keskiviikko 12. kesäkuu 2019

Viime päivien saavutuksia

kesakk4

Pyörän kesäkuntoon laittaminen. Eli suomeksi sanottuna kolme vuotta tyhjillään olleiden renkaiden pumppaaminen. Mä en ole Helsingin kantakaupungin alueella asuessani uskaltanut käyttää pyörääni ollenkaan kun kuuulin kauhutarinoita voroista jotka vie ne pyörät vaikka ne olis köytetty Houdinin kahleilla kattoon, joten pyörä nökötti nätisti ensimmäiset kolme Helsinki-vuotta parvekkeella. Nyt muuton jälkeen mä rohkaistuin siirtämään pyörän alavarastoon ja sunnuntaina oli vihdoin se päivä kun pumppasin sen käyttökelpoiseksi! (Tai no, poikaystävä pumppasi. Menin ensin mielenosoituksellisesti yksin pyöräkellariin fiksaamaan pyörääni kuntoon jonkin pikkusanaharkan päätteeksi, ja kymmenen minuuttia mä siellä ähisin, ennen kuin toinen tuli tarkistamaan tilanteen. Olin käyttänyt pumppua ihan väärin eikä ilmaa ollut mennyt renkaisiin lainkaan, heh..) Mutta nyt kelpaa ajella!

kesakk2

Visiitti Tallinnaan. Pääasiallinen tarkoitus oli hankkia vähän virvoitusjuomia kesää varten parvekkeen jääkaappiin (don’t ask), mutta tarkastaa samalla myös Tallinnan sisustuskaupat. Se sisustuspuoli jäi aika laihanpuoleiseksi kun ei jaksettu suunnata Ülemisteen asti missä olisi ollut mm. Zara Home, eikä Telliskiveenkään lähdetty siinä läkähdyttävässä helteessä suunnistamaan. Siispä nautittiin päivä lähinnä menomatkan aamupalabuffasta ja iltapäivän varjoisasta terassista Vanhassa Kaupungissa.

kesakk1

Aurinkosuojaus hankittu! Ekojen helteiden pelästyttämänä tämä kalkkilaivan miehistön jäsen suuntasi jokakesäiseen tapaan kohti aurinkorasvahyllyjä. Ensin olin valitsemassa lapsille suunnattua SPF 50 -tonkkaa, mutta sen suojakalvon läpi en olisi kuulema ruskettunut kun aikaisintaan kesällä 2021 joten päädyin keventämään suojakerrointa SPF 30:een. Valitsin kuitenkin helposti suihkittavan öljyn jota on iisi lätkiä kadonneen kerroksen päälle likaamatta käsiä, ja jossa on sekä UVA että UVB -suojat, toisin kuin tuossa nappulaliigan voiteessa. Kun kuulema täytyy olla molemmat, t. tein taustatutkimukseni googlessa. Öljyttynä kelpasi talsia Tallinnan helteisiä katuja ja mätsätä kukkatoriin.

kesakk3

Kokkikouluun osallistuminen. Ylitin itseni kun rohkenin mukaan muutamien muiden bloggaajien kanssa kokkikouluun, jossa loihdittiin kolmen ruokalajin illallinen. Tästä on tulossa vielä myöhemmin oma merkintänsä, mutta olipa kiva istua iltaa pitkästä aikaa tämänkin lajin kollegoiden kanssa! Vaikka hillittömät alemmuuskompleksithan sitä iskee kun muut puhuu analytiikoista ja optimoinneista ja mä vajoan lasini taakse kun en osaa osallistua keskusteluun, hah. Mutta superkiva että pääsin tällaiseen mukaan, ja maanantai-ilta venähti niin pitkäksi että kotiin päin suunnatessa aurinkokin oli jo laskemassa.

Ihanaa keskiviikkoa!


keskiviikko 29. toukokuu 2019

hetkiä toukokuulta

Tämän postauksen piti alun perin olla vain asukuvapostaus, mutta kun kuvasaaliiseen kurkatessa haavin pohjalla räpiköikin vain pari surkeaa yläviistosinttiä, niin eihän niiden ympärille nyt vaan kehtaa kokonaista postausta pyöräyttää. Joten otetaan aseeksi jälleen kerran myös kaikki muut lähiaikoina puhelimeen tallentuneet otokset!

ttoukojee6

Häivähdys kesästä. Pari päivää kestäneet kesää muistuttaneet lämpötilat sai hetkeksi mielen ekstra-aurinkoiseksi! VALHE. Valitin koko kaks päivää kun kämpässä oli kuuma ja junassa oli kuuma. Voi ny jumalauta muija, ikinä ei kelpaa. Mutta kolean takaisinhiipimisestä olin taas salaa iloinen kun päälle sai laittaa sukkikset ja takin. Mä oon niin syksyihminen.. Mutta okei, voidaan me tuo kesä nyt kattella tästä alta pois eka.

ttoukojee1

Kampaajakäynti. Vaikka ylimääräistä rahaa ei tämän muuttohässäkän mukanaan tuomien lisäkustannusten myötä ihan hirveästi olekaan, niin en kyllä kadu koskaan euroakaan jonka jälkeeni kampaajan penkkiin jätän. Arkiaamuna kaksi tuntia aikakauslehtiin uppoamista samalla kun joku levittää viileää värimassaa päähän (tukan hiplailu best!), kahvi nätistä ja joka kerta erilaisesta kupista, päähieronta samalla kun hoitoaine vaikuttaa pesualtailla hiuksissa ja se Loreal-mainoskasvofiilis kun huiskit menemään kadulla uuden tukkasi kanssa, valo heijastuu hiuksistasi sadan auringon voimalla (vaikka olis pilvistä) ja sulla on olo että kaikki vastaantulijat ihastelevat uutta upeata olemustasi! Todellisuudessa kampaajakäyntiäsi ei huomaa edes työkaverit koska se on kuitenkin joka kerta enemmän tai vähemmän samanlainen.. Oh well :D

ttoukojee3

Sadesään fiilistelyä. Sunnuntaisena aamupäivänä kävin kävelyllä uusilla kulmilla nauttimassa sateenraikkaasta ilmasta, minkä jälkeen palasin kotipartsille viltin (ja villakangastakin) mutkaan selaamaan läppärillä sadatta kertaa Suomen yöpöytätarjontaa läpi. Siis ihan oikeesti, mä tiedän kaikki tässä maassa tarjolla olevat huonekalut, verhot ja valaisimet läpi jo unissanikin. Spoiler alert: Suomessa ei ole tarjolla kohtuuhintaisia kivoja yöpöytiä. Eikä 270 cm pitkiä verhoja joissa on vihreää ja keltaista. Eikä semmosia kivoja valaisimia niille yöpöydille. Tai no mitä mä niillä valaisimilla KUN EI OLE NIITÄ YÖPÖYTIÄ.

ttoukojee2

Lapsuusfläsärit. Viime viikolla sai kyllä tupla-annostuksen nostalgiaa: Ensin käytiin katsomassa uusi Pikachu-elokuva. Mulle on olemassa vain ja ainoastaan ne 150 ekaa Pokemonia joten puolet hahmoista meni vähän ohi.. Mutta leffan jälkeen löydettiin sieltä Redin Cinnamonin tiloista tanssipelilaite!! Oon joskus kertonutkin että junnuna tuli tanssipelailtua jonkin verran ja väärissä kohdissa olleista painikkeista huolimatta (niiden kuuluu olla edessä ja takana eikä tolleen kulmissa?!) tamppasin riemulla kolme biisiä läpi. Saako tästä tehdä urheiluharrastuksen, jos meen töiden jälkeen salin sijaan tuonne tanssimaan?

ttoukojee4

Kultajuhlat. Torstaina vilkuiltiin sivusilmällä Suomi-Ruotsia, lauantaina katsottiin jo ihan sohvalla istuen Suomi-Venäjä ja sunnuntaina mentiin jonottamaan pubin edustalle Suomi-Kanada -ottelun alkua. Maanantaista aamuvuoroa uhmaten voittomeininkiä täytyi mennä ihmettelemään öiselle torille asti, ja tiistaista aamuvuoroa uhmaten täytyi olla yksi niistä viidestäkymmenestätuhannesta siellä Kaisaniemen puistossa (vaikka enhän mä siellä ihmispaljoudessa lyhyyteni kanssa nähnyt oikeastaan muuta kuin kanssakansalaisten takaraivoja ja taivasta). Univelkoja on sitten kerrytetty aika mehevä potti, ja tämä keskiviikkoinen arkivapaa tulee niiiiin tarpeeseen. Mun suunnitelmat on NUKKUA. Ja ottaa päikkärit jossain välissä.

ttoukojee7

Musta on toisaalta ihan hauskaa miten tämä bloggailu aina vähän muuttaa muotoaan: Välillä mulla on ollut kausia kun jaksan tykitellä niitä päivän riepuja yllättävänkin aktiivisesti ja todella paljon laadukkaammalla kalustolla kuvattuna, ja nyt tuntuu että mulla on meneillään satunnaiskuulumiskausi, kun joka kerta tekee vaan mieli kaataa teidän niskaan saavista kaikkea mahdollista pientä ja turhaa. Tässäpä siis tämän päivän annos, halusitte tai ette :D


tiistai 21. toukokuu 2019

4 ihmetyksen aihetta

arkee1

Milloin tämä siitepölyallergia loppuu? Mun ominaisääni on nykyään semmoinen naksahdus. Naksahdus syntyy siitä, kun hinkkaan kielellä kutiavaa kitalakea, ja kieli lasahtaa alas. Siis niiden söpöjen pikku aivastusten sijaan mä hinkkaan kitalakeani kielellä suu auki retkottaen kuin mielipuolella (naamioin sen usein haukotukseksi), jo on imartelevat allergiaoireet.. No kyllä täältä sen kitalaen kutiamisen lisäksi löytyy myös niitä väkivaltaisia aivastuksia ja niin vuotavia silmiä että aamujunassa sain osakseni huolestuneita katseita että haluutsä jutella kun painelin paperilla silmäkulmiani.

Miten oon jaksanutkin tätä tukkaa näin pitkään? Huomenna mulla on vihdoin kampaaja, edellisestä kerrasta onkin viivähtänyt jo 3 kuukautta. Viime viikonloppuiseen euroviisustudioon suunnatessa piti huijata huomio pois tukasta huiviviritelmällä ja migreenin lailla välkkyvällä raitapuserolla. (Ps. Ei tämä ruskea taidakaan olla mun juttu.. Taidan palata takaisin tutumpaan punaiseen. Tähän se mietteliäs whatsapp-hymiö jolla on sormet kolmiona leualla!)

arkee2

Miten voikaan ihmisolennon aivot tottua oikeastaan ihan mihin vaan? Ehdin jo tottua pahvilaatikoista kyhättyyn tv-tasoon ja superalastomaan tekstiilittömään olkkariin niin, että parin viime päivän sisällä hankitut tv-taso ja matto tuovat yhtäkkiä aivan älytöntä runsautta askeettisena kaikuneeseen kämppään. Vielä kun kokonaisuuteen ymppää verhot niin mä varmaan tunnen olevani normaalin olohuoneen sijaan himohamstraajissa.

Miten kivet voi maksaa niin paljon? Siis KIVET?? Ajateltiin ostaa meidän kiukaaseen pari lisäkiveä ettei tartte vettä nyt ihan suoraan niihin punaisina hehkuviin vastuksiin paiskoa, mutta opinpahan taas, että jos saunakiulut kalliita niin jumaleissön saunakivet ne vasta onkin. Piti oikein ottaa kuva kun kädessä lepäsi kolmellakympillä kiviä. Siis jep, kolme kiveä, kolmekymppiä. KYMPPI kivestä?!

Edit. Vielä yksi ihmetys. Miten voi olla niin idiootti että katsoo kivien laatikkohinnan tarkoittavan kappalehintaa.. Taidan mennä luolaan häpeämään. 

 

Tällaisilla kummasteluilla kohti keskiviikkoa!