tiistai 15. elokuu 2017

Colour me ! 10 vuotta, ensimmäinen blogipostaus ikinä ja pohdintaa blogin tulevaisuudesta

Arvatkaa mitä tajusin tässä hetki sitten? Mun blogi täytti heinäkuussa 10 vuotta. Siis kymmenen vuotta mun elämästä oon kirjoittanut tätä blogia. Aivan käsittämätöntä. Mä muistan vieläkin miksi aloitin tämän: Nautin pukeutumisesta (vaikka ne silloiset setit oli jotain aika järkyttävää kuten allaolevasta kuvasta näkyy..), ja nautin kirjoittamisesta. Löysin keinon yhdistää ne molemmat, ja samalla vältellä syksyllä 2007 kummitellutta ylioppilaskirjoitusten urakkaa. Siinäpä se sitten olikin.

Vaikka myötähäpeä hyökyy metrienkorkuisina aaltoina päin näköä, niin tässä juhlavuoden kunniaksi meitsin eka kunnollinen blogipostaukseni ikinä:

Perjantai, 6. heinäkuuta 2007

Eilinen

Eilen oli tavallisen tylsä torstai. Tarkastin paikallisen torin annit, ja mukaan tarttui punainen peruslompakko edellisen hyvin rikkoontuneen tilalle. Kävin myös kirpparilla tarkoituksena tarkastaa pöydän hinta, jollaisen aion kuormittaa ystäväni kanssa ei-enää-niin-ihanilla farkkulaukuilla ja pieneksi menneillä vaatteilla, mutta mukaan kuitenkin tarttui mitä söpöin laukku 2,5eurolla, jonka otin käyttöön saman tien, kuten kuvasta näkyy.

oldie

Tämä on nyt ensimmäinen julkinen päivän asuni, toivottavasti kaikki oleellinen näkyy.

(kasvot piiloon syystä että a)en ole varma, haluanko näyttää niitä ja b) eivät tykänneet olla kovin julkaisukelpoiset.)

Päällä:

  • IT’S NOT OVER NOT OVER NOT OVER YEAH! -printtipaita #H&M
  • mustat pillit #Vila
  • mustavalkeat tennarit #Seppälä
  • retrokuosinen huivi (kuosi tarkemmin yläoikealla) #secondhand
  • laukku #secondhand
  • pöllökoru #Accessorize

 

Mitä tässä kymmenen vuoden aikana on sitten ehtinyt tapahtua? No, tiivistettynä mä valmistuin ylioppilaaksi ja pidin välivuoden töitä tehden, kävin ammattikorkeakoulun ja valmistuin tradenomiksi, muutin Helsinkiin ja tällä hetkellä oon työssä josta nautin, ja oon edelleen yhdessä sen saman tyypin kanssa kuin silloin 10 vuotta sitten. Blogillisesti puolestaan päädyin helmikuussa 2008 Hesarin ekalle aukeamalle minkä myötä salainen harrastus tuli julki muillekin. Sen myötä lukijamäärätkin lähti nousuun, ja blogini siirtyi Indiedaysille vuonna 2010, mistä lähtien blogi on ollut rakkaan harrastuksen lisäksi mulle myös sivutyö. Oon ylpeä siitä, että oon pystynyt olemaan oma itseni ja toteuttamaan myös kaupallisia yhteistöitä pysyen samalla ittelleni uskollisena. Oon voinut seisoa jokaisen kirjoittamani jutun ja ottamani kuvan takana, ja musta tuntuu, että lukijatkin on huomanneet sen, koska näiden kymmenen bloggailuvuoden aikana oon saanut lokaa niskaani ihan marginaalisen vähän. (Koputetaan puuta! :D)

Tässä kymmenen vuoden aikana koko blogikulttuuri on kehittynyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Kuvat ja kuvauskalusto on ammattimaistuneet aivan käsittämättömän paljon: Asukuvat ei ole enää ”tänään päällä tätä” -kuvia eteisen peilin kautta, vaan Tuomiokirkolle suunnataan vaatematkalaukullisen sekä valokuvaajaystävän kanssa. Ei ole enää ”söin tätä lounaaksi ja ostin tämmöisen paidan kaupasta” -päivityksiä, vaan hakukoneoptimoituja ”5 helppoa arkiruokareseptiä” ja  ”7+1 vinkkiä syysvaatekaupoille (yhteistyössä vaatekauppa X)” -merkintöjä, käsittämättömän upeilla stailatuilla kuvilla höystettynä. Samaan aikaan, kun blogit ovat ammatimaistuneet kohti aikakauslehtityylistä loppuun asti hiottua estetiikkaa, niin se blogien arkipäiväisyyden viehätys on siirtynyt puolestaan vlogimaailmaan.

Mihin mä sijoitun tässä kaikessa? Onko mulla enää mitään annettavaa 10 vuoden jälkeen? Mihin suuntaan mun pitäis lähteä, vai pitäiskö poistua tältä areenalta jo kokonaan? Tuntuu, etten ole tarpeeksi ammattimainen, someorientoitunut päämäärätietoinen verkostoituja tuottamaan tarpeeksi laadukasta settiä blogiin joka yltäisi tämän päivän standardeihin. Enkä toisaalta ole tarpeeksi rohkea jakamaan taas arkipäiväisyyksiä liikkuvan kuvan muodossa vlogimaailmassakaan. Tähän kaikkeen vaikuttaa myös se, että nykyään bloggaaminen ja vloggaaminen on tosi monelle se ”päivätyö”. Se, mikä on arkipäivässä se ykkösprioriteetti, ja tottakai se näkyy myös tuotetun sisällön korkeatasoisessa jäljessä. Itse oon tehnyt sen valinnan, etten oo halunnut pyrkiä saamaan bloggaamisesta itselleni täyspäiväistä ammattia, mikä tietysti vaikuttaa siihen, että bloggaamiseen käytettävä aika on vain siivu klo 16 jälkeen. Samalla kun siivujen pitäisi riittää myös kodin, sosiaalisten suhteiden ja muiden harrastusten ylläpitämiseen.

Vaikka välillä oon pyöritellyt mielessäni ajatusta lopettamisesta, niin toisaalta mun sydän sanoo että olishan tätä hauska vielä jatkaa. Vaihtaa bloggaustyyliä vaikkapa vielä enemmän just tähän mun arkeen sopivaksi, ja jakaa niitä ennen töihin lähtöä makkarissa kuvattuja päivän asuja, vaikken niitä ehdi loppuun asti stailaamaankaan ja Tuomiokirkolle kuvaamaan. Jotain pienempiä ja pikaisempia juttuja tyyliin ”tänään syötiin iltapalaksi tätä”. Vai lukeeko niitä enää kukaan?

Mitä mieltä te ootte tästä kaikesta?

Musta tuntuu, että 10-vuotispäivän kunniaksi tästä merkinnästä ois pitänyt kirjoittaa jotenkin mahtipontisempi, järjestää vähintäänkin joku juhlallinen photoshoot folioilmapallojen kanssa, mutta mutta tää nyt oli tämmöinen yhtäkkinen oksennus näppäimistölle puolikkaista ajatuksista ennen kuin lähdetään ettimään jotain kivaa lounaspaikkaa :D Mutta toisaalta, sitä nää mun blogimerkinnät on tainneet suurimmaksi osaksi viimeisen kymmenen vuoden ajan ollakin. Oikeita ajatuksia siinä hetkessä kun ne kirjoitan. Ehkä tää oli sitten riittävän hyvä just siks. NYT sitä ruokaa.


torstai 27. heinäkuu 2017

kesälomaviikko kuvina

Tän piti olla tämmönen ujo nopee ”no jos nyt muutama kännykkäkuva viime viikolta”, mutta tästä paisuikin sitten tämmönen uljas eeppinen 26 kuvan ”viime viikko kuvina” -pläjäys. Perus. No ei kait siinä muuta kuin tässäpä meitsin ekan kesälomaviikon tekemiset enemmän tai vähemmän tiivistettynä kokoelmana! Oikea kamera pysyi harvinaisen visusti repun pohjalla, mutta kyllä näistäkin fiilikseen pääsee vaikkei nyt syvyysterävyydet ja bokehit ihan mintissä olekaan.

ekatlomat1-checker

Lomaviikko starttasi matkalla Joensuuhun. Junassa mun edessä istuneelle naperolle oli mamma laittanut penkin makuuasentoon, vaikkei se jalisanteri sillä ruhtinaallista makuutilaa edes hyödyntänyt, kunhan pelaili pädillään ja heilutteli jalkojaan. Ja mä istuin takana polvet sylissä. (Mutta enhän mä tietenkään asiasta mitään ääneen sanonut, tuhisin vaan hiljaa mielessäni niinkuin kunnon suomalaisen kuuluukin :D)

ekatlomat5-checker

Ilosaari oli ihana!

ekatlomat11-checker

Me jätettiin kaverin kanssa narikkajuomaravaamiset sikseen ja keskityttiin kiertämään niin monta keikkaa kuin mahdollista. Lempparit oli aika lailla mun ennakko-oletusten mukaiset, mm. Rag’n’Bone Man (toi tyyppi tossa kuvassa)..

ekatlomat10-checker

..ja Vesala joka oli cool sekä Mø joka oli super. Suurin positiivinen ylläri oli uusi tuttavuus Parov Stelar! Oli niin kiire jammailla ettei ehtinyt kuvaa ottaa. Kuunnelkaa sitä, vaikka livenä ne oli vielä potenssiin kymmenen.

ub-checker

Niin, ja tietty Ultra Bra. Tähän perään ainakin kymmenen lähmäistä itkuista sydäntä! Yllättävän tiukkaan ne sanat oli takaraivoon peruskouluaikaisen luukutuksen jäljiltä jäänyt, voi sitä huutolaulun määrää. Tais tulla itkutkin tirautettua loppuilotulitusten aikana, haha.

ekatlomat9-checker

Pyöräiltiin iltojen päätteeksi meidän majapaikkaan! Mä olin ekaa kertaa pyörän selässä sitten kahteen vuoteen. Toivottavasti kovin moni ei ollut todistamassa mun ”me kuollaan tänne mettään kaikki” -pyöräilyinstastoryklippejä :D

ekatlomat22-checker

Sitten loppuviikoksi kotikottiin Kajaaniin! Tein meille kesäkeittoa uusista potuista, torilta ostetusta kukkakaalista, kotimaisista porkkanoista ja tuoreista herneenpaloista riivityistä herneistä. Niin ja perään iso köntsä koskenlaskijaa, ja kylkeen ruisleipää. Oltiin kuulkaas niin syvällä suomikesäruokapelissä että huhhuh.

ekatlomat24-checker

Lisäksi viikkoon mahtui useampi kirppiskierros. Löysin hienot juomalasit, neljällä eurolla neljä juomalasia symppiksessä alkuperäispakkauksessa! Täytyy antaa kyllä rakkautta Kajaanin kirppishinnoittelulle.

ekatlomat20-checker

Niin ja sit vähän lisää kotiruokaa, ja mansikoita.

ekatlomat16-checker

Sateisena tiistaina suunnistettiin Ouluun, eiks oo aika hyvä faces in places tuo kroisanttihymynaama. Kirjoitin vieraskirjaankin.

ekatlomat19-checker

ekatlomat29-checker

Kerkesin myös testaamaan Kajaanin kaupunkipyörät. Kympin pantilla kaks tuntia jopohuristelua, miten näppärä!
ekatlomat26-checker

Kerran kävin jopa ”lenkillä” eli kykin lähinnä pusikossa keräämässä päivänkakkaroita :D Jos tuo oli viikon rankin rykäys, niin voitte kuvitella että yleinen rentoustaso oli varsin kohdillaan.

Vielä on onneksi neljä päivää lomaa jäljellä!


torstai 20. heinäkuu 2017

kesän eka huokaisuhetki

Ah jes, kesäloman checklist alkaa kaventua. Saavuin kotikonnuille alkuviikosta, ja totaalirentoutumisen lisäksi olen saanut vedettyä pois listalta ainakin kohdan syö mansikoita. :D Katettiin mamman kanssa parvekkeelle mun saapumisen kunniaksi ilta-aurinkoon (tai ennemminkin iltapilvisyteen) pieni mansikkaöverihetki, johon juoman tarjosi kaupallisessa yhteistyössä Black Tower Ice.

blacktower16

Kuten viime postauksessa vähän mainitsinkin, niin tämä kevät on ollut aika kreisi. Päivätyöt on tuottaneet rutkasti enemmän hommia kuin aikaisemmin, ja vaikka pääni sisällä tein diilin itseni kanssa että koittaisin ottaa rauhallisemmin esimerkiksi blogin kanssa, niin silti en ole oikein osannut vähentää sitten kuitenkaan mistään päästä sitä tekemisen määrää. Lopputuloksena välillä aiika loppuunpalanut meitsi. Joten näitä kesälomapäiviä mä oon odottanut niiiin paljon! Kun oon henkisesti ja fyysisesti niin kaukana siitä perusarjen pääkallopaikalta, että ei oo muuta mahdollisuutta kuin ottaa vähän iisimmin ilman ainoatakaan takaraivossa jyskyttävää ”pitäis tehdä sitä, tätä ja tuota” -ajatusta. Istua vaan parvekkeella kotikollareissa, syödä mansikoita ja juoda kuplivaa, höpöttää mamman kanssa kaikkea kepeää ja odottaa, että sauna lämpiää. (Ihan sähkösauna vaan, ei nyt idyllisöidä liikaa..)

idcollage2

blacktower6Mansikat on parasta joko yksinään tai sitten vaniljakastikkeen kanssa, jolloin määrä ”hukuta ne siihen” toimii parhaiten :D

blacktower

Juoma oli puolestaan parasta jäiden kanssa! Black Tower Ice on siis luomukuohuviini, joka on parhaimmillaan hyvin viilennettynä. Tämä oli kyllä yllättävän kiva uusi tuttavuus: Se oli yhtäaikaa fresh ja makea, ja superkylmänä tarjoiltuna ihan täydellinen kesäjuoma. Mua ilahdutti myös huomata että viini oli 100% luomua ja vegaani.

blacktower7

Juomasta voi tehdä drinkinkin lisäämällä joukkoon murskattua minttua ja mansikoita, mutta mä neppasin koristeeksi vain mamman parvekepuutarhasta vähän sitruunamelissaa.

blacktower5

blacktower8

Seuraavana ohjelmassa aamupäiväsauna (ajattelin saunoa nyt koko loppuvuoden kiintiön täyteen), ja sitten varmaan maleksimaan kaupungille. Vois ehkä ostaa mansikoita.. Ihanaa kesätorstaita!