keskiviikko 30. toukokuu 2018

syntei

Hei mites olis vanha kunnon blogitägi! Vai mitä nää oli? Muistatteko back in the days kun blogeissa kiersi tiuhaan tahtiin ne blogihaasteet höpsöine kysymyspatteristoineen, joihin tägättiin lopuksi vastaamaan viisi muuta bloggaajaa. Ja sitten kun jossain kiersi joku kiva haaste johon sua ei kukaan haastanut, niin piti kirjoittaa että ”no ei mua kukaan tähän haastanu mutku halusin vastata silti..”

yellowdeets1

Haaste on ilmeisesti alun perin peräisin Ihanaista -blogista, tuuhan vilkuttaan Maria kommenttiboksiin jos näet tämän ^_^

Herkuttelusyntini…

Suklaa. Suklaa on yhtä aikaa parasta ja pahinta mitä voit mulle tuoda jos haluat mua ilahduttaa. Parasta siks, koska voisin julistaa ravintoni päälähteeksi suklaan (btw, Maraboun uusi kookossuklaa.. Huhhuh. Mulla on ylistyssinfonian sävellys sille työn alla), ja pahinta siks, koska mun kaapeissa suklaa ei vaan yksinkertaisesti säily vuorokautta pidempään. Ihan sama mikä määrä sitä on, mä vedän sitä tarpeen vaatiessa aamu-, väli-, ja iltapalaksi, kunnes saan jossain vaiheessa hirveen ällötysmorkkiksen ja suurieleisesti laitan loppulevyn roskiin. Josta kaivan sen sitten hetken päästä takaisin. En tiedä estäiskö mua edes Mirandat, eli astianpesuaineen kaataminen sen suklaan päälle.. (Muistatteko sen sinkkarijakson, jossa se ei voinut pitää näppejään erossa brownievuoasta :D)

Ihonhoitosyntini…

Kaikki kuorinnat ja naamiot loistavat ihonhoitorutiinistani kauniisti poissaolollaan. Mulla on kylppärin kaapissa yksi ainoa purnukka The Body Shopin teepuunaamiota, jonka olen ostanut ehkä 7 vuotta sitten.. Ja kasvot kuoritaan vasta sitten, kun ollaan puoli talvea itketty kuivuudesta hilseilevän peilikuvan edessä ja mietitty että joo jotain tartteis varmaan tehdä. Sitten ennen infernaalista kosteusvoidemäärää kasvoilta kuoritaan kuollut kuiva ihosolukko pois jollain martta-henkisellä ”sekoita hunajaa ja kahvinpuruja” diy-setillä, ja tahmataan operaation myötä hiusrajan lisäksi myös koko kylppäri.

yellowdeets2

Kuvituksena erään kesäisen vapaapäivän asu, jossa suuntasin kaupungin kautta rannalle. Bikiniyläosan pilkottavan keltaisen inspiroimana keltaista tuli ripoteltua jäätelövalintaan asti. Ja kiitos rantahiekalle kengänkärkien tuunaamisesta!

 

Siivoussyntini…

Imurointi ja pölyjen pyyhkiminen. Vihaan molempia erittäin syvästi. Mulle imuroinniksi lasketaan, kun nurkista kerätään paperinmutkaan pahimmat pölypallot ja pölyjen pyyhinnässä puhallellaan koko keuhkokapasiteetilla niitä pahimpia tomukerrostumakohtia. Sitten ehkä kerran puolestatoissa kuukaudessa otetaan hirveellä aggressiolla ne oikeet siivousvälineet esiin ja vuorotellen raivosta puhisten ja itkua tuhertaen nysvätään nurkkia kolmatta tuntia ja vannotaan, että heti kun budjetti sen sallii, niin mä palkkaan ittelleni siivoojan :D

Ystävyyssyntini…

Mä oon välillä ärsyttävän huono vastaamaan viesteihin. Jos ystävä laittaa mulle viestin ja satun olemaan just vähän huonossa paikassa, niin jätän helposti vastaamisen odottamaan parempaa hetkeä, mikä sitten saattaa johtaa siihen että tämä totaalimulukku vastaa viestiin jollain vuorokauden viiveellä. Ja koska tiedän, ettei kukaan usko että sä et ole sitä viestiä muka nähnyt kun tietoisesti jätät sen avaamatta, niin pahoittelen nyt julkisesti kaikilta joista tuntuu, että mun kanssa keskustelu on välillä vähän kuin kirjeenvaihtoa sokean kirjekyyhkysen avulla kävisi :D

yellowdeets3

Hiussyntini…

Hiusten pesu on nykyään ihan liian raskas operaatio, koska a. kreisiväritukan kanssa suoraväreillä saa olla askartelemassa oikeastaan jokaisen pesun jälkeen, ja b. tukka on pesun jälkeen pakko föönata kunnolla tai muuten se sojottaa useampaan suuntaan kuin mun suuntavaisto kriittisellä hetkellä. Ratkaisu ongelmaan? No ei pestä sitä tukkaa! :D Mä yksinäni kulutuksellani riitän varmasti kannattelemaan koko Euroopan Klippoteket -kuivashampoomarkkinoita, ja ai että niiden lukemattomien aamujen määrää, kun olen tuumannut likatukkanutturaa askarrellessa että jos laitan huomioliivin väriset vaatteet, leluponin väriset huulet ja päänkokoiset korvikset, niin kenenkään katse ei ehkä kiinnity siihen tukkaan.

Pukeutumissyntini…

Käytän vaatekaapistani oikeastaan yksinomaan vain niitä vaatteita, joita ei tarvitse silittää.  Noin kolmasosa tekstiiliomaisuudestani lepää kurttuisena odottaen sitä kaunista päivää kun mä otan esille silitysraudan ja pistän höytyttäen, mutta sitä kaunista päivää saa kyllä odottaa.. Mun silitysrautakin on peräisin joltain neuvostoajalta ja sen tusinalle mutkalle vääntynyt johto tuottaa mulle sähköshokkiterapiaistunnon käyttökerralla millä hyvänsä. Joten miksi riskeerata!

 


tiistai 22. toukokuu 2018

kakkaroita (okei, ”daisies” kuulostais niin paljon nätimmältä)

Jahas, ne olis taas asukuvat! Musta tuntuu, että blogilla on tämän kevään ajan ollut käynnissä melkoinen suvantovaihe. Näitä aina tulee ja menee, ja ehkä se on ymmärrettävääkin kun bloggausvuosia on takana 12 vuoden verran (ei herrajumala, jos mun blogi olis lapsi niin se olis kutosluokalla?!), mutta nyt tuntuu että on jumitettu harvinaisen pitkään vaan näissä pelkissä satunnaisissa asukuvissa.. Mistä muusta mä olen edes aikaisemmin osannut kirjoittaa?

daisy1

No mutta. Oma vaatekaappi yllätti jälleen, tälle alkukesälle comebackin lipaston kolmannen laatikon uumenista teki tuo kolme vuotta sitten hankittu mokkahame. (No huh, kattokaa tuota mun tukkaa noissa vanhoissa kuvissa?!) daisy3

Nämä kuvat on itseasiassa otettu viime sunnuntaina Tallinnassa, jossa tuli pyrähdettyä päiväreissulla! Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ”mitähän sitä tänään tekis” -aktiviteetti: Reilun 10 tunnin visiittiin mahtui aurinkoisessa vanhassa kaupungissa kiertelyä, kaksi ulkona nautittua ruokaa ja saman verran kahvikupillisia, muutama vaatekauppa ja leffaelämys Imax -leffateatterissa, jossa valkokangas on suurempi kuin Kajaani. Ihan varmasti oli. Pro tip, leffaliput prime time -aikaan uuteen leffaan maksoi muuten vain 10 e kappale!

daisy2

Aurinkoa tiistaihin! Tai keskiviikkoon, tai mihin vuorokauteen tämä postaus nyt silmiisi osuukaan. Jos osuu. Vai osuuko enää? Onko siellä ketään? :D Gaaaah, blogieksistentialismikriisi!!


torstai 17. toukokuu 2018

äänikirjavillitys

Ahh orastava kesä ja jokavuotinen herääminen siihen että et osaa pukeutua sään mukaisesti enää ollenkaan. Ei enää ne 100 denierin sukkikset näytä kovin fresheiltä Onneksi nämä hellepäivät on pelastaneet viime kesän vakiolärpykkeet eli maksihameet.

asd4

Mitäs mulle kuuluu? No mulle kuuluu ainakin uutena juttuna äänikirjoja! Mä oon pikkusen jälkijunassa tämän äänikirjainnostukseni kanssa, mutta miten en oo tajunnut tätä ajankäytön maksimoimisen nerokkuutta aikaisemmin! Oon voivotellut lukiovuosista asti sitä että miten pitäisi alkaa lukemaan enemmän, mutta aikaa kirjoille ei tunnu muka löytyvän mistään. (Tosin instagramin explore-sivun selaamiselle sitä aikaa kummasti on lähes päivittäin..) Mutta miten kätsyä, kun kirjoja voi kuluttaa samalla kun tekee kaikkea muutakin!

Toistaiseksi mun kuunteluyritykset ei oo olleet kovin menestyksekkäitä. Aloitin mahtipontisesti ”Tunne lukkosi” -opuksesta, kun olin viime viikolla bussissa matkalla Jyväskylästä ystävän luota kotia kohti. Täydellinen lukuidyllini kuitenkin keskeytyi aina parin minuutin päästä siihen, että nukahdin. Heräsin vartin päästä, kelasin kirjan takaisin alkuun, ja parin minuutin päästä taas nukahdin. Kun olin aloittanut kirjan neljännen kerran alusta, totesin, että ehkä se vaatii vähän toisenlaisen vireystilan..

asd3

Yhden kirjan mä olen tosin jo saanut kuunneltua loppuun, Mielikuvituspoikaystävän, josta tosin siitäkin suhahti osioita ohi milloin puistoonnukahtamisen (jep..), milloin muuten vaan yleisen keskittymiskyvyn herpaantumisen vuoksi. Mä kuvittelin olevani stereotyyppinainen joka kykenee multitaskaamaan edes sen verran että voi kuunnella kirjaa samalla kun vaikkapa meikkaa, mutta havahdun kerta toisensa jälkeen siihen että hemmetti kun ei oo muistikuvia parista viime minuutista :D Mutta ehkä kohdalle ei vaan oo vielä valikoitunut tarpeeksi kiinnostavia kirjoja! Onks teillä heittää jotain kirjavinkkejä?