keskiviikko 17. lokakuu 2018

3x jos ens kerralla vähän miettisit

1. Muutama päivä sitten vaelsin keittiön ohi ja katsoin että kappas, pöydällä pähkinä. Nappasin sen kummemmin miettimättä pöydältä suuhuni asian, jota luulin parapähkinäksi, koska vieressä oli rasiallinen pähkinöitä. Juu ei ollut parapähkinä ei, vaan valkosipulin kynsi, jonka siis rouskaisin suussani pähkinän elkein hajalle. Ei tarvinnut sen iltaiseen ruokaan sitten lisätä valkosipulia, kun aromi puski mun sisuksista loppuillan ajan kuin vampyyrintappajalta. Hyisaakeli..

pepsi1

2. Kesken toissapäiväisen lenkin pysähdyttiin lenkkireitin varrella olevalle lihaskuntopaikalle tekemään vähän lihasjuttuja. Lenkkikaveri yllytti mut sitten 120 kyykkyyn, ihan vaan sanomalla 20 kohdalla että teeppä sata. Ja minähän tein, ihan vaan koska perkele. Enkä venytellyt lenkin päätteeksi, en tietenkään. No, lopputuloksena kohta kolmatta päivää aivan käsittämättömän kipeät reidet mikä vaikuttaa niin mun jokapäiväisiin reittivalintoihin (=en vaan fyysisesti kykene nousemaan portaita), kuin esimerkiksi mun uskottavuuteen pätevänä rekrytoijana, minkä parissa tällä hetkellä puuhastelen töissä. Voi sitä auktoriteetin määrää haastattelijana, joka joutuu kirjaimellisesti nostamaan toisen jalan ristiin toisen päälle ja kävelemään kuin Ankkalinnan kansalainen.. Vinkki ens kerralle: Ei oo pakko vaan siks koska toinen ehdottaa.

pepsi2

3. Varasin elämäni ensimmäisen (poskettoman kalliin) saunavuoron taloyhtiöstäni, vihdoin ja viimein laajamittaisen tutkimuksen ja pohdinnan jälkeen.  Ensimmäisen saunavuoron kuului kruunata maanantai-ilta: Olin pakannut kassiin valmiiksi pesuaineet, pyyhkeen, tohvelit, saunajuoman ja jopa kynttiläpurnukan ja sytkärin, jotta voisin napata kassin sitten itseasiassa juurikin tuon yllämainitun lenkin jälkeen mukaani, ja luoda ittelleni oikein spa-elämyksen kynttilänvalossa ja saunoa koko sen helkkarin kalliin saunavuorotuntini ajan. No, havahdun lenkillä 20 minuuttia saunavuoron alkamisen jälkeen siihen, että vielä olis reilu kilometri matkaa kotiin. Niillä just äsken rikotuilla reisillä, jotka eivät meinanneet kantaa edes norminopeutta, saati sitten ”mun saunavuoro alkoi 20 minuuttia sitten!!” -paniikkinopeutta. Lopputuloksena olin saunassa 20 minuuttia ennen vuoron loppumista, laitoin ajastimen piippaamaan 15 minuutin päähän, kävin löylyistä kyttäämässä kelloa ajastimesta huolimatta varmaan kolme kertaa ja ei todellakaan muhiteltu hiuksissa tehohoitoja kynttilän sytyttämisestä nyt puhumattakaan, ja olin jo jättämässä likaiset alusvaatteenikin vuoron päätteeksi pukuhuoneeseen. Saunajuoman sentään ryystin. Mites olis ens maanantaina tuo aikataulutuksen tarkistaminen..

pepsi3

Että miten on mennyt niinkuin omasta mielestä tuo alkuviikko. No hei, kohti parempaa torstaita!


sunnuntai 14. lokakuu 2018

viikonloppu kuvina

7 syytä, miksi kotikaupungissa käyminen on vaan parasta:

knicollla1

1. Vastassa odottaa asemalla asti mamma (vaikka kuinka sanoin että voin kyllä kävellä yksinkin lyhyen matkan asemalta, mutta vastassa oli aika painava ”enkö minä muka ainoaa tytärtäni vastaan saa tulla” -argumentti :D), ja keittiön pöydällä odottaa leipää ja teetä, vaikka saapumisajankohta onkin klo 01.20. Ja aamulla odottaa puuro. Tai pyöreälle tarjottimelle täydellisesti tasapainoitetut voikkarit, smoothie, tuoremehu, kananmuna ja yksi vihreän kuulan makuinen jaffakeksi. (Tää oli muuten yksi viikonlopun aikana virinneistä mysteereistä: Eiks vaan olekin niin, että nuo pyöreät keksit on mausta riippumatta Jaffa-keksejä? Vaikka maku on vadelma, niin se on silti vadelmanmakuinen jaffakeksi. Vaikka jaffahan meinaa appelsiinia. Much confused.)

kkni6

knicollla2

2. Saunaan pääsee milloin haluaa, 2,5 päivän mittaisen visiitin aikana saunakäyntisaldo 2.

3. Leffaan ei koskaan tarvitse varata ennakkoon lippuja, vaikka ajankohtana olisi perjantai- tai lauantai-ilta. Helsingissä pitää tietää vähintään viikkoa ennakkoon jos haluat varmistaa minkäänlaisen alustan persauksesi alle leffateatterissa (näkyvyydestä nyt puhumattakaan), nyt riitti kun ilmestyit paikalle varttia ennen leffan alkua ja ostit lippusi vasta sitten. Niin kaikki muutkin teki! (Miniarvio: Hyviä aikoja mielensäpahoittaja -> 3/5 kelpo, suosittelen. Johnny English -> 1,5/5 ei kelpo, en suosittele, ainoa hyvä asia oli yhdessä kohtauksessa soinut Daruden Sandstorm.)

knicollla3

4. Kotona syötyjä kaloreita ei lasketa, terveisin tarjottimellinen suolakeksejä ja juustoja. Ja sitruunapasta. Ja pitsa. (No pitihän ne keksien päältä ylijääneet aura ja brie nyt jonnekin laittaa.) Niin ja saanko palauttaa mieliinne ainakin meidän lapsuudesta tutun nerokkuuden: Pitsan (tai pannarin) leikkaaminen paloiksi saksilla!! Jos ette oo koskaan kokeilleet niin suosittelen hyvin vahvasti. Tiiätte sitten miksi kun ootte kerran kokeilleet.

knicollla4

5. Kierrätyskeskus on edelleen se sama kultakaivos kuin aina ennenkin, tällä kertaa kaikki käyttöastiat oli -60 % ja sain itselleni kaksi söpöä pikkupilkullista leipälautasta yhteishintaan 0,80 e.

idkkni2

6. Vapaaehtoinen asukuvaaja on aina saatavilla.

knicollla6

7. Luontoa löytyy läheltä niin paljon kuin vaan jaksaa itteensä imeä.

Aurinkoa sunnuntaihin!


tiistai 18. syyskuu 2018

4x aurinkoo

vikoi1

1. Auringonsäteiden täyttämä kuva Tallinnasta. Tämä mun tallinnaturismi on mennyt nolon puolelle jo kaksi reissua sitten, mutta parin viikon takaisella kesälomapätkällä käytiin vielä mammankin kanssa nauttimassa edullisista kasvohoidoista, hotelliaamiaisesta ja Vanhankaupungin turistiletkojen täyteisistä mukulakivikaduista. Hei oikeesti, nyt se mun nimi maihinnousukieltolistaan viikkarille ja suunta ens kerralla jonnekin muualle. Huom, toi ei oo raskausmaha vaan risottomaha :D

vikoi2

2. Uusi aurinkoruukku ikkunalaudalla. Mun ystävä ei selvästikään ole luovuttanut kasvinkasvatuskykyjeni suhteen, vaikka itse olen ollut viimeaikaisten kasvieni joukkokuolematragedioiden traumatisoimana heittämässä aika riuskalla ranneliikkeellä kirvestä kaivoon. Hän oli juurruttanut mulle pistokkaat rionjuorusta (tuossa valkoisessa kahvikupissa) ja baby beansista (kasvihuoneen sisällä oleva pöhö)! Kasvi-itsetunnon pönkityksen myötä ostin myös kirpparilta jonkun mummelin alulle laittaman rahapuun, tosin lähinnä tuon auringonkeltaisen mummeliruukun vuoksi. Katsotaan mikä olis tän alkusyksyn kasvikarma, ainakin rakkaudella mä pistokkaat ruukkuihinsa kumihanskoineni piipersin! Ja askartelin jopa sisäruukun maitopurkista. Voi Strömsö sentään.

vikoi3

3. Auringonväristä syysruokaa. Ystävä kokkas mulle kurpitsakeittoa ja paahtoi vielä ranskankermaklöntin päälle kurpitsansiemeniäkin. Vuorotellen toisteltiin ”kyllä tää mauttomaks jäi”, ”eiku hyvää tää on, lopeta nyt se valittaminen”, ”olis pitäny laittaa enemmän chiliä”, ja ”eiku juo sitä punkkua siihen kaveriks nyt vaan, tää on oikeesti tosi hyvä”. Eilen tuli myös ostettua torilta säkillinen kanttarelleja, joista tehtiin perunoille kermainen kanttarellikastike! Tosin lopputulos muistutti ulkonäkönsä puolesta jotain ala-asteen traumavuosien kouluruokaa, mutta maussa ei ollut valittamista, varsinkin kun sen nautti hämärässä. Ja sen viinilasin kanssa.

vikoi5

4. Auringonkukkia. Ja omenaluumupiirakkaa, jonka omput ja luumut oli poimittu suoraan puusta. Ei juma, nyt alkaa olla syysidylli kyllä kohillaan, tervetuloa aurinkoisesti hymyilevät lifestyle-juontajat pellavamekoissa ja villaneuleissa tekemään musta jotain söpöä syyselämädokumenttia.

Se olis mun synttäriviikko muuten! Perjantaina starttaa virallisesti mun viimeinen vuosi kaksikymppisyyttä. Mä en oikein tiedä mitä ajatella, joten keskityn ajattelemaan sitä että millaisen kasvispiirakan leipoisin. Tulkaa heittää maistuvimmat bravuurinne kommenttiboksiin! Ja mokkapaloja, niitä on ihan pakko tehdä.