lauantai 12. tammikuu 2019

hanges

”Näyttääkö ne kuvat nyt siltä että mä vaan seison nyt hangessa ilman takkia?”

”Eiku on nää hyviä.”

*ilmeeni, kun katson kuvia jälkikäteen koneella ja tajuan, että ne näyttää tasan siltä mitä ne onkin, eli keekoilua keskellä lumihankea ilman takkia. Just.*

lunta1

Mä taidan laittaa asukuvien ottamisen jäähylle (talvipun intended) nyt ainakin siksi ajaksi, että ulkona oikeasti tarkenee ilman takkia. Nimittäin muuten näitä kuvia tulee koristamaan se sama oranssi teddy, jossa olen loisinut lokakuusta lähtien (kuvatodisteita muun muassa täällä, täällä ja täällä). Koska ei, ihminen ei tartte seittemää eri ulkotakkia että ne näyttäis kivoilta kuvissa. (Mutta seitsemän erilaista versiota kauluksellisesta kukkapaidasta sen sijaan tarvitaan, ainakin jos on uskomista mun vaatekaappeihin, joita aloitin pitkästä aikaa eilen raivaamaan..) Joka tapauksessa, kuvissa tämänhetkinen talviunivormuni, eli vaaleanlila neule (Monki) ja mustat farkut, sekä korvikset, jotka koittaa viestittää että ”panostin mä tänäkin aamuna enemmän tähän pukeutumiseen kuin vetämällä päälle ne samat farkut ja sen saman neuleen kuin eilen ja toissapäivänä”.

lunta2Aurinko, tuhon valoilmiöön en ollut kerennytkään hetkeen törmätä. Viime viikolla aikataulut meni melkein yksiin, kun kuumottelin koko duunipäivän ajan että ulkonapa paistaa ja mäpä pääsen ihan just sitä kurkkimaan, mutta vielä mitä. Puoli neljältä jäljellä oli enää vähän oranssia tuhnua vilautteleva taivaanranta ja kovaa vauhtia hämärtyvä ilta. Neljältä olikin sitten jo pimeää. Mutta tänään ennen iltavuoroa tärppäsi!

Mutta kirkkenee kirkkenee, päivä kerrallaan lähempänä kevättä! Ja muita sääaiheisia avauksia, joita saa käyttää vaivaannuttavan hiljaisuuden rikkomiseen vapaavalintaisessa sosiaalisessa tilanteessa. Ihanaa viikonloppua :)


tiistai 25. joulukuu 2018

välipäivämoi

”Äiti, tarkensitko sä edes muhun? Sen vihreen täpän laitoitko muhun?”

”No tarkensin tarkensin!”

”Nää on kaikki ihan sumeita.”

*laittaa lasit päähän*

”..No eihän ole. Ihan hyviähän ne on! Kai niistä nyt jonkun saa.”

”…”

talvine1

Ja niin on taas perus jouluroolit loksahdelleet uomiinsa, mä makoilen sohvalla kun mamma häärää keittiössä ja koittaa olla valittamatta mun levällään olevasta omaisuudesta ympäri asuntoa samalla kun mä neppailen Ferrero Rochereita suuhuni. Ei vaan, just ihana kun on saanut olla luvan kanssa aivan totaalisen jouten, tuijotaa seittemännettätoista kertaa Love Actuallya ja olla murehtimatta kertaakaan että tartteis vissiin laittaa ruokaa, kun valmista sapuskaa tunkee nenän eteen joka kolosta. Siitä puheenollen, tunnin päästä olis luvassa taas yksi jouluruokakattaus!

talvine2

Joulupäivien asuvalinta on ollut varsin perinteinen, punaista ja vihreää. A.k.a. samettineule, josta irtoaa vihreää höttöä puolen kilometrin säteellä kaikkeen, mitä läsnäolollani siunaan: Mun ympärillä leijailee oikein semmoinen metsänvihreä hötöpilvi, eikä hötön irtoamista helpottanut yhtään neuleen käsinpesu. Mitä tälle voi oikein tehdä?? Siis seriously, mä tarraharjarullasin tuon samettihameen lisäksi myös oman paljaan ylävartaloni päivän päätteeksi..

talvine3
Kiitos äiti kuvista, ihan hyviä nää on :D Nyt kohti jouluruokapöytää numero ∞. Leppoisia välipäiviä!


sunnuntai 16. joulukuu 2018

3x Pitääkö olla huolissaan?

1. Kun olen syönyt neljänä iltana peräkkäin ruuaksi nuudeleita? Kaksi ekaa iltaa meni sen piikkiin kun se nyt sattui vaan olemaan ainoa lämmintä ruokaa muistuttava asia kaapissa kun nälän taso oli jo niin infernaalinen ettei kauppaan ennättänyt. Kolmantena iltana olin jo pyörimässä kaupassa, mutta nälkätilanne oli taas sama ja pohdin lähinnä huonon eineksen tai vielä huonomman eineksen välillä ja päädyin jälleen kerran nuudeleihin. Tänään, neljäntenä iltana, menin työvuoron päätteeksi jälleen kerran suurin elkein ruokakauppaan. Mutta minkä kanssa sieltä poistuin? Avokadon ja nuudelipussin. Kato kun se pilkottu avokadohan nostaa nuudelikulhollisen aivan uudelle levelille, voidaan jopa puhua avokadopastasta! Onneks kohta tulee joulu ja jouluruokaöverit.

keltavihree1

2. Kun en ole pysynyt hereillä elokuvan loppuun saakka kolmena perättäisenä leffailtana? Okei, elokuvien aloitusajankohta on ollut vasta jotain kymmenen pintaan, mutta vaikka alkutekstien aikana meininki on vielä oikein virkeä, niin puolessa välissä alan väistämättä pilkkimään. Mr Bean -tyylisestä manuaalisesta kikkailusta huolimatta munatun ekan leffaillan jälkeen mä koitin pysytellä toisen leffan hereillä napostelemalla jatkuvasti jotain (järkevän naposteltavan puutteessa siirryin jossain vaiheessa jääpaloihin..), ja kolmannen leffaillan kohdalla hyppiä hölskyttelin tasajalkaa olkkarin lattialla. Ehkä pitää vaan luovuttaa ja tajuta aloittaa se leffa mummotyyliin jo iltapäivällä.. Tai miten olis aamuleffa? Kunnon senioribio, enää puuttuu vaan kohtuullinen äänenvoimakkuus ja kahvitarjoilu!

3. Kun en ole vieläkään saanut laskua lokakuussa aloitetuista saunavuoroistani? Meinasin pari viikkoa sitten ilkivallan vuoksi perutun saunavuoron jälkeen olla vaatimassa rahahyvitystä seuraavasta vuorosta, kun tajusin etten oo maksanut vielä ensimmäistäkään..

keltavihree2

Nyt ei huolestuta muu kuin se, että minne hemmettiin tää vuosi katosi. Se olis kuulkaas viikko jouluun! Tsemppiä viimeiseen työviikkoon itse kukin!