keskiviikko 14. helmikuu 2018

päivä jona unohdin puhelimen työpaikalle

Kymmenen askelta sen jälkeen, kun porttikongin kalterit oli pamahtaneet peruuttamattomasti kiinni. Puhelin. Se jäi lounashuoneeseen, eikä mulla ollut sen luo enää mitään pääsyä ennen seuraavaa aamua.

Ensimmäinen ongelma: Mitä jos joku koittaa tavoittaa mua vielä tämän illan aikana, vaikka äiti? Sehän saa slaagin jos en vastaa puhelimeen ja lähettää Medihelin. No mut mä laitan sille kotona tietokoneelta viestiä.

Toinen ongelma: Ainiin, to do -listalla on nyt roikkunut kolmatta viikkoa kohta nimeltä ”soita DNA”. Netti ei ole kotona toiminut kuukauteen ja oon laiskuuksissani jakanut nettiä puhelimesta. Voii hitto, sitten ei laitettu viestiä.. Pitääpä muuten laittaa Facebook-viesti myös työkaverille että poimii huomenna aamulla sen mun puhelmen sieltä talteen.

Kolmas ongelma: Ainiin, ei se tietokoneen netti toimi edelleenkään. No ei se nyt auta, ei muutaku luurit korvaan ja kotimatkaksi pahimpaan ketutukseen Spotify soim…

 

purpel1

Neljäs ongelma: Ei puhelinta, ei musiikkia. Matkustetaan hiljaisuudessa sit. Oli muuten hämmentävin kotimatka pitkään aikaan, kun ratikassa tuijottelin puhelimen sijaan muita matkustajia (jotka ei edes mun avointa vakoilua tajunneet, puhelimiinsa uppoutuneita kun olivat), ja taustamusiikkina kolisi kolkot kiskot.

No, selviän siinä sitten kaikessa hiljaisuudessa kotiin saakka, ja mieleen lävähtää että mulla on blogideadline huomenna aamulla klo 10. Onneksi kaikki on kuvien muokkausta vaille valmis, mutta enhän mä saa mitään tehtyä ilman sitä helkkarin nettiä. Enkä saa laitettua viivästyksestä sähköpostia eteenpäin. Voi ny jumalauta?!? Suunnittelen laittavani kellon superaikaisin soimaan: En oo menossa töihin ennen kuin vasta 11 aikaan, joten voisin käydä kiekan duunipaikalla joskus aamuseiskalta ja noutaa sen samperin puhelimen kotiin että pääsen jatkamaan blogihommia vielä aamulla.

purpel3

Viides ongema: Ei puhelinta, ei puhelimen herätyskelloa ja sarjatulitorkkua. Mitä helkkaria. Kysyis jodel.. Eikun niin. Teen ratsian kaikkiin kaukosäätimiin että saan pattereistettua talosta löytyvät kolme perinteistä herätyskelloa ja asennan ne kaikki soimaan. Ja menen nukkumaan helkkarin jännittyneenä siitä, että soiko ne aamulla ja osaako mun elimistö reagoida siihen peruspiipitykseen samalla lailla kun sumutorven tavoin raikaavaan puhelimen herätysääneen. No luojan kiitos heräsin.

Kuudes ongelma: Olin suunnitellut aamulle juoksulenkkiä. Mutta eihän mulla oo musiikkia.. Päädyn tekemään pelkän kotitreenin taustalla MTV. Opinpahan, että sieltä tulee musiikkia ainakin arkiaamuisin kahdeksan aikaan, jos kaikkina muina vuorokauden aikoina se on täytetty ties millä Catfishing Teen Moms of Geordie Shorella.

Seitsemäs ongelma: Aamurutiineihin kuuluu meikkaaminen ja samalla radion kuunteleminen. Ei ny jumalauta voi olla totta ettei mulla ole radiota?! Senkin kuuntelen puhelimesta..

purpel2

Vihdoin viimein puhelittomasta illasta, yöstä ja aamusta selvittiin. Lähdin vieroitusoirehuuruissani töihin tunnin etuajassa ja värjöttelin sporapysäkillä ylimääräiset 10 minuuttia, koska ei voinut tsekata reittioppaasta aikatauluja… Aargh!! :D Pikkasenko creepy kokemus. Insert tähän vielä analyyttista pohdintaa elektronisoituneesta teknologiayhteiskunnasta ja kuinka se ottaa ylivallan ihmisistä hetkenä minä hyvänsä ja me ollaan ihan avuttomina Koneiston edessä. Nyt pakko mennä nukkumaan, mutta kuvitelkaa että hyvä loppupohdinta oli!


sunnuntai 04. helmikuu 2018

melkein täydellinen sunnuntaiaamu

Lyhyt versio, yhdeksän sanaa: Paria vastoinkäymistä lukuunottamatta tänään oli ihana aamu, aamiainen sängyssä.

Pitkä versio, 376 sanaa, 9 kappaletta mutta informaatiosisältö sama kuin lyhyessä versiossa:

Tämä aamu hipoi kyllä melkein instagram-omaista täydellisyyttä! Heräsin verhon takaa kuikkivaan aurinkoon, ja päätin ensitöikseni suunnata ruokakauppaan ostamaan törkyhyvän aamupalan ainekset luodakseni ittelleni täydellisen sunnuntaiaamukuplan eli aamupalan sängyssä rästilehtikasan kanssa auringonvalon vyöryessä ikkunasta taustalla utuisen akustinen Spotify-lista. Aii että.

aamiainen1

Koska ajattelin että aurinkoisena sunnuntaipäivänä ihmiset on harrastamassa jotain luistelua tai muita talviaktiviteetteja joihin keli on Helsingissä optimaalinen ehkä kerran kymmenessä vuodessa, niin en vaivautunut panostamaan ulkoasuuni sen kummemmin vaan vetäisin kotihaalarin päälle toppatakin ja lampsin lähikauppaan. Voitte kuvitella miten viehättävä vetovoima musta säteili ilman meikkiä tummansinisessä kokofleecehaalarissa, violetissa toppatakissa ja violetissa tukassa pupukassi olalla.. Ja tottakai kaupassa oli sitten kollektiivisesti koko Kallio. Kaikilla ties mitkä fiinit brunssikuteet niskassa, tai vähintään nyt edes tukka harjattuna. No ei kait siinä, keräilin koriini huolella the ultimate most bestest aamiaisen aineita ainakin 20 minuuttia, vain huomatakseni kassalla että lompakko jäi kotiin. Noniin.

aamiainenc2

No, lompakonnoukintakierroksen jälkeen uusi yritys ja tällä kertaa ruokaostokset pääsi kotiin asti. Tein aamupalaksi paahdettuja ruissiemenleipiä avokadolla, sulatejuustolla, tomaatilla ja tuoreella basilikalla, ja.. No siis, siinä se oikeestaan olikin. Ostin myös mehua, hedelmiä ja pullan. Mikä antikliimaksi, olis nyt edes jonkun munakkaan pyöräyttänyt.

aamiainen5

Vaikka kuinka yritin ottaa vaan ihan nopeasti pari kuvaa ennenkuin paahdetut leivät jäähtyy, niin ensimmäinen lautasellinen upposi kyllä semmoisena enää aavistuksen taskulämpimänä.. Ei yksienkään ”tässä hei ihan nopee morning bliss” -blogikuvien jäljiltä voi se aamupala olla enää tikissä! Mitä jos mä olisin lähtenyt tuohon vielä askartelemaan jalustaa ja kuvaamaan itteeni se kahvikuppi kädessä? (No joo paraskin vänisemään, kun silti piti itekkin yks snapchatfiltteriselfie ottaa..)

Most bestest aamiaisvinkki 1: Osta kerrankin sitä kallista tuorepuristettua mehua. Ootteko muuten hitukoilla vai ilman hitukoita -koulukuntaa?

aamiainenc1

Most bestest aamiaisvinkki 2: Jos koti on kamalassa kaaoksessa, niin älä tuhlaa sitä morning bliss -aikaasi siivoamalla ensin. Käännät vaan tyynesti selän kaikelle ja kohdistat kasvot kohti seinää, tai mieluummin ikkunaa. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Most bestest aamiaisvinkki 3:  Vaahdota kahvimaito (mulla pärisee vieläkin Ikeasta eurolla ehkä vuosikymmen sitten hankittu maidonvaahdotin), välitön suodatinkavin yleneminen latteliigaan! Vielä kun maidon käyttää ennen vaahdotusta mikrossa ja kaataa kahvin kuumaan maitoon, niin kahvi pysyy kuumana koko sen ajan kun mätät niitä aamupalaleipiä. (Mun kahvikupilla on tuossa kuvassa jalat. Cannot be unseen.)

aamiainen7

Most bestest aamiaisvinkki 4: Pilko appelsiini lohkoiksi ja imaise hedelmäliha niistä suoraan ilman sitä raivostuttavaa kuorimisoperaatiota, jonka jäljiltä sekä sinä että neliömetri allasi on tahmeassa appelsiininmehussa.

Siinä santsikahvikuppia hakiessa jääkaapissa odotti kiva ylläri, kun juuri korkattu kauramaitopurkki lirisi iloisena lattialle. En sitten sulkenut korkkia kunnolla ja laitoin tölkin kyljelleen kaappiin. Siinä sitten raukean Spotify-listan soidessa idylli vähän rasahteli kun aloin pelastaa kauramaidossa uivia asoita jääkaapista ja tiskaamaan vihanneslokeroa..

Niin. Eli kiteytettynä, ei mulla oikeastaan mitään asiaa ollut :D Toivottavasti teillä oli rento sunnuntai!


tiistai 23. tammikuu 2018

pastellitalvi ja banaanisukat

Jos nyt ihan ujosti pari kuvaa kuukauden takaa, oisko paha? Menin nimittäin taannoisella Kajaanin joululomareissulla unohtamaan muistikortin kotiin, jonka kamerasta puuttuminen alkoi sitten yhtäkkiä ärsyttää niin paljon että piti käydä ostamassa uusi. Vaikka kuvan kuvaa tuskin olisin ottanut mikäli se muistikortti olisi mukana ollut.. Jotta nyt voin ittelleni oikeuttaa tuon varamuistikortin hankinnan, niin julkaistakoon ne parit varamuistikortille tallentuneet kuvat. Saisko tähän kappaleeseen vielä yhden kerran sanan varamuistikortti? Varamuistikortti.

talvikni15

Yksi asia mitä on kyllä kotipuolesta ikävä: Aurinkoisia pakkaspäiviä ja pakkaskävelyitä täysvalkoisuuden keskellä. Ja pakkaskävelyseuralaisten raivostuttamista ja palelluttamista, kun siitä pilkistelevästä auringosta pitää pysähtyä ottamaan kuva joka hemmetin puunkarahkan kohdalla.

kajaanijoulucolla6

Niin. Samalta se taivas näyttää kuin kaksi korttelia sitten vähän enemmän vasemmalta kuvattuna.

talvikni1

Bongaa kuvasta liian hieno joululahja: Marimekon Karla-laukku <3

talvikni14

talvikni6

Jos nyt tänne salakavalasti maisemois pari muutakin kuvaa.. Hankin veljelle taas hyvin perinteisen vaatepaketin joululahjaksi, ja kyllä oli sisko ylpee, kun veli 24v veti sukkapaketista jalkaan ekana vaaleanturkoosit banaanisukat. Ei niitä yksivärisiä vaaleanharmaita, eikä edes maltillisia raidallisia, vaan ne banaanisukat. Jos käyttäisin hashtageja niin tähän nyt joku upee #nevergrowup ja #likesisterlikebrother.

talvikni10

Ja sitten palataan taas ovelasti takaisin niihin pakkaskuviin.

talvikni7

Insert endless playlist to brain: Joel Hallikainen – Kuurankukka.

talvikni5

Ne laatikkopitoisimmat jouluruokalautasotokset voisin jättää kuitenkin väliin, mutta yksi jouluruokakuva on pakko laittaa. Nimittäin meitsin itse askartelema joulupöydän alkusalaatti! Pinaattia, päärynää, avokadoa, kurkkua, saksanpähkinää ja granaattiomenansiemeniä. Siihen päälle vielä hetken mielijohteesta alkuperäiseen reseptiin kuulumaton aurajuustomurustelu, niin aiii että. Aurajuuston ja makean päärynän pyhä liitto oli sen verran maaginen, että salaatista tuli mun aattoyön go-to-mättöruoka. Siis just se, mitä sniikkaillaan hakemaan kolmatta lautasellista kolmelta aamuyöstä. Siinä missä veli veteli kinkkua kun katsottiin yön pikkutunneilla jotain satunnaista Jimmy Carrin stand uppia Netflixistä, niin mä lastasin ääntä kohti kolme lautasta tuota salaattia, puoli kimpaletta aurajuustoa ja puoli pakettia suolakeksejä :D

knijoulucolla3

Ja loppuun vielä pastellipakkasmaisemointi!