tiistai 23. tammikuu 2018

pastellitalvi ja banaanisukat

Jos nyt ihan ujosti pari kuvaa kuukauden takaa, oisko paha? Menin nimittäin taannoisella Kajaanin joululomareissulla unohtamaan muistikortin kotiin, jonka kamerasta puuttuminen alkoi sitten yhtäkkiä ärsyttää niin paljon että piti käydä ostamassa uusi. Vaikka kuvan kuvaa tuskin olisin ottanut mikäli se muistikortti olisi mukana ollut.. Jotta nyt voin ittelleni oikeuttaa tuon varamuistikortin hankinnan, niin julkaistakoon ne parit varamuistikortille tallentuneet kuvat. Saisko tähän kappaleeseen vielä yhden kerran sanan varamuistikortti? Varamuistikortti.

talvikni15

Yksi asia mitä on kyllä kotipuolesta ikävä: Aurinkoisia pakkaspäiviä ja pakkaskävelyitä täysvalkoisuuden keskellä. Ja pakkaskävelyseuralaisten raivostuttamista ja palelluttamista, kun siitä pilkistelevästä auringosta pitää pysähtyä ottamaan kuva joka hemmetin puunkarahkan kohdalla.

kajaanijoulucolla6

Niin. Samalta se taivas näyttää kuin kaksi korttelia sitten vähän enemmän vasemmalta kuvattuna.

talvikni1

Bongaa kuvasta liian hieno joululahja: Marimekon Karla-laukku <3

talvikni14

talvikni6

Jos nyt tänne salakavalasti maisemois pari muutakin kuvaa.. Hankin veljelle taas hyvin perinteisen vaatepaketin joululahjaksi, ja kyllä oli sisko ylpee, kun veli 24v veti sukkapaketista jalkaan ekana vaaleanturkoosit banaanisukat. Ei niitä yksivärisiä vaaleanharmaita, eikä edes maltillisia raidallisia, vaan ne banaanisukat. Jos käyttäisin hashtageja niin tähän nyt joku upee #nevergrowup ja #likesisterlikebrother.

talvikni10

Ja sitten palataan taas ovelasti takaisin niihin pakkaskuviin.

talvikni7

Insert endless playlist to brain: Joel Hallikainen – Kuurankukka.

talvikni5

Ne laatikkopitoisimmat jouluruokalautasotokset voisin jättää kuitenkin väliin, mutta yksi jouluruokakuva on pakko laittaa. Nimittäin meitsin itse askartelema joulupöydän alkusalaatti! Pinaattia, päärynää, avokadoa, kurkkua, saksanpähkinää ja granaattiomenansiemeniä. Siihen päälle vielä hetken mielijohteesta alkuperäiseen reseptiin kuulumaton aurajuustomurustelu, niin aiii että. Aurajuuston ja makean päärynän pyhä liitto oli sen verran maaginen, että salaatista tuli mun aattoyön go-to-mättöruoka. Siis just se, mitä sniikkaillaan hakemaan kolmatta lautasellista kolmelta aamuyöstä. Siinä missä veli veteli kinkkua kun katsottiin yön pikkutunneilla jotain satunnaista Jimmy Carrin stand uppia Netflixistä, niin mä lastasin ääntä kohti kolme lautasta tuota salaattia, puoli kimpaletta aurajuustoa ja puoli pakettia suolakeksejä :D

knijoulucolla3

Ja loppuun vielä pastellipakkasmaisemointi!


torstai 18. tammikuu 2018

LUX

Mitä haluan sanoa: Käytiin viime viikolla heittämässä valoterapiakierros LUX Helsingin viimeisen päivän kunniaksi.

Mitä oikeasti tarkoitan: Viimeisen päivän kunniaksi sitä kierrosta oli heittämässä myös vähintään puolet Helsinkiä. Tai oikeastaan koko Helsinki ja kaikki lähikaupungit ja -kylät 300 kilometrin säteeltä. Ja niiden kaukaiset sukulaiset. Ja niiden lapsuudenajan kirjekaverit. Ai jösses sitä ihmisvirran määrää, siinä vellovan massan mukana töpötellessä tuntui kuin olis ollut osa isompaakin kansanliikettä.

lux1

Siitä vellovasta ihmismassasta puheen oleen sitten tämmöinen kuva.. :D Kokeiltiin ensin aloittaa kierros reilu puoli tuntia liian aikaisin, ja niin ilmeisesti nuo pari muutakin. Mutta mä vannon että sillä oikealla kellonlyömällä sitä populaa oli kuin pippoo!

luxcolla5

lux13

Mitä haluan sanoa: Ilmassa oli ekoja kertoja tälle talvea pikku pakkasen tuntua!

Mitä oikeasti tarkoitan: Mä en tajua mitä ajattelin, kun olin pakannut mukaani yhden ylimääräisen puseron heitettäväksi nynnyvillakangastakkini sisuksiin. Kädessä ohuet sormikkaat, kengissä perus sukat. Hei pohjoisemman muija, mitä tapahtui toppatakille, nahkarukkasille ja villasukille joihin maastouduit Kainuussa asuessasi niin vaivattomasti läpi talven? Mä en edes tiedä missä mun kunnon talvivaatteet on! Sen siitä saa kun nyhveröi työmatkatkin ratikalla joka ajelee melkein ovelta ovelle. Toista sitä oli kun Kainuussa kitkattiin polkupyörällä 20 asteen pakkasella ja koitettiin lämpimien ajatusten voimalla saada ketjuja kulkemaan vähän vähemmän kohmeisesti.

luxcolla1

Lämpimistä ajatuksista puheen ollen: Purkitettu kesäkuun aamuaurinko, purnukka ylävasemmalla. Kyllä ois kelvannut.

lux4

luxcolla4

Mitä haluan sanoa: Erään taidegallerian ikkunassa olleet kukka-aiheiset valotaulut oli erityisen nättejä, tuommoisen voisi ottaa kotiinkin. Note to self: Olisit voinut tutkia sen LUX-kartan vähän tarkemmin, ettei noiden lokaatioiden ja teosten kuvaileminen olis niin pirun suurpiirteistä :D

Mitä oikeasti ajattelen: Muistan noiden valotaulujen kohdalla jostain ulapalta kaikuneet moninaiset lasten kitinät ja vannoin vihaavani kaikkia lapsia aina ja ikuisesti, paitsi sitten ehkä joskus sitä omaa mukulaani, josta tulee just se mamman oma Ronja-Rusefiina neljä vee joka karkkihyllykiukullaan vain ilmaisee omaa emotionaalista turhautumistaan yhteiskunnan asettamiin rajoihin.

lux17

lux18

Mitä haluan sanoa: Puisto (jonka nimeä en muista mutta joka varmaan pitäis tietää mutta en tiedä muita puistoja nimeltä kuin Ruttopuiston) oli ripustettu täyteen lyhtyvariaatioita aina pleksipallolehmästä muovipussimeduusoihin.

Mitä oikeasti ajattelen: Tuo alakuvan oikeanpuoleinen lyhty. Yksi sana. Asetin. Ladies am I right? Okei anteeksi mielikuvasta :D

luxcolla2

lux8

luxcolla3

Mitä haluan sanoa: Kierros päättyi lopulta Tuomiokirkolle, joka oli varmaan mun koko kierroksen lemppari.

Mitä oikeasti ajattelen: Tässä vaiheessa mun raajat oli jo niin umpiroudassa että teki mieli käydä nykäsemässä töpseli irti kaupungin kyljestä, jotta valoshow olisi saatu päätökseen ja mä olisin päässyt parantelemaan paleltumiani kotiin. Paleltumat onneksi parantui, otettuani päikkärit kolmessa paidassa, kaksissa sukissa, yksissä lämpötohveleissa sekä kahden täkin alla. No kidding. Vinkki ensi kertaa varten: Pue ne triplapaidat, triplajalkineet ja tuplapeitot niskaan jo sinne ulos mennessä eikä vasta sitten kun routimisvahinko on jo tapahtunut.

lux16


tiistai 09. tammikuu 2018

sunnuntain kolme hyvää ja kolme huonoa

Vähän sapettaa kun en ihan ehtinyt tölväistä tätä postausta ulos reaaliajassa.. Mutta eiliseltä kolme kolmikkoo. Kolme hyvää asiaa, kolme huonoa asiaa ja kolme kuvaa.

voitkoloytya

  1. Aurinko! Tuo mystinen valoilmiö, josta olen kuullut muinaisissa kansantarustoissa puhuttavan mutta jota en ole päässyt todistamaan vielä oman elinikäni aikana koskaan aikaisemmin. No okei, ainakin siltä tuo reilun kuukauden auringottomuus tuntui.. Mutta sunnuntaina se kuikki!
  2. Netflix sekä dippi ja dippivihannekset. Ja itsensähuijaamisruissipsit.
  3. Nuo valkoiset pallerot lähipuiston pusikossa. En mä tiedä mitä ne on, mutta ne ne toi mieleen sokerikuorrutetut karpalot, jota sulonen mummo koijasi maistamaan joulumarkkinoilla. Ja jotka räjähti suussa tuhannen atomin voimalla semmoiseksi megakirpeydeksi joka tuntuu takahampaiden takana. Tiiättekö sen tunteen kun miettii Missä X-iä ja alkaa kipristää jossain leuoissa!

sunnnuntai5

  1. Huono takeaway. En ole hakenut noutokinkkiä sitten lihanlopetuksen, ja ajattelin testata vakkarikiinalaisesta ”nuudeleita ja kasviksia” -setin. Nimen vois vaihtaa menuun että  ”spagetinomaisia pastapötköjä, pari sipulinpalaa ja hitosti paistettua kananmunaa”.. Äsh, oisin tehny itte parempaa!
  2. Black Mirror ja liian nopeasti ahmittu uusi tuotantokausi.
  3. Poika, joka juoksi rappusia pakkasessa ylös ja alas, pelkässä t-paidassa. Mietin siinä kohdalla että menenkö kysymään että onko kaikki ok, mutta olin sitten urpo enkä mennyt. Ja koko illan selailin uutisia että lukeeko jossain kadonneesta tai paleltuneesta pojasta. Ei onneksi lukenut, mutta miks en mennyt kysymään että onko sillä kaikki ok..

Tavoite tälle viikolle: Jos joku näyttää siltä että sillä ei oo kaikki ok, niin kysy. Tai vaikka näyttää siltäkin että olisi, niin kysy silti. :) Kivaa uutta viikkoa!