kyllä epäonnistua, kun koitettiin notkistaa sulatettua suklaata kauramaidolla. No ei notkistunut, vaan meni hyvin vispattua puolukkapuuroa muistuttavaksi soraksi, joka tosin pelastui veden lisäämisellä. Ensi kerralla ei nesteitä! Muffinsit oli valmismuffinseja joihin tein pelkän kuorrutteen. Niin, ja illan päätteeksi tilattiin kinkkiä, joka ei kyllä ollut vaaleanpunaista.)

adorada1

Pukukoodinakin oli tottakai rosénpunainen ja musta. (Behind the scenes 4: Yhdellä oli se hormonaalisin aika kuukaudesta ja hän myönsi romahtaneensa vaatekaapin äärellä lohduttomaan meikit pilaavaan itkuun kun ei vaan löydy _mitään_ päällepantavaa.)

adorada3

Hajuvesistä inspiraationsa saanut pullo itsessään on jotenkin tosi elegantti, tää olisi ihana antaa lahjaksikin. (Behind the scenes 5: Toisen pullon avaamisen yhteydessä katkesi tuo joltain 50-luvulta peräisin oleva korkkiruuvi, minkä seurauksena pullon avaamiseen käytettiin saksia, hampaita, jakoavainta, ruuvia ja vasaraa.)

adorada6

Yhdysvalloissa valmistettu puolikuiva Adorada Rosé sopii makupariksi esimerkiksi kasvisruuille ja salaateille, mutta se toimi seurustelujuomana yksistäänkin tosi kivasti: Se oli mun makuun sopivasti hapokas, sekä just semmoinen kevyen kukkainenhedelmäinen olematta kuitenkaan liian makea.

adorada10

Päivän blonditesti oli että kuinka pidät kolmosilmapalloa kädessä niin, että se näyttää kolmoselta eikä E-kirjaimelta. Juu ei onnistunut.

Viimeiseen kolmeen vuoteen on mahtunut paljon, varmaan enemmän ja isommin kuin koskaan sitä aikaisemmin. Vieraalle paikkakunnalle muuttaminen, vaikka oli olo etten koskaan uskalla ja palaan varmaan puolen vuoden päästä takaisin. No, en mennyt takaisin ja rakastan uutta kotikaupunkiani. Töissä uusiin haasteisiin tarttuminen ja saappaiden täyttäminen, jotka jalassa kompastelin vielä viime vuoden keväänä niin etten uskonut koskaan selviäväni siitä stressistä ja osaamattomuudentunteesta hengissä. No, nyt on ollut jo pidemmän aikaa seesteisempää, nautin jokapäiväisestä työstäni paljon, ja ehkä alan taas pikkuhiljaa pohtimaan seuraavaa askelta. Henkilökohtaisessa elämässä niin helkkarin isoja myllerryksiä että niiden kourissa on rimpuiltu välillä liiankin intensiivisesti melkein vuoden päivät. No, mä oon selvinnyt tähän asti siitäkin hengissä. Ja selviän jatkossakin, vaikka edelleen on päiviä kun tuntuu siltä että äyskäröin pilttipurkilla uppoavalla Titanicilla. Onneksi tämän kaiken aikana mun rinnalla on ollut mun vakaa (jää)vuori, joka on ottanut kerta toisensa jälkeen ne pilttipurkit kouraan mun kanssa. Mun perhe ja ystävät, kauempana ja lähellä. Kiitos kun ootte olemassa.

adoradac1

Ja se kolmonen on edelleen väärinpäin.

Alkoholilainsäädännöstä johtuen alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista, mutta kommenttiboksi on kyllä avoin kaikelle muulle :)