tiistai 09. tammikuu 2018

sunnuntain kolme hyvää ja kolme huonoa

Vähän sapettaa kun en ihan ehtinyt tölväistä tätä postausta ulos reaaliajassa.. Mutta eiliseltä kolme kolmikkoo. Kolme hyvää asiaa, kolme huonoa asiaa ja kolme kuvaa.

voitkoloytya

  1. Aurinko! Tuo mystinen valoilmiö, josta olen kuullut muinaisissa kansantarustoissa puhuttavan mutta jota en ole päässyt todistamaan vielä oman elinikäni aikana koskaan aikaisemmin. No okei, ainakin siltä tuo reilun kuukauden auringottomuus tuntui.. Mutta sunnuntaina se kuikki!
  2. Netflix sekä dippi ja dippivihannekset. Ja itsensähuijaamisruissipsit.
  3. Nuo valkoiset pallerot lähipuiston pusikossa. En mä tiedä mitä ne on, mutta ne ne toi mieleen sokerikuorrutetut karpalot, jota sulonen mummo koijasi maistamaan joulumarkkinoilla. Ja jotka räjähti suussa tuhannen atomin voimalla semmoiseksi megakirpeydeksi joka tuntuu takahampaiden takana. Tiiättekö sen tunteen kun miettii Missä X-iä ja alkaa kipristää jossain leuoissa!

sunnnuntai5

  1. Huono takeaway. En ole hakenut noutokinkkiä sitten lihanlopetuksen, ja ajattelin testata vakkarikiinalaisesta ”nuudeleita ja kasviksia” -setin. Nimen vois vaihtaa menuun että  ”spagetinomaisia pastapötköjä, pari sipulinpalaa ja hitosti paistettua kananmunaa”.. Äsh, oisin tehny itte parempaa!
  2. Black Mirror ja liian nopeasti ahmittu uusi tuotantokausi.
  3. Poika, joka juoksi rappusia pakkasessa ylös ja alas, pelkässä t-paidassa. Mietin siinä kohdalla että menenkö kysymään että onko kaikki ok, mutta olin sitten urpo enkä mennyt. Ja koko illan selailin uutisia että lukeeko jossain kadonneesta tai paleltuneesta pojasta. Ei onneksi lukenut, mutta miks en mennyt kysymään että onko sillä kaikki ok..

Tavoite tälle viikolle: Jos joku näyttää siltä että sillä ei oo kaikki ok, niin kysy. Tai vaikka näyttää siltäkin että olisi, niin kysy silti. :) Kivaa uutta viikkoa!


keskiviikko 03. tammikuu 2018

keskiviikkoajatuksia

Ujo moi, nyt teki vähän mieli kirjoittaa. Kokeillaas tällaista old school -meininkiä kuin satunnaisia ajatuksia tämän päivän varrelta, suunnittelematonta tekstiä ja sommittelemattomia kuvia. Aikajanallisesti vois olla fiksumpaa julkaista ensin jotain joulun ja uudenvuoden juhlinnan aikana räpsäistyjä kuvia, mutta tehdään nyt kerrankin niinkuin tuntuu just nyt hyvältä, eikä niin kuin olis järkevää ja loogista.

keskiviikkoajatuksii4

Tänään oli ensimmäinen arkipäivä tätä upeeta uljasta vuotta 2018. Päivän tunnetila on jotenkin ihan kreisin energinen ja aikaansaava. No sieti kyllä ollakin, kun käytin koko edellisen vapaapäiväni uuden bujon kimpussa johon tein elämäntapatrackereita enemmän kuin maksullinen personal life coachikaan vaatisi :D

idkeskiviikkoajatuksii1

Asuvalinnan määritteli vaihteeksi hattu, jolla piti saada piiloon orastava juurikasvu (ja no okei, likainen se tukka oli muutenkin). Olisko siihen elämäntapatrackerointiin aiheellista koittaa saada mahdutettua myös tällaisia oikeita aikataulutusasioita kuten kampaajakäynti niiden elintärkeiden ”muista kirjoittaa kaksi riviä päivästäsi”  -huomioiden lisäksi, heh.. Fun fact: Mä muistan aina, kun vuosia sitten jossain Demin ”imitoi bloggaajaa” -ketjussa joku mua imitoinut tyyppi kirjoitti ainaisesta hatulla juurikasvun piilotuksesta, ja mulle tulee se demikeskustelu mieleen joka helkkarin kerta kun laitan hatun päähän :D

keskiviikkoajatuksii3

Matkalla töistä kotiin tein hetken mielijohteesta kierroksen &Otherstoriesin alessa. Virhe. Tai ainakin mun lompakon kannalta, mutta ei vaatekaapin kannalta, koska alesta löytyi mm. 100% silkkiä oleva suloinen kukkapaita. Lupaan heittää jonkun vastaavan polyesterirytkyn vastineeksi kierrätykseen!

keskiviikkoajatuksii2

Uus vuos uus meitsi -ajattelu venyi jopa ruokakauppaan saakka, kun tutun ja turvallisen nuudelipaketin sijaan pikagooglasin ratikkamatkalla ittelleni kikherne-fetasalaatin reseptin! Sitä sitten rakkaudella väännettiin 30 nälkäkiukun täyteistä minuuttia. Harmikseni se näyttää paremmalta kuin maistuu, siitä tuli jokseenkin kitkerää..? Ehkä olisi pitänyt säästellä limemehussa. Mutta yhdistelmänä kikherneet, feta, avokado ja idut ehdottomasti jatkoon!

Nyt mä laitan läppärin kannen kiinni ennenkuin räjähtää. Mun pikkuvelihän vakuutti mulle jouluna että tämän läppärin akun räjähdys on enää ajan kysymys, nimittäin uljas 4-vuotias macbookini on herjannut jo vuoden päivät akun tilana ”vaihda nyt”, ja nyt on aistittavissa ehkä lisäksi pieniä akun turpoamisen merkkejä heh.. Oisko teillä heittää Helsinkiin Applen MacBookin akunvaihtohuoltamovinkkejä? (Saletisti on yhdyssana!)


perjantai 22. joulukuu 2017

jouluviikko ja ajatuskaaos

Mun nyt tekee mieli kirjoittaa kahta asiaa yhtä aikaa. Vähän diipimpää pohdiskelua, sekä viime päivien jouluhömpötyksiä. Koitetaan saada ne järkeväksi yhdistelmäksi samaan merkintään!

Mä luulen että sanon samansuuntaista vähän joka joulu, mutta tänä vuonna jotenkin erityisesti koko juhlapyhä on meinannut karata ohi aivan huomaamatta. Onneks ennätin ottamaan fiilistelyspurtin tässä viikon sisällä, ja oon muun muassa ennättänyt..

joulucolla1

..käydä kalastelemassa joulufiilistä Tuomaan markkinoilta ja joulun pop up -kaupoilta. Talven yksittäisiä parhaita hetkiä oli tuon höyryävän kuuman riisipuuron ja inkivääriglögin nauttiminen hyhmäisessä tihkusateessa katoksen alla keskellä kiireistä toria lämpölampun ja tuntemattomien ihmisten vieressä.

joulucolla2

(Note to self: Ei joululahjaostoksille enää ikinä lauantain iltapäiväruuhkaan viikonloppu ennen aattoa. Ikinä.)

joulujutui8

Joululahjat sain kuitenkin painovoimaa uhmaavasta stressikäyrästä huolimatta hankittua. Pro tip numero kaksi: Jos myymälässä on ilmainen paketointipalvelu, HYÖDYNNÄ SE. &Other Storiesilla taiteiltiin supersöötit pikkuiset lahjapakkaukset, joita odotellessa kerkesi kirjoittaa pakettikortitkin valmiiksi. Voisko helpommaksi mennä?

joulucolla3

Ja sitten ne muutamat jäljellejääneet lahjat mennään paketoimaan jonkin toisen paketointitarvikevarastoille ettei tartte ostaa itte paperia. Nyysin tänäkin jouluna tätini kattavasta paperivalikoimasta muutamat metrit ja pidettiin eilen pienoisperinteeksi muodostuneet paketointi-iltamat. Katsottiin samalla myös maailman kummallisinta kokkiohjelmaa jonka nimeä en nyt muista (auttakaa!): Eddie Redmaynen näköinen tanskalaispoitsu (suosittelen katsomaan jo sen vuoksi heh) leipoo aivan käsittämättömän outoja asioita joita se kutsuu kakuiksi samalla, kun tanskalaiset tarinoijat lukevat H. C. Andersenin karuja joulusatuja. Siis se pitää nähdä, ei sitä voi selittää.

joulucolla5

Kotiin en liiemmin joulua laittanut. Ostin mä yleisön painostuksesta ittelleni pikkuisen sypressin joulukuuseksi ja oon yrittänyt poltella vähän jouluntuoksuisia kynttilöitä kun oon ollut kotosalla. Kirjaintauluihinkin tuli askarreltua vähän jouluisempia tekstejä (paino sanalla vähän.. :D).

joulucolla6

Niin, ja ostin hetken mielijohteesta tuommoiset Stranger Things -valot?! En tiedä onko ne kivat vai kamalat.. Mutta niiden lisäksi oon tyytynyt tuijottelemaan koristeita matkan varrelta. Töölön kukkakaupan edustalla olleen joulupalloextravaganzan bongasin eräänä epäonnisena sunnuntaina, kun päätettiin tsekata kahdet joulumarkkinat. Ekana hurautettiin Korjaamolle, jossa saatiin kuulla markkinoiden olleen ohi jo kuukausi sitten?! (Taisin sekoittaa Teurastamoon..) Sitten vielä jatkettiin matkaa Kaapelitehtaalle vain huomataksemme, että tämä vuosi oli välivuosi niiden markkinoiden osalta. Do your research woman..

joulujutui7

Kirjoitin myös joulukortit! Tyylikkäästi taas päivän viimeistä postituspäivää jäljessä että sain varmasti maksaa ykkösluokan merkeillä. Perinteisten korttien lisäksi tein pari kyseenalaista tuunattua korttia, joista toinen on kuvassa.. Niin, ja Mujin pop upista pari uutta kynää on tuottanut myös riemua! Paitsi että se paras kynä (tuo perus korkillinen geelikynä mustana) oli mennyt loppumaan vaikka se oli mulla ykkösenä kiikarissa.

Mutta joo. Mulla on vähän sellainen olo, että olisin jotenkin selityksen velkaa että miks musta ei ole oikein kuulunut. Oon samaan aikaan tosi yksityinen ihminen enkä loppujen lopuksi ole blogissani oikein koskaan jakanut mitään kovin yksityistä, mutta samaan aikaan oon vuodattanut tänne kymmenisen vuotta elämästäni, ja vaikkei kiteytettyä elämäntarinaa sivupalkissa luekaan, niin kai niistä tuhansista sivulauseista on voinut minusta myös yksityishenkilönä jonkinlaisen kuvan muodostaa. Siks mulla on tosi huono omatunto, kun blogi on jäänyt yhtäkkiä mun prioriteettilistan häntäpäähän muun elämän tieltä, elämän joka on aiheuttanut enemmän päänvaivaa kuin vuosiin. Tiedän että siellä on tyyppejä, jotka on pysyneet mun matkassa jo sen kymmenen vuotta, joten mä yhtäkkiä halua vaan tehdä katoamistemppua! En mä nyt halua avata tätä enempää, mutta bloggaaminen on kyllä ollut viimeisenä mielessä viime aikoina.

Just nyt musta tuntuu hyvältä kun en stressaa bloggaamisesta. Vaikka takaraivossa mulla jyskyttääkin tutut ”mutkun pitäis” -ajatukset, niin oon oppinut huomaamaan, että en mä enää kykenekään ihan kaikkeen mihin mä haluaisin kyetä. Välillä on pakko priorisoida, kaikkea en jaksa. Tällä hetkellä esimerkiksi vapaa-ajalla on tullut paljon mieluummin juostua: On ollut ihana huomata, että jossain asiassa on alkanut kehittyä paremmaksi. Jaksaa kauemmin, kovempaa ja pidempään. Ja onhan se ihan hemmetin tehokas stressinpurkumuotokin. Mutta niin, se on sitten ollut esimerkiksi niiltä satunnaisten huulipunien kuvaamiselta pois se aika. Ja jotenkin kipinä siihen perus asu- ja tuotebloggaamiseen on kadonnut. Haluaisin, että ne ajatukset ja ideat tulis jotenkin luonnostaan eikä niin, että mun pitää istua alas ja koittaa miettiä että mitähän hittoa sitä kirjoittaisi koska jotain pitää kirjoittaa. Mun mielestä sellaisen sisällön läpi paistaa aika nopeasti se, ettei siinä ole sydän mukana.

Mä en oikein tiedä, että mihin tää tulee tulevaisuudessa menemään. Toisaalta mietin, että pitäiskö lopettaa. Voisihan se olla todella huojentava tunne. Toisaalta, mä en haluais kadottaa itsessäni sitä luovaa puolta, jota pääsee toteuttamaan blogin kautta tosi hyvin. Ehkä mä haluaisin muuntaa hieman tulokulmaa, ja keskittyä vaatteiden ja meikkien sijaan enemmän yleiseen elämän fiilistelyyn ja vaikkapa siihen bullet journaliin.. Mutta ehkä mä otan nyt tämän loppuvuoden super iisiisti. Tai otan niin kauan iisisti, kuin tunnen sitä tarvisevan. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä, että ne kynttilät palaa molemmista päistä sekä jo keskeltäkin.. Mutta sen mä tiedän, että huomenna alkavalle neljän päivän joululomalle en ota konetta mukaan. Ihanaa, rentouttavaa joulua just sulle <3