sunnuntai 27. syyskuun 2015

ongelma nimeltä koulu + työt

Yhteistyössä Indiedays ja Sonera

Ahh, opiskelijaelämä. Tuo vastikään tällekin lukuvuodelle monelle startannut ihanuus. Mun omat opinnot on  ainakin nyt toistaiseksi ohitse: Valmistuin liiketalouden tradenomiksi toissakeväänä (puolitoista vuotta toivotusta aikataulusta jäljessä, heh..), mutta yhä ne opiskeluajat on vereslihan tuoreessa muistissa kaikkine ihanine ongelmineen.

sonerax2

Sonera on vastikään lanseerannut juuri 18-25 -vuotiaille tarkoitetun Sonera X -etukonseptin, joka sisältää opiskelijaystävällisiä tarjouksia esimerkiksi Sonera Sopivan ja Liikkuvan Netin paketeista. Lisäksi opiskelijoiden avuksi on ilmaantunut Sonera X Tutor, opiskelijaelämän ammattilainen, jolle opiskelijat ympäri Suomen ovat saaneet lähettää opiskeluun liittyviä kysymyksiä ja haasteita ratkottavaksi aina ongelmista ”kuinka syödä paremmin opiskelijabudjetilla” haasteisiin, kuten ”kuinka päästä baariin jonon ohi”. Vastauksia Sonera X Tutor on julkaissut hauskoina videoina omilla sivuillaan, sekä lisäksi myös Facebookissa sekä Instagramissa. Käykää kurkkimassa, mä löysin tuolta aika hyviä life hackeja :D

Sonera haastoi mut pohtimaan, että mikä oli mun suurin ongelma opiskeluaikoinani. Se oli ehdottomasti opintojen ja työn yhdistäminen.

Samaan aikaan kun aloitin ammattikorkeakouluopinnot, aloitin myös työt. (Itseasiassa muistan livistäneeni perehdytyskoulutuksiin suoraan tutustumispäivän palloleikeistä..) Tein aluksi satunnaisia työvuoroja aina kun tarvetta työntekijälle oli, ja vaikka työvuoroista oli aina oikeus kieltäytyä, niin en tainnut jättää ainoatakaan tarjottua vuoroa väliin. Jossain vaiheessa siirryin tuntisopimuslaiseksi. Siinä sitten sykittiin 8-15 koulupäivän jälkeen vielä illaksi töihin, ja kasin jälkeen kotiutuessa koitettiin vielä blogimerkintöjäkin vääntää. Lisäksi aika monet illanvietotkin jäi väliin kun viikonloppuaamuna odotti työvuoro.

sonerax1

Tässäpä teille mun vinkkiviisikko, jonka avulla mä selvisin hengissä mahdottoman tuntoisesta yhtälöstä nimeltä opiskelu + työnteko ( + peruskoulusta asti vaivannut hikipinkous :D):

1. Asetin ittelleni pikkumotivaattoreita melkein päivittäin. Ei mua hirveästi lohduttanut aamuisin ajatus ”enää kaks vuotta jäljellä”, vaan monesti pitkään ja rankkaan päivään herätessä mä heti ekana mietin, että mikä on mun tämän päivän palkinto, kun jaksan vetää koulupäivän ja työvuoron. Usein se oli kotimatkalla lähikaupasta haettu herkkuiltapala, kuuma suihku, tai uusin jakso hömppäsarjaa, usein myös esimerkiksi päiväunet :D Sen ajatuksen voimalla sitä jotenkin jaksoi painaa menemään: Enää viis tuntia niin sitten saan korkata sen suklaalevyn ja Gossip Girlin!

2. Mietin muutenkin aina päivän kerrallaan. Huomaan että stressaannun äärettömän helposti jos sorrun pyörittelemään pääni sisällä samanaikaisesti kaikkia niitä asioita, jotka mun pitäis saada tehtyä: Pitäis lukea siihen tenttiin, aloittaa se essee, miettiä sitä opparin aihetta, millä energialla mä töihin enää jaksan.. Kannattaa ripotella kaikki ne ”pitäis” -asiat kalenteriin, ja elää aina sen yhden kalenteripäivän kerrallaan. Tehdä ne jutut jotka on sille yhdelle päivää listattu, ja olla murehtimatta muista. Kun ei ne sillä murehtimalla kuitenkaan tehdyksi yhtään sen paremmin tulisi!

3. Aina ei tartte saada sitä kiitettävää arvosanaa: Kukaan ei tule sulta koskaan kysymään, että noh mitenkäs se kansantalouden kakkoskurssi silloin sun kakkosvuonna oikein menikään.. Jos ihan oikeasti alkoi olla se oma jaksaminen kortilla, niin välillä yöpänttäämisen sijaan priorisoin röyhkeästi sitä omaa hyvinvointiani, ja annoin tenttiin lukujen mennä vähän puoliteholla. Tämä oli mulle äärettömän vaikea asia sisäistää, sillä oon aina ollut tosi perfektionisti: Kaikesta piti saada kiitettäviä, vaikka järki meinas lähteä. Jossain vaiheessa tajusin että hetkinen, eipä tarttekaan, ja lukaisin tenttialueen viimeisenä iltana vähän-sinne-päin: Sain hyvät yöunet ja kurssista kakkosen, olin iloinen läpipääsystä, ja tuosta kakkosesta mua ei ole muistuttanut tässä viimeisen viiden vuoden aikana yhtään kukaan.

4. En koskaan unohtanut kiireenkään keskellä syömistä. Mä pidin huolen että söin aina koulussa, laukussa oli hätävaramyslipatukkaa, ja työpaikalla oli jemmakätkössä aina vähintäänkin kaurahiutaleita, että oli edes mikropuuroa syötävänä, jos en ennättänyt käymään kotona tai kaupassa koulun ja työn välissä. Mä en olisi jaksanut ainoatakaan pitkää päivää minkään hemmetin aamupalasmoothien ja välipalabanaanin voimin!

5. Ja olkaa te mua fiksumpia, ja sanokaa välillä niille tylsemmille velvollisuuksille ei, jos se vaan mahdollista on. Menkää niihin opiskelijapirskeisiin ja muistakaa relatakin. Tämän mä meinasin itse aika lahjakkaasti unohtaa! Vaikka toisaalta oon ollut ylpeä siitä, että oon saanut tienata elantoni itte, makaroonidieetille en ole koskaan joutunut, eikä mulla nyt esimerkiksi ole opintolainaa maksettavana, niin nyt jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt koittaa ottaa noista opiskeluvuosista ”enemmän irti”.

Oon varma, että siellä näytön toisella puolella luuraa opiskelija jos toinenkin! Mikä sulle on ollut opiskelijaelämässä haastavinta, ja ootko löytänyt siihen jotain ratkaisua? Se voi olla jokin simppeli life hack-henkinenkin oivallus! Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan Urbanearsin Humlan -kuulokkeet. (jotka multa muuten itseltäkin löytyy, suosittelen palkinnon havittelemista vahvasti! :D) Osallistumisaikaa on pe 2.10. asti!


Saatat pitää myös näistä:

53 Responses to “ongelma nimeltä koulu + työt”

  1. Avatar Sanjana sanoo:

    Lue, lue ja lue – ainakin yliopistossa. Vaikka ois kuinka hektinen ja pitkä päivä, lue ees joku tavoitteellinen sivumäärä. Tentin viime keväänä hirveesti kirjatenttejä ja muinaiskieliä, ja ei niistä muuten ois selvinnyt ku tekemällä itellensä selkeän suunnitelman ees pään sisälle, että mitä lukee ja milloin.

    Joo ja muista elää siinä samalla, käy vaikka lenkillä ja näe kavereita, muuten hajoaa pää. (Tosin ne opiskelijabileet on mullaki aika vähällä käynnillä ja just alko maisteriopinnot, hups)

  2. Avatar Kisu sanoo:

    Mulle haastavinta on varmaankin ajankäytön suunnittelu. Varsinkin nyt, kun käyn itsekin tuntitöissä ja monesti on joka viikko 3-4 pidempään koulutehtävää tehtävänä, täytyy oikeasti suunnitella niin, että saa kaiken tehtyä. En ole vielä keksinyt mitään mahtavaa ratkaisua, mutta yritän vaan aina merkata kalenteriin, että milloin mikin tehtävä pitää palauttaa ja keskittyä niihin siinä järjestyksessä. Mulle on vaikeaa se, että työpäivän jälkeen tulee kotiin eikä saakaan levätä, koska vielä on koulujutut tekemättä. Onneksi saan itse päättää työtunneistani, joten jos tulee oikeasti kiire, voin sitten lähteä töistä aikaisemmin tai skipata vaikka koko päivän.

  3. Avatar Astral sanoo:

    Kalenterin liian täyteen lastaaminen on helmasyntini… Olen kuitenkin nyt hiffannut, että silloin, kun kaverit pyytävät istumaan iltaa, niin sille löytyy kyllä aikaa jos vain niin haluaa. Ei mikään voi olla tärkeämpää, kuin ystävien tapaaminen. Se sitä paitsi auttaa jaksamaan tuon kaiken kiireen keskellä ;)

  4. Avatar Meri sanoo:

    Ihana blogi sinulla, tykkään sun positiivisesta elämänasenteesta!

    Mulle haastavinta on ollut saada pieni budjetti riittämään ja toisaalta se, miten suhtautuisi opiskeluun tarpeeksi rennosti. Ekana vuonna suoritin kursseja ja olin vaativa arvosanojen suhteen, olen edelleen, mutta onneksi tajusin että sitä reittiä itsensä polttaa helposti loppuun. Olen samaa mieltä siis sun kanssa: yksittäinen kakkonen ei maailmaa kaada ja on tärkeää muistaa myös elää, nauraa ja tanssia! :)

    Ruokailujen suhteen oon huomannut toimivaks säästövinkiks viikkoruokalistan tekemisen ja kerran viikossa kaupassa käymisen. Oma, edullisia reseptejä täynnä oleva reseptikirja on myös ihana ja hauska tekeminen vapaapäivälle! :)

    • ia ia sanoo:

      Voi kiitos ^_^ Joo pitäis iteki opetella käymään kaupassa kerran viikkoon, olis niin näppärä kun olis aina ruokaa kotona!

  5. Avatar Kaisa sanoo:

    Mun ongelma on ollut ja on edelleen se, että kaikki hommat jää aina viimeiseen iltaan. Mitä isompi ja haastavampi tehtävä, sen varmemmin vika ilta menee tuskaillessa.
    Paras saamani vinkki on se, että aloittaa työn heti kun sen on saanut, tekee koneelle tiedoston valmiiksi ja kirjoittaa kaikki ideat ylös jne.

    Ja hei pliis, unohda noi pienet tekstit suluissa. Niiden lukeminen ja zoomailu puhelimen näytöltä on tosi rasittavaa.

    • ia ia sanoo:

      Ajattelin aiheeseen sinänsä liittymättömien sivuhuomautusten olevan vähemmän häiritseviä pienemmällä fontilla kuin hirviökappaleiksi kirjoitettuna, mutta kiitos palautteesta, enpä ajatellut ettei niitä pystyis lukemaan!

  6. Avatar Repe sanoo:

    Mun suurin ongelma nyt opiskelijana on aikataulu. Siis ihan kaiken suhteen. Kaverit, koulu, harrastukset, perhe. En oo vielä keksiny kunnollista suunnitelmaa tän ratkasemiseksi, mut minuuttiaikataululla mennään joskus – kirjaimellisesti! :D Toinen iso ongelma ainaskin mulla on toi herääminen, koska noh – tykkään nukkua. Paljon. Toistaseksi ratkasuun auttaa se, et laitan puhelimen torkuttaan ainaski puol tuntia ennen ja huijaan itseeni et nukkuisin muka pidempään :d

    Sunnuntaihin 30.syyskuuta? 30.9. on keskiviikko – tai sit mun kalenteri huijaa ja kovin :D

  7. Avatar Annina sanoo:

    Ajankohtainen aihe; ite aloitin opiskelut tänä syksynä yliopistossa ja samalla muutin omilleni täysin uudelle paikkakunnalle. Suurin haaste ei ole tähän mennessä ollut itsekseni asuminen tai uusien kavereiden saaminen, vaan näin alussa itse opiskeluihin tottuminen ja uuden rytmin löytäminen. Miten sopeutan itsenäisen työnteon luentojen ulkopuolelle, vapaa-aikaani? Miten selviän uudesta akateemisesta vaativuustasosta, joka on valtava harppaus lukioon verrattuna?

  8. Avatar Tee sanoo:

    Juuri torstaina valmistuneena ja viimeisen vuoden opparin kanssa tuskastuneena sanoisin, että itsensä motivoiminen on paljon helpompaa kun jakaa tehtävän pieniin osiin. Eli ei niin että ”kirjoitanpa ton viiskytsivuisen opparin nyt seuraavassa kuukaudessa valmiiksi”, vaan: ”viilaan ton johdantokappaleen tällä viikolla, samalla tarkistan kaikki lähdeviittaukset oikeiksi.” Onnistumisen tunne koittaa paljon useammin :D

  9. Avatar Sarastus sanoo:

    Se, että on niin kamalan vaikeaa aikatauluttaa elämäänsä niin, että voisi ostaa bussi- tai junaliput etukäteen, että saisi ne halvemmalla!
    Tai vaikka tietäisi jo edellisenö viikonloppuna olevansa menossa opiskelukaupungista takaisin kotiin perjantaina koulun jälkeen, ei niitä bussilippuja vaan ikinä tule ostattua niistä ”etukäteen ostettuna saat tämän matkan ~5e” -tarjouksista, kun alkaa empiä että meneekö sittenkään juuri silloin kotiin. Ja joka hiton perjantai sitä ostaa lippunsa puolet kalliimmalla bussista. :D
    Tätähän jatkuu kolmatta vuotta, huhhuh.

    Toinen on nyt ne marketeissa irtokarkkien viereen tulleet pähkinät, suklaahedelmät tms.! niitä aina ihan vahingossa tulee kauhottua sellaisella antaumuksella, että kauppalaskut kasvavat eksponenttiaalisesti. Wups.

  10. Avatar Pepa sanoo:

    Hei hyviä vinkkejä! Täällä kans yks samassa oravanpyörässä kiikkuva, viimeset 3v on menny aika tehokkaasti kombossa työ+koulu. Paras juttu omaa jaksamista kohtaan oli ehdottomasti se päätös, että teen vaan yhtä juttua päivän aikana; joko oon koulussa tai töissä ja keskityn siihen enkä suhaa enää koulusta suoraan töihin. Ja hyvin pyyhkii vaikka välillä tuntuu ettei oo vapaata yhtään, mut onneksi kesälomatkin tulee mukavasti tienattua huomaamatta niin saa onneks sen todella tarvitun kuukauden vuoteen jolloin ei tartte tehdä mitään :D

  11. Avatar Katri sanoo:

    Ensinnäkin kiitos aivan ihanasta blogista! Oon jo vuoden jos toisenkin seuraillut taka-alalta kuitenkaan koskaan kommentoimatta. Nyt oli kuitenkin aihe, joka liippaa niin läheltä itseäni että oli pakko tulla huutelemaan :)

    Käyn nyt toista vuotta ammattikorkeakoulua, ja oivalluksia ja kompromisseja on täytynyt oppia tekemään. Ensimmäisenä vuonna takaraivossa kolkutteli perfektionismimörkö, joka vaati että kaikki tehtävät ja tentit tulee läpäistä vähintään 4 läpi tai muuten ei elämästä tule mitään. Lähes kaikki opetuksettomat päivät paahdoin kotona yksin kahvinkeittimen kanssa erilaisia portfolioita ja kirjallisia tehtäviä, näin jälkikäteen ajateltuna liiankin tunnollisesti. Vähemmälläkin olisi saanut samat tulokset joita sain. Tämän ansioista olen saanut luokkani keskuudessa tunnollisen tytön leiman, mikä ärsyttää itseäni hieman. Opiskelijabileissä en tainnut käydä ensimmäisten viikkojen jälkeen kertaakaan, jotenkin koin niiden häiritsevän vaan opiskelua. Töitä en edes harkinnut tähän väliin, vaikka raha-asiat kolkuttelivat koko ajan mielessä. Säästöillä on onneksi selvitty tähän asti.

    Nyt sitten tänä syksynä olen päättänyt ottaa rennommin. Mun elämä ei ehkä siihen kaadu jos osa kursseista menee heikommin. Olen miettinyt, että opiskelijaelämästä on nyt otettava irti kun sitä kerran elää. Sitten töissäkäyvänä saatan katua, ellen sitä nyt tee kun siihen on mahdollisuus. Raha-asiat olen koittanut sysätä sivuun mielestä, tällä hetkellä olen osa-aikaisena töissä satunnaisesti jos on tarvetta. Toivon kuitenkin, ettei töitä liiaksi tule sillä en vain osaa sanoa ei! :D Lisäksi annoin itselleni luvan ottaa sen mörkönä nähdyn opintolainan, toki tähän vaikutti muutenkin muuttunut elämäntilanne joka teki sen lähes pakolliseksi. Mutta veikkaan, että olisin muutenkin tämän elämänhelpottajan ottanut.

    Tulipas siitä sekavaa mutta. Mun vinkki on siis muistaa ottaa aikaa itselle ja sille mitä oikeasti haluaa tehdä :) Ei tässä kukaan nuoremmaksikaan muutu sit kun valmistuu! :D

  12. Avatar hanna sanoo:

    Itse olin kanssa töissä opiskeluaikaan (ja siitä sain onnekseni kokopäivätyöpaikan itselleni opiskelujen päätyttyä) ja se oli kyllä rankkaa. Blogia en tuolloin pystynyt pitämään, vaan samana kesänä kun opiskelut päättyi pistin uuden pystyyn. Harrastin kuitenkin aktiivisesti lentopallo ja kuntosalia ja ne oli mulle se henkireikä – tiesin pääseväni joko mätkimään palloa tai kyykkäämään koulu&työpäivän päätteeksi ja se pelasti mun päivän.

    Nykyään mun päivän pelastaa edelleenkin tuo kuntosali ja maanantaisin odottava lentopallo (en tajunnutkaan miten paljon sitä rakastan ennen kuin palattiin miesten kanssa kesätauolta), sekä tottakai Netflix ja blogi. Blogi on mulle kanssa sitä omaa aikaa, jolloin saa olla toisen kanssa kotona mutta tehdä niitä omia juttuja. Parasta :)

    hanna
    http://www.hannamariav.com

  13. Avatar Ida sanoo:

    Mulle vaikeinta ehdottomasti on ollut herääminen. En oo keksinyt siihen muuta ratkasua ku sen, että yritän vaan ryhdistäytyä.

  14. Avatar Nellyssi sanoo:

    Ei ole ihan tuota komboyhdistelmää, mutta opiskelu ja pieni lapsi/perhe-elämä tuottaa hiukan ongelmia, juurikin aikataulutuksen kanssa. Pitäisi jonkinlaista lukujärjestystä värkkäillä, kun ei oikein meinaa löytyä hyvää keskitietä, miten käyttää aikansa kotona, kun etätehtäviä pitäisi tehdä ja se lapsikin roikkuu puntissa, ruokakin pitäisi tehdä ja hiekkalaatikollakin käydä. Ja kun olen sekä aamu- että iltauninen, niin.. :D

  15. Avatar Nimetön sanoo:

    Haastavinta mun opiskelujen kanssa on ollut

  16. Avatar Katariina sanoo:

    Mulle vaikeinta (lukiossa) oli kyllä just ajankäyttö. Tuntu että kaikki kolme esseetä ja kirja-arvostelu pitää saada valmiiks justnytheti eikä yhtään myöhemmin :D Sit saatoin tuntikausia tehdä läksyjä et saisin mahdollisimman paljon kerralla pois alta… Ja kurssien aikana ei tietenkään tullu opiskeltua yhteenkään reaaliin, joten koeviikolla odotti se 150 sivua tiukkaa tekstiä. Useampaan otteeseen. Sä jo mainitsitkin et kalenteri vois auttaa ja ehkä se, että avais kirjat ees joskus sen kahden kuukauden aikana…

    • ia ia sanoo:

      Haha olin lukiossa ihan samanlainen, jokaisen tenttiviikon jälkeen vannoin lukevani seuraavassa jaksossa jokaiselle tunnille vähän, mutta ei siitä koskaan mitään tullut :D

  17. Avatar Nappi sanoo:

    Vaikeinta on erottaa vapaa-aikaa ja opiskelua. Tarkotan, että koulun tapahtuessa korkeakoulussa suurelta osin luentojen ulkopuolella, on niitten koulujuttujen tekemisen rajaaminen vaikeaa. Helposti käyttää aikaa koulujuttuihin viikonloppuisin sen sijaan että tekis niitä viikolla esim. ”virka-aikoina”.

  18. Avatar Saija sanoo:

    Minulle kaikkein haastavinta on ollut sängystä ylös pääseminen. Opiskelen samaa alaa ja samassa koulussa kuin sinä aikoinaan, eli Kajaanin ammattikorkeakoulussa liiketaloutta. Joskus on vaan motivaatio niin hukassa, että herääminen on lähes mahdotonta.

    Mutta loppujen lopuksi saan kiivettyä sängystä ylös ihan vain sillä simppelillä ajatuksella, että miten paljon kiittelen itseäni koulupäivän jälkeen kun olen ollut mukana enkä varmasti jää jälkeen mistään. :-D Tosi yksinkertaista, mutta se vain oikeasti auttaa. Sitten kun vielä vetää päälle jonkun hyvän starttiaamupalan niin varmasti jaksaa!

  19. Avatar Lotta sanoo:

    Mulle isoin haaste opiskelijaelämässä on ollut varmaankin tentteihin lukeminen ja esseiden kirjoittaminen. Olen maailman paras käyttämään tuntikausia kaikkeen aivan muuhun, vaikka palautus- ja tenttipäivät lähestyvät uhkaavasti (nytkin pitäisi olla tenttiin lukemassa..)
    En ole löytänyt ongelmaan vielä täydellistä ratkaisua, mutta olen oppinut sen, että alkuun pääseminen on aina se hankalin vaihe.
    Esseitä kirjoittaessani turvaudun yleensä ystäviini Vivaldiin tai Tšaikovskiin, instrumentaalimusiikin kuuntelu auttaa keskittymisen säilyttämisessä.
    On myös tärkeää, ettei yritä tehdä mitään tyhjällä vatsalla. Muuten ajatukset karkaavat väistämättä jääkaapin sisältöön. :D

  20. Avatar A-ankka sanoo:

    Mulle on ollut vaikeinta tajuta, että isossa kaupungissa menee matkoihin niin paljon aikaa! Että kouluun ei voi noin vaan lähteä ja käydä välissä kotona esim. syömässä. On pitänyt asennoitua niin, että kun astuu ovesta ulos, niin on päivän kaikki tavarat mukana laukussa, koska palaa takaisin sit vasta illalla. Oon opetellut tekemään eväät edellisenä iltana valmiiksi ja koittanut pyhittää vapaapäivät niin, et en uhraa ajatustakaan koululle. Niinkun sä sanoit – kyllä ne koulujutut odottaa sit seuraavana päivänä, ei niitä kaikkia kannata stressata kerralla :)

  21. Avatar MiuMau sanoo:

    Kuulostaapa osittain varsin tutulta, sillä opiskelin viime keväänä kahta alempaa yliopistotutkintoani loppuun yhtä aikaa ja vielä itse asetetuin varsin korkein tavoittein… oikeastaan oli minulla messissä vielä yksi ammattitutkintosuorituskin, mutta ei puhuta siitä. ;) Selvisin kuitenkin hengissä! (Ei puhuta myöskään siitä, että vaikka minulla on nyt meneillään ”vain” maisteriopinnot, valinnaisia sivuaineopintoja on tulossa ainakin triplasti yli minimimäärän.)

    Mutta se toivomasi opiskeluvinkki! Opintoni aloitettuani opin kantapään kautta varsin nopeasti, että parhaiten sain omaa aikaa itselleni aikatauluttamalla sitä rohkeasti suoraan kalenteriin, josta ei sitten ollut varaa lipsua.

    (P.s. Vähän upeat nuo Humlan-kuulokkeet! Mintunvärisenä tosi ihanat.)

  22. Avatar iu sanoo:

    Ensimmäinen ajatus oli, että ei mikään! Töitä oli siinä ohessa, mutta ei liikaa eikä liian vähän. Ehkä haastavinta oli se, kun poikaystävä oli samassa koulussa. Se toimi vähän huonosti ainakin alkuun. Hän vaihtoi sitten jossain vaiheessa alaa, mikä oli kaikin puolin hyvä ratkaisu, vaikka ei hän toki minun takia sitä tehnyt :) Kivaa kun voi illalla kysyä, että mitäpä teit tänään koulussa ja oliko mukava päivä! p.s. kiva blogi, aloin vähän aikaa sitten seurailemaan :)

  23. Avatar JennaR sanoo:

    Huuh nyt oli niin ajankohtainen postaus että piti itsekin päästä kommentoimaan. Mun komboni on kaks työpaikkaa, yliopisto-opiskelua paljon lukemista vaativalla linjalla ja sosiaalinen elämä. Tykkään bilettää, mut tykkään myös saada hyviä arvosanoja ja rahaa. Myönnän itsekin että aika vaikea yhtälö, mutta onnistuu hyvällä suunnittelulla. :D

    Mun vinkit
    1) kaupasta ostetaan kerralla ainakin viikon sapuskat ja ruokaa tehdään isoja määriä kerralla ja sit pakastetaan yksittäisinä annoksia. Mä ostan leipääkin aina paljon kerrallaan, pakastan ja sit sulatan sen paahtimessa aamuisin.
    2) Opiskelujutut pitää aloittaa heti eikä viimeisenä iltana, ei oo kivaa lukea yhdessä illassa 300 sivua että saa saman illan aikana väännettyä sen 15 sivuisen esseen. Kokeilin, ei ollu kivaa.
    3) Kaverit ja bileet on parasta palautumista töistä! Mulla ei riitä energiaa lukea sen jälkeen kun on aamun istunut luennoilla ja sen jälkeen ollut iltakymppiin töissä, mutta aina jaksaa bailata. Muutenkin lukeminen kannattaa painottaa aamuun/päivään mikäli mahdollista, iltaisin ainakin mulla on ihan muut asiat mielessä. :D
    4) Välttäkää krapulaa, se vie liikaa aikaa. Vaikka baarissa roikkuiskin pilkkuun asti niin kannattaa lopettaa alkoholin nauttiminen viimeistään keskiyöllä ja mikäli mahdollista niin kävelee kotiin, se selkeyttää päätä sopivasti. Kotona juo puoli litraa vettä niin seuraavana aamuna jaksaa pinkoa luennolle. Tai ainakin sille päivän toiselle luennolle. :D
    5) Nukkua pitää aina kun voi. Viidestä minuutistakin on iso apua että pysyy pää kasassa. Jouluna ja juhannuksena ottaa sit kaiken ilon irti vapaa-ajasta eikä nouse sängystä lainkaan.

    Toivottavasti näistä vinkeistä on iloa jollekulle, nää on kaikki sellaisia asioita joita oisin halunnut kuulla vuos sitten kun tää hullunmylly alkoi. Kiitos Juulia ihanasta blogista! :)

  24. Avatar Henne sanoo:

    Siis vaikeintahan on se korkeakouluun pääsy! Mulla koittaa nyt viides perättäinen hakustressin täyteinen vuosi. Opiskelin kyllä myös alalta ammatillisen tutkinnon, ja nyt käyn (toivottavasti) ennakko- ja pääsykoetehtävissä auttavalla kansalaisopiston kurssilla kerran viikossa. Nyt oon töissä ja tekemisissä onneks ihan muunlaisten juttujen kanssa, niin saa välillä muutakin ajateltavaa :)

  25. Avatar Hans sanoo:

    Itse opiskelen oppisopimuksella, eli teen tavallista 8-tuntista työpäivää, minkä lisäksi pitäisi ehtiä/jaksaa opiskella teoriaa itsenäisesti. Olen myös peruskouluaikana ollut melkoinen hikipinko, mutta nyt tuntuu, että ei yksinkertaisesti päähän mahdu enempää tietoa. Raskaan työpäivän jälkeen ei tule mieleenkään avata oppikirjaa. Kaikki opiskeltava tuntuu kuin suurelta ylitsepääsemättömältä vuorelta… Välitavotteiden asettaminen ja itsensä palkitseminen on ainakin ennen toiminut, josko taas pitäis löytää sama fiilis ja ottaa vaan härkää sarvista. Sillä suurinta stressiä aiheuttaa tekemättä jättäminen, ja kun tietää, ettei ole pistänyt parastaan

  26. Avatar Siiri sanoo:

    Mua on aina auttanu se, että ympäröin itteni fiksuilla ihmisillä. Tää nyt kuulostaa vähän hassulta, mut mun parhaat kaverit on aina ollu ne, joiden kanssa on saanu mielenkiintosia keskusteluita opeteltavista aiheista. Kun pääsee kyselemään, tutkimaan ja selittämään näitä asioita hyvän kaverin kanssa, on paljon helpompi sisäistää asioita!!

    sataakohan huomenna?

  27. Avatar Jenni sanoo:

    Ajankäyttö! Opiskeluiden, töiden, harrastusten/opiskelijajärjestöjen ja sosiaalielämän tasapainottaminen voi olla aika hankalaa. Mä tykkäsin tehdä listoja ja ”aikatauluja”, joihin aina merkkasin myös 10-15min teetauot ja muut. Niiden avulla pysyin paremmin asioiden tasalla.

  28. Avatar Amanda sanoo:

    Mulle opiskelija elämässä vaikeinta on ollut laittaa tarpeeksi vähän ruokaa ettei tarvitse heittää ruokaa roskiin :D hassu ongelma mutta selitys on yksinkertainen. Kaikkialla isommat ruokapakkaukset on halvempia ja esim joku liha on hyvä käyttää kerralla ettei pilaannu. Siispä ruokaa tulee aina pienelle kylälle:D täytyypä käydä taas äitin kaapeista etsimässä pakastusrasioita

  29. Avatar Petra sanoo:

    Haastavinta on kyllä ehdottomasti asioiden aloittaminen ajoissa. Liian usein jää esseet ja tentteihin lukemiset ihan viime tippaan kun en vaan saa aikaseksi alottaa vaikka järjellä ajatellen tiedostankin, että pitäis alottaa hommat jos aikoo tehdä ne hyvällä ajalla ilman stressiä ja paniikkia. Vielä ei oo löytynyt kyllä mitään upeeta ratkaisua, pitäis kai vaan tehdä selkee suunnitelma ja sitten vielä noudattaa sitä :D

  30. Avatar vraa sanoo:

    Haastavinta on kyllä rahojen riittäminen :D Mun harrastuksiin ja oikeestaan elämäntapaan ja elämiseen muutenkin liittyy vahvasti musiikki ja musiikkitapahtumissa käyminen. Näistä en voi tinkiä, koska muuten henkinen hyvinvointi kärsii :D Harmiksi kaikki hyvät dj-keikat on aina viikonloppusin, jollon en oo voinu ottaa mitään töitä viikonlopuille. Myös poikaystävän sijainti 200 km päässä vaikuttaa viikonlopun ajankäyttöön. Ees taas suhaaminen, vinyylilevyt ja keikkaliput maksaa, joten pitää olla muilla elämän osa-alueilla tarkan markan mies :D Mun ”hack” tähän köyhyyteen on ajatusmallin muuttaminen: rakkaus ja kokemukset on tärkeämpiä kuin materiaalinen runsaus <3

  31. Avatar Katriina sanoo:

    Ehkä yksi tärkeimpiä valintoja on juuri se, että kehtaa ottaa tilaa omille tehtävilleen muiden houkutusten seasta – jos muut eivät opiskele, ei sen pitäisi ehdotta estä omaa hääräämistä. Sen sijaan motivaation puutteeseen tai velvollisuusvyöryn itkettävyyteen auttaa listaaminen. On helppoa ja petollista ajatella, kuinka pitää vielä tehdä sitä, tätä ja tuota, mutta kun ne tekemättömät jutut pistää oikeasti paperille allekkain, ei siihen kerrykkään kuin vain sitä ja tätä!

    Ennen kaikkea tulisi ottaa täysien tehojen vastapainoksi rehellistä aivottomuuden aikaa. Jokaista kotiläksytuntia kohden on pyrittävä kerryttämään vähintään kaksi tosi-tv:n tai kukkatapettien äärellä.

  32. Avatar Hemppa sanoo:

    Ehdottomasti haastavinta on tehtävien aloittaminen ja tentteihin lukeminen. On myös vaikeaa olla menemättä sieltä mistä aita on matalin. Täytyisi uskaltaa haastaa itseään enemmän. Itse yritän tehtävän aloittamista suunnitellessa pohtia, että ensin teen jotain mukavaa hetken, sitten tehtävän ja taas mukavaa. Toki myös motivaatiokarkit auttaa :D

  33. Avatar memmi sanoo:

    Tällä hetkellä vaikeimmalta tuntuu koko opiskelu :D En tiiä miks mua nyt tökkii ihan hirveesti, mut jotenki ei vaan etene tentteihin lukeminen oikein mihinkään suuntaan ja tuntuu että motivaatio on ihan hukassa. Mutta joo, ajankäytön kanssa mulla on ollut aina vähän ongelmia. Suunnittelen kovasti aina aikatauluja, mutta harvoin oikeesti pysyn niissä. Mulla on myös pikkunen pakkomielle siitä, että tentistä pitäs napsahtaa vähintään 4 (ainakin oman alan opinnoista, ei välttämättä niistä pakollisista ei niin kiinnostavista kursseista, tosin joista niistäkin se 3 tuntuu siltä rajalta mitä ei saa alittaa… :D), joten niitä kirjoja ja muistiinpanoja tulee kulutettua välillä vähän liikaakin. Voi nimittäin nyt lähitulevaisuudessa alkaa tulemaan ongelmia tän ominaisuuden kanssa, kun opinnot muuttuu vähän haasteellisemmaks ja hommaakin tulee enemmän, niin ei vaan yksinkertasesti se aika tule riittämään jokasen kirjan perusteelliseen läpikahlaamiseen.

    Ja tän jälkeen jokanen voikin sitten pohtia, miksi en oo toistaseksi ainakaan kokenut, että pystyisin hirveesti tehdä töitä opiskelun rinnalla.. Taitais tältä naiselta tunnit viikosta loppua aika vikkelään kesken ja joku hermoromahdus kolkuttelis ovella :D

  34. Avatar Tonttu sanoo:

    Kertoo ehkä jostain jotain, että kirjoitan tässä tätä kommenttia tilastotieteen luennolla… (haluaisin uskoa, että se kertoo asian olevan jo siinä määrin hanskassa, ettei sataprosenttista henkistä läsnäoloa vaadita…)

    Mutta joo-o, sun mietteet on varsin samaistuttavia. Tätä nykyä itselläkin yhtälöön kuuluu tosiaan yliopisto-opinnot (luennot, tenttiin pänttäys ja pahin eli eseiden ja opintopäiväkirjojen kirjoittaminen…) ja myyjähommia about 12-25 h/vko. Siihen ois kiva sitten mahduttaa vielä terveessä määrin liikuntaa, kavereitten tapaamista ja muutama opiskelijarientokin lukukautta kohti (joskin näissä suosin päiväsaikaan järjestettäviä häppeninkejä, joissa alkoholin rooli ei ehkä olisi niin iso…).
    Tähän mennessä tämä yhtälö vaikuttaa vielä ihan mahdolliselta, jopa ihan sopivan letkeältä. Johtunee siitä, että vaikken viime keväänä ollut töissä, suoritin niin epäinhimillisen määrän opintopisteitä, että viikonloput kului aika lailla kellon ympäri tietokoneella naputtaen… Tosin syksyhän on vasta alussa, että saa nähdä, milloin totuus iskee päälle.

    Mitäs ne kysymykset oli..? (Heh tää tilastotiede vähän haittaa kuitenkin mun ahkeraa blogikommentointia…)
    Vaikeinta vois ehkä olla löytää se tasapaino liikaa rehkimisen ja laiskottelun väliltä. Tasapainon indikaattoreina voinee käyttää ihan omaa olotilaa (fyysinen & henkinen) sekä sitten arvosanoja (joitten korrelointia todellisen oppimisen kanssa olen kyllä ajoittain alkanut epäillä, mutta se on toinen tarina…).
    Eli miten selviän? Liikunta, mainitsemasi ”palkintoajattelu” (herkut tai ihan vaan kunnon kaurapuuroateria, jakso tv-ohjelmaa (Silta, Downton Abbey, Vain elämää…), joskus tuo liikuntakin voi samalla olla se palkinto), tehtävien aloittaminen mahd. aikaisin, ettei välttämättä tarvitse deadlinen lähestyessä tehdä yötä myöten (itse en edes pysty kirjoittamaan vaikkapa useamman sivun esseetä yhdeltä istumalta, en vaikka hylkäisin pääosan laatuvaatimuksistani, ei vaan pysty).

    Jee luento loppu ja sain osallistuttua kuulokearvontaan, multitasking on parasta! :—)

  35. Avatar Milla sanoo:

    Aikatauluttaminen on ollut mulle haastavinta. Selviän ajankäytön ongelmista tekemällä tehtävälistoja ja suunnittelemalla hyvin etukäteen.

  36. Avatar Outi sanoo:

    Haastavinta olivat pidemmät kirjalliset työt, jotka eivät suoraan liittyneen mihinkään kurssiin, eli kandin tutkielma sekä gradu. Asiat eivät olleet vaikeita, mutta tuntui käsittämättömän hankalalta vain istua koneen viereen kirjoittamaan. Varsinkin kun mitään pakollista deadlinea ei ollut.

    Graduni kirjoitin lopulta tämän vinkin avulla valmiiksi http://www.gradutakuu.fi/2010/02/18/pomodoro-tekniikalla-tehokkuutta-ja-ajanhallintaa/

    Toinen ’vinkkini’ liittyy opiskelualan valintaan. En olisi ikinä jaksanut lukea 500 sivua tenttiä varten. Onneksi matematiikassa tenttialue oli yleensä noin 50 sivua, joten sen kahlaaminen läpi onnistui joten kuten viimeisenäkin iltana. Yleensä valvoin koko tenttiä edeltävän yön kofeiinitablettien voimalla. Tentin jälkeen vetäydyin aina kotiin viettämään ’tenttikrapulaa’. Hain kaupasta vähän herkkuja ja painuin peiton alle kolmen tunnin päiväunille.

  37. Avatar Kaina sanoo:

    Juuri yliopistossa aloittaneena voin sanoa, että elämän pitäminen aikataulussa on todella hankalaa. Minulla on tällä hetkellä luentoja ja muuta läsnäoloa vaativaa opiskelua vain kahtena päivänä viikossa, toisena klo 12-16 ja toisena 14-18. On todella vaikeaa pitää päivärytmiä edes jotenkin kunnossa ja saada tehtäviä etenemään, kun suurimman osan ajasta vietän lojuen, sillä eihän tässä mitään kiirettä… Aina deadlinejen lähestyessä sitten taas onkin kiirettä! Onneksi iso osa kursseista tällä hetkellä vaatii pienten palojen palauttamista usein, joten toistaiseksi olen onnistunut melko hyvin.

    Ilman tehtävälistoja tästä tosin ei tulisi mitään. Minun on pakko kirjata lähes kaikki (jopa tyyliin nypi kulmakarvat -tyyppiset!) asiat ylös, jotta saan asiat hoidettua edes jotenkuten järkevässä aikataulussa. Kaiken lisäksi saan tehtyjen asioiden yliviivailusta ihan suunnatonta tyydytystä!

  38. Avatar Tiina sanoo:

    mulle ehottomasti vaikeinta yliopisto-opinnoissa oli se, että opinnoista oli tosiaan ihan itte vastuussa. luulis, että parikymppisenä omais jo sen verran vastuuntuntoa ja itsekuria, että osais ja älyäis opiskella vaikkei kukaan ole vahtimassa, mutta ainakaan itellä se ei luonnistunu oikein vielä kolmantenakaan vuonna. osansa tähän varmaan toi se, että olen pieneltä paikkakunnalta, jossa vielä lukiossaki opet kyllä huomasi, jos jätit kovin monta tuntia ja läksyä väliin ja alkoivat kysellä, että onko jotain ongelmia tai pitäisköhän vähän tsempata. yliopistossa kolmensadan ihmisen massaluennolla luennoitsijoita harvoin kiinnostaa yksittäisen opiskelijan paikallaolo (tai -olemattomuus…) eikä kukaan myöskään ala kysymään sulta, oletko nyt tehny sen ja sen esseen ajoissa. ne on tehtävä tai kurssista tulee hylky. olin yo-kirjotuksiin asti melkonen hikari, mutta yliopistossa arvosanat oliki sitte jo ihan muuta. mietin pitkään, että mikä tässä mättää kunnes lopulta tajusin, että olin siihen asti opiskellu ahkerasti lähinnä siksi, että pelkäsin tuttujen opejen suuttuvan jos jätän matikan läksyt tekemättä tai jos saankin enkun kokeesta vain kasin (koska god forbid, sehän oliski ollu heille hirveä henkilökohtanen loukkaus…). yliopistossa jouduin miettimään, että kenen vuoksi mie siellä oikeastaan opiskelen ja ku niitä lukion vahtikoiria ei näkyny missään ja vastaus oli että itteni tietenki, niin aloin raahautua jopa niille aamuluennoille (okei, mahdoin silti nukkua puolet ajasta) ja lukea tenttimateriaalista enemmän ku ekat 10 sivua. ei minusta koskaan samanlaista hikaria tullu ku ennen, mutta ainaki ne heikommat arvosanat johtu loppuvuosina siitä, ettei sillä kertaa rahkeet riittäny enempää eikä siitä, että olin lintsannu kaikki luennot ja luovuttanu tentin suhteen heti ekan kysymyksen kohdalla.

  39. Avatar Sanna sanoo:

    Älä mieti koko ajan arvosanoja! Sinä et ole yhtä kuin saamasi arvosanat eikä elämän onnistumiset tai epäonnistumiset ole riippuvaisia arvosanoistasi :) Tämä oli mulle haastavinta, kun jokaisesta kouluhommasta olisi pitänyt suoriutua parhain mahdollisin arvosanoin, vaikka kukaan muu ei sitä multa vaatinutkaan kuin minä itse. Oon oivaltanut tämän ehkä hieman liian myöhässä, mutta toivottavasti tulevat ja nykyiset opiskelijat pysähtyvät edes joskus miettimään myös tätä :)

  40. Avatar töppönen sanoo:

    Mulle haastavinta on ollut keskittyminen. Jaksan lukea/kirjoittaa keskittyneesti noin vartin, jonka jälkeen löydän itseni huitelemasta ties mistä. Täydellistä ratkaisua tähän ongelmaan en ole löytänyt, mutta tekemisen pilkkominen osiin auttaa jonkin verran. Samoin se, ettei yritäkään tehdä mitään nälkäisenä.

  41. Avatar Fanny sanoo:

    – Opinnot ovat ensimmäinen prioriteetti. Vaikka suurempi palkka aina houkuttelisikin täytyy pystyä kieltäytymään ylitöistä ja viikonloppuvuoroista, jos ne haittaavat opintoja. Töitä ehtii kyllä tehdä myöhemminkin, noin 40 vuotta.
    – Omaa aikaa on pakko varata kalenteriinkin! Vaikka kalenteriin solahtaisikin nätisti koulu- ja työpäivän väliin kahvittelut tai kissanristiäiset, niin kalenteria ei kuitenkaan kannata tunkea täyteen. Se vie kyllä pidemmällä aikavälillä kaikki mehut, vaikka kuinka ihania ja kiinnostavia tapahtumia olisikin. Välillä täytyy vaan olla kotona ja nollata pää katsomalla yksinkertasia tv-sarjoja ja syömällä noutoruokaa.

  42. Avatar Tiitii sanoo:

    Vieläkö ehtii mukaan kisaan?!

    Oma kalenterini on ihan täynnä: viimeisen vuoden opinnot ja keikkailua oman alan työkentällä. Lisäksi perhe tarvitsee oman aikansa. Kolme asiaa on ne mitkä kannattelevat -läheisten kanssa vietetty aika, joka antaa voimia; ajatus siitä, että tätä kestää vain tietyn ajan sekä se, että täyteen kalenteriin mahduttaa vielä yhden asian eli jonkun oman tekemisen ja ilon aiheen, mikä ei liity opintoon tai töihin!

  43. Avatar Viivi sanoo:

    Kai tähän ehtii viel osallistua? :D Vaikeinta ainakin yliopistossa on ajankäytön suunnittelu ja raha-asiat. Tässä parin vuoden aikana on tullu opittua, että sitä viidentoista sivun oppimispäiväkirjaa ei vaan voi alottaa deadlinea edeltävänä päivänä vaan siihen pitää käyttää aikaa ja alottaa yleensäkin kirjotushommat ajoissa. Vaikeeta on myös kun haluis olla kaikessa mukana mutta aika ei vaan yksinkertasesti riitä. Jostain on pakko karsia ja parasta on, kun on mukana sekä jossain vakavammassa kuten järjestötoiminnassa mutta sitten myös käy bileissä sun muissa. Itelle myös urheilu on semmonen hennkireikä joka auttaa jaksamaan ja siihen löytyy kyllä sillon tällön aikaa vaikka kiireistä oliskin.

  44. Avatar Olppa sanoo:

    Pelkillä opintotuilla pärjääminen oli haastavinta, ensimmäisenä lukuvuoden koitin, mutta menin lopulta töihin opiskelujen ohella. (Lainan ottaminen ei ollut vaihtoehtona). Nuudeleita enkä ketsuppia en tuon ajanjakson jälkeen ole syönyt. xD
    Töitä ei kuitenkaan kannata ahmia liikaa, niin kuin minä tein, opiskelut hiukka kärsi siinä sivussa sitten…

Kommentoi