keskiviikko 28. marraskuu 2018

ajoissa ja myöhässä

moschoodie2

2 asiaa joissa olen ajoissa:

1. Joulukoristelut. Taloudesta löytyy tällä hetkellä joulutähti, jouluvalot ikkunassa, jouluvalot purkissa, jouluvalot keittiössä, jouluvalot hyllyn reunalla, jouluvalot parvekkeella (joiden asennukseen ilman parveketöpseliä kysyin apua jo taloyhtiön Jodelistakin :D), joulukuusi, toinen joulukuusi ja joulutähti kaktuksessa. Tälleen vaatimattomasti. Okei, mulla ei ole ollut joulujuttuja kotonani about ikinäkoskaan muutamia satunnaisvaloja lukuunottamatta, joten tällaiset marraskuun puolessavälissä aloitetut jouluöverit on toivon mukaan ihan hyväksyttävä kompensaatio kaikista niistä menneistä askeettisista jouluista.

2. Joulukalenteri. Ostin itselleni jemmaan liian kalliin M&M:n karkkikalenterin hyvissä ajoin jo marraskuun alkupuolella, ja säännöllisin väliajoin mä oon sitä vaatekaapista käynyt kurkkimassa. Ihan kohta eka luukku! Ai mitenniin traumatisoitunut lapsuuden aaltopahvilta maistuneista postimerkinpaksuisista napeista, jotka ei lähde niistä koloista irti ennen kuin laidat on painuneet täyteen kynnenjälkiä?

moschoodie1

2 asiaa joissa en ole ajoissa:

1. Säänmukainen pukeutuminen. Kuvienottopäivä oli taas niitä hetkiä kun ajattelin että tartteis vissiin laittaa tää takki jo kiinni.. Nyt ollaan jo niinkin pitkällä kuin hanskoissa taskujen pohjalla. Pipovaihe on vielä vähän puolitiessä, tällä hetkellä mulla on aamuisin luurit päässä ihan vaan korvien lämmikkeenä vaikkei niistä musiikkia kuuluiskaan. Mä lupaan ja vannon penkoa sen ylähyllyn talvivarustelaatikon asap.

2. Joululahjojen metsästys. Joka ikinen joulu mä sen itselleni vannon: Ens vuonna kyllä aion kuunnella pitkin vuotta niitä sivulauseissa mainittuja pieniä ”vitsit kun tää ois kiva” -juttuja ja yllättää läheiset lahjoilla, joita avatessa lahjan saajan silmät syttyy ja hän tuntee välittömästi huonoa omatuntoa niistä Juhlapöydän Konvehdeista, jotka hän on käärinyt minulle pakettiin. Mutta todellisuudessa se oon todennäköisesti mä joka on käärinyt ne Juhlapöydän Konvehdit sinne pakettiin.. No ei vaan, onhan tässä kuukausi vielä aikaa, ehkä mä keulin koko joulun kanssa nyt vähän liikaakin. (Ja mulle kelpaa Juhlapöydän Konvehdit ihan enemmän kuin mielellään. Tai Ferrero Rocherit. Tai ne Fazerin punakääreiset joulusuklaakonvehdit.)

moschoodie3

Että it’s beginning to look a lot like mä vedän kohta yliannostuksen jouluasioista ennen ekaa adventtia ja joulu on peruttu.


torstai 22. marraskuu 2018

hihaviittainen supernainen

Törmäsin pari päivää sitten instafeedissäni päivitykseen, joka sai kaikessa todenmukaisuudessaan mut naurahtamaan ääneen. Tai no, päästämään terävän tuhahduksen nenän kautta ulos samalla hymyillen. Se sama huvittuneisuuden aste, jota kuitenkin kuvataan aina vähintään kolmella itkunauruhymiöllä.. (psst, kuinka moni testasi just teoriaani tuhahtamalla nenän kautta ulos? :D)

I want to shop at a store called Forever 31 where everything is stretchy and soft. Also there is soothing music playing at a reasonable volume.

moschino1

Vaikka Moschino mayhem oli malliston lanseerauspäivinä kaukana rauhoittavassa taustamusiikissa käyskentelystä, niin silti lopputuloksena siitä kaaoksesta onnistuin saamaan itselleni ruokkiksella kaksi vaatekappaletta, jotka on erittäin soft and stretchy. Tosin stretchyn asiaa ajaa ennemminkin tuo koko, jota on S-kokoisessa collegemekossakin vähintään partiolaisleiriteltan verran.

moschino2

Erityisesti hälyyttävän monena maanantaina vaatekaapista on valikoitunut ylle just jotain vastaavaa joukkuetelttaa muistuttavaa Muumien mörön kaapua. Ehkä skarppi kauluspaita ja timmit housut viestisi ennemminkin taktiikkaa ”noni bring it on maanantai, meitsi on valmis!” ja to do -listat vaan supernaisen viitan lailla perässä lepattais, kun taas mun vaatevalinta on edustanut vähän lempeämpää lähestymistapaa ”ei tästä kuitenkaan mitään tule, joten osta tauolla jälkkäriks suklaata ja onneksi illalla on saunavuoro”, jossa viitan lailla lepattaa korkeintaan kollarimekon ylipitkät hihat.

moschino3

No mut hei, onneks on jo torstai!


tiistai 06. marraskuu 2018

kirottu vai kömpelö?

Mun päälle on langetettu kirous. Mä oon varma siitä. Tai jollakin on ia-voodoo jota se pistelee nuppineuloilla ja kärtsää sytkärillä. Tai sitten musta on tullut vaan ihan tolkuttoman kömpelö ja hajamielinen.. Mutta pidän ehdottomasti todennäköisempänä jompaa kumpaa ensinmainittua.

jottai2

1. Tein ruuaksi uunijuureksia. Puolivälissä paistelua otin vuoan uunista lisätäkseni siihen juustoraastetta, ja sitten olin nostamassa vuokaa takaisin uuniin. Paljain käsin. 200-asteista vuokaa, 200-asteiseen uuniin. Onneksi suuremmilta palovammoilta ja juustokuorrutetulta keittön lattialta säästyttiin.

2. Samaan kategoriaan menee äskeinen lohikettoviritelmäni, kun olin hyvin lähellä pilkkoa perunoiden mukaan sormenpäänikin kiehumaan. Onneksi sormi jäi vielä kiinni omistajaansa johon sen kytkin laastarilla takaisin paikoilleen, alahuuli väpättäen tottakai, koska jostain puski se lapsuudesta tuttu orastava itku itsensä loukkaamisen yhteydessä vaikka ei loppujen lopuksi edes juurikaan sattunut :D

3. Niin, ja laitoin ihan muina muijina väärän uunilevyn päälle alkaessani keittämään vettä kattilassa ja onnessani huitelin ties missä kunnes aloin jossain vaiheessa ihmetellä kun ei porise mutta joku haisee vähän palaneelle. Klassikko. Ehkä mulle pitäis ihan nyt yleisesti asettaa joku keittiössäliikkumiskielto.

4. Pudotin töissä parin vuoden ajan palvelleen Asusin puhelimen lattialle. Siinä sitä noukkimaan kumartuessani naureskelin vielä työkavereille että oon viskellyt puhelinta pitkin betoneita ties kuinka monta kertaa eikä se ole ollut koskaan moksiskaan, kunnes näyttöön kurkatessa mua vastaan kurkkasi allaoleva näkymä. Juu se oli sitten siinä se puhelin.. Oisko teillä ollut mulle puhelinsuosituksia? Jokin kohtuuhintainen android-pohjainen? Oon mietiskellyt ehkä Huaweita tai Oneplussaa.

jottai1

Vähän onnekkaampaa loppuviikkoa odotellen!