tiistai 10. huhtikuu 2018

maanantai on uusi lauantai

Ai että, eilen oli kiva maanantai! Klikkasin viime viikolla talteen ittelleni Espan Kita -sushiravintolan neljän hengen sushilajitelmalahjakortin Offerillasta kaupallisen yhteistyön puitteissa. Meinasin ensin säästää sen johonkin vähän erityisempään hetkeen, mutta mitäs hittoo. Kuka sitä aina jaksaa elää vaan niitä erikoisviikonloppuja varten, kun suurin osa elämästä on kuitenkin sitä perusarkea kaikissa harmaan eri vivahteissa.. Joten me nautittiin meidän neljän hengen sushi-illallinen (kolmeen naiseen tosin :D) ihan vaan maanantaisen työvuoron päättymisen kunniaksi.

kitacolla1

kita2

Tilasin lahjakortin ravintolaan siis Offerillasta. Sieltä löytyy laaja kattaus lahjakortteja erilaisiin palveluihin ja tuotteisiin poikkeuksellisen edulliseen hintaan, aina ravintoloista kauneushoitoloihin, kuntosaleihin ja vaikka mihin vapaa-ajan menoihin kuten pakohuonepeleihin saakka. Alennukset näytti olevan varsin mehevää luokkaa 50-90 %, ja tuo neljän hengen sushilajitelmakin kustansi tavallisen 76 e:n sijaan vain 38 e. Palveluita löytyy alueellisesti tällä hetkellä Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seudulle. Diilejä näkyi olevan jotain yli tuhat (?!) erilaista, ja niistä parhaiten kärryillä pysyy uutiskirjeen tilaamalla.

kitacolla3

kita3

Niin ja ei todellakaan muuten ollut mitään fiinejä dinner-vaatteita, vaan hehkeä tule-sellaisena-kuin-olet -edustus, meitsi representing likainentukkanuttura ja tytöilläkin pipo- ja lippismeiningit. (Tosin note to self kun tuota kuvaa kattoo: Osta huulirasva.) Pro tip: Eipähän oo muuten ravintoloihin tunkua maanantai-iltapäivällä just lounasajan jälkeen!

kitacolla7

Lahjakortin käyttäminen oli superiisiä: Kun lunastuksen oli tehnyt nettisivulla, niin sähköpostiin lävähti vahvistusmeili, jonka liitteenä lahjakortti oli. Näytin puhelimesta lahjakortin QR-koodin tarjoilijalle ja maksu oli sillä hoidettu.

kita13

Naaw mun söpöt!

kita6

Aftermath: Kyllä, 3 henkilöä voi syödä aivan kivutta 4 hengen sushit, tosin kyllä siinä melkein toista tuntia istuessa menikin. Mutta mä haluan kyllä alkaa suosia maanantaita erikoisaktiviteettipäivänä useamminkin: Jos viikon ankein päivä alkaa viikon kivoimmalla eventillä, niin se on kuulkaas sit pelkkää ylämäkeä se loppuviikko! (Vai alamäkeä? Mä en oo ikinä hoksannut että kumpi on se hyvä juttu. Ylämäki on nousujohdanteista mutta hiton raskasta, alamäki on taas heleppo hulahtaa, mutta pohjallehan siinä mennään..?!)

kitacolla2

Minkä sä valitsisit maanantaiseksi spessuaktiviteetiksi? Kaikkien kommentoineiden ja Offerillan uutiskirjeen tilaajien kesken arvotaan 70 e arvoinen lahjakortti Offerillaan! Koodilla colourme10 saa myös vielä 10% lisäalennuksen kaikista diileistä.

Kivaa uutta viikkoa!


lauantai 24. helmikuu 2018

Hävettää myöntää, mutta..

 

..oon nukkunut tämän viikon aikana varmaan yhtä paljon päikkäritunteja kuin yöunitunteja. Terve ja tasapainoinen aikuisen työntekijän elämä, täältä tullaan! Onneks mulla on nyt talvilomaviikko.

keltakukka1

..en oo seurannut olympialaisia. Olo tuntuu varsinaiselta maanpetturilta tai vähintäänkin epäkelvolta kansalaiselta, mutta ei vaan nappaa sitten yhtään! Telkkarista tulvivasta talviurheilusta mulle tulee jostain syystä vaan käsittämättömiä mielleyhtymiä ankeaan sunnuntai-iltapäivään, pyykkipäivään, nollakeliin ja pian edessä kolkuttelevaan kouluviikkoon jolloin kaikki ketuttaa. Siis niinkuin anteeksi mitä.

..tämän päivän mun aivot on soittaneet repeatilla sitä lastenohjelman tunnaria missä lauletaan nelivuotiaasta Kaaposta. Mulla on kaksi kysymystä: Aivot, MIKSI?! Ja minkä ihmeen takia mä muistan vieläkin lyriikat siihen täydellisesti, mutta en esimerkiksi enää lausettakaan venäjää jota opiskelin melkein vuoden verran jokin aika sitten?

keltakukka2

..bloggaajaksi mun instafeed on jotain aivan käsittämätöntä tilkkutäkkioksennusta. Havahduin hetki sitten siihen, että jo mummon naapurin alakoulun talkkarin koirankin 5 seuraajan instagram-tili soljuu harmonisena yhtenäisen värimaailman kokonaisuutena silmien edessä kun kuvavirtaa skrollaa alaspäin, mutta auta armias kun erehdyin avaamaan oman kuvakokoelmani. Samassa näkymässä joku seittemän samalla lailla rajattua kuvaa mun otsalohkosta alaspäin, puseron väri vaan vaihtuu. Yhdellä silmäyksellä myös viidessä kuvassa näkyy se sama kuolemaa tekevä jukkapalmu. Eikä sillä tyylikkäällä ”hei olen yhdistävä tekijä joka tekee visuaalisesta kokemuksesta rauhan tyyssijan” -tavalla.. Mutta nyt taitaa olla ihan liian myöhäistä edes yrittää.

keltakukka3

..oon lähdössä nyt hakemaan iltapalaksi jäätelöä. Aamuyöllä syötiin yöpalaksi hamppariateria ja tänään lounaaksi pizza, joten ihan luonnollinen jatkumo? Ihanaa lauantaita!


keskiviikko 14. helmikuu 2018

päivä jona unohdin puhelimen työpaikalle

Kymmenen askelta sen jälkeen, kun porttikongin kalterit oli pamahtaneet peruuttamattomasti kiinni. Puhelin. Se jäi lounashuoneeseen, eikä mulla ollut sen luo enää mitään pääsyä ennen seuraavaa aamua.

Ensimmäinen ongelma: Mitä jos joku koittaa tavoittaa mua vielä tämän illan aikana, vaikka äiti? Sehän saa slaagin jos en vastaa puhelimeen ja lähettää Medihelin. No mut mä laitan sille kotona tietokoneelta viestiä.

Toinen ongelma: Ainiin, to do -listalla on nyt roikkunut kolmatta viikkoa kohta nimeltä ”soita DNA”. Netti ei ole kotona toiminut kuukauteen ja oon laiskuuksissani jakanut nettiä puhelimesta. Voii hitto, sitten ei laitettu viestiä.. Pitääpä muuten laittaa Facebook-viesti myös työkaverille että poimii huomenna aamulla sen mun puhelmen sieltä talteen.

Kolmas ongelma: Ainiin, ei se tietokoneen netti toimi edelleenkään. No ei se nyt auta, ei muutaku luurit korvaan ja kotimatkaksi pahimpaan ketutukseen Spotify soim…

 

purpel1

Neljäs ongelma: Ei puhelinta, ei musiikkia. Matkustetaan hiljaisuudessa sit. Oli muuten hämmentävin kotimatka pitkään aikaan, kun ratikassa tuijottelin puhelimen sijaan muita matkustajia (jotka ei edes mun avointa vakoilua tajunneet, puhelimiinsa uppoutuneita kun olivat), ja taustamusiikkina kolisi kolkot kiskot.

No, selviän siinä sitten kaikessa hiljaisuudessa kotiin saakka, ja mieleen lävähtää että mulla on blogideadline huomenna aamulla klo 10. Onneksi kaikki on kuvien muokkausta vaille valmis, mutta enhän mä saa mitään tehtyä ilman sitä helkkarin nettiä. Enkä saa laitettua viivästyksestä sähköpostia eteenpäin. Voi ny jumalauta?!? Suunnittelen laittavani kellon superaikaisin soimaan: En oo menossa töihin ennen kuin vasta 11 aikaan, joten voisin käydä kiekan duunipaikalla joskus aamuseiskalta ja noutaa sen samperin puhelimen kotiin että pääsen jatkamaan blogihommia vielä aamulla.

purpel3

Viides ongema: Ei puhelinta, ei puhelimen herätyskelloa ja sarjatulitorkkua. Mitä helkkaria. Kysyis jodel.. Eikun niin. Teen ratsian kaikkiin kaukosäätimiin että saan pattereistettua talosta löytyvät kolme perinteistä herätyskelloa ja asennan ne kaikki soimaan. Ja menen nukkumaan helkkarin jännittyneenä siitä, että soiko ne aamulla ja osaako mun elimistö reagoida siihen peruspiipitykseen samalla lailla kun sumutorven tavoin raikaavaan puhelimen herätysääneen. No luojan kiitos heräsin.

Kuudes ongelma: Olin suunnitellut aamulle juoksulenkkiä. Mutta eihän mulla oo musiikkia.. Päädyn tekemään pelkän kotitreenin taustalla MTV. Opinpahan, että sieltä tulee musiikkia ainakin arkiaamuisin kahdeksan aikaan, jos kaikkina muina vuorokauden aikoina se on täytetty ties millä Catfishing Teen Moms of Geordie Shorella.

Seitsemäs ongelma: Aamurutiineihin kuuluu meikkaaminen ja samalla radion kuunteleminen. Ei ny jumalauta voi olla totta ettei mulla ole radiota?! Senkin kuuntelen puhelimesta..

purpel2

Vihdoin viimein puhelittomasta illasta, yöstä ja aamusta selvittiin. Lähdin vieroitusoirehuuruissani töihin tunnin etuajassa ja värjöttelin sporapysäkillä ylimääräiset 10 minuuttia, koska ei voinut tsekata reittioppaasta aikatauluja… Aargh!! :D Pikkasenko creepy kokemus. Insert tähän vielä analyyttista pohdintaa elektronisoituneesta teknologiayhteiskunnasta ja kuinka se ottaa ylivallan ihmisistä hetkenä minä hyvänsä ja me ollaan ihan avuttomina Koneiston edessä. Nyt pakko mennä nukkumaan, mutta kuvitelkaa että hyvä loppupohdinta oli!