sunnuntai 08. joulukuun 2013

ia + tukkakatastrofi + 9 minuuttia

Kello on kymmentä vaille seittemän. Oon just tullut töistä kotiin, ja mulla on tasan kymmenminuuttinen aikaa muuntaa työkuontaloni illanviettokuosiin, ennenkuin pitää suunnata ovesta ulos. Yksi minuutti menee siihen, kun survon naamariini banaanin, joten jäljelle jää yhdeksän minuuttia. Aaaaa! Eli tämä on Indiedaysin ja OBH Nordican kamppis, jossa meikäläinen haastettiin loihtimaan yhdeksässä minuutissa tukka edustuskuntoon Magic Style Brushilla! Kattotaan miten käy..

http://farm6.staticflickr.com/5479/11211374553_831d4ba94f_o.jpgLähtötilanne: Päivän verran hatun alla majaillut tukka, lättänä kuin mun pannukakut, pörröttävä ja sähköinen kuin sähköjänis joka vetää ympäri vinttikoirarataa! Kokonaisuuden kruunaa silmillä roikkuva otsis. Tavoitteena on saada muhkea tukka ja rennosti taipuilevat latvat, ja ylipäätään kokonaisuus joka näyttää siltä kuin mulla olisi oikeasti ollut aikaa sen laittamiseen huomattavasti enemmän, kuin vaivaiset 9 minuuttia.. :D

http://farm3.staticflickr.com/2833/11211261766_7fb79b10e5_o.jpgEi muutaku tukka-aseeni, eli OBH Nordica Style Brush (koossa 38mm) tulille! Tuo vekotinhan on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan lämpenevä muotoiluharja. Se ei pyöri eikä pörise, vaan pyöröharjassa on tiheiden piikkien alla keraaminen lämpenevä pinta, eikä vekottimella tarvitse suorittaa mitään sen kummempia kommervenkkejä kuin vain harjata ja pyörittää harjaa. Passaa tälle tytsylle, jonka tapaturma-alttius elektronisten laitteiden kanssa kasvaa potenssiin kymmenen kun on kiire..

Harjalla ei onneksi kestä kuin 30 sekuntia lämmetä, joten sinä aikana kampaan tukan läpi ja kiepautan puolet tukasta klipsillä ylös.

http://farm8.staticflickr.com/7291/11211375143_7c95d98522_o.jpgEnsin käyn hiusten alaosion kimppuun. (Koko tukan pohjalla mulla oli edellispäivän laiton jälkeiset muotovaahdot ja lämpösuojat.) Pyöritän hiusosion harjalle, annan harjan lämmön vaikuttaa suortuvassa n. 10 sekuntia, minkä jälkeen kieritän tukan harjalta pois. Ja olen näköjään erityisyllättynyt kun jo pelkän alatukan käsittelyn jälkeen alkaa tukka näyttää muhkeammalta :D

http://farm6.staticflickr.com/5494/11211248404_56eefa7c8d_o.jpg

Sitten käyn päälliosion kimppuun.

1. Harjaan sopivankokoisen osion harjalla läpi. (Harjan ionitoiminto poistaa muuten sähköisyyden supertehokkaasti!)

2. Rullaan osion harjan ympärille.

3. Rullaan harjan mahdollisimman ylös, jotta saan tyveen kohotusta ja näin ollen koko tukkaan ekstratuuheutta, ja pidän harjaa paikoillaan 10 sekuntia.

4. Vapautan hiusosion harjalta kierittämällä harjan pois hiuksen ympäriltä (ehkä kuva kertoo enemmän mitä mun sanat :D). Näin hiukseen tulee vähän rentoa kiharaa!

http://farm3.staticflickr.com/2813/11211249915_2d62f13873_o.jpg

9. Kun olen käynyt koko tukan läpi, niin kiepautan harjalle vielä otsatukan, joka nousee nätisti länästään ja saan näkökyvyn taas takaisin :D

10. Suihkuttelen hiusten tyviin vähän kuivasampoota rakennetta ja tuuheutta antamaan.

11. Möyhin vielä kuivashampoon hiusten tyveen käsin..

12 ..Ja lopuksi suihkautan koko komeuden päälle lakkaa.

http://farm4.staticflickr.com/3728/11211257756_87aba694b0_o.jpg

Yhdeksän minutin jälkeen lopputuloksena on muhkea tukka ja taipuisat latvat. Eli peilikuva, jonka yleensä saavutan minimissään puoli tuntia kestävän ruljanssin lopputuloksena, jolloin joudun pesemään hiukset ja kuivattelemaan ne pyyhekuiviksi, föönaamaan ne huolellisesti pyöröharjan kanssa ja lopulta viimeistelemään lopputuloksen suoristusraudalla. Ja vielä mitä, kello löi sen seittemän ja mää olin valmis! Vielä nopsaan rappukäytävässä huulipunaa huuliin ja avot!

OBH Nordicasta voi tykätä Facebookissa täällä!

Kelpaisiko sullekin tukkakatastrofien taltuttajaksi tuommoinen samanlainen harja? No kuule! Nakkaa  tuohon kommenttiboksiin mulle kommentti siitä, että mikä on/oli sun pahin hiuskatastrofitilanne. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan tuommoinen samanlainen 38 mm harja, jota mäkin käytin! Arvonta kestää perjantaihin 13.12. saakka!

Magic Style Brush -harjan mieluisimmassa koossa voi voittaa myös kampanjasivun arvonnasta täältä!


Saatat pitää myös näistä:

289 Responses to “ia + tukkakatastrofi + 9 minuuttia”

  1. Avatar Astral sanoo:

    Luonnonkihara tukka. Pahin moka on mennä hiukset kosteina nukkumaan jättäen hiukset auki. Aamulla toisella puolella päätä on muutama kiva kihara ja toinen puoli päätä on epämääräisen sotkuinen ja käkkärä. Yleensä näin tapahtuu silloin, kun pitäisi seuraavana päivänä olla esiintymässä. Voi kihara…

  2. Avatar emu sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi on varmaan juuri se tilanne, kun menee vähänkään kosteilla hiuksilla nukkumaan, minkä tuloksena aamulla toinen puoli hiuksista sojottaa joka ikiseen ilmansuuntaan painovoimaa uhaten toisen puolen ollessa liimautuneena päätä myöten. Ja kaiken huipuksi juuri sinä aamuna yleensä herätyskello päättää sanoutua irti, jolloin hiusten laittoon on tasan minuutti aikaa.

  3. Avatar Aino sanoo:

    Tuo mikään hiuskatastrofi ole, hyvältä näyttää niin ennen kuin jälkeenkin käsittelyn ;) Omat katastrofit syntyvät aina ennen juhlia, kun pitäisi keksiä miten taivutellaan puolipitkät kerroksittain leikatut hiukset siististi juhlakampaukselle… :O Tulee mieleen taannoinen kevätjuhla, johon yritin väkertää kiharoita. Lopputulos oli niin kamala, että jouduin pesemään ja laittamaan tukan uudelleen… :-D

  4. Avatar AGENTTTI sanoo:

    Mun pahin tukkamoka oli ehdottomasti toissakesänä, jolloin vielä läträsin shokkivärien kanssa. Mulla oli erittäin blondi ja käsitelty tukka, joten kaiken logiikan mukaan sinisen hiusvärin ois pitänyt tarttua tosi hyvin hiuksiini – vaan eipä tarttunut. Rahatilanne oli olematon seuraavat pari päivää eikä keltään saanut lainattua, joten siinä sitä sitten viuhdottiin letti haaleanturkoosina :’) Enkä nyt tarkoita sitä kaunista pastellisävyä, vaan meriliejun ja homeen sekaista haaleanturkoosia!

  5. Avatar Jutta sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli kun olin kerrankin laittanut ne juhliin, joissa mun oli tarjoitus pitää puhe. Kuulostaa mainiolta kunnes siihen lisätään mun tumpelotanelius ja syysmyrsky :—) Olin hyvin viehättävänä siellä lavalla…

  6. Avatar pööpö sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofi on muutaman päivän pesemättä ollut ”kyllä tää vielä yhen päivän menee” -tukka. Ei muuten mene! Ei kuivashampoolla sentään ihan kaikkea saa pelastettua ja yleensä kun joutuu itseään vakuuttelemaan niin olisi parempi vaan suunnata sinne suihkuun.:D

  7. Avatar Tesssa sanoo:

    Mulla oli joskus nelosluokalla koulukuvaus päivä ja halusin kihartaa hiukset. No tietty siinä tuli kiire ja pyysin siskoa apuun eikä pitäny oottaa ku hetki nii kiharrin oli ihan jumissa mun hiuksissa. Kauhuissaan me vuorotellen riuhdottiin sitä eikä millään halunnu irrota nii olihan siihen pakko äiti pyytää avuks ja se leikkas semmosen piikku hiustupon mun päästä. Hirmusesti se tietysti harmitti mutta eihän sille voinu mittään. Sen jälkeen olen enimmäkseen laittanut hiukset ite vaikka ois ollu kuinka kiire:D

  8. Avatar anso sanoo:

    Mun hiukset on katastrofitilassa jatkuvasti näin talvisin, eli siis lättänät ja sähköset. Argh!

  9. Avatar Heta-Stiina sanoo:

    Pahin hiuskatastrofini oli, kun olin lähdössä serkun syntymäpäiville, tukkani oli ollut monta päivää pesemättä ja suoraan salin jäljiltä hikinen ja minulla oli 15 minuuttia aikaa lähtöön!

  10. Avatar Jennie sanoo:

    Tuohan on periaatteessa ihan sama kuin perinteinen harjakiharrin (mummun ja äidin luottohiustenlaittovekotin :D ) Oma pahin hiuskatastrofi liittyy nimenomaan mummun harjakihartimeen. Onnistuin kiepauttamaan hiukset sen ympärille niin pahaan solmuun, että melkein jouduin lähtemään kampaajalle, että se kirottu vehje olisi saatu leikattua irti hiuksista. Onneksi mummu kuitenkin sai kihartimen irti mun hiuksista kärsivällisesti irroittamalla suortuvia sen ympäriltä. Itsehän itkin hysteerisesti koko prosessin ajan :D

  11. Avatar Rosinantte sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi on ehkä ollu se kun päätin ite saksia vähän pitkäks venähtänyttä otsista ja lopputulos ei ollut ehkä ihan niin hyvä… :D ei kun vaan kasvattelemaan sitten takasin ja kampaajalle joka ehkä sai siitä vähän paremman näkösen.

  12. Avatar Satu sanoo:

    No en tiedä lasketaanko tätä tukkakatastrofiksi mutta vastaan se kun leikkasin poikatukan D: nyt sitä sitten kasvatellaan että voisi laittaa näitä vaikka tollasella vempeleellä :)

  13. Avatar Rosa sanoo:

    Lähiaikoina on tuntunut, että tukkapaniikki on päällä koko ajan – lyhyestä ja epäsymmetrisestä pixietukasta kasvattaessa pehko tuppaa näyttämään melko epätasaiselta, lättänältä ja vielä sen lisäksi sojottamaan alhaalta joka ikiseen mahdolliseen suuntaan…

    Kätevältä vaikuttaa tuo lämpöharja!

  14. Avatar Pauliina sanoo:

    Pahin oli siskon häät. Mulla oli vanha kulahtanut hiustenpidennys ja liian ohut viisto otsatukka. Kaikessa häähulinassa (piti laittaa äidin ja toisen siskon tukat kuntoon) tuli niin kiire, etten ehtinyt tekemään omaan tukkaan kun hätäisen sotkuisen niskanutturan ja vähän lakkaa. Nuttura oli vielä ihan suht jees, mutta kaikissa kuvissa mitä mulla on siskon häistä, näkyy tietenkin vaan se ohut ruma otsis ja pörröttävät sivuhiukset. :( Harmittaa..

  15. Avatar Metsänkeiju sanoo:

    Juuri pestyt hiukset, niin liukkaat ettei taivu mihinkään kampaukseen :/

  16. Avatar Jenu sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofitilanne oli mun wanhojen tanssit!

    Varasin ajan kampaajalta jo kuukausia ennen h-hetkeä. Kävin sopimassa millasen kampauksen haluan ja olin onnellinen. Halusin sellasen sivuponnarin oikealle puolelle. Se sais olla kunnon kiharapilvi. Vasemmalle puolelle päätä halusin taas sellasen pienen letin, joka yhdistyis nätisti siihen ponnariin. Hankala selittää, mutta näytin kyllä kampaajalle kuvia siitä täydellisestä kampauksesta ennenku sitä alettiin tekemään, joten luulin asian olevan kunnossa.

    Edellisenä iltana kampaaja laitto mulle paplarit päähän (?!), jotta kiharoista tulis oikein kestävät. Nukuin yönä tuskin silmällistäkään, osittain jännityksen takia, osittain niiden hiton paplarien. Aamulla heräsin ennen viittä, meikkasin nopeasti ja riensin kampaajalle. Paplarit otettiin pois ja jo siinä vaiheessa huomasin, ettei kiharat mitään kestävät tai kivat ollu. Pari tuntia kampausta värkättiin. Sopivia ”työkaluja” ei tuntunu löytyvän, mun hiukset ei tuntunu tottelevan ja kaikki oli heti pielessä. Kampauksesta ei tullu yhtään sellanen ku oisin halunnu. Tuloksena oli lättänä ja liian löysä kiharaponnari sivulla, satatuhatta pinniä ja otsalla rumasti roikkuva etutukka.

    Vihasin sitä kampausta ja wanhat meni vähän ”pieleen” tän episodin takia. Hauskaa oli silti hassuista hiuksista huolimatta. :)

  17. Avatar Noora sanoo:

    Pahin tukkakatastrofi oli se, kun yo-juhlia ennen tukan värjäys meni kampaamossa pieleen. Latva oli tulipunainen ja latva kiva punaruskea. Onneksi oli vetää päähän se hattu..

  18. Avatar Hunaja sanoo:

    Kamalin hiusmoka… Jos ei lasketa 2000-luvun alun ”supertyylikkäitä” pikkulettipidennyksiä sellaiseksi (miksi ei laskettaisi?!? Gosh!)
    Kamalin moka sijoittuu varmaankin toissasyksyyn, kun edeltävä kesä oli ollut melkoisen kiireistä ja olin ollut lähes kokoajan reissussa. Tästä tietenkään ei moneen kertaan vaalennetut kirkkaanpunaiset pitkät hiukseni tykänneet ja päättivät kehitellä muutaman rastan takaraivolleni.
    Muutaman päivän rastoja kauhisteltuani pyysin poikaystävääni edes yrittämään selvittää nuo takut. Ja poikaystävähän yritti. Yritti koko päivän ja illan. Lopulta monen tunnin selvitysyritysten jälkeen auki oli saatu vain noin 10cm pitkä pätkä takkujen tyvestä. Molemmat turhautuneina operaatioon poikaystäväni kysyi, että miten haluan hänen nyt avautumattomien takkujen kanssa toimivan. Käskin hänen tehdä vain JOTAIN.
    Ei olisi pitänyt. Seuraavaksi kuulin saksien napsaisevan nuo takut pois ha minulla oli muutoin todella pitkissä hiuksissani takaraivolla 10cm lyhyt läntti hiuksia!
    Eihän siinä enää auttanut kun leikellä itku silmässä loputkin yhtä lyhyiksi. Lyhyet hiukset olivat kamalat. Näytin typerältä enkä ikinä oppinut laittamaan niitä.
    Nyt olen päässyt kasvatusoperaatiossani melkolailla samoihin pituuksiin sinun hiustesi kanssa ja näinollen oletankin, että juurikin tuo harjan ympärysmitta toimisi minunkin hiuksissani varsin näppärästi. Olisi myös ihanaa, jos olisi joku nopea ja helppo tapa laitella näitä kovia kokeneita puolipitkiä hiuksiani! :)

  19. Mulla on oikeastaan kaks hiuskatastrofia… :D Ensimmäinen oli, kun päätettiin siskon kanssa kihartaa mun tukka yönylinutturasysteemeillä. Mun tukka kun ei normaalisti pidä kiharoita ollenkaan, niin otettiin järeät konstit käyttöön ja kasteltiin tukka, kieputettiin tiukoille mininutturoille ja annettiin kuivua ja olla yön yli. Aamulla peilistä katsoi puudeli, ja kiharat tietysti pysyivät kuin synti.

    Pitkäkestoisempi katastrofi oli se, kun värjäsin ruskean tukkani hieman tummeman sävyisellä kevytsävytteellä, jonka piti kestää vain muutama pesu. Lopputulos: pikimusta tukka, joka pysyi 2 kk. Näytin ihan haudasta nousseelta kalpean ihoni kanssa :D

    Ois tosi kiva kyllä voittaa tollainen, sais vähän tuuheutta tukkaan ja ilmeisesti onnistuu nopeastikin!

  20. Avatar vea sanoo:

    Kauhua aiheutti eräänä juhannuksena tilanne, kun oltiin porukalla ystävän luona ja saunottiin. Kaikki muut oli jo valmiina, mutta mä nyhräsin tukkani kanssa, kun ei se suostunut asettumaan mitenkään. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että kuulin oven takaa ihmettelyä siitä, mikä mulla oikein kestää… ehkä tuo taikaharja olis pelastanu!

  21. Avatar Henski sanoo:

    Oma pahin hiuskatastrofi liittyy AINA otsatukkaan -.-” Ei siinä mitään, jos aina ehtisi juosta suihkun kautta, mutta koska se on niin epärealistinen toive, niin voi hyvää päivää.. :D Otsis on aina länässä, sadalla mutkalla, liian suora, liian pöyheä..ja parhaassa tapauksessa kaikkea tätä samaan aikaan, jos vain mahdollista?!

  22. Avatar Aino sanoo:

    Täytyy myöntää, että pahin hiuskarastrofi oli kun harja jäi kiinni hiuksiin. Ei siinä auttanut muu kun leikata harja pois.

    ainokaisak@gmail.com

  23. Kahden ipanan äitinä, joka vielä tykkäisi nukkua aamuisin, on bad hair day jokapäiväistä. Yleensä tämän hemmetin taipuisan kuontalon taltutan tylsästi jonkinlaiseen syttyrään tai ponnarille. Aina ei edes löydy hiuspinnejä tai lenksuja, kun ipanat ovat tehneet niillä tärkeitä tieteellisiä kokeita ja esimerkiksi vetäneet vessanpöntöstä alas, kun silmä välttää. Olenkin siis lähtenyt kotona mm. pussinsulkija tai syömäpuikot päässä tukkaani kiinni pitämässä ja kuvitellut sen lisäävän vain mielenkiintoisuuttani ;) tällainen vehje voisi kyllä olla päivien ja ulkonäön pelastus, mun tukka kun näyttää ihan kivalta, kun sitä jaksaa tai ehtii suoristaa tai kihartaa..

  24. Avatar Arja sanoo:

    Se kun on aamulla kiire bussiin eikä hiukset asetu mihinkään. Silloin menee koko päivä pilalle ja heti aamusta :/

  25. Avatar roosa sanoo:

    Just se sähköisyys!

  26. Avatar Katty sanoo:

    Tämänhetkinen tilanne kamala katastrofitilanne! Ei kampaaja-aikaa ikuisuuteen, kaapeissa tyhjät tököttipullot eikä mitään muotoiluvälineitä! Apuva.

  27. Avatar Noora sanoo:

    Mun henk. kohtanen tukkakatastrofi sattuu melko usein. Mulla on just siinä pituudessa olevat hiukset, joita ei tiedä kuinka laittaa. Suoristettuna hiukset on lättänät vaikka kuinka yrittää tehdä muhkeat ja suoristamattomana ihan liian kurittomat kiharat jotka eivät asetu millään upeasti. inhottavinta on lähteä aamulla kiireellä johonki ja joutua linttaamaan pipon päähän kiireessä, sillä hiukset vaan eivät asetu!

  28. Avatar Milla sanoo:

    Musta tuo sun tukka näytti hyvältä jo ekassa kuvassa, mutta on kyllä vielä hienompi laittamisen jälkeen! :)

    Mulla ei oo ollu mitään ihmeempiä tukkakatastrofeja; kerran vain kampaaja leikkasi tukan sen verran lyhyeksi, että luonnontaipuisat suortuvani sojottivat kaikkiin eri suuntiin muutaman viikon ajan. Siitäkin selvisin suoristusraudan avulla.

  29. Avatar Gitta sanoo:

    Mä olen metsästäny tätä käherrintä tuolta pitkin kauppoja, mutta sitä ei ilmeisesti haluta mulle myydä… :( mutta arvontaan osallistuaksesi, suurin hius katastrofi on ehdottomasti arki aamut näin talvella. Torkun viimeiseen mahdolliseen minuuttiin ja kömmin usein sängystä ylös vasta 25 minuuttia ennen kuin pitäisi olla jo menossa. Hiusten laittoon jäävä maksimi aika on tuo 9 minuuttia.

  30. Avatar Ansu sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli varmaan kun muutama vuos sitten kävelin kampaajalta ulos miniotsiksen kanssa… Siis sellasen joka ylsi noin puoleen otsaan… Eikä tosiaan ollu sitä mitä tilasin!

  31. Avatar sinisofai sanoo:

    Käynnissä parhaillaan. Kasvatan tukkaani pitkäksi tällaisesta luirusta lyhyestä, ja en halua käydä leikkauttamassa kampaajalla vielä moneen kuukauteen. Ts. tällä hetkellä ylikasvanut malli, jota ei saa mitenkään järkevästi laitettua. Hurraa!

    No mutta, en ota hiusasioita kovinkaan vakavasti, ne kasvavat jos kasvavat ja sitten voin taas leikata lyhyeksi. Nyt kun niissä alkaa jo hieman olemaan pituutta, tuolla laitteella voisin jopa kokeilla tehdä kampauksia. Tai edes jotain.

  32. Avatar anni sanoo:

    kyllä varmaan kotiblondailut vetää pohjat, vaatii pikaista damage controllia ammattilaisen käsissä ;)

  33. Avatar marras sanoo:

    Äkkiseltään tulee mieleen lukion ykkösellä tapahtunut episodi, kun päätin vetää tukkani siiliksi. Olin kyllästynyt ainaiseen tukkakriiseilyyn ja siilitukkahan on tunnetusti helppo. Ei siinä mitää näin tein, mutta suunnitellun 4mm sijaan onnasin valita koneeseen 2mm leikkuun. Ennen siiliksi vetoa tukassa oli kuparinpunainen väri joka juurikasvusta huolimatta näkyi 2mm tukassa läikkinä siellä täällä. Kaiken lisäksi seuraavana aamuna meinasi tulla (ellei jopa tullutkin) itku, kun olin unohtanut koulukuvauksen. No, nyt on hienot kuvat ja muistot ja tykkäsin kyllä siitä tukasta heti kun pääsin läikikkyydestä eroon. Mutta jotenkin tuo koulukuva ja luokkakuva + 2mm läikikäs siili lähenteli katastrofia..

  34. Avatar Salkko sanoo:

    Nuorempana olin nähnyt, miten kampaaja pyöritteli pyöröharjalla latvat taipumaan kauniisti ja halusin tietysti kokeilla samaa myös kotona. Nappasin vain ensimmäisenä tulleen hiusharjan käteen ja pyöritin ison osion tukkaa tiukasti sen ympäri. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kun hiukset olisi pitänyt saada irti harjasta… :-D aikamoinen tuppo niitä lähtikin harjan mukana, mutta onneksi selvittiin ilman saksia!

  35. Avatar kisu sanoo:

    Pahimmat katastrooffenit oli käsillä, kun minä usean vuoden tummatukkailun jälkeen innostuin vaalennusaineesta… Nälkä kasvaa syödessä ja viattomat raidat muuttui platinablondiksi. Vuoden rääkkäyksen jälkeen olin tyytyväinen väriin, mutta pitkät hiukset oli tehnyt katoamistempun ja tilalla oli polkka, josta rapisi latvat pois ihan vaikka harjatessa. Onneksi tuo on jo taaksejäänyttä aikaa!

  36. Avatar OonaV sanoo:

    Mun pahin tukkakatastrofi on joka päivä. Sähköinen hittalättä ja otsatukka niin että ei näy kuin alaripset. Aamuisin ei riitä aika tukanlaittoon (tai riittäisi, mutta sitten pitäis herätä aamukahdelta värkkäämään tukkaa, ja perheellinen tarvii muutaman tunnin unta edes joskus. Nukkumaan kun ei pääse juuri ennen puoltayötä, ennekö on saanu siivottua edellisen päivän kommellukset pois) joten tälläinen yhdeksän minuutin ihmevehje olis juuri passeli!

  37. Avatar Tiina sanoo:

    Hei,
    Kiitos postauksestasi!
    Kuvasarjat ovat ihania!
    Mitä hyvälaatuista lakkaa ja kuivashampoota käytät?
    Tiina

    • ia ia sanoo:

      Moikka! Kiitos paljon :) Mulla on kevyempänä lakkana Wella Professionalsin keskivahvaa lakkaa, jota käytän kun vielä työstän tukkaa, ja lopullisen kampauksen päälle käytän tuhdimpaa Tresemmen vahvinta hiuslakkaa. Kuivashampoona mulla on Klippoteket!

  38. Avatar matilda sanoo:

    Mulla on kaks ihan kamalaa hiuskokemusta. Mulla on luonnonkihara tukka ja kun ala-asteella muutkin leikkas etutukan niin oli munkin saatava. Sit kun marssisin kampaajalle, kerroin haluavani otsatukan ja muutkin hiukset vaan olkapäille. Kampaaja suoristi ne ja sillon ne oli ihan kivat, muttakun seuraavan pesun jälkeen ne veti ihan kiharaks ja oli sitten ihan kamalat :-D. Parin viikon jälkeen siirryin takaisin sivujakaukseen…
    Toinen tapaus sattui myös kampaajalla, kun kampaaja ihasteli kihaaraa tukkaani ja päätti kuivattaa sen ihan käkkäräksi. Olin lähdössä ystäväni kanssa laivalle ja kun tulos oli ihan kamala, päätin pestä hiukset heti kotiin päästyäni!
    (anteeksi pitkä kommentti, heh.)

  39. Avatar Nonna sanoo:

    Löysin jostain blogista joskus ohjeen miten pannan avulla saa helpot kiharat kun kieputtelee edellisenä iltana hiuksia sen pannan ympärille, ni aamulla pitäis olla kunnon kikkurat. Eipä ollut mulla, toisella puolen päätä kyllä oli, mutta toisella jostain syystä ei… :D En oikein tiedä mikä meni vikaan, mutta silloin suoristusrauta oli onni ni sai illanistujaisiin ees hiukset hyvin kun suoristi vain :)

  40. Avatar tuhatjuttua sanoo:

    Hmm, tukkakatastrofi tilanteita on lähinnä olleet ne, kun on käynyt kampaajalla ja se on leikannut otsatukan ihan huonosti ja sitten kotona ne ei asetu millään. On maailman raivostuttavinta jos joutuu joka aamu sutimaan etuhiukset pinnille piiloon kun ne ei asetu. :(

  41. Avatar ärvee sanoo:

    Pahin katastrofi on tämä perinteinen, lapsena tuli puhalleltua vähän liian tehokkaasti purkkapalloja jonka seurauksena piiiitkistä hiuksista tulikin nätti polkkatukka….. Sitä ei vain osannut ehkä silloin ajatella niin katastrofina ;)

  42. Se kun pikkuserkkuni POLTTI osion tukastani suoristusraudalla. Se haju! Õ___õ

  43. Avatar Narski sanoo:

    Joka aamu peiliin katsoessta on jonkin sortin tukkakatastrofin ainekset havaittavissa. Omaan molemmin puolin otsaa melko villit pyörteet, mutta nehän eivät ole mikään este pitää otsatukkaa (vaikka kampaajat ja minäkin tiedän kyllä totuuden. Joka paljastuu joka aamu)
    Tuo tukkahärveli varmasti olisi oiva taltutusväline niille pyörteille. Tällä hetkellä kikkailen joka aamu föönin ja pyöröharjan kanssa. Tuon harjahärvelin myötä voisin jättää sen föönin pois, ja siten antaa ukko-kullalle paremmat aamu-unet kun en hudata sitä ikivanhaa fööninrotteloa herran korvan juuressa…. (mitäs ei ole laittanut VIELÄKÄÄN vessaan pistorasiaa!)

  44. Avatar sannitin sanoo:

    Mun hiuksille on mahdotonta tehdä yhtään mitään. On olemassa suoristusrautoja, muotoilurautoja, kihartimia.. Mikään ei tepsi. Tällä kuontalolla on tasan oma tahto eikä Youtuben helpolta näyttävät (usein täysin samalla tuotteella tehdyt) kiharat tai suorat onnistu minulta mitenkään ja tuloksena kettuntunut ja itku silmässä tuhertava minä. Puuh.

  45. Avatar Maria sanoo:

    Kaamein katastrofi on se kun tukka on maailman lättänin, sähkösin ja pitäis saada aikaiseksi kiharaa. Suoristusrauta vaan lisää sähkösyyttä, tupeerausharjasta puhumattakaan… Suht usein siinä kohtaa oon tyytyny takaraivosökeröön tai vastaavaan ihan vaan siks että saan sen hemskatin tukan pois naamalta!

  46. Avatar Ninni sanoo:

    ”Pahin katastrofi” taisi olla pienenä erään värjäyksen yhteydessä kun jostain syystä takaraivoon jäi nyrkin kokoinen värjäämätön alue. Lopputuloksena tilanne jolloin koko pää oli muuten porkkananoranssi paitsi se ei-niin-pienhkö-alue joka jäi hiirenharmaaksi. Siinäpä oppi sitten tekemään jos monimuotoisempia ponkkariviritelmiä ja lettejä sitä peittämään. ;)

  47. Avatar esmis sanoo:

    Minun pahin hiuskatastrofi oli ehkä se kun kerrankin ajattelin että menen kampaamoon rentoutumaan ja värjäilemään hiukset jottei itse tarvitsisi kestää sitä rumbaa, niin eiköhän allekirjoittanut poistunut ”rentoutumasta” sieltä neljän tunnin kuluttua kun oli NELJÄ kertaa ollut hiusväri päässä koska se ei ollut peittänyt alla olevaa väriä (joka ei siis ollut mikään shokkiväri, ihan tavallinen punaruskea) ruskealla. Lopputulos tosin ei ollut mikään katastrofi kun hiukset sitten lopulta jäivät ruskeiksi (eivätkä ihme kyllä tippuneet päästä) mutta itse kampaamokäyntiä en uusiksi haluaisi!

  48. Avatar esmis sanoo:

    ja aiemmasta kommentistani näköjään unohtui sähköpostiosoite.

  49. Avatar Tiia sanoo:

    Ehdottomasti pahin hiuskatastrofitilanne oli sellainen, kun yksiin juhliin olin saanut loihdittua suurella vaivalla päälaelleni kivan nutturan. No, kuitenkin juuri ennen lähtöä onnistuin jotenkin jumittumaan hiuksistani semmoiseen seinällä olevaan koristehäkkyrään ja nuttura kärsi siinä tilanteessa aika pahasti… Minulla oli viisi minuuttia aikaa herättää tukkani henkiin ja voin sanoa, että kiire tuli…

  50. Avatar Petra sanoo:

    Ennen eräitä pikkujouluja laitoin tukkaani ihanat korkkiruuvikiharat foliopatukoilla. Tein pari mokaa. 1. Laitoin patukat kosteisin, föönaamattomiin hiuksiin. 2. Laitoin ihan liian monta patukkaa kun viis olisi riittänyt. Lopputulos oli sotkuinen lammastukka/afro, jota koitin puristella ja rutistella johonkin kuosiin. Mitä enemmän lisäsin lakkaa ja puristelin, sen kamalammalta tukka näytti. Lopulta oli pakko kastella tukka lavuaarin alla ja föönata suoraksi.

  51. Avatar pilvi sanoo:

    Pahimmat hiuskriisini oon kokenut suoran otsiksen kanssa. Se ei IKINÄ asettunut nätisti vaan taipuili kaikkiin ilmansuuntiin ja jakautui itsestään osioihin…. not nice.

  52. Avatar Jatta sanoo:

    Mun hiuskatastrofi liittyy mun otsahiuksiin, jotka on aina aamuisin ihan taipuisat ja lättänät ! Suoristan ja vähän taivutan niitä siis joka aamu, että saan ne pysymään hyvin. :)

  53. Avatar Layra sanoo:

    Kyllä mun pahin tukkakriisi oli pari vuotta sitte ylppärikuvauksissa. Kuvaukset oli siis muutama päivä itse bileiden jälkeen ja mulla oli kunnianhimoset suunnitelmat tehä ite samanlaine kampaus ku ylppäreissä oli. (Kiharat ja toispuoleinen kampaus. Tähä väli semmone huomautus etten oo KOSKAAN saanut kiharoita tehtyä saati kestämään kymmentä sekuntia kauempaa.) No sehä ei menny niinku strömsössä ja sitte tuli nii kiire etten kerenny niille enää mitää tehä. Ja siitä harakanpesästä on muistutuksena kuvat koko suvulla!

  54. Avatar sssm sanoo:

    Olin kerran lähdössä juhliin ja kiharrettu leijonanharjani lätistyi sateen ja kosteuden takia laineille. Ei kiva, kun latvat taipuilivat miten sattuu ja otsis eli omaa elämäänsä.

  55. Avatar Neila sanoo:

    Mun hiuslaatu on ihan vauvamaisen pehmeä. Tämän vuoksi hiukseni takkuuntuvat superhelposti. Lukioiässä näyttelin Peter Pan -musikaalissa kadonnutta poikaa ja mun hiukset tupeerattiin tosi voimakkaasti joka näytökseen. Kävikin sitten niin, että jossain vaiheessa en enää saanutkaan kammattua tupeerauksia pois ja hiukseni olivat rastoittuneet yhdeksi takkupesäksi. Eihän siinä auttanut muu kuin leikata koko takkupesä päästä pois. Jäljelle jäi muutaman millin siili ja jouduin kulkemaan seuraavan vuoden huivi tai pipo päässä. Nyt tilanne naurattaa, silloin ei.

  56. Avatar Jenni sanoo:

    Pahin hiuskatastrofitilanne oli ehdottomasti se, kun värjäsin kaksi viikkoa ennen ylppärijuhlia hiukseni. Luonnollisen vaalean sijaan sainkin harmaat hiukset. Ensin itkupotkuraivarit ja sitten soittoa luottokampaajalle, että pilasin hiukset. Onneksi väri saatiin kuntoon juhlia varten.

    Toinen tukkakatastrofi tapahtui valokuvaukseen mentäessä. Toiveena yo-kuvaan oli tietysti ne perinteiset laineet, jotta hatun saa kivasti päähän. Menin koekampauksen jälkeen kuvaukseen mutta jo puolessa tunnissa kaikki kiharat olivat suoristuneet toiselta puolen päätä. Eikä mukana ollut tietty mitään välineitä millä fikstaa kampaus. Kuvat oli pakko ottaa mutta ajettiin kuvien jälkeen saman tien kampaajalle ja sanottiin, että tämä ei kelpaa juhliin. Juhliin tehtiinkin sitten tiukkaa kiharaa, joka kesti kolme päivää. Hiusten mittakin muuttui kiharoiden takia polkaksi mutta tykkäsin kampauksesta todella paljon. Harmittaa vain, että tuo hyvä kampaus ei päätynyt virallisiin otoksiin.

  57. Avatar Sara sanoo:

    Ihana toi lopputuloskuva, niin ready to go! Pahin hiuskatastrofitilanne on joka aamu kun on illalla ensin ollut töissä ja aamulla pitäisi lähtee opiskelemaan eikä melkein kunnollisten yöunien jälkeen jää aamulla kovin montaa minuuttia aikaa taikoa tukkaa kauniiksi :D Tollainen harja voisi jopa toimia mun kiireisissä aamuissa! :D

  58. Avatar Ellu sanoo:

    Mun pahin tilanne oli ehkä se, kun mun piti koulua varten kihartaa mun hiukset oikein hienoksi kiharoiksi. Kotona katsoin peiliin ja olin tosi tyytyväinen. No, kun sinne kouluun asti päästiin, tukka oli niin lässähtäneen ja kamalan näköinen, että teki mieli vetää pipo päähän! :D

  59. Avatar PikkuMyy sanoo:

    Kello oli juuri vaihtunut kesäajaksi, enkä tietenkään ollut muistanut rannekelloni aikaa vaihtaa. Iloisesti tulen suihkusta ja luulen että minulla on aikaa vielä yli puoltoista tuntia, kunnes alhaalta alkaa kuulua että eikö meidän pitäis jo lähteä… Ei siinäkohtaa muu attanut kun foonata tukka siper nopeasti heittää pikameikki naamaan ja autossa vielä taiteilin itselleni nutturan, joka kylläkin onnistui aika hyvin. Joten loppujen lopuksi ei ollut sen suurempi katastrofi! ( :
    Mutta sun lopputulokses on toso hyvän näkönen ja aika kivalta kuullostaa toi harja, Vau!

  60. Avatar Katarina n. sanoo:

    Mulle on käynyt se perus ”rullaharja jää hiuksiin kiinni eikä lähde pois” :) Sakset vaan kehiin.. tais siinä itkukin tulla :D

  61. Avatar Kaina sanoo:

    Mulla on hiuskatastrofi oikeastaan aina. En jaksa pestää tukkaa kovin usein, mutta kun se on ohut ja napaan asti, niin sen todellakin pitäis olla ilmava, eli siis puhdas…

    Ehkä eniten olen hävennyt tukkaani vanhojen tansseissa – päätin, että haluan pitää hiukset auki ja laittaa vain etummaiset pinneillä kiinni taakse. Kampaaja teki niin, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin onnistunut, eli todella littana ja takkuinen! Ne tanssikuvat hävettää varmaan ikuisesti :D

  62. Avatar Jossu sanoo:

    Vau, tuo olisi ihan mahtava laite! Mun pahin hiuskatastrofitilanteet sattuu aina arkiaamuisin, kun on kiire. En suostu heräämään ennen kuutta, joten nyt työharjoittelun ajan olen alle tunnissa hoitanut kaikki aamutoimet. Ei siis ole kovin kiva yllätys, kun aamulla huomaan, että olen illalla annostellut hoitoaineen ilmeisesti silmät kiinni ja varmaan jättänyt huuhtelemattakin. Hiukset näyttävät rasvaisilta, superlättänöiltä, ja kaiken kukkuraksi otsatukka sojottaa ihan miten sattuu. Yritä nyt sitten saada itsestäsi ihmisen näköinen kymmenessä minuutissa! :D mulla on vielä niin pitkät ja paksut hiukset, että jos haluaa tehdä jotain muuta kuin harjata ne, niin aikaa pitää varata pari tuntia…

  63. Avatar Sonja sanoo:

    Pahin hiuspainajainen olisi nimenomaan liian lyhyt aika laittaa hiuksia! Mun ohuet hiukset menee aina päätä myöten ja mun taidoilla niiden laittamiseen menee 45 min…tuo kapistus tosiaankin olisi pelastukseni! :)

  64. Avatar Sanna sanoo:

    Miun hiukset on piikkisuorat eikä niitä saa oikeastaan ikinä kiharalle. Ylppäreihin kuitenkin halusin kokeilla ja kestihän ne sen lakituksen ajan mutta sen jälkeen ei tietoakaan kiharoista :D ei ehkä niin paha mutta ärsyttävä ongelma :D

  65. Avatar Riina sanoo:

    Tuntuu, ettei mulla muuta olekaan kuin katastrofeja. Minun tukallani on oma persoona ja se tuntuu oikuttelevan joka toinen päivä. Aina kun pitäisi olla lähdössä jonnekin edustustilaisuuteen, niin se sojottaa kaikkiin vääriin ilmansuuntiin. Sitten kun oon homealone pyjamassa, niin sitten sitä näytetään laittamattomanakin täydelliseltä. Toivoisin tuon harjan kesyttävän pehkoni!

    Ps. Ihanaa joulua sinulle <3

  66. Avatar karoaa sanoo:

    Ei tähän voi sanoa mitään yksittäistä juttua, mullahan on yleensä niin että jos oon vaan kotona koko päivän ni hiukset on itestää täydellisesti mutta jos on jotain kekkereitä ni eihän ne asetu ikinä! :-((

  67. Avatar Anni sanoo:

    Hahah, kamalin katastrofisitsueissoni oli nimenomaan kihartimen kanssa säätäessä. Sellaisen petollisen kamalan piikikkään kihartimen kanssa, missä oli semmosia väkäsiä mihin tällainen takkutukka voi tarttua. Kohtaloa ei voinut väistää. Siellä sitte kärsin yksikseni ja revin hiuksia irti tuosta paholaisen härpäkkeestä, mutta se pentele tarttui vaan hanakammin ja tilanne näytti toivottomalta:D ei ollu itku kaukana tässä vaiheessa. onneksi äiti tuli kotiin ja sain värkin saksitta pois:)
    Ps. Siellä se kiharrin on vieläkin. Eipä oo tullu sen jälkeen koskettua.

  68. Avatar Sni sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi on, kun luonnostaan taipuisa tukkani on päättänyt yön aikana alkaa sojottaa joka ilmansuuntaan ja on pörröinen ja sähköinen.. Ja tietenkin niinä aamuina, kun on kiire.

    Kokeilin muuten tuota pyöröharjaa ystävälläni viime viikonloppuna ja ihastuin! Ei siis todellakaan haittaisi, jos kerrankin onnistaisi :)

  69. Avatar Niu sanoo:

    Ihan täyttä kampauskriisiä ei oo tainnu koskaan tulla vastaan, mutta mun hiukset on luonnostaan hyvin hankalasti muotoiltavat. Joku kampaaja on kerran kuvannu näitä lasimaisiksi ja kutsu työkaverinki kattomaan :D eli hiukset ei siis oo hennot, vaan hyvin vahvat ja luonnostaan hyvin hyvin suorat. Lämpöasteita ja malttia saa olla melkosesti ennen kuin kihara tarttuu hiuksiin. Etsinnässä on siis aina ja ikuisesti helpot ja näppärät kihartimet! Varsinkin tuo tyvikohotus ois kovassa kysynnässä, koska hiusten määrästä huolimatta suorat hiukset on aina luonnostaan vähän lättänät..

  70. Avatar Sape sanoo:

    Ylppäriaamuna takatukasta löytyi ihan jäätävän kokoinen takku, sitä sitten itku silmässä yritettiin äidin kanssa yhdessä selvitellä.. Onneksi olin herännyt ihan reilusti ennen lähtöä, olisi muuten saattanut itkettää enemmänkin :D Kyllä siitä sitten loppujen lopuksi ihan kelvollinen tukka tuli kuitenkin.

  71. Avatar iitsku sanoo:

    Olin lähdössä lempibändini keikalle muutama vuosi sitten. En ole ikinä laittanut hiuksiani erityisemmin. Jotain perus suoristeluja tietysti on tullut harrastettua. Päätin kuitenkin, että nyt katson oikein yhdestä blogista sen bloggarin hiustenlaittovinkin. Siihen vinkkiin kuului mm. muotovaahtoa, jota en ollut ikinä käyttäny. No, hiusten laittamiseen taisi mennä suihkuineen + föönailuineen + muotoiluineen + kaikkineen reippaasti yli tunti. Lopputulos oli järkyttävä PEIKKO! Laitoin tukan kiltisti ponnarille ja lähdin keikalle. Joko en mun taidoissa oli vika, tai sit mun hiukset on vaan niin peikot, ettei mitään järkeä :D

  72. Avatar MMAV sanoo:

    Pahin ehdottomasti se kun nuorena testailin kaikkia erilaisia värejä päähän(sinistä, vihreetä, punasta, vaaleeta, tummaa…..) ja sit eräänä päivänä menin kaupungille palauttamaan kirjoja ja hakemaan samalla TET-paikkaa kouluun.

    No sit siel kirjaston aulassa katoin peiliin että mitä ihmettä, naama ja vaatteet ihan vihreet! :D Mun vihreä hiusväri ei ollutkaan kestänyt pientä räntäkuuroa vaan kaikki väri oli levinnyt! Ihmettelinkin että miks ihmiset oli kattonu mua pitkään…

    Pyyhin nopeesti pahimmat värit pois, nakkasin kirjat palautustiskille ja kirmasin keskustan läpi hakemaan sitä työtä. MÄ SAIN SEN TYÖN vaikkakin näytin marssilaiselta!!! :D

    Sit kerran onnistuin jumittamaan hiusharjan tukkaani niin pahasti että se piti leikata pois. Jälkeenpäin multa kyseltiin että oonko leikannu kerroksittain, tosi kivat! Kukaan ei vielläkään tiiä miten asia oikeesti meni, muhahaha! :D

  73. Avatar epi sanoo:

    Mun pahin hiuspainajainen tapahtu sinä aamuna kun olin menossa 7-vuotiaana kirkkoon, jossa tulevat ekaluokkalaiset siunattiin. Olin illalla väkertänyt hienot pikkuletit ja kiinnittäny ne tiukoilla pikku ponnareilla, jotta saisin hienot kiharat juhlaan. Aamulla sitten kiireessä en saanu ponnaria irti niin otin sakset käyttöön ja yritin leikata ponnaria irti. Samalla sit lähti 5cm hiuksista pois ja nätisti tuossa sivulla oli sitten semmone lyhyt tynkä vaan hiuksista jälellä. Kyllä kirpas!

  74. Avatar Jonna sanoo:

    Pahimpia hiuskatastrofitilanteita ovat yleensä kiireiset aamut, kun edellisenä iltana on jäänyt tukka pesemättä. Yön aikana latvat ovat tehokkaasti takkuuntuneet ja tyviosa täysin litistynyt. Onneksi kuivashampoolla saa pelastettua edes vähän… :)

  75. Avatar Saara sanoo:

    Mun pahin tukkakatastrofi oli, kun muutamia vuosia sitten konfirmaatiosa mun hiukset ei vaan asettuneet mitenkään! Viimeiseen viiden minuutin aikana ennen kirkkoonlähtöä mä vaan sutaisin ne äkkiä hainhampaalla kiinni ja juoksin autoon. Konfirmaatiokuvia on todella kiva katsoa, kun kaikkien muiden kasvoja kehystää kauniit kiharapilvet tai silkkisen sileät suuortuvat ja minun päässäni on vinossa oleva ruma hainhammas josta hapsottaa hiuksia…

  76. Avatar Laura sanoo:

    Mun kamalin tukkakatastrofihetki on ollut se, kun sain jostain ihmeestä tartutettua hiuksiini PURKKAA – eikä muuten mitään pientä palleroa, vaan ihan kunnon klöntin. Yritäpä siinä sitten kiskoa sitä ällötystä itku silmässä pois… Saksihommiksihan se loppujen lopuksi meni. Onni onnettomuudessa oli se, että purkka tarttui aika lailla hiusten latvoihin, jolloin niitä haituvia ei tarvinnut onneksi napsia pois ihan koko päästä. ;)

  77. Avatar Jenni sanoo:

    Ehdottomasti pahin katastrofi koskaan oli epäpätevä kampaaja, joka kesäkuumalla jätti kampaamon oven auki, lähti itse tupakalle, kun minun tukkani paloi neonkeltaisiksi folioissa. Tukka venyi kuin purkka ja itku pääsi. Tarkoitus oli vain tasoittaa juurikasvu. Hui, hirvittää edes muistella. :D

  78. Avatar LittlePhoenix sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi meikäläisen hius-elämässä on antaa tukan kuivaa itsekseen pyyhkeen sisällä. Kun pyyhkeen ottaa pois, Rölli-peikkon hiukset näyttävät suorilta minuun verrattuna! Tämän takia yleensä kuivaankin hiukset aina föönillä ja totta kai kunnon lämpösuojan kera. Hirmu nätiksi sait oman pääsi :)

  79. Avatar Tuulia sanoo:

    Mulla on tukkakatastrofi joka päivä, koska tukka on niin liru ja sähköistyvä. Aamulla tukka on hienosti, mutta sitten kun työnnän pipon päähän ja tarvon vartin verran töihin tuulessa ja tuiskussa, niin hirvittää aina mitä sieltä pipon alta paljastuu…

  80. Avatar iidha sanoo:

    Ehdottomasti pahin tilanne hiusteni parissa on ollut kun joskus pienenä aloin hyvin oma-aloitteisesti kihartamaan tukkaa äitin kihartimella (joka oli vuodelta nakki ja peruna). Noh, jotenkin onnistuin saamaan sitten tupon tukkaa siihen aiiiika tiukasti jumiin, niinkin tiukasti että vain sakset pelasti :D Tästä on jo aikaa mutta se näky kun äitillä on toisessa kädessä sakset ja toisessa tuppo minun rakkaita hiuksia ei häviä verkkokalvolta varmaan koskaan..

  81. Avatar ja sanoo:

    Pahis hiuskatastrofi on varmaan se, kun menen kampaajalle ja pyydän vähän kerrostusta ja kampaaja rupeaa hehkuttamaan jotain rokkitukasta. Koska en osaa sanoa ei, tulen kotiin kynityn kananpyllyn kanssa. Niin ja tämä on tapahtunut ainakin sata kertaa ja aina eri kampaajalla…..

  82. Avatar arja sanoo:

    Pahinta oli takavuosina tehty kotipermanentti,kun en tajunnut huuhtelun tärkeyttä ennen kiinnitysaineen laittoa. Tukka paloi yhtenäiseksi möykyksi :(

  83. Avatar roosa sanoo:

    Sähköisyys

  84. Avatar Elli sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofi on supersähköset hiukset tälleen talvella…ja siihen päälle vielä juurikasvu huhhuh :D

  85. Avatar ida sanoo:

    Mun pahin hiuskatastofi oli vuosia sitten mun konfirmaatiopäivänä… Olin käynyt edellisellä viikolla parturissa ja suorastaan vihasin hiuksiani. :D Siinäpä sitten yritit ennen kirkkoon ryntäämistä saada niitä hiuksia johonkin ruotuun ja vielä äiti taustalla häiritsemässä ja yrittämässä tehdä sille jotakin. Ihan hyvin ne hiukset sitten lopulta saatiin, vaikka ikävä olo mulla oli hiuksista koko päivän.

  86. Avatar nenna sanoo:

    Minulla olikin kerran sellainen tukkakatastrofi ettei siihen ois edes mitkään hienot pyöröharjat auttanut :D Olin ehkä 10-vuotias, ja olin lukenut jostain naistenlehdestä että oliiviöljy tekee hiuksista todella kiiltävät ja sileät. Päätin sitten kokeilla tuota kikkaa samana päivänä kun oli serkkuni rippijuhlat, pitäisihän nyt sukujuhlissa hiusten näyttää mahdollisimman hyvältä. Lotrasin sitten oliiviöljyn kanssa oikein kunnolla, ja mikä kaikista pahinta, en edes pessyt öljyä kunnolla pois, huuhtelin vain pikaisesti vedellä. Lopputulos: rippijuhlissa hiukseni olivat päätä myöten valuva öljyinen, pahanhajuinen klimppi :D Sen jälkeen olen pitänyt oliviiöljyn mahdollisimman kaukana hiuksistani…

  87. Avatar Kati sanoo:

    Pahin katastrofitilanne oli varmaan se, kun olin huvipuistossa päivä sen jälkeen kun olin värjännyt hiukset shokkivärillä. Vesilaitteessa suoristetut hiukset menivät täysin kiharalle, mutta pahinta oli se, että pinkkiä hiusväriä alkoi valumaan pitkin naamaa ja vaatteille!

  88. Avatar Meriessi sanoo:

    Vai että pahin tukkakatastrofitilanne? Tätä ei tartte kauan miettiä! Varo vaan, luvassa on romaani… :D

    Olin haaveillut yläasteesta asti rastoista, mutten koskaan ollut uskaltanut niitä ottaa. Noh, yhtenä päivänä päätin sitten repäistä.. ja mitään en oo katunut niin paljon.

    Mulla oli semmoset about puoleen selkään pitkät hiukset ja parin kaverin kanssa sitten huovutusneulan avulla tökittiin ja pyöriteltiin rastat kasaan. (Huovutusneula tottakai katkaisee suuren osan tukasta sinne rastapötkylän sisään… tätä ei saisi missään nimessä tehdä, on vaan nopein tapa!)

    Noin viiden tunnin pyörittelyn jälkeen oli rastat sitten päässä.. ei muhkeat hippityttörastat vaan muutama laiha mato sojottamassa jokaiseen ilmansuuntaan!! Kiitin kavereita, jotka kaikki kehuivat hiukset maasta taivaaseen samalla kun katselin peiliin itku kurkussa.

    Tätä seurasi monet itkupotkukiukkukohtaukset laatuaan ”mie en mee enää koskaan minnekkään, oon ruma, ällö, inha, kamala matopää”. Kahden kuukauden hoitoaineella lotraamisen ja harjailun jälkeen sain hiukset lähes kokonaan auki (yksi rasta katosi kuin tuhka tuuleen, löysin sen myöhemmin harjaan katkenneena….) ja säntäsin kampaajaksi opiskelevan ystäväni luo.

    Nyt olen onnellinen kauniin ja hyväkuntoisen polkan omistaja, enkä rastoja kokeile enää koskaan! :D

  89. Avatar magic- sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi… Ei niitä ole hirveästi ollut, koska en yleensä laita hiuksiani paljoa, koska en osaa ja toisekseen ei hirveästi ole tilanteita joihin täytyisi laitaa hiuksia. Kuitenkin eräisiin juhliin olin kihartanut hiuksiani ja yrittänyt saada niitä vähän kuohkeammaksi. Kotona hiukset olivat näyttäneeet vielä hyviltä, mutta juhlapaikalle päästessä tihkusateen ja odottelun jälkeen hiukset näyttivät siltä kuin niille ei olisi mitään tehtykään. Lättänät ja vain epämääräisesti laineilla. :/

  90. Avatar Noora sanoo:

    Mulle hätänutturat on enemmänkin kuin tuttuja. Kuvittele aamusta sotkuinen tukka yhdistettynä leijonan harjaan kertaa 5. Mulla sitä tukkaa tosiaan löytyy ja tähän kuontaloon pitäisi käyttää vähintään se tunti, että kehtaa ihmisten ilmoille lähteä hiukset auki. Tällainen ylläoleva ihmelaite voisi lopettaa kavereiden huomautukset : ”hei Noora sulla on tänään hiukset auki, viimeks näin ne auki viimevuoden elokuussa! ”

  91. Avatar nette sanoo:

    Pahin moka taisi olla joskus yläasteen tienoilla polkkatukan leikkuu. Siitä tuli aivan liian lyhyt mitä olin ajatellut ja luonnon kiharan tukan kun omistan niin ei näky ollut kovin kaunis. Puhdas tukka näytti jäkyttävältä ja aavistuksen likainen hitusen paremmalta. Itku kurkussa sitä sitten kasvattelin pois.. Ikinä enää en aio leikata polkkatukkaa :D

  92. Avatar NiinaP sanoo:

    tuntuu et mulla on hiuskatastrofi joka päivä :D mä en enää edes jaksa yrittää. aina suihkun jälkeen vaan annan hiusten kuivaa ja sitten harjaan ne. aamusin kouluun lähtiessä jos hiukset ei oo kauheen sekasin ni annan niitten olla mutta jos ne on ihan karmeen näköset ni ponnarille ja piste :D mulla on myös aina ollu tosi latteet ja ohuet hiukset et tolla sais voluumiakin:) toivottavasti onni potkasis:))
    niiina-@hotmail.com

  93. Avatar Monsku sanoo:

    Minulle joka päivä on tukkakatastrofipäivä. Piikkisuorat, liukkaat ja hennot hiuksenihan kun eivät suostu asettumaan mitenkään muuten, kuin raivostuttavasti päätä myöten. Kaiken hyvän lisäksi ne näin talviaikaan ovat vielä vimmastuttavan sähköiset, joten ainoana vaihtoehtona on vetää ne iänikuiselle ponnarille. Lohdutonta… Tämä Style Brush olisi kyllä täydellinen pelastus, kunpa Onnetar olisi kerrankin suosiollinen ja voitto osuisi tämän epätoivoisen kohdalle. :D

  94. Avatar Kati X sanoo:

    Mun hiuskatastrofi on tällä hetkellä se, että yritän kasvattaa sivusiiliä pois ja se näyttää aivan karseelta koko ajan eikä sitä saa laitettua millään ilveellä. Pakko vaan aina kokeilla piilottaa se.

  95. Avatar retukehveli sanoo:

    Lähes aina pitkien hiuksien kanssa eläneenä pahin hiustilanteeni oli se, kun leikkasin hiukseni lyhyeksi. Äkkiä voisi luulla senttien katoamisen kauhistuttaneen minua, vaan ei. Ongelma oli se, että tuttu kampaaja (jolla olin koko pienen ikäni käynyt) ei uskaltanut leikata hiuksiani tarpeeksi lyhyiksi. Vaikka kuinka yritin selittää ja kuvilla esittää, millaista hiuskuontaloa toivoin, totesi kampaajani aina et ”en ota tästä niin paljoa, jos et totukaan lyhyisiin hiuksiin ja haluat kasvattaa” tai ”katotaan totutko eka tähän ja leikataan seuraavalla kerralla lisää”. Muutaman kerran jaksoin yrittää, mutta sitten oli pakko vaihtaa kampaajaa. Tämä uudella vieraalla ihmisellä ei tunnesidettä hiuksiini ollut ja kerralla sainkin haluamini lyhyet haituvat.

    Tuollainen ihmeharja olisi tällaisen aamu-unisen pelastus! Arvonnassa siis mukana.

    PS. Vuoden päivät lyhyillä hiuksilla elin ja nyt on taas olkapäille yltävät suortuvat. Tätä myötä olen vaihtanut takaisin luottokampaajalleni, eikä hänenkään tarvitse enää pelätä hiusteni kynimistä :)

  96. Avatar essu sanoo:

    Taisi olla pari vuotta sitten kun päätin, että haluan aivan aavistuksen tummemman tukan. No, se olikin sitten harmaan-ruskea-hopea. Ei naurattanut. :D

  97. Avatar tupluuri sanoo:

    No ehdottomasti se, kun koulupäivän jälkeen aamulla tuuheiksi föönatut hiukset roikkuu pitkin päätä. Miten en oo voinu olla kuulematta tästä vehkeestä?? Vaikuttaa just siltä mitä tarvin :D

  98. Avatar Cata sanoo:

    Katastrofi sattui joskus ala-aste ikäisenä kun oli kiire lähteä tallille ja kun omistan luonnonkiharat hiukset ja leikin äidin pyöröharjan kanssa niin eihän siitä mitään hyvää seurannut. Olin yksin kotona ja onnistuin pyöräyttämään pyöröharjan jotenkin kummasti ja jumissaha se oli. Siinä yritin sitä tovin irrotella, mutta kun oli kiire niin päätin sitten tarraa saksiin ja nipsasin kivan tupon irti :3

  99. Avatar Pinja sanoo:

    Pahin tukkakatastorifitilanteeni tais olla viime kesänä Ruisrockissa, kun olin viilettänyt pari päivää (äärimmäisen huonokkuntoinen) tukka sotkunutturalla… Kun olin saanut ponnarin taisteltua hiuksista irti (ei ollut helppoa), jäi koko komeus edelleen päälaelle yhdeksi takkukasaksi, jonka auki harjaamiseen meni valehtelematta yli puoli tuntia. :D Sen siitä saa, kun laiminlyö kampaajakäyntejä…

  100. Avatar P sanoo:

    Muistan elävästi sen tilanteen, kun annoin kerran äitini tasoittaa otsatukkaani. Ensimmäisen napsaisun jälkeen kommentti oli ”voi perkele…”. Piti lyhentää vähän enenemmän kuin oli tarkoitus.

    -P

  101. Avatar maija sanoo:

    Pahin katastrofi taisi olla kun keksin pätkäistä piiiitkät hiukseni polkaksi! Menin kampaajalle, ja pyysin leikkaamaan hiukset sillä tavoin että ne osuvat olkapäille. Lopputuloksena oli polkka joka juuri ja juuri ylsi leukaan asti. Se oli järkytys, ja harmitti kyllä kun omat pitkät hiukseni siihen uhrasin! Siitä sitten seurasi kasvattatelua monta vuotta :(

  102. Avatar Anna sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofitilanne oli ehkä just ennen koulukuvauksia vahingossa ihan pikimustaksi mennyt tukka (vaikka väripurkissa lukikin jotakin tyyliin ”lämmin kullanruskea”, argh!) jonka seurauksena näytin koulukuvassa ihan Severus Kalkarokselta Harry Potter -leffoista.. :D
    Ja sit monesti on käynyt niin, että esimerkiks ennen kevätjuhlaa tai muuta tärkeetä päivää oon pistänyt yöksi jotain lettiviritelmiä tukkaan. Odotin et aamulla mulla ois kauniit laineet mut tuloksena onkin ollut joka kerta joku ihan järjetön afro, siinäpä sitten kiireessä miettimään et miten sen taltuttais :D Ja silti oon aina yhä uudestaan kokeillut niitä lettijuttuja ja toivonut et jospa tällä kertaa onnistais, stupid me!

  103. Avatar Amanda sanoo:

    Pahin hiuskatastrofitilanne sijoittuu kultaisiin ala-aste aikoihin. Oli koulukuvaukset,jotka olin unohtanut kokonaan. Vaatteina mulla oli liikuntavaatteet (koska piti olla pesäpalloilua :D) ja hiukset ihan länässä. Asiaa ei helpottanut yhden luokkalaiseni pojan länttäämä purkka mun hiusten etuosassa (jota itse en huomannut mutta muut kyllä!) sitä kuvaa ihastellessa…näin 10 vuoden päästä osaa jo nauraa asialle,silloin en niinkään!

  104. Avatar neens sanoo:

    teini-ikä, villit luonnonkiharat, ei tietoakaa suoristusraudasta ja pakko saada lyhyt poikatukka. tarvitseeko edes jatkaa? vuosien myötä on onneksi viisastunut, mutta laiskuus on silti pysynyt eli kaikki apu otetaan vastaan!

  105. Avatar iinakirsi sanoo:

    Oma hiuskatastrofini tapahtui yläasteella, kun päätin katkaista puoleen selkään yltäneen tukkani lyhkäiseksi poikatukaksi! Ei tuntunut yhtään omalta ja olo oli kokoajan ihan kamala.. eikä sitä ihan äkkiä pitkäksi kasvatettu takaisin :(

    Nykyään on onneksi jo hiukset pitkät ja kaipailee kovasti välineitä tuuheuden ja muhkeuden luomiseen :)

  106. Avatar Elina sanoo:

    Pahin hiuskatastrofitilanne tähän mennessä on ollu se, kun sisko teki kampausta ylppäreihin ja eihän se kuontalo meinannu millään taipua ja vääntyä niin ku oli suunniteltu. Lopputulos ei ollu paras mahollinen mutta kyllä sillä gaudeamus igiturit sai laulettua ja juhlaherkut syötyä :P

  107. Avatar Emma sanoo:

    Hiusaiheisia katastrofeja mulla riittää, mutta ehkä pahin oli, kun lainasin äitini ikivanhaa kiharrusharjaa, ja onnistuin saamaan sen jumiin hiuksiini, juurikin sen kymmenisen minuuttia ennen kuin piti lähteä. Yritettiin irroittaa sitä kahden ihmisen voimin, mutta lopulta oli pakko leikata (!!) se irti. Onneksi oli lyhyet hiukset jo valmiiksi, mutta kyllä harmitti.

  108. Avatar romppu sanoo:

    Mulla oli kolmisen vuotta takaperin meijä harrastajateatterin esitys, jossa esitin jotain jengiläisen tapaista. Sain idiksen vähän repäistä ja muotoilin kaikilla mahdollisilla mössöillä itelleni oikein kunnon keesin. Lakkaa kului n. yksi puteli ja mulla oli seuraavana päivänä sukulaisen synttärit. Vielä kolmelta yöllä itku silmässä harjasin pehkoani auki ja mietin että pitääkö tää nyt herranjumala leikata poies! Noh, se on ollut pahin katastrofi enkä kyllä sen jälkeen ole yrittänyt muutenki kuivalla tukallani mitään taivaita hipuvia virityksiä.

  109. Avatar M sanoo:

    Mulla on tästä katastrofista kulunut onneksi jo jonkin aikaa… Olin ehkä joku 4-vuotias kun päätin tomerana tyttönä leikata ITSE otsatukkaani. Nappasin sakset käteen ja nipsnaps peilin edessä stailasin itselleni kauniit, parin sentin pituiset miniotsahiukset… :D

  110. Avatar ElisaMaria sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli kun parturikampaaja-opiskelija värjäsi vaaleat hiukseni ruskeanharmaiksi.. Tarkoitus oli laittaa hieman tummempia raitoja. Sitten vietin kuukauden brunettena, kunnes sain tarpeekseni ja värjäsin takaisin luonnollisen hiusvärini :)

  111. Avatar Maira sanoo:

    Jokapäiväinen hiuskatastrofi on juurikin lättänät hiukset! Pitkiä hiuksia kun meinaa muunkin olla vaikea saada kovin muhkeiksi, kun pelkkä paino latistaa ne nopeasti. Ei ois pahitteeksi päästä kokeilemaan, oisko tuommoisesta harjasta auttajaksi :)

  112. Avatar Milja sanoo:

    Minulla on lantiolle asti yltävä tukka, ja sen kanssa joutuu usein ongelmiin. Pahin tilanne oli luultavasti se kun kiireessä erehdyin lainaamaan äitini vanhaa rimpulaa pyöröharjaa. Siihenhän se tietysti jäi roikkumaan, sotkeutui iloisesti hiuksiini. Vietin seuraavan puolituntisen itkien ja kiskoen harjaa irti. Muistoksi jäi arka päänahka ja tukko irronneita hiuksia.

  113. Avatar hepexxx sanoo:

    kamalin hiuskatastrofitilanne on aika usein, kun omistan luonnonkikkarat hiukset ja ne tykkää menemään korkkiruuveille tuolla kosteassa ilmassa.. -_- siinä ei oikein mikään auta muu kuin pitää tukka kiinni ja toivoa parasta että se ei ihan sykerölle vetäis :P

    heidi-1092@hotmail.com

  114. Avatar Riikka sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofini on ihan yleisesti jokapäiväinen laiskuus hiustenlaiton suhteen. Hiukset on lasimaiset, ohuet ja piikkisuorat, joten ne liukuu aina päätä pitkin kuin… hmm, mä en edes keksi sopivaa kuvausta. :D Nyt olen aloittanut henkilökohtaisen projektin: yritän alkaa opetella ja panostaa hiuksiin enemmän – toivottavasti jaksaisin pitää projektia pystyssä pidempään kuin kaksi viikkoa, mikä on yleensä about maksimiaika kun jaksan olla jostain asiasta innostunut. :p

  115. Avatar K sanoo:

    Pahin hiuskatastrofitilanne oli varmaan silloin, kun mulla oli koulukuvaukset… :-D Hiukset oli jo muutenki huonosti, sit seistiin ikuisuus ulkosalla (tihkusateessa) ottamassa koko koulun kuvaa ja sen jälkeen vuorossa oli luokkakuva sisätiloissa loistevalolamppujen anteeksiantavassa valossa… En oo niitä kuvia toista kertaa kattonu

  116. Avatar Saila sanoo:

    Oma hiuskatastrofitilanne on jättänyt pienet traumat pyöröharjoihin.. Muutama vuosi sitten yritin föönin ja pyöröharjan avustuksella loihtia jotain samankaltaista kuin sinä tässä postauksessa, mutta tuloksena oli takkuuntunut tukka kiinni harjassa. Onneksi aikaa oli enemmän kuin 9 minuuttia.. Lopputuloksena isäni sahaa ja pihtejä apuna käyttäen joutui pelastamaan minut pulasta, ja harja ja osa hiuksistani irtosi päästä. Sen jälkeen en ole tainnut pyöröharjoja uskaltaa käyttää, mutta Magic Style Brushia tekisi mieli jopa päästä kokeilemaan!

  117. Avatar Minnainen sanoo:

    Pahin hiuskatastrofitilanne, voi apua. Here goes (true story):

    Olin 18, ja lähdössä kavereiden kanssa viettään tyttöjen iltaa. Miulla oli siihen aikaan aikalailla samanmoinen tukka ku siulla noissa kuvissa, ja päätin että kun nyt kerranki on vähän aikaa ni teen sille jotaki kivvaa. Kyllä, ehottomasti järkevää, olis pitäny laittaa vaan nuttura päähän, nimittäin…

    Kaivoin kaapista äitin lämpökihartimen. Vuosimallia ehkä -75. No mutta hei, se toimi vielä sillon ihan hyvin, ja sitä käytettiin ehkä kerran tai pari kuussa. Nappasin kihartimen seinään, ja rupesin kihartaan. Kaikki meni ihan tosi, tosi hyvin kunnes laite päätti vetää oikosulut sillon, kun olin kiertäny otsiksen yläpuoliset hiukset sen ympärille. Se kuumeni millisekunnissa ihan hullun kuumaks, poltti sulakkeen kylppäristä eli huone pimeni ja rupes sen jälkeen savuaan.

    Olin siis pimiässä kylppärissä kuuma ja savuava kiharrin kiinni tukassa. Pingoin ennätysvauhtia eteiseen, jossa huomasin ettei se ollukaan kiharrin joka savus, vaan mun hiukset, jotka oli todennäkösesti syttyny hetkeks palaan. Ainaki haju oli vahvasti siihen viittaava…

    Kiharrin irtos yllättävän nätisti, hiukset oli nimittäin poikki. Mulla oli pään päällä parin sentin mittasta tukkaa semmonen usiampi sormenleveys. Siitä olis ehkä ollu kiva saaha kuva, olis voinu ehkä myöhemmin nauraa sille ilmeelle… Siinä kohtaa ei naurattanu, lähinnä itketti.

    Löysin onneks jostaki laatikosta huivin, jonka sidoin pannaks ja pääsin lähteen viettään iltaa, mutta ei kyllä ollu mitenkään huikeet fiilikset tuon episodin jälkeen. Oon sitä asti vältelly kiharrinhärveleitä ku ruttoa, hyi hittolainen. Jos onni lykästäs arvonnassa ja tuommosen harjan saisin, saattas mennä joku tovi ennen ku uskaltasin laittaa sen seinään, siihen asti sillä vois tyytyväisenä vaan harjailla hiuksia :D

  118. Avatar Sanna sanoo:

    Oikeastaan mulla ei ole yhtä pahinta tukkatilannetta, vaan joka aamu on sama tilanne. Mun hiukset rasvoittuvat ihan hirmu nopeasti, joten joka päivä saa pestä ja föönata. Olis kiva kokeilla tota laitetta, oisko siitä jotain apua tilanteeseen! :)

  119. Avatar Ankku sanoo:

    Mitään yksittäistä katastrofitilannetta ei muistu mieleen, mutta pehkoni on luonnollisessa puolikiharuudessaan melkoinen katastrofi jo itsessään. Aamusin tulee toivottua että olisi joko suora tai kunnolla luonnonkihara. Milloin sojottaa mistäkin jokin muutama hassu suortuva, vaikka muuten olisi ihan ok muhkea kampaus. Erityisesti otsahiukset tykkäävät sojottaa joka ilmansuuntaan. Sellainen muisto tuli mieleen että teininä tuli värjättyä hiukset aivan kirkkaanpunaiseksi ja työskentelin samaan aikaan eräässä uskonnollisesti painottuneessa kaupassa. Oli kerran mukava pommiin nukkuminen + BadHairDay = töihin ilman hiuksien laittoa. Oli siinä asiakkailla katsomista kun järjestelin hengellisiä cd-levyjä punaiset pirunsarvet (kamalat otsakiehkurat) sojossa.

  120. Avatar heip sanoo:

    No pahin hiuskatastrofi oli tietenkin se, kun ylioppilasjuhlissa itse tehdyt kiharat eivät kestäneetkään…

  121. Avatar memmu sanoo:

    Hmm.. Pahin hiuskatastrofi, niitä sattuu tämän luonnokiharan paksun takkukasan kanssa niin usein, että voisin vaikka kirjoitaa niistä katastrofeista kirjan :D

    Parhaiten on ehkä kuitenkin jäänyt mieleen, kun aikanaan olin silloisen ihastukseni kanssa menossa ensimmäisille ”treffeille” ja halusin kihartaa hiuksiani sellaisella äitini suhteellisen paljon elämää nähneellä kihartimella, ja sain tietysti takutettua hiukseni niin pahasti sen ympärille, että ainoa mikä enää auttoi oli sen hiusosion leikkaaminen lyhyeksi… Noh, en vissiin jättänyt poikaan kuitenkaan hurjaa traumaa, koska useampi vuosi on tullut seurusteltua, ja yhä muisto lyhyestä läntistä päälitukassa (jota tietysti yritin _huomaamattomasti_ piilotella) jaksaa toisinaan naurattaa, ainakin tuota poikaa.

  122. Avatar szz sanoo:

    Jokainen talvi on mulle yhtä hiuskatastrofia! Hiukset on niin sähköset ettei niitä taltuta oikein mikään. Ja vaikka kuinka aamulla muka laitat hiukset nätisti, niin pyöräilymatkan aikana pipon alla muhineet hiukset saa aikaan pelkän hikisen takkupesän. Nice.

    On muuten pätevän olonen harja, menee kyllä harkintaan.

  123. Avatar nelli sanoo:

    Mun pahin hiussotku oli kun päätin viksuna likkana vaalentaa pitkää paksua mustaa kuontaloani ”kesäfreesiksi”. Useiden värinpostojen jälkeen mulla tosiaan oli vaalea tukka, tosin äärimmäisen kärsinyt ja kaikinpuolin kuollut. No sittempä iski loppukesä ja valokuvat mustasta tukasta ja taas lähdin mustaamaan päätä. Tässä kohtaa kampaaja astui kehiin, leikattiin 30cm ”kuollutta” hiusta .
    Nyt on lyhyt musta tukka , tosin muutaman kuukauden jälkeen tästä on ruvennut pitämään silti kadun loppuikäni / siihen saakka kun saan nuo sentin takaisin :p

    Siinäpä tuo!

  124. Avatar rakas lukijasi sanoo:

    Lähinnä sellaset aamut, kun nukkuu vähän liian pitkään && ei oo enää aikaa laittautua… :-D

  125. Avatar Tepsu sanoo:

    Pakko jakaa mun hiuskatastrofi, josta kaverit kuittailee edelleen.. ikää oli 11v ja jostain syystä mun oli pakko saada otsis. No, mikäs sen parempaa kun ryhtyä tuumasta toimeen ihan itte! Äh, ihan epätasainen, pitää leikata tosta. Ääh nyt toiselta puolelta. Äh, vieläkin se on epätasainen. Äh! Naps, naps, naps, mä leikkaan otsatukan pois!!! Äly hoi, ei sitä voi leikata pois.. Siispä otsaani koristi komea siili. Kampaaja osasi neuvoa, että sukkahousuista voi tehdä pannan, jotta siilin saisi piiloon. Ja meikätyttö kulkikin sitten jonkin aikaa musta sukkahousukaistale otsallaan.. Hienoja aikoja.

  126. Avatar Helmi sanoo:

    Ehkä kaikista pahin oli kun olin n. 5v ja päätin äidiltä salaa vähän leikellä hiuksiani.. No lopputuloksena oli, että toinen puoli oli kokonaan kalju ja toisella puolela kivoja koloja :) Eihän se muuten olisi äitiä niin hirveästi suututtanut mutta kun seuraavana päivänä oli hänen ja isän häät. Ei auttanut muuta kuin hellehattu päähän ja menoks :)

  127. Avatar mairaaa sanoo:

    Jos en kuivaa ja harjas hiuksia pesun jälkeen niin aamulla ne on mahoton takkupesä, jolle ei voi mtn tehä. Pipot pelastanu monta kertaa. :)

  128. Avatar Hosuli sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofi on talvi: sähköiset, päähän liimautuvat, pörröiset hiukset. Yyyyh. Muotoilutuotteita kuluu, ja sitten tukka onkin rasvainen. Ei kiva. Tuo harja voisi auttaa. :)

  129. Avatar Marey sanoo:

    Ehdottomasti pahin tukkakatastrofi ikinä, on ollu se kun päähänpistosta pistin mustan hiusvärin mun ihaniin kirkkaanoransseihin hiuksiin. Olin pitkään koittanu saada ne oikean värisiksi ja sit jostain ihmeen syystä sain ajatuksen et haluun tummat. :( olin tyhmä kun menin koskaan tekemään niin!

    Nykyisin olen takkutukkainen pellavapää, joka ei koskaan saa hiuksiaan kuriin, vaan ne sojottaa mihin tahtovat!

  130. Avatar Sanjana sanoo:

    Hm. Kiharatukka oikeastaan on minusta armollinen, pörrötän vähän ja tsadaaaaam, pöyhkeä kiharapilvi on useimmiten valmis ja kyllä, menen nukkumaan miltei aian märällä tukalla :D Enkä hiusaineitakaan oikeastaan käytä.

    Ärsyttävin juttu, mokaksikin laskettava, on hiusten suoristaminen kostealla ilmalla. Harvinaisen karmea tukka tulee kun se on osittain suora ja alta nousee itsepintainen käkkärä!

    Pahin tukkamoka on kyllä se, että penskana (4v?) parturoin itse itseni ja tukasta puuttui sen jälkee puoelt toiselta puolelta. :D Ja tukkani oli tyyliä pelle hermanni-kiharuudeltaan, joten näky oli hillitön. <3 äiti vei samana iltana parturiin :C

    (ja kevennykseksi vielä, off topicina hieman, sisko halus kokeilla sheiviä joskus ollessaan 12v. minun kulmakarvoihin. Multa puuttui yli kuukauden toinen kulmakarva, hienosti ajettu! :D )

  131. Avatar Saara sanoo:

    Pahin hiusmokani oli kun päätin ottaa permanentin pitkiin hiuksiini. Minulla oli aika käsittelemättömät hiukset eli en ollut koskaan värjännyt niitä enkä ottanut permanenttejä. Ne olivat aika pitkät ja halusin permanentillä saavuttaa aaltomaista kiharaa. Vanha kampaaja sitten teki mulle permanentin ja totesi kokoajan ”laitan vielä lisää tätä ainetta koska en usko että sun hiuksiin jää mitään kiharaa kun ne ovat niin pitkät ja painavat”. Hieman epäilytti mutta ajattelin että vanha ja kokenut täti varmaan tietää mitä tekee. Lopputulos oli aivan hirveä. Olin kuin sirkuspelle. Jättiläis afromainen kiharapesä päässä. Olin sitten nolona monta kuukautta ja laitoin aina hiukset kiinni. Ne myös kuivuivat ja kärsivät kokemuksesta :D

  132. Avatar annamariakaroliina sanoo:

    Yksi oikeasti hiuskatastrofi on ollut se, kun pienenä yritin leikata saksilla otsatukkaani ympyrän. No, eihän siitä ympyrää tietenkään tullut vaan neliö :D
    Nykyään hiuskatastrofeja tulee lähes joka päivä, sillä heitän hiukset liian helposti vain ponnarille. Tuolla harjalla saisin varmastikin vähän paremmin tuuheutta tyveen, jolloin luultavasti pitäisin hiuksiani useamminkin auki tai joillain ihanilla kampauksilla :)

  133. Avatar Kaisla sanoo:

    Toinen nimeni on hiuskatastrofi!! Niitä riittää. Hiuslaatuni on todella hentoa ja ohkaista, joten ponnarit jää aina kiinni tukkaan muodostaen järkyttävän takkupallon… Pienenä olin innokas parturi ja leikkasin toisen puolen tukastani korvien tasolle ja näin sain ensimmäisen pottamallini tukkaan. Kesätöissä lasten kerhossa yksi lapsi halusi laittaa tukkaani ja kauhukseni huomasin, että hän käytti sinitarraa koristeena ja no, jouduin leikkaamaan monesta kohtaa kunnon suikaleita, koska voi kuvitella lopputuloksen hento hius+sinitarra+poistoyrityksestä syntynyt suurempi takkumöhkäle…
    Tältä vuodelta pahin hiuskatastrofi on ollut hopeanaamion unohtaminen tukkaan liian pitkäksi aikaa juuri päivää ennen koulun taidenäyttelyn avajaisia…. Platina blondi imaisi kunnon sinisyyden ja olin smurffina paikalla, hatulla yritin hämätä ihmisiä…. Otsatukan kanssa on myös ollut katastrofeja, kun nukahtaa märällä tukalla ja aamulla otsatukka on suoraan pystyssä ylöspäin :D oivoi näitä piisaa!!
    Ps. himoitsen tota sun hiusväriä! Olen alkanu miettimään jos vaihtais blondin porkkanaan ;)

  134. Avatar Siniiii sanoo:

    Rakas siskoni yritti joskus kihartaa hiuksiani äidin ilmakihartimella… Kiharrin luonnollisesti jumahti hiusteni TYVEEN, eikä tosiaankaan lähtenyt irti… Siskoni luovutti ja sanoi, sori ei se lähde, ja lähti muualle. Siihen jäin yksin vääntämään itkua, kiharrin päästä roikkuen.. Äidin saavuttua kotiin, yritimme irrottaa hiuksia kiharrin osasta, ja äiti yritti myös leikata kihartimen piikkejä irti.. Osa tukasta saatiin vapautettua, osa napsahteli tietysti irti ja osa jouduttiin leikkaamaan.. ihan pienen pienen pientä kaljua kohtaa lukuunottamatta ei päähäni kuitenkaan jäänyt mitään näkyvää katastrofia.. Kiharrin joutui tukkalaitteiden hautuumaalle.. Sen pituinen se.. ;)

  135. Avatar Sii sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi tais olla joskus teini-ikäisenä koristurnauksessa Tanskassa, jolloin valmentajalla ei ollut aikataulut ihan hallussa ja viimeisen pelin jälkeen meidät revittiin kesken suihkun palkintojenjakoon hiukset aivan litimärkinä. Siellä seistiin keskellä kenttää rivissä enemmän tai vähemmän räjähtäneen näköisinä. Tilanteesta taitaa olla kuviakin, mutta itse en halua ees muistella koko juttua.. :D

  136. Avatar Laura sanoo:

    Hiusten ikuinen lättänyys on kyllä mun kestokatastrofini.

    Osaan useimmiten olla tosi onnellinen siitä että mulla on luonnostaan tosi paksut ja hyväkuntoiset hiukset, mutta valitettavasti siitä paksuudesta seuraa, että vähänkään polkkatukkaa pidempänä mun hiukset valuvat aivan suorana päätä myöten alaspäin, kun ovat niin painavat ja suorat.

    Yritä siinä sitten tehdä niistä kaunista juhlakampausta yhtään mihinkään tilaisuuteen, kun ei mikään lakka ja aine pidä kampauksia koossa. Mitä tahansa teenkin, niin laitettunakin hiukseni latistuvat ja kiharani suoristuvat alle tunnissa… Olisi kovin kiva, jos mulla olisi oma henkilökohtainen kotikampaaja, joka aina laittaisi mun hiukset oikean kampaajan taidolla ja välineillä ennen kun lähden jonnekin. Silloin voisi joskus näyttää kampaus hyvältäkin. :D

  137. Avatar Jessica sanoo:

    joskus seiskaluokalla äiti käski ottaa permanentin koska uskoi sen sopivan mun nopeasti rasvottuviin hiuksiin. kilttinä tyttönä uskoin häntä ja kävin sitten ottamassa sen permanentin, jota kaduin heti sen ottamisen jälkeen kun olin menossa tanssiharkkoihin! hävetti niiiiin paljon sinne tultaessa! no, siitä lähtien pidin hiukseni AINA ponnarilla, vaikka ennen tätä tapahtumaa tykkäsin pitää hiuksiani auki. noin 3 vuotta kesti kasvattaa ne hirveät ”kiharat” pois pitkistä hiuksistani, enkä taatusti enää samaan sorru!

  138. Avatar Taru sanoo:

    Miun pahin hiuskatastofi ikinä oli, kun koitin värjätä tukkaani kahvilla! Olin lukenut netistä erilaisia reseptejä värjätä hiuksia tumman ruskeaksi kahvilla ja päätin kokeilla. Loin kahvista ja muutamasta muusta aineosasta litkun ota yritin päähäni viskoa. Olin ihan paniikissa sitä mätkiessäni tukkaani, sillä se a.) haisi ihan järkyttävälle, b.) valui koko ajan ihoani pitkin, c.) sotku oli ihan jäätävä.

    Kun olin vihdoin saanut värin päähän ja kiedottua itseni muovipussiin ja pipoon istuin kolme tuntia paikallani odottaen, että väri värjäisi hiukseni. Loppu vaiheessa minulla oli niin jäätävä päänsärky kahvin lemahduksesta, että minun oli pakko mennä pesemään tukkani hieman etuajassa. No eipä tuo väri mitään tukalleni tehnyt, ei värin muutosta, ei mitään. Hiukseni haisivat seuravaan viikon ihan jäätävästi kahville. Ei enää ikivä kahvivärjäilyjä.

  139. Avatar Tuuuulia sanoo:

    Ala-asteella tavoitteenani oli saada joulujuhlaan ihanat enkelikiharat. No, edellisenä iltana laitoin sitten märkiin hiuksiin pieniä lettejä, ja annoin niiden kuivua yön yli. Aamulla kun avasin hiukset lopputulos ei kuitenkaan ollut toivottu. Kampaus muistutti enemmän jotain afroa :D

  140. Avatar Jenny sanoo:

    Herranen aika näitä riittää, mutta pahin oli se kun 7. luokalla aloin laittelemaan hiuksia. Mulla on niin ohut tää tukka, että päätin aloitta tupeeramaan hiuksia, sillä tuuheuttahan mä kaipasin. Ensimmäisen vuoden kuljin ihmisten ilmoilla ”peikkotyttönä” tunnettuna Kajaanin pikku keskustassa. Olin aivan amatööri hiustenlaitossa ja pikkuinenkin muutos näytti omaan silmään hyvältä ja toisten mielestä huvittavalta kun en edes suoristanut hiuksia vaan tupeerasin tupeerasin tupeerasin ja siellä sun täällä oli laineikkaita hiuksia ja välillä lässähtäneitä kohtia.
    Opin tupeeraamaan siististi ja hillitysti vasta parin vuoden päästä kun jotenkin kummasti hoksasin, että mähän näytän kuin kantas harakan pesää päässä :D

  141. No en mää välttämättä tommosta harjaa tarvi mutta kerrotaan nyt omakin hiustarina: rastojen jälkeen tukka oli kurjassa kunnossa ja mie pistin sitten puita rattaisiin laittamalla vielä hiuspidennykset päähän peittelemään onnetonta hiirenhäntääni. No siitähän ei hyvää seurannut…

    Mutta tuo siun tukkas on kyllä niin upea! Aina ku sun blogia käy lueskelemassa niin mietin että pitäisikö sittenkin värjätä tukka takaisin punaiseksi tai tuommokseks kuparin väriseksi. Toistaiseksi olen pitänyt ruskeassa sen helppouden vuoksi, mutta katsellaan… :)

  142. Avatar Iida sanoo:

    Eräs kouluaamu nukuin pommiin ja aikaa syömiseen, laittautumiseen jne. oli vaivaiset 5 minuuttia! Olin tietysti nukkunut märillä hiuksilla=takkujaaa! Vedin sitten pipon päähän ja lopputulos oli ihan ok. Mutta tunnillahan piti ottaa pipo pois päästä…

  143. Avatar Tiia sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli ehdottomasti kun päätin ”nopeasti lyhentää” sivusiilini valmistumista edeltävänä iltana. noh… puoli päätä melkein kaljuna ja epätasaisena marssin sitten koko koulun eteen hakemaan stipendiäni… :D

  144. Avatar -Sinikka81- sanoo:

    Ehdottomasti pahin oli pieleen mennyt kotivärjäys, hiukset koreilivat vähintäänkin viidessä eri punaisen sävyssä eikä mitenkään likuvärjätyllä tavalla vaan niin kuin olisi piparimuotilla painettu kuvioita sinne tänne… Silloin piti juosta pipo päässä kauppaan uuden värin ostoon :D

  145. Avatar Morgaise sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi on päällä koko ajan. ikäni pitkätukkaisena päätin pätkäistä pehkoni siiliksi vuosikymmenen vaihteessa (saa pitkän, omanvärisen tukan ennenkuin täyttää 40v), mutta vuoden kasvattelun jälkeen sain idean vaalentaa tukkani valkoiseksi. Lopputuloksena uusintakierros siiliä. Tahtoo pitkän tukan takas!!!

  146. Avatar pia sanoo:

    pahin hiuskatastrofi oli ehdottomasti se, kun luulin eräiden juhlien alkavan klo 18. Päätin sitten yrittää tehdä kotona suoristusraudalla jonkinnäköistä kiharaa, mutta kun näissä hiusasioissa mulla on peukalo keskellä kämmentä niin eihän siitä mitään tullut. Klo 16.30 kun seison peilin edessä, tukka sojottaen jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan, soi ovikello. Kyyti saapui ja juhlat alkoivatkin jo kello 17. Meinasi tulla itku. Jonkun epämääräisen suttunutturan sitten väänsin nopeesti, vaikka oli sekin aika hirveä..

  147. Avatar elinam sanoo:

    Pahin hiuskatastrofini tapahtui pari kesää sitten. Olin haaveillut kuparinvärisestä kesätukasta jo pidemmän aikaa ja päätin eräänä iltana ryhtyä tuumasta toimeen. Värinpoiston jälkeen tukka oli todella hamppuinen, ja oranssi väri tarttui siihen vähän liiankin hyvin. Lopputulos oli ihanien kuparikutrien sijaan vappuväri meets vappuhuiska.

  148. Avatar Hannannaa sanoo:

    Luonnonkihara ja kuiva tukka, joka nappaa värin vähän epätasaisesti :D mulla on nyt kampaajan mukaan ruusukullan sävyinen tukka, ja just ennen pikkujouluja päätin vähän elvyttää sävyä color maskilla. Tuloksena toisista kohdista tulenoranssi ja toisista kuparinen ja joistain kohdista vaalea tukka. Eioo ikinä hävettäny niin paljon. Pipo päähän ja kouluun, illalla armoton pesu syväpuhdistavilla samppoilla :D kolmannen pesun jälkeen väri alko olla lähellä sellasta, että kehtasin lähtee ulos kotoo…

  149. Avatar Hemo sanoo:

    Mun ehottomasti hirvein hiuskatastrofi oli, kun leikkasin hieman liian lyhyet otsahiukset. Idea hyvä, mutta kun en tajunnut että mulla on pyörre etuhiuksien sivuosassa… Kuljin ainaki kuukauden niiku töyhtöhyyppä pitkin Kajjjaanin katuja, kun en saanu sitä millään ilveellä laitettua aisoihin. Ei auttanut mitkään aineet, ei kasteleminen, sitä ei saanut edes laitettua kiinni letille tai millekkään. Sen jälkeen kyllä oon pitäny etuhiukset hieman pidempinä. :D

  150. Avatar enz sanoo:

    Värjäytin ulkomailla ollessani hiukseni kahdesti kampaajalla, ja molemmilla kerroilla sain pikimustat hiukset, vaikka olin toivonut kastanjanruskeita. Värinpoistoa vaan heti perään, ettei kouluun tarvinnut mennä seuraavana päivänä kummituksen näköisenä. Ei enää ikinä!

  151. Avatar anni sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofi on se, kun päätin värjätä ihanan, platinablondin ja minulle täydellisesti sopivan tukan ruskeaksi. Enkä aloittanut millään vaaleanruskealla, vaan siirryin suoraan tummanruskeaan. No, varmaan voi kuvitella, että miltä sitten näytin: tumma väri vei kasvoiltani kaiken elon ja värin ja tukka näytti ns. elottomalta värikypärältä (vähän niin kuin siinä yhdessä hiusvärimainoksessa). Tämän katastrofaalisuudesta kertoo myös se, että kaikki kaverini katsoivat minua järkyttyneet ilmeet kasvoillaan ja sanoivat, että ”onhan se ihan kiva” sellaisella pienellä äänellä, ja tuskin itsekään uskoivat omia sanojaan. Itkin omaa peilikuvaani, koska tumma tukka ei todellakaan sopinut minulle yhtään! Menin takaisin kampaajalle haluten alkuperäisen värini takaisin. Eipä se sitten ollutkaan niin helppoa, ja vaalennuspesun ja useiden värinpoistojen jälkeen olin taas oma, vaalea itseni! Otin muuten tapauksesta opikseni.

  152. Avatar jenna sanoo:

    Mulla on parikin tilannetta, joka tappelee keskenään.
    Number one; vanhojen tanssit ja kampaajalla käynnin jälkeen tukka on kuin 80-luvun leffasta. Törkeellä kiharalla ja hassusti kiinni.
    Number two; joka aamunen tilanne. Tukka nuolee päätä ja sojottaa kaikkiin mahdollisiin ilman suuntiin.. ja mikään ei auta. Tää niin pelastaisi mut tästä.

  153. Avatar prettymurmel sanoo:

    Luonnonkiharoilla hiuksilla jokainen sadekuuro tai kostea syysaamu on potentiaalinen katastrofi. Ja ei, mulla ei oo sellasta nättiä enkelikiharaa, vaan kunnon epämääräinen ja useimmiten toispuoleinen peikkopörrö :D Kosteussuojasuihke ja sateenvarjo + pipo/huppu -viritelmät auttavat hillitsemään villejä hiuksia, mutta aina ei tajua varustautua…

  154. Avatar Anna sanoo:

    Ensinnäki pakko sanoo et sulla on aivan ihanat hiukset ja mite saatki ne näyttämään aina nii hyvälle!! Mut nii mun pahin hiuskatastrofi on kyllä ollu tilanne missä pitäis nopeesti laittautua iltakuntoon päivän jälkeen. Hiukset on ihan lässähtäny ja kaipais kovasti kuivashampoota mut kas vaa se onki melkein loppu! Ei oo aikaa käydä pesemässä niitä vaa pitäs taikoo hiukset nätisti… No ei kai siinä muu auttanu ku yrittää piilottaa sitä kauheeta näkyä leteillä eikä se oikee vieläkää oo ihan mun heiniä:D

  155. Avatar inkivaeaeri sanoo:

    Pahin tukkakatastrofi on päällä nyt.

    Mulla OLI kirkkaanpunainen tukka. Ei ole enää, kiitos vaan Franck Provost -hiusväri. Jos tämä kolme astetta kirkkaanpunaista tummempi punaruskea (jossain valossa kuulemma violetti?!?!) on väripurkin mukaan ”intensiivinen punainen”, mä en himskatti soikoon halua tietää mistään enää enempää. Jos tää nyt ei tästä hyvin pian haalistu, mä joudun aloittamaan taas blondausrumban ja pilaamaan vastikään edellisestä rumbasta tervehtyneen kuontaloni.

    Kyllä muuten riepoo! Tällanen härveli vois ehkä toimia laastarina…

  156. Avatar Keppo sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli kun nukuin aamulla pommiin ja hiukseni olivat ihan littanat ja hieman likaiset ja aikaa oli valmistautua vain 10 minuuttia kunnes piti lähtä ovesta jo ulos ja töihin.

  157. Avatar kowy sanoo:

    Ulkomailla matkatessani aloin kuivamaan asunnon föönillä tukkaani…. ja tietysti sitä tukkaa meni sinne sisälle ihan reilu määrä. Kaveri pääsi sitten vähän parturoimaan!

  158. Avatar ellam sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi tapahtui lukioaikoihin. Varasin ajan kampaajalle, jolla olin käynyt kerran aikaisemmin. Jo ensimmäisellä kerralla kampaaja oli lyhentänyt hiuksiani päältä hieman liikaa eikä lopputulos ihan muistuttanut haluamaani klassista kerrostusta. Hälytyskellojen olisi tässä kohtaa kuulunut soida, mutta olin kuitenkin luottavaisin mielin. Kerroin kampaajalle haluavani kerrostetun mallin, joka ei saisi olla päältä kuitenkaan kovin lyhyt. Kommunikaatio ei ilmeisestikään pelannut, sillä kävelin kampaamosta ulos Michael Monroe-tyylisen tukan kanssa – päältä lyhyt ja alta pitkä, tupeerattuna pöyheäksi kuin riikinkukko. Petyin niin kovasti että en ole palannut kyseiseen kampaamoon enää koskaan tämän jälkeen, vaikken edes tiedä työskenteleekö kyseinen kampaaja siellä enää.

  159. Avatar Marpalo sanoo:

    Heips! Pahin moka ei ollut itse aiheuttamani.. Olin siis päässyt hiusmalliksi (jee, ilmainen kampaajakäynti!) ja sanoin ettei sitten liian lyhyttä ja JOO punaiseksi saa värjätä. Järkytyin viimeistään siinä kohtaa kun kampaaja otti hiustenajokoneen esiin ja alkoi surruttaa niskasta kaljuksi.. APUA! Siis tuloksena oli sellainen niskata lyhyt polkka.. Väriltään ORANSSI. Onneksi tästä ei ole valokuvia todisteena!

  160. Avatar miljoonakala sanoo:

    Pahin hiuskatastrofini taisi olla eräänä vappuna, kun onnistuin keplottelemaan kiharrinharjan todella tiukasti kiinni ohuiin hiuksiini…ei siinä sitten auttanut kuin harja päässä kävellä keittiöön äidin luo ja pyytää apua…ehtona kuitenkin oli, että tukkaa ei saa leikata, joten äitini joutui leikkaamaan harjasta piikit irti….enpä ole sen jälkeen paljon kiharrinharjoista haaveillut, mutta kerran olen tapauksen jälkeen onnsitunut sotkemaan kihartimen hiuksiini samalla tavalla, mutta silloin sain itse hiukseni pelastettua….

  161. Avatar Heli sanoo:

    Voi hiuskriisi! Näitähän on perus järkyttävästä juurikasvusta järkyttävään sähköisyyteen, jollon lähinnä näytän sähköiskun saaneelta. Pahimmaksi hiuskatastrofiksi luokittelen kuitenkin mun yläasteaikoina hetken ollut hiustyyli. Pieni emokausi, jota en tosin silloin myöntänyt. Tällön leikkasin mun melko pitkät hiukset lyhkäseksi, korvan alapuolelle just ja just yltäviksi ja rajusti rikotuksi. Ideahan niissä oli se, että niitä piti tupertaa ja pöyhentää rajusti ja laittaa kilo lakkaa ja muita tököttejä, että ne pysyis halutussa muodossa. Mä en kuitenkaan jaksanu ikinä laittaa niitä mitenkään, enkä kyllä osannutkaan, joten hiusten lopputulos oli lättänä, muodoton maantienharmaa poikatukka tasaisella otsiksella. Hyi kamala, onneks ne ajat on ohi!

  162. Avatar iinaem sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi… Voi ei. Ehkä se kerta kun leikkasin itse otsatukkaa ja piti vain vähän tasata, sitten päätin leikkiä kampaajaa ja matkia kampaajantuolista katselemaani tekniikkaa… Ja yhtäkkiä otsis onkin noin 3 cm lyhyempi kuin piti, KESKELTÄ OTSAA. Hirveän korjausoperaation jälkeen se lopulta näytti siedettävältä, mutta tulevaisuudessa taidan jättää leikkuuhommat ammattilaisille… :D

  163. Avatar Siaa sanoo:

    Pahin katastrofi tapahtui päivää ennen lakkiaijuhlia, kun parturi leikkasi aivan liian lyhyen polkan, enkä juhlapäivänä saanut siitä mitään kampausta. Olo ei ollut kyllä naisellinen juhlapäivänä!

  164. Avatar Suzkiy sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli varmaan 7. luokalla kun uudistushaluisena ihmisenä päätin kokeilla värjätä hiuksia itse ensimmäisen kerran juuri ennen koulukuvaa. Valitsin väriksi tuolloin kastanjanruskean, ja kuvittelin jo päässäni täydellisen lookin miltä hiukseni tulisivat näyttämään. Lopputulos olikin sitten aivan eri. Väri ei ollut kunnolla tarttunut muualle kuin etuhiuksiin, ja loppujen lopuksi hiukset olivat muuten maantienväriset mut etuhiukset olivat punaiset. Eikä punainen ees sopinu mulle :D Onneksi kyseessä oli kuitenkin kevytväri, että se lähti muutamassa kuukaudessa. Tästä hiusmokasta mua muistuttaa kuitenkin aina 7. luokan koulukuva

  165. Avatar Ansku sanoo:

    Hiuksistani tuntuu varmasti katastrofilta se, etten osaa tehdä niille mitään. Ne ovat joko auki tai ponnarilla. Kuka loihtisi niihin hienot kiharat tai komean nutturan?

  166. Avatar essi sanoo:

    pahin hiusongelma johtuu ihan siitä etten koskaan muista etten osaa laittaa kuontaloani itse! tää näyttäis onnistuvan tumpelommaltakin!

  167. Avatar Hanna sanoo:

    Liukas ja suora tukka ei suostu mihinkään mukavasti ittekseen. Vähemmän on siis niitä päiviä, kun tukka on jotain muuta kuin katastrofi…

  168. Avatar shazz sanoo:

    Pahin tukkakatastrofi on joka aamu, jos oon erehtynyt pesee tukan illalla. :’D Aamulla sängystä noustessa sähköinen pehko, joka on tyvestä pystyssä ja sivuilla liimautuu pitkin poskia. Ah, hurmaavaa. Ainoa vaihtoehto on tukka kiinni, koska muuten tuo vaatis uudelleen kastelun, kuivauksen ja muotoilun ja c’moon, kellä on aamuisin niin paljon aikaa?! :D

  169. Avatar fella sanoo:

    Mitään yksittäistä katastrofia ei nyt nouse mieleen (mitä nyt joskus kakarana onnistuin vähän käräyttämään latvoja kynttilänliekissä). Mutta muuten huonoin hiuspäivä on joka ikinen pakkaspäivä, jollon mun piikkisuora tukkani a) litistyy hatun alla entisestään ja kulkee pitkin päänahkaa, b) lentelee latvoista mihin sattuu kun on niin jumalattoman sähköinen että ei mitään rajaa ja c) rastottuu niskasta pipon ja kaulahuivin avustuksella yhdeksi takkupalloksi jota on kiva päivän mittaan yrittää selvitellä.. :( Tuollainen sähköisyyttä poistava vempele olisi siis enemmän kuin tervetullut pelastamaan tämän tytön talvea!

  170. Avatar Henna sanoo:

    Itsellänihän on tukkakatasfrofitilanteita päivittäin, takana mielletön pyörre ja etuhiukset ei malta aina asettua. Mutta todellinen kriisi iskee silloin kun kuivashamppoo loppuu kesken kaiken! :D

  171. Avatar annnie sanoo:

    Kylläpä tuli muhkee tukka, vaikka sanoisin ettei toi sun lähtötilanne kovin katastrofaalinen ollut, mun silmään :) Pahin hiuskatastrofi omalla kohdalla on ollut se, kun kampaaja värjäsi tyvikasvun liian punertavalla sävyllä. Tuloksena tummanruskea tukka, jossa selkeästi vaalean punertava tyvi. Ka-ma-laa. Iskäkin jopa heitti heti kommenttia siitä, se on paljon se :D

  172. Avatar Riikka sanoo:

    Itselläni on hankalasti käsiteltävät hiukset. Kampaajakin aina tuskastelee kun hiusvärit ei tartu ja jos tarttuu niin sävy on jotain muuta kun mitä piti. Tulee ensiksi mieleen sellainen kokemus kun lukiossa halusin värjätä hiukset kevytvärillä. Pitkään mietin ja vertasin omaa väriä paketin sävyihin ja valitsin niiden mukaan kauniin punaruskean värin. Hiuksissani oli tietämättäni paljon punapigmenttiä. Väri tarrasi hiuksiin epätasaisesti ja lopputulos oli jotain aivan kamalaa. Hiuksista löytyi tummaa ruskeaa, kuparinruskeaa, kirkkaan punaista, oranssia ja keltaista. Kaiken lisäksi seuraavana päivänä oli koulukuvaus jonka muistaessani taisin tirauttaa muutaman kyyneleen. Enää en värjää kuin kampaajalla.

  173. Avatar Miia sanoo:

    Hiuksia nostattavin tukka-tapaturmani Sattui muutama vuosi sitten juuri ennen erästä odotettua matkaa. Hiukseni olivat tuolloin puolipitkät ja päätin piristää kuontaloani leikkauttamalla otsatukan. Luottoparturillani ei ollut vapaita aikoja ennen matkaani ja päädyin luottavaisin mielin erään toisen hius-ammattilaisen käsittelyyn. Kuulin itseni sanovan että haluan otsatukan ja siinä samassa minua oli jo pistetty saksilla silmäkulmaan. Myös otsatukka meni pieleen, sillä en ehtinyt vaikuttaa sen paksuuteen. Ja paksuhan siitä tuli. Ja väärällä, hyvin peruukkimaisella tavalla. Ennen matkaa leikkasin vielä itse tukkaani korjatakseni mitä korjattavissa oli, mutta vielä tänäkin päivänä nuo matkalta otetut kuvat jaksavat huvittaa. Onneksi hiukset kasvavat, sillä kaikkia hiuskatastrofeja ei korjata saksilla. Tuollaisen taianomaisen hiusharjan avulla lomakuvistakin olisi voinut tulla elegantteja. ;)

  174. Avatar Teme sanoo:

    Pahimmasta tukkakatastrofista on jo onneksi aikaa, muistan sen kuitenkin kuin eilisen. Asuin nuorempana pienessä kylässä, jossa toimi yksi paikallinen parturi-kampaamo. Sinne suuntasin kun halusin permanentin (MIKSI?!!). Permistä väsersi päähäni semmoinen vanhempi rouva, jonka uskoin tehneen kaikille kylämme mummoille permiksen. Luottoa siis löytyi. Luottoni osui kuitnekin pahasti omaan nilkkaan sillä jokin meni pahasti pieleen. Jossain vaiheessa alkoi päänahassa tuntua kovaa poltetta, mutta kampaajani sanoi sen kuuluvan asiaan. Lopulta kun permisrullia alettiin purkaa paljastui että tukkani oli palanaut. Se oli palanut aivan kuivaksi ja karheaksi eikä sille muuta voinut tehdä kuin leikata pois. Siinä sitä sitten oltiin, kamala pottatukka ja mikä pahinta kampaaja ei suostunut korvaamaan mitään. Jouduin maksamaan täyden hinnan, koska hänen mukaan sellaista välillä sattuu…

  175. Avatar iita sanoo:

    Pahin mokani on ollut se, kun 7 luokalla(oon nyt lukion ykkösellä) halusin saada kiharoita muuten suoraan tukkani. Kekseliäänä tyttönä sitten otin kamman käteen ja rupesin sitä kieputtamaan kuivaan tukkaani (kotona ei ollut kiharrinta), joka ylettyi rintaani asti. Kuten arvata saattaa, jäi kampa pahemman kerran jumiin ja muodosti kamalan takun. Kampaa ei saanut ilman saksille leikkausta pois, jolloin samalla jouduttiin hiuksianikin lyhentämään leukaan asti. Sen jälkeen eivät hiukseni ole enää kasvaneet kuin olkapäihin asti. Silloin harmitti, mutta nykyään voin jo nauraa tapahtuneelle :)

  176. Avatar Myy sanoo:

    Pahin hiuskatastrofini on varmaankin ala-aste ajoilta kun koitin väkerrellä hiuksiini jonkinlaisia kiharoita ainakin ulkonäöltään vähän tuota vastaajalla vekottimella nimittäin ilmakihartimella… Kiharaa ei juuri syntynyt mutta se pahainen vempain juuttui pitkiin hiuksiini niin tiukasti että itkuhan siinä pääsi ja äiti huudettiin apuun ja lopulta se saatiinkin hiuksista irti, tosin itkun, saksien ja riuhtomisen saattelemana :D Siinä hötäkässä harveni karvastosta varmaan kolmasosa ja ilmakihartimiin en ole sen koommin kajonnut…

  177. Avatar Rose sanoo:

    Ei pahimmasta päästä, mutta katastrofi tämäkin: rasvainen tikkuotsatukka. On se kiva nähdä kuva itseästä jossain ryhmäkuvassa, jossa muuten kaikki on ihan ok, mutta oma otsatukka on päättänyt jakautua kolmeksi rasvaiseksi tikuksi, jotka vaan roikkuvat otsalla. Lisätään kuvaan vielä salama, niin rasvainen ja lakalla tällätyt hiukset loistavat kaameudellaan!

  178. Avatar lättätukka sanoo:

    Mulle kävi sama ku jollekin muullekin tuolla ylempänä ja varmasti niin monelle muulle…
    Vanha kunnon ”mummokiharrin” jonka perin äitiltäni jäi hiuksiin kiinni. Ei siinä mitään, niin on käynyt aiemminkin ja repimällä lähtee. Nyt oli 10 min aikaa vieraiden tuloon (tais olla lasten synttärit) ja olin rönttävaatteissa ja valmiiksi muutenkin pahantuulinen. Revin ja kiroilin aikani kunnes mies ehdotti että irrota laite seinästä ennenku hiukset palaa, ja sitten se repi suortuva kerrallaan hiuksia irti siitä laitteesta. Joka muuten lähti roskiin (kierrätykseen) heti sen jälkeen. Nyyhkytin ja kirosin siinä sitte ku hiuksia (joita ei raskaus ja imetys oo kohdellu hyvin) lähti kivasti… Olis näille jotain kiva joskus tehdäkin, mutta en halua käyttää aikaani siihen että väkerrän ja väkerrrän ja tulos on tönkkö tantta. Toi vaikuttais just hyvältä simppeliltä työkalulta! (jos siihen ei jää hiukset jumiin… :D)

  179. Avatar julia sanoo:

    voi vitsi miten kätevä toi harja on !

    mun pahimmat hiuskriisit koskee aina otsatukkaa.
    joinain päivinä se otsatukka ei lainkaan asetu,
    vaikka pesisin, kuivasin, suoristaisin tai tekisin mitä, joinain päivinä otsatukkaan tulee rakoja, jotka saa mut näyttämään kaljuuntuvalta.
    silloin ei auta muu kuin laittaa pipo päähän tai tylsin vaihtoehto – nostaa otsatukka pinneillä ylös ja näyttää siltä että on just lähdössä lenkille

  180. Avatar naniiida sanoo:

    pahin tilanne kun luonnostaan melko vaaleita hiuksia aloin juurikasvua värjäämään. no ilmeisesti väri ei ollut ihan kunnollinen ja koko komeus pamahti oranssiksi?!?! vaikka värin piti olla vaalea. noh ei tässä auttanut kun käydä ostamassa toinen väri ja toivoa parasta ettei tukka tipu päästä värjäyksen jälkeen. seuraavanapäivänä siis oli koulukuvaus…
    Tämä toistoi seuraavalla värjäys kerralla… ehkä ensi kerran värjään ihan kampaajalla.

    Lisää katastrofeja syntyy kun hiukset on niin liukkaat ettei kiharat pysy mutta niin rasittavat että suoristuksen jälkeen pieninkin kosteus aiheuttaa pieniä kiharoita sinnetänne. myös takaraivon pyörre saa aikaan rasvaistenhiusten vision vaikka hiukset olisi jo pesty..

  181. Avatar ainooooo sanoo:

    Pahin hiuspäivä tuntuu olevan joka päivä joka talvi… mut hiukset vaan leijailee ympäri päätä niin sähkösenä että joku voi varmaan saada vielä sähköiskun ja kakkista kauheinta on se että kaikkea on koitettu, erilaisia harjoja ja kampoja, suihkeita ja vaahtoja, shampoita ja hoitoaineita, vitamiineja ja ravinteita nje. ja ei, ei auta! toivoisin niin paljon että tuo taivaalliselta kuulostava vempele vois pelastaa mun talvet :,D

  182. Avatar lllotta sanoo:

    No ei ehkä pahin, mutta viimeisin oli tänään. Opiskelen viittomakielentulkiksi ja meinasin tehdä tulkkausnäytteitä harjoitteluhakemukseen. Se vaatii tietysti videointia. No tukka oli likainen ja lättänässä, mutten jaksanut mennä näytteen tekoa varten pesemään sitä. Yritin siis letittää tukan näyttämään siistimmältä, mikä yleensä toimii oikein hyvin.

    Noh, kolmannen epäonnistuneen letin jälkeen päätin, että ehtii sitä kuvata myöhemminkin. Ei oo opiskelu helppoa. ;)

  183. Avatar jennuli sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi taisi olla viime talvena kun vähiten osasin sitä odottaa. Eli joo, yleensä ihan ok mennä käymään koululla nopeasti jonkin pikku jutun vuoksi likaisella tukalla joka on vedetty päätä pitkin nutturalle (eli näyttää liimaletiltä jonka keskellä on pallo). MUTTA sitten minut vedettiin yht’ äkkiä mukaan johonkin innovaatio-projektiin ja jouduin keskustelemaan tuntemattomien vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa muutaman tunnin samalla kun kyseinen keskustelu kuvattiin videolle seminaaria varten! Nolointa ikinä.. nykyisin pidän huolen siitä, että tukassa on vähintään kuivashampoota ennen koululle menoa!

  184. Avatar Nore sanoo:

    Viimeksi pari viikkoa sitten tapahtui tukkakatastrofi, joka ei ollut ensimmäinen laatuaan; patukat päähän yön yli huonoin seurauksin. Kyllä ne mytyt päässä ihan identtisiltä näytti, mutta silti tuloksena kiharat vain toisella puolella.. Siinä aamukiireessä ei olisi ollut edes 9-minuuttista käyttää hiusten pelastamiseen, joten lopputulos oli kiharalta puolelta pikaisesti ja huolimattomasti suoristetut hiukset, ja tietysti myöhästyminen koulusta :P

    Toinen mieleenjäänyt oli lukion ekan luokan koulukuvaus. Yksityiskuvat pitikin ottaa uusiksi toisena päivänä, enkä ollut tietoinen tästä. Noh, eipä sinä aamuna ollut paljoa edes hiusharjaa heiluteltu, joten kuvassa kunnon bedhead, hiukset ihan epäsiistissä pörrössä ja laineilla! Nyt vähän mietityttää miten kehtasin mennä ihmisten ilmoille sen näköisenä, mutta ehkä en vaan muista jotain syysmyrskyssä tarvottua koulumatkaa kyseiseltä aamulta :D

  185. Avatar miws sanoo:

    Tällä hetkellä sähköisyys! Leijuu ja rätisee, en voi pitää hiuksia ollenkaan auki, eikä minkäänlaiset öljyt ja muut hoidot auta :( viimeksi hiukset on ollut näin pahasti sähköiset joskus lapsena, voisiko asiaan vaikuttaa se, että oon noin vuoden verran kasvattanu omaa väriä takaisin…

  186. Avatar hillevi sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli vuosi sitten kampaajakäynnin tuloksena. Mua ei haittaa jos hiukset menee tuulessa vähän sekasin tai sade kastelee hiukset mopiksi, mun luonnonkiharat hallitsee itseään aika mallikkaasti eikä niitä yleensä tarvi juurikaan laitella. Kampaajalle sanoin, miten hiukseni haluan leikattavan, mutta taisi olla muut asiat kampaajalla mielessä.. Lopputuloksena tönkkösuorat, ainakin 5cm lyhyemmät hiukset mitä pyysin, vinon otsatukan sijaan heikolla kädellä leikattu ”suora” otsatukka. Kaiken kruunasi se, että kampaaja laittoi hiuksiini niin paljon muotoilutuotteita, ettei hiukseni liikkuneet tuulessakaan juuri yhtään.

  187. Avatar Ika sanoo:

    Ehdottomasti yksi pahimmista kokemuksista on se, kun aloin värjätä hiuksia kotona ennen iltavuoroa. Minulla piti olla hyvin aikaa, mutta toisin kävi, kun suihkuun mennessä vettä ei tullutkaan kuin pari tippaa. Asuintaloni edessä oli tietyö, mutta vain a-rappuun oli laitettu ilmoitus vesien katkaisemisesta, eikä kukaan ilmoittanut asiasta meille b rappulaisille. Kaksi tuntia ennen työvuoron alkua hurautin sitten taksilla muutaman kilometrin päähän kaverin luokse, jonka asutoon minulla oli vara-avain. Useista soitoista huolimatta en saanut lupaa kyseiseen vierailuun, mutta menin omin luvin lainaamaan suihkua. Kerkesin töihin, ja taisin piristää taksikuskia tapahtuneella. :)

  188. Avatar Heini sanoo:

    Pahimmat hiuskriisit ovat ne ihanat aamut, kun jotenkin illan pesun jälkeen seuraavana aamuna näyttävät hiukset jo uutta pesua tarvitsevalta (ja tämä on yleensä vielä aina niinä aamuina, kun ei ehdi millään pelastamaan kampausta muulla kuin pipolla)

  189. Avatar Minelli sanoo:

    Mulla on tukkakatastrofi aina.
    Hiukset on tyypilliset suomalaisen ohuet, laineiset ja helposti sähköstyvät.
    Käytännössä joka aamu herään mörrimöykyn näköisenä karvojen sojottaessa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin :/

    Kuulun myös koulukuntaan, joka ei suihkun jälkeen föönää hiuksia, vaan menee märällä päällä nukkumaan…

    Muotoiluharja vaikuttaa upealta, toivottavasti on onni myötä arvonnassa, uskoisin että tuolla saisin minäkin aamupörrön taltutettua ilman lähes tunnin vääntämistä.

  190. Avatar Rousk sanoo:

    Leikkasin syksyn alussa hiukseni ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen lyhyiksi (siis sellaseksi polkkamittaiseksi) ja siitä on kyllä hiuskatastrofeja seurannu, vähän luonnostaan taipuisa kun toi tukka mulla on… Mutta kerrotaan vaikka, että kerran erään baari-illan jälkeen olin mennyt kiharretuilla hiuksilla, hiuslakka päässä suoraan nukkumaan ja seuraavana aamuna oli eräs tapaaminen. Heräsin tietysti todella myöhään ja vilkaisin peiliin. Tukka sojotti joka suuntaan, oli aivan käppyräkova eikä talttunut edes harjalla. Tukkaa en kiinni saanut, koska se oli vastikään niin lyhyeksi leikattu. Vedin sen sitten pinneillä miten sattuu vähän enemmän kiinni ja lähdin tapaamiseen. Tapaamisen jälkeen vilkaisin peiliin ja edelleenhän sieltä muutama karva sojotti joka suuntaan. Olin varmaan näky…

  191. Avatar svii sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofi tapahtui silloin, kun menin uudelle kampaajalle ja tämä käsitti lyhyen polkan tarkoittavan revittyä poikatukkaa… silloin piti opetella poikamaisen olemuksen vastapainoksi meikkaamaan :D

  192. Avatar Riikkis sanoo:

    Onko väärin sanoa, ettei juuri hiuskatastrofeja ole ollut? Olen niin kaikkiruokainen, ja usein riittää ihan vaan ponnari (useammin nutturoitu, eli kaksin- tai kolminkerroin jätetty). Tosin ehkä se katastrofi on juuri se laiskuus hiustenlaiton kanssa, johon tämä harjamasiina voisi tuoda muutosta…?

    Just kyllä myös peilin edessä hiuksia harjaillessani kammostelin niiden huonoa kuntoa. ”15cm kun leikkaisi, niin jäisi hyväkuntoinen pää.” Nooh, en ole leikkaamassa :D Äsken tuli kyllä todistettua taas yksi hiuskurjuus, mun mies kun vihaa tuota Tigin pinkin jätettävän hoitoaineen tuoksua. Kuulemma haisee kissankakalta tai liimalta! Yhyy, se kun on mun tukalle niin hyvää. Mutta sovittiin juuri, että saan ostaa parinkympin kampaamotuotteen, kun vaan nakkaan ton lopun roskiin :) Ostan valmiiksi lämpösuojallisen, niin voin hyvin tällä harjallani sitten kuontaloani sukia ;)

  193. Avatar Jenni sanoo:

    Minulla oli pitkät kauniit hiukset ja kasarirokkarina tietysti niitä tupeerasin päivittäin tuhlaten iha mukavasti lakkaa. No, päätin mennä leikkauttaa huonoja latvoja pois ja kampaaja rupes hommiin. Kelasin siin et aika paljolta näyttää latvojen leikkaamine ja kampaaja sanoi vaan et luota häneen. Lopputuloksena peilistä katsoi järkyttynyt naamani, jota ympäröi polkkatukka jonka alta tuli pitkiä hiuksia!! Siis mitä?! Ei edes mitään kerrostusta vaan selkee potta ja alta tasane pitkä muutamine haituvinee!! Kampaaja oli kokeillut jotain uutta hiusmallia minkä oppi jossain kurssilla! Se oli niin järkyttävää, et rupesin itkemään. Onneksi nyt pari vuotta myöhemmin hiuksissani ei ole muistoakaan siitä ja kampaaja on vaihtunut toiseen.

  194. Avatar aibuli sanoo:

    Hävettää jo pelkkä katastrofin mieleenpalauttelu… Leikkasin pari vuotta sitten ekaa kertaa elämässäni lyhyen polkkatukan. Vyötärölle laskeutuvaa tukkaa olin tottunut kihartamaan foliorullilla, joita hetkeäkään kyseenalaistamatta käärin lyhyeen tukkaani erästä konserttia edeltävänä iltana. Pahin virhe oli järjestää seuraavaksi päiväksi minuuttiaikataulu ja rullien poisottoon varasin kymmenen minuuttia. Suoristusraudaton ei kyennyt millään enää pelastamaan sitä blondia lopunajanafroa. Oh dear….

  195. Avatar Pauliina sanoo:

    Välillä tuntuu että koko elämä on yhtä hiuskatastrofia, syystä että en kerta kaikkiaan osaa laittaa hiuksiani. Kampaaja aina näyttää ”helpon” ja ”nopean” tavan laittaa hiukset, ja saakin ne parissa minuutissa näyttämään upeilta. Sitten kun itse yritän samaa, tarkoittaa se minimissään puolen tunnin taistelua, jonka jälkeen olen kaikkea muuta kuin tyytyväinen lopputulokseen.

    Pahimmat katastrofit ovat kuitenkin epäonninen hiustenvärjäys paria tuntia ennen kuin olin lähdössä kaverin tupareihin toiselle paikkakunnalle. Lopputulos kivan vihertävä (vaaleaa tavoiteltiin), mutta noh, meni ne pippalot nurmikko päässäkin. Väitin kaikille väriä ihmetelleille sen olevan ihan tarkoituksella sellainen. Ilmeistä päätellen joko minua ei uskottu tai sitten järjen juoksuani epäiltiin vahvasti.

    Toinen tapaus sattui muistaakseni ollessani n. 12 vuotias. Olin pari vuotta aiemmin alkanut kasvattaa hiuksiani (siihen asti hiukseni olivat aina lyhyet, syystä että ne olivat aina kotiin tullessa puissa kiipeilyn seurauksena täynnä pihkaa ja havunneulasia, joten äiti ei antanut kasvattaa, lyhyessäkin kuulemma tarpeeksi työtä), ja olin valtavan ylpeä ”pitkästä”, lähes lapaluihin yltävästä tukastani. No, olin menossa koulun diskoon, ja päätin laittaa hiukseni oikein nätiksi. Aseena joku äidin ikivanha kiharrin, joka pelottavasti näyttää samalta kuin tuo tässä postauksessa esittelemäsi. Se oli vain ohkaisempi ja tuo harjaosa oli pyörivä. Enkä tietenkään ollut ennen kyseistä kapinetta käyttänyt, enkä luonnollisesti myöskään pyytänyt äidiltä apua tähän ”kaunistautumiseen”.

    Ajattelin homman hoituvan nopeammin jos kiharran hiukseni isoissa osioissa… Heti ensimmäinen osio jämähti tuohon maailmanlopun vempaimeen kuin tauti, liikaa kuumeneva laite käräytti hiukset, millä sinänsä ei ollut mitään merkitystä koska laite oli joka tapauksessa leikattava hiuksista irti, niin solmussa oli. Tuloksena toisella puolella päätä nyrkin kokoinen laikku jossa hiukset n. sentin pituisia. Poruhan siinä pääsi, diskoon pitäisi mennä ja hiukset pilalla. Äiti lohdutteli että ei sitä juurikaan huomaa, joten minä sitten menin niine hyvineni diskoon. Kiitos vaan edelleen äiti tästä, eihän sitä tosiaan huomaa, ei… Seuraavana päivänä hiukset leikattiin, en halunnut luopua pitkistä hiuksista joten päädyttiin lyhentämään vain ne sivut, toisin sanoen sain kunnon kasari-takatukan. Jälkikäteen ajatellen ei kovin fiksu veto…

    Sen jälkeen en ole uskaltanut mihinkään sen kaltaiseenkaan laitteeseen kajota, mutta sinä ainakin sait tuon homman näyttämään niin iisiltä, että ehkä minäkin tohtisin kokeilla. Iso ehkä, jotenkin kyllä näen mielessäni tuon harjan takertuneena hiuksiini…

  196. Avatar IVI sanoo:

    Mulla oli vielä reilu vuosi sitten hartaudella ja rakkaudella vaalennettu kaunis tukka! Sitten menin värjäämään sen kotonani punaisella kestovärillä – lopputuloksena kirkas pinkki! Luojan kiitos sain väriä haalennettua mm. öljyhoidoilla. Ja nykään tukka onkin keskiruskea, luonnollisen sävyinen :)

  197. Avatar Lapuli sanoo:

    Itsekin vaatemyyjänä toimiessa muistan viime joululta tilanteen, jossa koko päivän töissä tonttulakki päässä huhkien täytyi illalla lähteä vielä viettämään pikkujouluja.. No, eipä ollu hiukset hirveän edustuskunnossa saatika että olisi töiden jälkeen ollut niitä aikaa laittaa.. :D Illasta kuitenkin selvittiin, hätänuttura pelastusapuna!

  198. Avatar Pikka sanoo:

    hui minkähän uskaltais valita kaikkien aikojen pahimmaksi tukkamokaksi? no jos uskaltaisin myöntää kerran värjänneeni tukan kirkkaan ( siis oikeesti KIRKKAAN) punaiseksi. se moka ei sinänsä ollut se väri vaan se että tämä kokeilu tehtiin joillaki höpönlöpön väreillä ja vielä hotellissa. No väri itessään toimi ihan hyvin mutta sitä värjäysainetta ei niin vaan pestykkään pois kerralla, vaan sitä irtos koko ajan tukasta lisää ja lisää. Siinä meni hotellin pyyheet ja tyynyliinat punaseksi samalla ku minun tukka. Ja värikin kesti vaan sen viikon verran kauniin punaisena, sitten olinkin pitempään porkkanapää..

    että terkkuja vaan hotellille, ei me ketään siellä tapettu ja toivottavasti väri lähti liinoista ja pyyhkeistä helposti pois..

  199. Avatar Pauliina sanoo:

    Katastrofi on aina kun pesen hiukset ja menen hiukset märkänä nukkumaan, eli joka kerta. En jaksa/ehdi pestä hiuksia aamulla tahi tehdä niille juuri muutakaan eli jokin nopea keino olisi tarpeen. Aamulla siis tukka on aina vinksin vonksin ja valuu päätä pitkin ja sitten se vaan töräistään ponnaritötterölle pään päälle tai nyt talvella pipon alle…

  200. Avatar Elli Emilia sanoo:

    Pahin kriisi taisi olla kun olin Argentiinassa kampaajalla. Kielitaitoni oli erittäin rajallinen, mutta luotin että trendikampaamon hipsteri kampaaja osaa loihtia hiuksistani upeat ilman minun sönkkäämistänikin. Kesken hiustenleikkuun puhelin soi – siellä oli joku paikallinen ihailija, joka myös puhui minulle espanjaa jota en oikein ihan ymmärtänyt. Kampaajani kuitenkin luuli, että nyt minun pitää lähteä ja hoiti leikkaukseen loppuun seuraavassa 2min. Lähdin kampaamosta puolittain kynityn hiuskuontalon kanssa, ja päätin että seuraavan kerran menen hoidattamaan hiuksiani vasta kun olen saanut kielitaidon hyppysiin.

  201. Avatar Elina sanoo:

    Näitähän riittää.. Kerran jäi kiharrin päähän ja se piti leikata irti. Tukka on aina kuin lehmän nuolaisema, pitkin päätä ja se aiheuttaa päivittäisiä tukkakriisejä. Työn puolesta pitäisi näyttää edustavalta, mutta aamu-unisena se monesti jää vähän puolitiehen..

  202. Avatar Katrina sanoo:

    Hiuskatastrofeja ehti kertyä teinivuosina enemmänkin (aina piti värjätä ja vaalentaa kotona, koska kampaajaan ei ollu rahaa….), mutta pahin moka oli ehdottomasti huonolaatuiset sinettipidennykset, jotka kaverin kampaaja-äiti laittoi ja oma EI-kampaaja-äitini irroitti, eli repi irti päästäni, jonka seuraksena puolet omistakin hiuksista lähti. Sen jälkeen piti hetken aikaa peitellä kaljuja läikkiä.

  203. Avatar Emma sanoo:

    Joka päivä tukkakatasrofi. En vaan osaa laittaa tukkaa.

  204. Avatar riikka123 sanoo:

    Kuten moni muukin täällä on sanonut, niin luonnonkihara tukka on kyllä maailman pahin vitsaus! :D Tuntuu, että mitä kiireisempi aamu, sitä useampaan suuntaan tukka sojottaa… Ja vaikka kuinka suoristaisi, räjähtää kuontalo uudestaan viimeistään ovesta ulos astuttaessa.

  205. Avatar Ilona sanoo:

    Pahin katastrofi on ollut muutama vuosi sitten, kun olin kiireessä lähdössä joihinkin pippaloihin, ja hiukset oli pestävä ennen lähtöä. Käytin ekaa kertaa uutta hoitoainetta, joka ei tosiaankaan sopinut mun hiuksille, vaan siinä vaiheessa kun sain hiukset kuivattua, ne näytti siltä kun oisin pessyt ne öljyllä. Sitten vaan kahta kauheemmassa kiireessä ja paniikissa uudestaan pesemään hiuksia. Eikä muuten meinannu lähteä se tökötti pois vaan sain ihan toiseenkin kertaan vielä kuivata ja pestä uudelleen…En enää käyttäny sen jälkeen ko. hoitoainetta… Pippaloihin pääsin, tosin myöhässä ja järkyttyneenä kokemuksesta. ;)

  206. Avatar Iidaalina sanoo:

    Mun pahin hiuskatastrofi tapahtu muutama vuosi sitten kun kaverini kanssa päätettiin leikata mulle otsis. Kerros kerrokselta kaveri leikkas otsista lyhemmäks koska huomas aina jossain kohdalla olevan lovi. Lopulta mun otsis oli n. 4 senttiä pitkä ja sivulla oli mukava läntti siiliä. Ei ole kaveri sen jälkeen mun hiuksiani leikannut :D

  207. Avatar Iitanen sanoo:

    Meikälle suurin tukkakatastrofi tapahtuu yleensä silloin kun on pakko käydä suihkussa ennen nukkumaanmenoa. Aamulla tulos on sekava tukkaräjähdys, joka ei selviä millään muulla kuin käymällä uudestaan suihkusta. Joten tuollainen vehje kelpaisi tännekin!

  208. Avatar Kahvitahra sanoo:

    Ui, tuollainen vehe olis varmasti mainio nyt kun olen 16vuoden jälkeen saanut kasvatettua hiuksiani :)
    Pahin hiusmokani… hmm.. ei niitä ole. Olen aina ollut kokeilun haluinen hiusmallien suhteen sivukaljusta, polkkatukkaan, punk mallin mohikaaniin ja nyt on kasari takatukka :) Joku tosin voisi sanoa nuita kaikkia hiusmokiksi mutta minä en!

  209. Avatar sanna sanoo:

    Ehdottomasti pahimman tukkakriisin kävin läpi teini-iässä kun sain loistoidean leikkauttaa lyhyen poikatukan. Siitä kriisistä ei ihan hetkessä selvittykään… Valokuvatodisteet tästä synkästä ajasta olen onneksi saanut kiitettävästi tuhottua!

  210. Avatar Laura sanoo:

    Mun hiuskriisi tällä hetkellä on ihan vain omat hiukset. Vuoden värjäämättömyys on muuttanut hiusteni käsiteltävyyttä heikompaan suuntaan. Tähän kun lisätään maailman laiskin hiustenlaittaja niin hyvä tulee… Auki ei voi pitää ja pikkumyytyylillä väsätyt nutturat eivät oikein sovellu uhkaavasti lähestyvään pipokauteen. Tuo harja olisi minulle niiiiin pelastus!

  211. Avatar emppu sanoo:

    Pahin tukkakatastrofi oli varmaan se, kun sylkäisin purkan taitavasti juuri sillä hetkellä, kun hiukset heilahtivat eteen. No, purkka tarttui kiinni ja jouduin leikkaamaan ison, epämääräisen osion hiuksista jättäen jälkeen hemaisevan harakanpesän.

  212. Avatar Riikka sanoo:

    Minulla on ohuet hiukset ja tuntuu että niitä saisi olla aina laittamassa, että ne edes vähän näyttäisi paremmilta. Toivottavasti tuolla saisi loihdittua hiukseni tuuheammiksi niin arkeen kuin juhlaankin nopeasti.

  213. Avatar Anni sanoo:

    Pahin katastrofini liittyy hiusten värjäämiseen. Olen aika untuvikko mitä tulee hiusväreihin ja kotona värjäämiseen. Päätin siis vaalentaa luonnonvaaleita hiuksiani platinansuuntaan, mutta jokin siinä sitten pieleen meni kun tuloksena oli harmaanvihreät hiukset
    :–) Onneksi se sitten haalistui parin viikon kuluessa :D

  214. Avatar Essi sanoo:

    En ollut kerennyt pestä hiuksia lähemmäs viiteen päivään, ja ne sitten oli sen näköiset, ihan päässä kiinni ja likaiset ja ällöttävät. Sitten vaan nopeasti äärimmäisen pöshtönyt letti päähän ja kouluun.. :)

  215. Avatar Päivi sanoo:

    Kultaisella 80-luvulla permanentit oli muotia ja minullakin oli hieno permis vain etuhiuksissa. Nyt ei voi kun nauraa valokuville tuolta ajalta. :)

  216. Avatar Janskuli sanoo:

    En tiedä onko tämä niinkään katastrofi vaan ehkä ennemminkin koko elämän kestävä hiustragedia, mutta toinen puoli hiuksistani ei kiharru. Ei siis ollenkaan! Ja aina jaksan kuitenkin toivoa ja kokeilla, jos nyt ei kihartuisi. Se on sitten hauskaa juhlissa olla toinen puoli hiuksista tikkusuorana ja toinen puoli kauniilla kiharoilla. Todella bipolaariset hiukset minulla siis :D

  217. Avatar InQ sanoo:

    Menin kerran kampaajalle teettämään oikein hienon kampauksen. Tulos oli katastrofi! Lopulta kampaaja joutui korjaamaan kampaustani reilusti yliajan seuraavan asiakkaan jo odotellessa. Eikä siitä sittenkään tullut mitään! Jouduin vielä kotona kihartamaan tukkaani lisää, kun hiukset suoristuivat jo tunnin päästä.

  218. Avatar Vilma sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi tuli koettua reilut neljä vuotta sitten ennen rippijuhlia. Olimme tädin kanssa edellisenä iltana pyöritelty hiukseni sykeröille talouspaperin avulla. Ilmeisesti sykeröt olivat liian pieniä, sillä kun ne seuraavama aamuna avattiin olivat hiukset pelkkä kiharainen pallo pään ympärillä :D Ei siinä sitten muu auttanut kuin hypätä suihkuun ja yrittää keksiä jotain muuta.
    Toinen mieleen jäänyt hiuskatastrofi tapahtui ala-asteella, kun olin laittanut yöksi papiljotit päähän ja ne olivatkin sitten tarranneet niin hyvin hiuksiin, että jouduin aamulla soittamaan kaverin meille auttamaan niiden avaamisessa. Ei muuten ollut mikään mukava operaatio.

  219. Avatar supukka sanoo:

    Ysiluokan gaalaan mennessä POLTIN hiukseni kihartimella… No, ei muuta kuin suortuvat ylös ja menoksi :D Kyllä siitä selvittiin, mutta kieltämättä näin myöhemmin kuvia katsellessa ne hiukset olisivat olleet kivemmat auki.. Kiharrin meni vaihtoon ja en uskaltanut lämpökäsitellä hiuksiani puoleen vuoteen – ainakin ne tulivat parempikuntoisiksi :D

  220. Avatar tea sanoo:

    Yläasteella leikkuutin hiukset hieman yli solisluiden ja kun en sillon omistanut suoristusrautaa niin näky oli aina mitä mielenkiintoisin kun hiukset taipui ja kihartui mihin ilmansuuntaan milloinkin :-D

  221. Avatar Niina sanoo:

    Pahin hiuskatastrofitilanne oli tässä syksyllä se, kun menin uudessa kotikaupungissani aivan vieraaseen parturiin. Olin tehnyt taustatutkimusta (eli vertaillut hintoja…..), ja päädyin erääseen kivalta vaikuttavaan liikkeeseen. Puhelimeen tallentelin kuvia, jollaiseksi hiukset haluaisin. Lähtötilanne: ylikasvanut ”sivusiili” ja pidennykset otettu samana päivänä pois. Koska ”siili” oli niin pitkä, aloin haaveilemaan hieman pörröisestä ja tasapitkästä polkkatukasta, joka yltäisi olkapäille. Menin innosta soikeana liikkeeseen, näyttelin kuvia parturille ”Joo, kyllä ymmärrän mitä haluat, olkapäille ulottuvat, kyllä kyllä.”

    Neitonen alkoi määrätietoisesti napsimaan hiuksiani lyhyeksi. Niin lyhyeksi, että ne eivät enää peittäneet edes korvia kokonaan. Kyllä. ”Olkapäille ulottuvat polkkahiukset.” Ei ihan. Tuijotin kuvaani peilistä, enkä saanut sanottua sanaakaan. Taisin heittää vain, että näytän tällä hetkellä samalta kuin vuonna -96 ekaluokan luokkakuvassa.. Inhosin hiuksiani. Olen aina ollut sitä mieltä, että hiukset on uusiutuva luonnonvara ja mielelään kikkailen niiden kanssa, niin nyt olin kyynel silmäkulmassa ja järkyttynyt.

    Nyt, joulukuussa, hiukset alkavat olla siinä mitassa, mitä elokuussa parturissa hain. En uskalla mennä ehkä mihinkään parturiin täällä, vaan on ehkä pakko joululomalla hankkiutua Kajjaaniin luottoparturin luokse visiitille.

    Se oli minun kamalin tukkakatastrofoni ikinä. Parturikäynti.

  222. Avatar Emu sanoo:

    Pahin tukkakatastrofini tapahtui muutama vuosi takaperin, kun jouduin leikkaamaan (pienen)osan hiuksistani aivan lyhyeksi riparilaisteni konfirmaatiota edeltävänä iltana. Olin siis ollut melko uudessa savusaunassa saunomassa ja tietenkin katosta sitten tippui pihkaa suoraan päähäni. Hiukset menivät ihan suttuun ja sakset olivat ainoa keino, mikä mieleen tuli sillä hetkellä.

  223. Avatar TuiTui sanoo:

    :D
    Melkein kaikilla tuntuu olleen olevan sakset mukana pahimmassa tilanteessa.
    Hmm, pahimmat mokat tuntuu minunkin kohdallani tulevan juhlien kynnyksellä. Jostain syystä sitä alkaa kokeilemaan jotain uutta, vaikka sellaiset pitäisi tehdä normaalina arkena, eikä juhlan kynnyksellä :D Liika yrittäminen taitaa olla aina hiusmokistani pahimmat.

    Tykkään säätää tukkani kanssa ja värjäillä ja kokeilla kaikkea kummaa. Lukiossa halusin kokeilla blondaamista (luonnostaan on kauniin keskiruskeat hiukset). Niinpä sitä ystäväni kanssa marssittiin kauppaan, haettiin blondausaineet ja jännittämään kaverin luokse miten käy. Ystäväni toimi kampaajanani ja vetyperoksidin kutkuttaessa nenääni ja ystäväni silmien levitessä kauhistuksesta odotimme mitä tulevan pitää. Kävin pesemässä tökötit pois, kuivasin tukan ja katsoin peiliin. Sain hysteerisen naurukohtauksen ja ystäväni huomautti, että aika cool tuo J-pop tyyli. Näytin nimittäin japanilaiselta laulajalta mustine kulmakarvoineni ja oljenkeltaisine tukkineni :D Tästä sähläyksestä taisi tukalla leikkiminen lähteä, kasvaahan tuo aina (toivottavasti) takaisin, eikä sitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Sitä paitsi on ihana nähdä kun ihmisiä naurattaa tai edes alkaa hymyilyttää kun on tukka jotenkin kummasti :D

    Blondaamiset on osaltani ohi, päänahka ei kestä sitä rääkkiä enää, nousee iho vesikelloille, oli kuinka hellävaraista värinpoistoainetta tahansa. Mutta onneksi tukalla voi leikkiä muuten. Hmm, taidankin huomiseksi tehdä itselleni afron töihin :D

    Oikein hyvää joulun odotusta <3

  224. Piti olla edustavana poikaystävän kavereita nähdessä, mutta minä tietysti olin ajatellut, että voin laittaa pipon päähän huonon hiuspäivän takia kun ollaan vaan ulkona. No, mentiin sitten sisälle ja hiukset osoitti sinne ja tänne, niitä piti olla kokoajan pitämässä pois silmiltä. :D

  225. Avatar Caroliina sanoo:

    Mun jokapäiväinen elämäni on hiuskatastrofia tällä hetkellä – olen työharjoittelussa vanhainkodissa ja se tarkoittaa sitä, että sitaisen tukan tiukalle ponnarille joka aamu, ja illalla kotiin tullessa se on päätä pitkin menevä länä ja takaraivosta sojottaa kihartunut pehko epämääräistä tukkaa. :D Aamuisin seiskaan mennessä ei kamalasti inspaa lähteä laittelemaan tukkaa… Eikä etenkään enää illalla jaksa edes kuvitella tekevänsä sille mitään.

  226. Avatar Alisa sanoo:

    Mun hiukset itessään on jo aikamoinen kriisi ja hirveimmät hiukset on ollu lapsena. Mutta joka aamu hiukset vääntyy sinne suuntaan mihin huvittaa, joten ponnari on tuttu näky kun ei hiukset edes yllä nutturalle.. Suurempia ongelmia en muista, en oo tainnu vaan välittää!:D

  227. Avatar Ence BOO sanoo:

    Peruskoulussa päätin leikata siilin ja kaverin kanssa aloitimmekin projektin uhmakkaina. Aloitimme edestä keskeltä ja heti puolivälissä päätä ja aloin kiljumaan ”ei ei ei” ja siihen se sitten jäi. Oli kiva piilotella sitä kaljua kohtaa vaikka kuinka kauan :D
    (Amiksessa sitten rohkaistuin ja leikkasin kokonaan. Olin aika pallopää.”

  228. Avatar Liisa sanoo:

    Voih, pahin hiusmoka on todellakin muistissa vaikka tapahtumasta on jo vuosia. Minulla oli silloin musta pitkä ja suora tukka, Idolssia katsellessa ihastuin sen yhden tuomarin punaiseen säkkäräkäkkärä-tukkaan ja tokihan sellainen piti saada itselleki, heti, ja itse tekemällä. Ei hyvä.. Vaalensin ensin hiukset värinpoistolla, noh punaiseksi värjääminenki vielä onnistui, mutta siinä vaiheessa kun aloin itse tekemään permanenttia olisi viimeistään pitänyt tajuta ettei siitä hyvä seuraa. Hiukset paloi lähes juurta myöten ihan purkaksi. Jouduin leikkaamaan lähes siilitukan. Kyllä muuten harmittaa vieläkin sitä muistellessa. :( Tämänhetkisille hiuksille kyllä olisi käyttöä tuolla vehkeellä.

  229. Avatar sanu sanoo:

    Pahimman tukkakatastrofin oon ehkä kokenu ensimmäisen kampaajalla otetun hiusvärisession tuloksena. Olin säästäny pitkän pennin ja päättäny et kampaaja saa kehitellä JUST MULLE sopivan hiusvärjäyksen. Innosta piukeena kampaamotuoliin, jossa pääsin toteamaan ettei kampaaja osaa sanaakaan suomea, ainoastaan venäjää. Tiskillä mut vastaanottanut nainen tuli tulkiksi, mutta plörinäksihän sekin meni ja loppujen lopuksi en tiennyt yhtään mitä tuleman piti. Itku kurkussa katoin mitä tuleman piti. Lopputulos on kuitenkin aika normaali ja ihan kiva, et siin mielessä ei mitää pahempaa katastrofia onneksi tullut, mutta ei kyllä hyvät kokemuksetkaan tuosta jääneet.

  230. Avatar Pauliina sanoo:

    Mun tukkakatastrofeista kauhein oli kyllä viime kevään yo-juhlat! Oli niin lämmin että päänahka hikosi hatun alla ja hiuksiin jäi se karmaiseva lakkiraja. Kauheeta oli yrittää pelastaa kuontalo kun illalla piti lähteä juhlimaan, kun haituvat vaan roikkuivat lakin alta :D

  231. Avatar Ronja R sanoo:

    Mun pahin tukkamoka tapahtui ysiluokkalaisena, kun halusin mun perussuomalaisista maantienvaaleista kutreista suklaanruskeat! Ikinä ei ollut ennen ollut tummia hiuksia ja tarkoituksena oli hankkia kivat lämpimän maitosuklaanruskeat hiukset, mutta minäpä marssin kampaajalta tummien harmaanruskeiden hiusten kanssa, jotka eivät olleet suklaata nähneetkään. Elämäni brunettena kesti kokonaiset kaksi päivää, kunnes otin suunnan takaisin kampaajan tuoliin ja vaalennutin kutrini. :D

  232. Avatar Else sanoo:

    Kerran päätin kosteutta aina ah, niin ihanan kuivia ja hamppuisia hiuksiani rypsiöljyllä. No pesin suihkussa reuhkani kyllä pari kertaa shampoolla, mutta seuraavana aamuna tyvi oli kammottavan rasvainen=D Kuivashampoo oli sitten tietysti lopussa ja sain kulkea koko päivän ahdistuneena likaisista hiuksistani.

  233. Avatar Siru sanoo:

    Joka aamu! Mulla on ikävä tapa torkuttaa herätyskelloa aina punaiseen minuuttiin asti ja ei siinä ehdi tehdä tälle variksenpelättemille yhtään mitään… :D

  234. Avatar VLMA sanoo:

    Pahimman katastrofin aiheuttaa kiharat, jotka suoristuvat ja lopulta näyttävät lähinnä siltä, että ihmisten ilmoille on lähdetty suoraan suihkusta ja lättänä tukka on kuivunut niille sijoilleen ilman suoristamisista – kihartamisesta puhumattakaan!

  235. Avatar jenilee sanoo:

    ainainen katastrofi on se, että minkään maailman kiharat pysy yleensä kahta tuntia pidempään päässä!

  236. Avatar Roosau sanoo:

    Pahin katastrofi on se kun mun hiukset menee tajuttoman helposti takkuun. Sitten ne on aamulla aina niin sekasin ja tosi kipeet et sais selviks…

  237. Avatar Katii sanoo:

    Pahin katastrofi on varmaan tää tän hetkinen tukkatilanne ! Ei oikein löydy aikaa itsensä laittamiseen/panostamiseen (edes hiuksien) tuollaisen äitin kiirenä pitävän taaperon kanssa ! :D Rehahtaneet hiukset on joko peitettynä pipolla tai vedetty pikanutturalla takaraivolle kiinni ja sillä on menty tässä tää reilu vuosi !

  238. Avatar Roosa sanoo:

    pahin hiuskatastrofini on vaalea juurikasvu tummanruskeassa tukassa… hiuksia on turha kuvitella pitävänsä kiinni kun juurikasvu on pahimmillaan :D pää näyttää siltä kuin olisi kaljuja läikkiä täynnä

  239. Avatar Titu sanoo:

    Pahin katastrofi taitaa olla se, kun hiukseni muuttuivat blondatessa tyvestä sinisen/violetin sävyyn :D Onneks lähti parissa perussa pois

  240. Avatar sofie sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli, kun päätin vaalentaa hiuksia värinpoistolla ja kärsin edelleen monen vuoden päästä kuivista hiuksista (ennen vaalennusta oli todella hyväkuntoiset)

  241. Avatar ani sanoo:

    Mun katastrofi oli seurausta raksavuodesta. Kun olin koko talven, lähes joka ilta puu- jas selluvillapölyssä, oli hiukset keväällä karseassa kunnossa. Mutta sainpas sitten hyvällä syyllä leikata niistä melkeen polkan. Tuo vekotin vois olla hyvä juuri näihin vähän lyhempiin hiuksiin.. ;D

  242. Avatar Annijohanna sanoo:

    Suurin hiusmoka oli pihiydessäni olla käymättä kampaajalla yli vuoteen, minkä seurauksena omistin aika kaamean näköisen tukkapehkon. Oi sitä iloa, mikä seurasi, kun älysin leikkauttaa viimein polkkatukan.

  243. Avatar pihka sanoo:

    Kyllä se on se surullisen kuuluisa likainen päätä pitkin nuoleva tukka + liian vähän aikaa + mikään kuivashampoo-puuteri-mikä lie hätäaputuote ei saa aikaan yhtään mitään.

  244. Avatar Jonna sanoo:

    Pahin tukka katastrofi oli kun päätin värjätä luonnon blondit hiukseni punaiseksi. Kuten kaikki tietää värihän haaleni hetkessä vaaleanpunaiseksi ja halusin takaisin omat blondit hiukseni. No, sehän ei onnistunutkaan silmän räpäyksessä vaan kolmen eri värinpoiston kautta saatiin kissanpissinkeltaiset- hiukset jotka jouduin sitten kasvattamaan takaisin oman väriseksi. Pahinta tässä oli, että vietin milleniumin kellertävänvaaleanpunaisissa hiuksissa itku silmässä, taisi kuitenkin olla mun elämän eniten kuvattu uusivuosi!

  245. Avatar Heidi sanoo:

    Tuntuu että koko tukka on tällä hetkellä yhtä hiuskatastrofia. No onneksi ens viikolla pääsen kampaajalle! Yks pahimpia tilanteita oli kyllä joskus teini-ikäisenä, kun laitatin tukkaan oikein pikkukiharaisen permanentin. Kampaaja ei ohjeistanut kunnolla permiksen hoidossa ja koska en suihkussa uskaltanut hiuksia kovasti sormin harjailla (ettei ne suoristuisi), niin irtohiukset jäi aina päähän ja tästä aiheutui hiusten rastoittuminen. En kestänyt rastoittuvaa permanenttia, joten oli pakko leikata hiukset taas lyhyeksi, vaikka just olin saanut ne kasvatettua pidemmiksi.

  246. Avatar mette sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi on silloin kun kiireessä joutuu käydä suihkussa ja koittaa sitten saada nopeesti hiukset laitettua.Ko. laite vois auttaa tohon katastrofiin! :)

  247. Avatar mmaaria sanoo:

    Mulla taitaa olla hiuskatastrofi joka päivä.. Aamulla kun herään, menis varmaan puoli tuntia että saisin tämän järkyttävän pitkän tukkapehkon ees takuilta selvitettyä, joten arkena vetäsen hiukset aina vaan ponnarille. Joten tommonen ihmevekotin ois kiva testata!

  248. Avatar Tea sanoo:

    Musta tuntuu, että jossain vaiheessa kuljin hiuskatastofeista toiseen. Hiuksissani on ollu permanentti ja jostain syystä jopa kahdesti, onneksi nyt olen ymmärtänyt ettei sellaisia ihania laineita todellakaan saada tähän tukkaan permanentilla (eikä kyllä kenenkään tukkaan). Ja vaikka se permanentti oli tukassani yläasteella ja niistä ajoista yli kymmenen vuotta aikaa, on se permanentti edelleen joku niin karmaiseva muisto, että olen tuhonnut valokuvia missä se kamala suomalainen afro on keikkunut.

    Edelleen tosin hiuskatastrofin saa aikaan pesemällä tukan illalla ja huomaakin, ettei ohueen liukkaaseen tukkaan saa aamulla mitään aikaiseksi, eikä ole aikaa lähteä sitä edes kihartamaan!

  249. Avatar Taina sanoo:

    Tapuisa, hento ja hapero tukka on itsessään jo katastrofi etenkin ilman föönausta ja suoristusrautaa ja varsinkin kostealla säällä, mutta tilannetta ovat useampaan otteeseen vielä pahentaneet epäonniset kampaajakäynnit, joiden jälkeen on useammatkin itkut tirautettu milloin liian lyhyelle otsikselle ja milloin muuten vain täysin vääränlaiselle hiusmallille. Onneksi hiukset sentään ovat uusiutuva luonnonvara :D

  250. Avatar AnnaDiana sanoo:

    Tein häävieraana pin-up henkisen kampauksen pitkiin hiuksiini näkemättä ollenkaan kokoajan taakseni (eli paikassa jossa laitoin hiukseni, ei ollut avattavaa molemminpuoleista peilikaappia). Lopputulos oli kaunis, ja ulkoinen olemus sai paljon kehuja naaman punoituksen ja lievän keljuttamisen tuntemusten jälkeen. Mutta meinasi häät kaatua hiusongelmaan, sillä tunsin oloni aivan avuttomaksi ilman taakse näkemistä… :D

  251. Avatar Neeuli sanoo:

    Mulla oli muutama vuosi sitten viininpunainen tukka mustilla raidoilla. Halusin saada tukasta jälleen yksivärisen ja tein kotona värinpoiston. En tiedä MITÄ IHMETTÄ tapahtui, mutta tukastani tuli aivan JÄRKYTTÄVÄN värinen! Siinä oli turkoosia vivahdetta, harmaata, vaalean eri sävyjä, oranssia, keltaista, punaista ja sinistä! Kaveri meinas kuolla nauruun, kun menin pipo päässä hänen luokseen kysymään neuvoa ja apua…

    Otin loppujen lopuksi kuitenkin vielä toisen vaalennuksen, joka onneksi onnistui paremmin ja seuraava värikin tarttui tasaisesti.

  252. Avatar Saarah sanoo:

    Viime hetkien pahin kriisi oli, kun olin laittamassa tukkaa kaverin karonkkajuhlaa varten. Ensin meinasin hifistellä ja suunnittelin tekeväni kiharruspuikolla kiharoita, jotka sitten siistin huolettomasti kasaisin valkin ympärille. Paskan latvat, kiharat epäonnistui, samoin valkkikyhäelmä. Sitten yritin koota jonkinlaista osa-hiukset ylös, loput rennosti auki-lookkia, mutta kiharat ei vaan asettuneet. Lopulta kyhäsin sukkanutturan (sen saman jonka teen joka aamu töihin) toisen korvan taakse ja tökkäsin siihen hiuskukan. 2 tunnin työ ja tuloksena sama minkä väännän aamuisin 5 minuutissa :D

  253. Avatar Ella sanoo:

    Pahin tukkakatastrofi ikinä. Kyllästyin tasapitkiin hiuksiini,kaipasin pientä muutosta ja tartuin näppäränä tyttönä saksiin. Lopputuloksena lyhyt suora otsatukka, joka ei sitten millään tapaa tähän päähän sopinut.

  254. Avatar EmiliaMaria sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi on joka kerta kun pitäisi jonnekkin lähteä… :D
    Yleensä lähtöä edeltää kiroilua kuin turjan lappalaiselta ja hikeä :D Olenkin ottanut tavaksi, että ensin laitan hiukset ja olen laittaessa mahdollisimman vähällä vaatteella, sitten menen pikasuihkuun ja sen jälkeen meikkaan :D

  255. Pahin hiuskatastrofi on se kun yritin itse laittaa vaaleita raitoja ja lopputuloksena oli yksi poikittainen oranssi raita jakauksen kohdalle. Sain sen kyllä onneksi korjattua värjäämällä kaikki hiukset tummemmaksi.

  256. Avatar Laura. sanoo:

    Mulla on hiuskriisejä nykyään lähes joka päivä, nimittäin kasvatan otsahiuksia pois tällä hetkellä. Pahin vaihe taitaa olla menossa nyt kun näitä ei vaan voi pitää mitenkään: ihan ylikasvaneet mutta silti vielä liian lyhyet, pyörre keskellä otsista puskee koko ajan esiin… :D Luottoratkaisu on tällä hetkellä siis pinnillä ylös vain!

    Pahin hiuskriisi on kuitenkin yläasteajoilta. Jo silloin mulla oli otsis jonka päästin aina kasvamaan aika pitkäksi ennen parturiin menoa. Kerran menin kaverin äitille partutiin, joka leikkasi otsiksen sitten aivan liian lyhyeksi, enkä tietenkään kehdannut sanoa siitä mitään :D Sitten mentiin taas jonkin aikaa otsiksella joka ei totellut yhtään eikä miellyttänyt silmää, joten joka aamu peilin edessä kävin kunnon kamppailua :D

  257. Avatar mi sanoo:

    pahin hiuskatastrofi oli, kun yritin blondata to-del-la huonokuntoisia ja kuivia hamppuhiuksiani. tuloksena oli VIHREÄ pää :s ja seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa uuteen kouluun. nyt jo naurattaa, silloin ei..

  258. Avatar Henna V sanoo:

    No se, kun mun piti leikata rastat pois! Otin ne 14-vuotiaana enkä ajatellut yhtään sitä karmaisevaa päivää, kun ne omista hiuksista tehdyt pötkylät pitää leikata pois… Sitten 18-vuotiaana jostain ihme mielenmullistuksesta päätin ottaa sakset käteen… Oih ja voih. Tämä on edelleen, 6 vuodenkin jälkeen, liian kipeä asia muisteltavaksi ;D

  259. Avatar Marjaana sanoo:

    Olin päättänyt aikoja sitten, etten enää koskaan muistelisi vuotta 2001 – kesää jolloin pääsin ripiltä. Minulle oltiin varattu aika parturiin noin viikko konfirmaationi jälkeen, josta suoraan oli tarkoitus lähteä otattamaan itsestäni ja kauniisti laitetusta tukastani rippikuvia. Äitini oli varannut ajan kylän halvimmalta (ja kenties vanhimmalta?) parturi-kampaajalta, mutta koska tukkahuoltoni oltiin suoritettu aina kaupan ostoväreillä ja yleissaksilla en osannut pelätä – en edes sitä pahinta. Mukaani henkiseksi tueksi (ja kuskiksi) lähti vanhempi sisareni, joka istuutui viereiselle pallille lukemaan aikakauslehtiä kun minä puolestani istuuduin ”kaunistettavaksi”.

    Kerroin parturitädille, että en haluaisi mitään kovin radikaalia muutosta hiuksiini – ehkä kaksihaaraisia pois hieman ja tumma tyvikasvu piiloon? Tuumasta toimeen ja väriä sekoittelemaan! Hetken päästä koko päähäni oli levittynyt tasainen väritaikina, mutta ajattelin pääni olevan ammattilaisen käsissä ja en osannut ajatella vielä mitään. Siinä kohtaa kun siirryin pesualtaalle, sisareni naama alkoi nykiä ja tiesin, että nyt ei ollut kaikki ihan niin kuin olin toivonut… Ennen luonnollisen vaalea tukkani oli nyt kananpojankeltainen! Sisareni topakkana käski levittää uuden värin päälle, ja tarkensi että minulla olisi rippikuvaus tämän käynnin jälkeen. Parturini alkoi hieman vaikerrellen värjäilemään tukkaani uudestaan, mutta olin aivan vakuuttunut että kyllä siitä vielä vaalea ammattilaisen otteilla saadaan! :D

    Vaan kuinkas kävikään? Kananpojankeltainen nyanssi hiuksissani senkus vahvistui toisesta käsittelystä joten itkua pidätellen pyysin vain häntä tasoittamaan latvojani hieman (ja samalla siis suunnittelin, miten sitoisin hiukseni kiinni kuvaan…). Kuinka ollakaan, sisareni heitti ilmaan kysymyksen: ”Sopisiko Marjaanalle muuten otsatukka, veisikö se vähän tuota keltaisuutta pois?” JA NIPS NAPS! Hiusta lenteli lattialle monienkymmenien senttien verran, ja minulla oli suora ja aivan järrrrrrrkyttävän paksu otsatukka! Se alkoikin varmaan keskeltä päälakea. Muun tukan hän olikin ”tasoittanut” ja pisimmät kohdat koskettivat juuri ja juuri korvanlehteäni. Näytin ihan The Beatlesin jäseneltä!!!

    Itkien ja raivoten säntäsin kotiinpäästyäni vessaan, suihkutin kokonaisen hiuslakkapullollisen kiinnettä päähäni siinä toivossa, että etutukka pysyisi takatukan kanssa ylhäällä ja iskin koko komeuden päälle vielä villapipon – +30 asteen helteellä. Voin kertoa, että yhtäkään rippikuvaani ei ole esillä m i s s ä ä n… :D

  260. Avatar Hannapee sanoo:

    Herrrrrraisä!! Mulla on elämäni pahin hiusmoka meneillään JUSTNYT. Omistin ihanan paksun vaalean tukan, kunnes päätin lähteä hiusmalliksi. Mulle leikattiin otsatukallinen polkka, jonka laittamiseen ei ole sopivia välineitä – tai aikaa – ja tästä johtuen olen viimeisen kuukauden kulkenut JOKA PÄIVÄ pipo päässä koska olen hävennyt kamalaa reuhkaani niin kovasti ja odotellut että tukka vähän kasvaisi. Toi laite näyttää juurikin sellaiselta joka pelastaisi mun tukan, koska harmikseni joudun varmaan jatkamaan pipopäänä pitkälle kevääseen. :/

  261. Avatar Jennni sanoo:

    Pahin hiuskatastrofini oli, kun päätin muutama vuosi sitten leikata otsatukan. Se ei sopinut minulle lainkaan, ja näytin mielestäni monta vuotta nuoremmalta. Nopeasti se kuitenkin kasvoi pois, ja hieman kasvaessaan alkoi näyttää kivemmalta.

  262. Avatar Katjuska sanoo:

    Tulee ekana mieleen kun joskus nuorempana setäni silloinen naisystävä katsoi hiuksiani ja kysyin, että olinko ollut uimassa. En todellakaan, en vain ollut pessyt hiuksiani hetkeen..

  263. Avatar Hemppu sanoo:

    Pahin mokani sattui, kun värjäsin ruskeat hiukseni lukiossa vahingossa(ei aavistustakaan mikä meni vikaan..) sammaleenvihreiksi. Klassisesti tietenkin päivää ennen koulukuvausta.. Onneksi otsahiukset saivat vähän lievemmän sävyn ja huivi pelasti loput.

  264. Avatar Mari sanoo:

    Mulla on lähimuistissa (ei nyt muistella sitä kun saksin omin käsin tukkaani alle kouluikäisenä..) kaksi pahaa hiuskriisiä.
    Ensimmäinen sattui melko tarkkaan vuosi sitten, kun olin lähdössä ystäväni hääkirkkoon. Olin kerennyt kihartaa vähän yli puolet tukasta, kun kaverit soittivat olevansa 5min kuluttua pihassa noukkimassa minua kyytiin. Ehdin jotenkuten kihartaa tukan loppuun, mutta 4 minuutin automatkalle jäi tehtäväksi sukia korkkiruuvikiharat auki, suihkuttaa niihin hiuslakkaa ja tietenkin lätkiä naamaan meikkivoide ja puuteri. Ja ilman peiliä tietysti :D
    Toinen hiuskriisi kesti vähän kauemmin, se johtui nimittäin huonosta kotivärjäyksestä. Pakkaus lupasi tummanvaaleaa tukkaa, tulos oli hyvin tummanruskea ilman mitään lämmintä sävyä, jolloin väri näytti lähinnä tummanharmaalta.

  265. Avatar Kristiina sanoo:

    Mun pahin katastrofi on tää koko tukka itessään! :D Ohut, lasinen lättänä joka vaatii noin 86 tuotetta saadakseen vähääkään näyttävyyttä. Ou jee. Kaikista pahin virhe tietenkin on mennä märällä tukalla nukkumaan, jossa onkin sitten aamulla hommaa. Noh, onneksi hiuspuuteri on ystävä. Pipo pelastaa kaiken. Aina. Eli siis joo, tuo laite ois kokeilun arvoinen!

  266. Avatar Viliina sanoo:

    Supisuorilla hiuksilla varustettuna olen aina haaveillut luonnonkiharasta kuontalosta. Eipä ole kiharoita ilmaantunut, joten olen hakenut niitä sitten parturista. Pari permanenttia onnistui todella hyvin ja kihara oli ihanaa, mutta kerranpa ei parturi ihan ymmärtänyt mitä halusin. Eläppä siinä sitten lampaankähärän tiukan permanentin kanssa, ja vieläpä todella huonokuntoisen mokoman. Leikkasin hiukset lyhyeksi niin pian kuin suinkin permanentti oli sen verran kasvanut että hiukset pystyi pätkäisemään. Tää laite vois olla aivan täydellinen pelastus niin arki- kuin juhla-aamuihin!

  267. Avatar sri sanoo:

    Oivoivoi… :D Mun pahin hiuskatastrofi liittyy juurikin tuollaiseen harjaan, jonka traumat olisi kiva unohtaa.

    Joskus pienenä vaahtosammuttimena leikin äitini pyöröharjalla ja joo. Niinhän siinä sitten kävi, että rähmäkäpälä minä 5vee sain oikein lahjakkaasti harjan niin tuhannensotkulle hiuksiin, että iso itku tuli ja tilanne jouduttiin pelastamaan oransseilla Fiskarsin keittiösaksilla. Miun hiusparat.

    Oon aika varma, että nyt parikymppisenä osaisin käyttytyä tollasen harjan kanssa, enkä kääntäisi ja vääntäisi hiuksia joka ilmansuunnasta siihen ympärille, eikä tarvisi turvautua fiskarseihin… :D

  268. Avatar fifi sanoo:

    Annoin kaverin kaverin leikata otsahiukset. Toivoin suoria ja hän päätti leikata ne melkeen korvasta korvaan. Siinä oli joku tovi pohtimista, että kuinkas sen kamaluuden kätkee.

  269. Avatar Tii-tii sanoo:

    Pahin mokani on yrittää kihartaa hiuksiani. Se ei vaan onnistu! Tasaisin väliajoin kuitenkin yritän ja aina tulos on sama; stressiä, kiukkua ja epämääräinen sykkyrä hiuksia.

  270. Avatar lauraaa sanoo:

    luonnonkiharat! :D hiukseni ovat sellaisessa kikkurassa aina suihkun jälkeen, että suoristusrautaa tarvitaan. tykkään kiharoista, mutta jotenkin nuo omat kiharat eivät iske…. :D

  271. Avatar Celyan sanoo:

    Tällä tukalla (ohut, ruma, nopeasti rasvoittuva jne) voisin sanoa, että hiuskatastrofi on joka päivä, paitsi joskus jos aamulla ehdin käydä suihkussa ja saan tukan harjattua tarpeeksi nopeasti, etteivät sivut mene puff (tämä ääni kuvaa siis sitä, kuinka sivuhiukset päättävät sojottaa moneen suuntaan). Kun ei asetu niin ei asetu, ja näin talvisin kaulahuivi takuttaa tukan takaa AINA. Yritin joskus tehdä itselleni nutturaa (pituuden kun pitäisi riittää) sillä valkilla tai mikä nyt onkaan, semmoinen jota itsekin näyt käyttävän, mutta jostain syystä en saanut tukkaa peittämään koko härveliä. (Varmaan siksi että se on liian ohut. :P Tai ostin liian paksun valkin. Tai molemmat syyt.)

    Voisin paasata tukastani vaikka kuinka kauan, mutta ehkä jätän väliin. Lyhyeksikään en tahdo leikata (ikuisuusprojektini on kasvattaa hiuksia) enkä niitä osaisi laittaakaan, nämä sentään saa jotenkin kiinni. Suoristusrautaa en uskalla käyttää, koska tukka on niin ohut (kampaaja suositteli etten käyttäisi kuin harvoin), mutta jotain olisi kiva voida tällekin tukalle tehdä. Ehkä tuosta harjasta olisi avuksi?

  272. Avatar Eveveveve sanoo:

    Huh. Mun viimeiaikainen pahin hiuskatastrofi tapahtu ihan tänäsyksynä. Olin menossa aveccina hienoihin vuosijuhliin iltapuvussa. Kampauksen olin suunnitellu niin, että teen kauniit ei-takkuset suoristusrautakiharat ja sitten vaan rennosti nostelen kikkuroita pinneillä ylös. Noh, en ollu vähään aikaan kihartanu rauhadalla tukkaa. En oo värjäny hiusta nyt noin pariin vuoteen eikä tukka sitte lähteny ollenkaan kihartumaan. Tuli pelkkiä suoria kulmia, piikkisuoraa, takkua ja kerrassaan kamalaa jälkeä! Yritin epätoivosesti pelastaa tilannetta takuttamalla ja vääntelemällä rautaa väkisin sinne ja tänne. Kampaus oli ku harakan pesä. Tästedes pitää nuo kampaukset aina reenata ennen juhlapäivää…
    eveliinako@gmail.com

  273. Avatar Puppe sanoo:

    Pahin tukkakatastrofi sijoittuu lapsuuteeni, juuri murrosiän kynnykselle. Kampaaja, joka oli leikannut hiuksiani jo vuosia, yhdellä kampaajakäynnillä ”innostui” ja nyrhi hiukseni luvatta aivan lyhyiksi. Näytin kynityltä rotalta. Lähdin kampaajalta kyyneleitä pidetellen, enkä ujona tyttönä kehdannut valittaa. Koko perheeni yritti vuorotellen lohduttaa minua sanomalla, että tukka kyllä kasvaa takaisin. Itku tuli hiusten kanssa monta kertaa, varsinkin kun minua luultiin pojaksi kynityn kuontalon vuoksi. Tukka kasvoi ja teini-ikäisenä kasvatinkin oikein pitkät hiukset. Vuosien myötä aikuisiällä hiusten pituus on vaihdellut polkkatukasta puolipitkiin ja välillä todella pitkiin hiuksiin. Lapsuuden ahdistava muisto nyrhitystä rotanturkista päässäni on kuitenkin estänyt minua koskaan enää kokeilemasta lyhyttä hiusmallia.

  274. Avatar Helenia sanoo:

    Raskauden jälkeen noin kolmasosa tukasta lähti ja kasvaa nyt parin sentin pituisena sänkenä pitkän tukan seassa. Nooh, äitiys kaunistaa!

  275. Avatar Anka sanoo:

    Pahin hiuskatastrofi oli se kun ala-asteella halusin permanentin. Toiveena oli kauniit elokuvatähti-kiharat, mutta koska niin nuorena en tajunnut hiusten laittamisesta oikeastaan mitään niin kampaaja suositteli tiukempaa kiharaa jotta sitä ei tarvitsisi laittaa oikein mitenkään. Suorana piiiiitkät hiukset lyhentyi kiharoiden vaikutuksesta olkapäille, ja peilistä tuijotti puudeli. Ehkä nuo permanentti-kiharat olisi vielä kestänyt, mutta kyseisen hiusmallin poiskasvattaminen se vasta pahin katastrofi olikin!
    Vieläkin, yli 10 vuotta tapahtuneen jälkeen haluaisin hiuksiini sitä tuuheutta ja taipuisuutta…

  276. Avatar Tins sanoo:

    Hiukseni ovat todella ärsyttävät ja varsinkin näin talvella katastrofitilanteita on edessä jatkuvasti – lättänät mutta sähköiset, katkeilevat hiukset eivät varmaan ole kenenkään unelma. Kaiken lisäksi muotoilutuotteet tuntuvat toimivan kovin vaihtelevasti, välillä laineet pysyvät päässä ja välillä eivät. Mutta pakkohan se näiden kanssa on yrittää elää!

  277. Avatar Sudenmarja sanoo:

    Minun pahin tukkakatastrofi näin jälkikäteen ajateltuna on lienee koko teini-iän jatkunut pakkomielle ruskeasta tukasta (itsellänihän luontaisesti on sellainen maantienharmaa). Ihan jees, mutta teininä vararikossa se hiustenvärjäys väli aina vähän venähti ja lopputuloksena on että n. kaikissa teini-iän kuvissa minulla on kulahtanut, vihreään taittava harmaanruskea liimaletti kera parin sentin juurikasvun… huh, välillä voisi käyttää järkeä! (terveisin nykyään onnellinen punapää, joka on löytänyt sellaiset ihmeet kuin suoraväri ja colormask) :)

  278. Avatar Camilla sanoo:

    Hmm.. En oo Ihan varma onko tää mun pahin tukkakatastrofi koska niitä on niin valitettavan usein mutta ainakin tää on uusin :D

    Mulla oli viime viikolla synttärit ja olin ajatellut laittaa itselleni kauniit kiharat illallista varten.. Suihkun jälkeen laitoin tukan puolikuivana rullille kun en yksinkertaisesti vähän kipeenä jaksanut alkaa käyttämään kiharrinta. Rullien piti olla mulla päässä vaan hetken mutta mä onnistuin nukahtamaan ne päässä reilun tunnin päikkäreille :D
    Hmm lopputuloksen voi varmaan jo arvata?
    Kun avasin tukkaa se oli niin kihara että näytti puolet lyhyemmäksi kun mitä on. Toiseks se oli jotain mummopermanentin ja harakan pesän välistä :D
    NIIIN kamalassa kunnossa kun vaan olla ja voi :/
    Ja niiden ah tosi ihanien päikkäreiden ansiosta mulla ei enää ees ollu aikaa alottaa alusta joten jouduin tyytymään ratkaisuun ”jospa laitan nää vaan nutturalle..”
    Harmitti ku oli ajatellu jotain erikoisempaa synttäreiden kunniaksi ja joutu tyytymään nutturaab mitä käytän muutenkin tosi usein ku se on vaan nii helppo :)
    Seuraavan päivän takkukasa oli aika paha…

  279. Avatar TT sanoo:

    Näin talvella kun on pakkasta pikkiriikkisenkin, hiukseni ovat yhtä katastrofia: sähköiset ja pörröiset, ja kun ne muutenkin ovat ohuet ja littanat ja nopeasti rasvoittuvat, ei ilman joka-aamuista pesua, föönaamista ja kuivashampoon lisäämistä ole menemistä minnekään. Ainakaan ilman pipoa, mutta sitä ei sitten kyllä tohdi ottaa ihmisten ilmoilla pois. ;)

  280. Avatar Soile sanoo:

    Minun kammottavin hiusmoka sattui kerran kun värväydyin kampaajien hiusmalliksi…. Minun pitkät kutrini muuttuivat päälaelta sentin mittaiseksi pystytukaksi ja sivuitlta hiukset säilytettiin pitkänä… Itkusta ei meinannut tulla loppua kun sieltä kotiin pääsin. Seuraavana päivänä oli pakko mennä kampaajalle luopumaan viimeisistäkin pitkistä osioista ja jatkaa elämää elämäni lyhyimmällä hiusmallilla:( Onneksi hiukset ovat kuitenkin uusiutuva luonnonvara :)

  281. Avatar Salla sanoo:

    se kun kampaaja teki mulle siskon häihin järkyttävän epämieleiset kiharat. kotona aloitin kiharat kokonaan alusta.. :(

  282. Avatar hannam sanoo:

    kaikkein yleisin ahdistustilanne on se, kun oon käyny illalla suihkussa liian myöhään ja menny vähän kostella tukalla nukkumaann.. aamulla sitten luonnonkiharapehko on ihan väärällä tavalla ja epätasasesti kihara ja otsatukka yleensä jossain ihan muualla kun otsalla ja parhaasa tapauksessa sekin kihara tai sitten vastavuoroisesti ihan lättänä. sitä takkua harjaillessa ja suoristaessa tulee yleensä vähän epätoivonen olo!

  283. Avatar Salla sanoo:

    :D Ihana tukka! Sulla on aivan mun unelmien hiusväri, jota en kylläkään oo itse vielä uskaltanut kokeilla. Ja mahtavia ilmeitä :D Täytynee joskus ottaa kuvia kun itse ährää hiki päässä tukkaa, ei ehkä tutoriaaliksi olisi mutta huviksi ainakin.

  284. Avatar Jii sanoo:

    Tukkani herättää ihastusta paksuutensa ja luonnonraitojen vuoksi kavereissa ja usein myös kampaajissa. Itse puolestaan tuskailen hiuksieni kanssa aina, kun yritän väsätä niihin kivaa kampausta, enkä voisi kuvitellakaan pitävänä hiuksiani kivoina.

    Lakkiaisiani varten väsäsin kiharoita 2,5h, mutta kun astuin lakitustilaisuuteen autosta ulos, tukassani ei ollut jälkeäkään kiharoista. Sama ongelma toistuu usein: käytän tuhottamasti aikaa, että saan tukastani kivan, mutta siltikään lopputulos ei onnistu. Ehkä tuosta laitteesta olisi vähän apua? :D

  285. Avatar Kristina sanoo:

    Kauhein hiuskatastrofini oli vaalea juurikasvu silloin kun värjäsin hiuksiani oranssiksi. Se näytti ihan siltä kuin olisin kaljuuntumassa! Kaiken lisäksi aivan hentoisimpiin hiuksiin hiusrajassa ei väri meinannut tarttua ollenkaan, ja yhdessä kohdassa oli aina sellainen vaalea läntti joka näytti… pahalta :D Sitten päätin luovuttaa ja vaaleat hiukset ovat saaneet olla.

  286. Avatar Hanna sanoo:

    Näitä on monta!!
    Pöyröharja takaraivoon kiinni ja millisiiliä tilalle. Vaaleat hiukset muuttui uintiharrastuksen myötä vihreiksi.. Koulukuvausta edeltävänä iltana väärä hiusväripullo käteen ja tuloksena kirkuvan oranssi tukka! Punaruskean tukan värin poisto ja itseleikattu otsatukka= Aniliininoranssi väri ja pystyssä sojottava 5sentin otsis!
    Perinteinen, aina toistuva setti on tietysti haluta juhliin kiharoita punaiseen tukkaani… Ei tarvitsisi kuin punaisen nenän niin menisi ihan Pelle Hermannin pikkusiskosta :D 2tuntia kiharrukseen ja sitten vartissa pesu ja suoristus..

  287. Avatar Matu sanoo:

    Tykkäsin tosi paljon itselaitetuista rastoistani, mutta muutaman vuoden jälkeen ne alkoivat haista tunkkaisille eivätkä kuivuneet tyyliin ikinä hiustenpesun jälkeen. Päätin poistaa ne ilman, että leikkaisin vaan tyvestä patukat pois. Sukkapuikko ja harja apunani muutaman päivän niitä availin. Tuloksena herkkä ja punoittava päänahka, monta nyrkin kokoista hiuspalleroa ja ohuet liruhiukset… Pakko se oli sitten kampaajalla käydä pyytämässä apua tilanteeseen!

Kommentoi