tiistai 06. marraskuu 2018

kirottu vai kömpelö?

Mun päälle on langetettu kirous. Mä oon varma siitä. Tai jollakin on ia-voodoo jota se pistelee nuppineuloilla ja kärtsää sytkärillä. Tai sitten musta on tullut vaan ihan tolkuttoman kömpelö ja hajamielinen.. Mutta pidän ehdottomasti todennäköisempänä jompaa kumpaa ensinmainittua.

jottai2

1. Tein ruuaksi uunijuureksia. Puolivälissä paistelua otin vuoan uunista lisätäkseni siihen juustoraastetta, ja sitten olin nostamassa vuokaa takaisin uuniin. Paljain käsin. 200-asteista vuokaa, 200-asteiseen uuniin. Onneksi suuremmilta palovammoilta ja juustokuorrutetulta keittön lattialta säästyttiin.

2. Samaan kategoriaan menee äskeinen lohikettoviritelmäni, kun olin hyvin lähellä pilkkoa perunoiden mukaan sormenpäänikin kiehumaan. Onneksi sormi jäi vielä kiinni omistajaansa johon sen kytkin laastarilla takaisin paikoilleen, alahuuli väpättäen tottakai, koska jostain puski se lapsuudesta tuttu orastava itku itsensä loukkaamisen yhteydessä vaikka ei loppujen lopuksi edes juurikaan sattunut :D

3. Niin, ja laitoin ihan muina muijina väärän uunilevyn päälle alkaessani keittämään vettä kattilassa ja onnessani huitelin ties missä kunnes aloin jossain vaiheessa ihmetellä kun ei porise mutta joku haisee vähän palaneelle. Klassikko. Ehkä mulle pitäis ihan nyt yleisesti asettaa joku keittiössäliikkumiskielto.

4. Pudotin töissä parin vuoden ajan palvelleen Asusin puhelimen lattialle. Siinä sitä noukkimaan kumartuessani naureskelin vielä työkavereille että oon viskellyt puhelinta pitkin betoneita ties kuinka monta kertaa eikä se ole ollut koskaan moksiskaan, kunnes näyttöön kurkatessa mua vastaan kurkkasi allaoleva näkymä. Juu se oli sitten siinä se puhelin.. Oisko teillä ollut mulle puhelinsuosituksia? Jokin kohtuuhintainen android-pohjainen? Oon mietiskellyt ehkä Huaweita tai Oneplussaa.

jottai1

Vähän onnekkaampaa loppuviikkoa odotellen!


keskiviikko 24. lokakuu 2018

5 asiaa ja 1 kuva

Istuin koneen ääreen miettimään, että mistä voisin kertoa. Monia viimeaikaisia pikkujuttuja tuli mieleen, mutta mistäänhän en ole kuvamateriaalia ottanut. Voitteko nyt jumalauta liimata sen kameran mun tassuun! Eiku hetkinen. Sehän on jo liimattuna, puhelimen muodossa nimittäin. No nyt ei ole omaa saamattomuutta kummempaa tekosyytä.. Mutta. Jos niitä kuvia olis otettu, niin olisin voinut kertoa..

Borsch-keitosta, joka on toiminut tämän viikon pääasiallisena ravinnonlähteenä. Muistan kun iskä teki aikoinaan aina borsch-keittoa isoilla lihakimpaleilla, enkä ole edes tajunnut että sehän on tautisen hyvä kasvisruoka kun vaan jättää ne lihaköntsät pois! Ja hemmetin halpakin, suosittelen.

I love me -messuista, joilla vierailtiin ystävän kanssa perjantaisen työpäivän päätteeksi. Ensin kierrettiin puoli messuhallia etsien parasta diiliä kaikesta mitä lähdettiin hakemaan (ja tottakai sekä chiansiemeniä että B12-vitamiinia olis saanut sitten heti seuraavalta kojulta hippasen halvemmalta kuin mihin mä empiiristen tutkimusteni perusteella vihdoin kehtasin roposeni ladata), ja pysähdyttiin kuuntelemaan kohteliaasti jokaista kuusenkerkkäjuomaa ja punajuuritofua maistattavaa pappaa, ihan vaan koska haluttiin kiskoa niitä ilmaisia maistiaisia vaikuttamatta kuitenkaan siltä että tultiin ihan vaan tasan kiskomaan tähän näitä ilmaisia maistiaisia.

lintsii'

Lintsin valokarnevaaleista, joilla tuli vierailtua menneellä viikolla. Mä olen aina kaikissa vastaavissa tapahtumissa niitä ärsyttävän järkeviä ihmisiä (lue: ilonpilaajia), joka ihmettelee ihan vähän liian kovaan ääneen, että kuka hullu maksaa hattarasta tai poppareista tai laitelipusta tai younameit mistä tahansa huvipuistohyödykkeestä ihan LIIKAA. Siis kun kotonahan sä poppaat eurolla kulhon täyteen ja sokeria voi syödä suoraan pussistakin kun samalta se kuitenkin maistuu ja ilmaisen huvipuistokyydin saat kun vedät parkkiksella silmät kiinni ympyrää pesismaila otsassa ja koitat sen jälkeen juosta suoraan. Mutta kerrankin päätin liittyä jonon jatkoksi sen huumaavan voisen popcornin tuoksun houkuttelemana, ja loppujen lopuksi olin 15 minuutin jonotuksen ja 6 euron köyhtymisen jälkeen erittäin tyytyväinen pieneen popparinekkuuni ja minilimuuni!

Lauantaisesta jalkapallo-ottelusta, joka oli eka fudismatsi jossa olen koskaan ollut. Mä olin niin hämmentynyt siitä pohjoispäädyn virallisen fanikatsomon eri kannatusrallatusten määrästä että ihmettelen, ettei niistä ole jo koostettu laulukirjaa (tai vähintäänkin Spotify-listaa). Bongasin varmaan kymmenkunta tuttujen melodioiden päälle tapailtua HIFK-huudatusta, joita mäkin huomasin loppuvaiheessa Täti Moonikan sävelen tahtiin huutelevani samalla, kun sain itteni kiinni jupisemassa tuomaria samperin puusilmäksi ja huitovani suureleisesti vastajoukkueen ihan selkeälle filmaamiselle kun niihin muka vähän sattui. Mikäs keski-ikäinen hifkiukko se musta oikein kuoriutui :D

Mokkapaloista, joita on taas jääkaapissa. Jälkiruuantekovaiheessa eteeni heitettiin ehdotus joulutortuista, mutta mähän sitten maailman ärsyttävimpänä muijana sanoin että ”yhdessä joulutortussahan on joku vajaat 500 kaloria.. *insert merkittävä hiljaisuus*”, ja tarjosin jälkkärivaihtoehto-optioksi mokkapaloja, kun niihin löytyi aineetkin. Niin, kyllä se täysmukillinen hienoa sokeria, tomusokeria ja voita nyt huomattavasti tarveellisempi vaihtoehto oli. No onneksi tajusin sentään puolittaa reseptin. Niin että oli vaan 12 palaa tuhottavana.

Niin. Voisin myös kantaa sitä kameraa vähän useammin mukana. Tai kokeilla voiko puhelimella tehdä muutakin kuin käyttää Jodelia.

Kivoja keskiviikonrippeitä!


keskiviikko 17. lokakuu 2018

3x jos ens kerralla vähän miettisit

1. Muutama päivä sitten vaelsin keittiön ohi ja katsoin että kappas, pöydällä pähkinä. Nappasin sen kummemmin miettimättä pöydältä suuhuni asian, jota luulin parapähkinäksi, koska vieressä oli rasiallinen pähkinöitä. Juu ei ollut parapähkinä ei, vaan valkosipulin kynsi, jonka siis rouskaisin suussani pähkinän elkein hajalle. Ei tarvinnut sen iltaiseen ruokaan sitten lisätä valkosipulia, kun aromi puski mun sisuksista loppuillan ajan kuin vampyyrintappajalta. Hyisaakeli..

pepsi1

2. Kesken toissapäiväisen lenkin pysähdyttiin lenkkireitin varrella olevalle lihaskuntopaikalle tekemään vähän lihasjuttuja. Lenkkikaveri yllytti mut sitten 120 kyykkyyn, ihan vaan sanomalla 20 kohdalla että teeppä sata. Ja minähän tein, ihan vaan koska perkele. Enkä venytellyt lenkin päätteeksi, en tietenkään. No, lopputuloksena kohta kolmatta päivää aivan käsittämättömän kipeät reidet mikä vaikuttaa niin mun jokapäiväisiin reittivalintoihin (=en vaan fyysisesti kykene nousemaan portaita), kuin esimerkiksi mun uskottavuuteen pätevänä rekrytoijana, minkä parissa tällä hetkellä puuhastelen töissä. Voi sitä auktoriteetin määrää haastattelijana, joka joutuu kirjaimellisesti nostamaan toisen jalan ristiin toisen päälle ja kävelemään kuin Ankkalinnan kansalainen.. Vinkki ens kerralle: Ei oo pakko vaan siks koska toinen ehdottaa.

pepsi2

3. Varasin elämäni ensimmäisen (poskettoman kalliin) saunavuoron taloyhtiöstäni, vihdoin ja viimein laajamittaisen tutkimuksen ja pohdinnan jälkeen.  Ensimmäisen saunavuoron kuului kruunata maanantai-ilta: Olin pakannut kassiin valmiiksi pesuaineet, pyyhkeen, tohvelit, saunajuoman ja jopa kynttiläpurnukan ja sytkärin, jotta voisin napata kassin sitten itseasiassa juurikin tuon yllämainitun lenkin jälkeen mukaani, ja luoda ittelleni oikein spa-elämyksen kynttilänvalossa ja saunoa koko sen helkkarin kalliin saunavuorotuntini ajan. No, havahdun lenkillä 20 minuuttia saunavuoron alkamisen jälkeen siihen, että vielä olis reilu kilometri matkaa kotiin. Niillä just äsken rikotuilla reisillä, jotka eivät meinanneet kantaa edes norminopeutta, saati sitten ”mun saunavuoro alkoi 20 minuuttia sitten!!” -paniikkinopeutta. Lopputuloksena olin saunassa 20 minuuttia ennen vuoron loppumista, laitoin ajastimen piippaamaan 15 minuutin päähän, kävin löylyistä kyttäämässä kelloa ajastimesta huolimatta varmaan kolme kertaa ja ei todellakaan muhiteltu hiuksissa tehohoitoja kynttilän sytyttämisestä nyt puhumattakaan, ja olin jo jättämässä likaiset alusvaatteenikin vuoron päätteeksi pukuhuoneeseen. Saunajuoman sentään ryystin. Mites olis ens maanantaina tuo aikataulutuksen tarkistaminen..

pepsi3

Että miten on mennyt niinkuin omasta mielestä tuo alkuviikko. No hei, kohti parempaa torstaita!