..juhlistaa vuosikymmenen vaihtumista ystävien seurassa. Se kului aika pitkälti keittiönpöydän ääressä: Ostin hetken mielijohteesta uuden lautapelin, ”5 sekuntia”, jossa on nimensä mukaisesti viisi sekuntia aikaa miettiä kolme asiaa kortin kertomasta kategoriasta. Niitä voi olla mitä vain kolmen keltaisen ruuan nimeämisestä kolmeen asiaan joita ei kannata tehdä työhaastattelussa, ja kun se vuoro lasahtaa omalle kohdalle niin et muuten tasan keksi sitä kolmatta. (Kun taas toisen vuoroa odottaessa keksisit pienen novellin verran S-kirjaimella alkavia miehennimiä, kun kaveri jäätyy Sepon ja Santerin jälkeen SPauliin..)

..luistella ekaa kertaa varmaan viiteentoista vuoteen. Haluttiin jotain kivaa yhteistä talvitekemistä, joten hankin sitten ittelleni luistimet, joita en ole hallussani pitänyt sitten varmaan yläasteen liikuntatuntien. (Hokkarit, koska kaunokit on kuulema nössöille. Mutta pinkeillä terien suojuksilla kuitenkin!) Hetken bambimaisen haparoinnin jälkeen se alkoi sujua jopa ilman käsien valtavaa tukivatkaamista. Tosin tyydyin sahaamaan edes takaisin pientä rinkiä arviolta nelivuotiaan pikkunappulan kanssa samalla kun isot pojat pelasi viereisellä kentällä jääkiekkoa, heh.

..käydä kiertämässä Lux Helsingin. Koitettiin olla ovelia kettuja ja ajoittaa visiitti maanantai-iltaan just valojen syttymisen jälkeen, mutta vielä mitä, jonotettiin yhteensä varmaan kolme varttia raajat hyhmässä kun ovelina kettuina paikalla oli koko PK-seutu, muu Suomi sekä puolet Euroopan ja Aasian turisteista.

..päättää vakaasti, että nyt on parin kuukauden lusmuilun jälkeen aika ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa tehdä ruokaa. Hävettää myöntää edes ittelle sitä valmis- ja noutoruuan määrää, joilla ittensä on elättänyt viime aikoina.. Eilen sain kuitenkin aikaiseksi helkkarinmoisen saavillisen Chili sin Carnea (resepti täällä), joista puolet eriytin vielä toiseen saaviin ja paistoin sisään lihansyöjälle jauhelihaa. Kyllä se taas tästä!

..kuulla näyttäväni venäläiseltä. Minulta kysyttiin ensin ”do you speak english?”, jonka perään lause jatkui hetken päästä ”..or do you speak russian, because look like a russian”. Lookin teki allaoleva asu, syytän hiuspantaa yhdistettynä pooloon.

..haaveilla uudesta bujosta. Olen päättänyt haluta Leuchtturmin uuden jännänvihreän version, mutta löytyykö niitä jännänvärisiä versioita ikinä pisteellisinä mistään muualta kuin tunnin matkan päässä olevasta hämyisestä kauppakeskuksesta, niin ei löydy..

..pestä pyykkikorin niin tyhjäksi, että pohjalla on enää Suomen pelipaita, joka pitäis pestä käsin. Se on ollut siellä toukokuisesta MM-lätkävoitosta asti. Eli käytännössä pyykkikori on tyhjä. Onneks ei voitettu viime viikonloppuna.

Ihanaa alkavaa uutta vuotta kaikesta harmaudesta huolimatta!

..riisipuuroa. Ihan vähän olin ehkä katkera, ettei tänä jouluna ollut missään joulupöydässä saatavilla riisipuuron kanssa luumukiisseliä luumuklöntsillä. Ja ihan vähän ehkä mietin, että näin kolmekymppisenä ois voinut sen luumukiisselin verran itsekin osallistua vaikka siihen jouluruuan laittoon.. Tähän asti mun osallistumiseni on ollut aika vakiona koittaa vispata käsin kolmen minuutin ajan sitä rosollinkastiketta ja huokailla kovaan ääneen kun se kerma ei ala vaahtoutua. Lopulta mamma ottaa turhaantuneena kulhon mun käsistä, vatkaa sen kerman loppuun ja mä hipsin viinilasin kans sohvalle. (Tänä vuonna osallistumiseeni voi kyllä lisätä myös ohjelmanumerot ”sillin valmistus” ja ”salaatin teko”, eli Abba-purkin ottaminen jääkaapista ja purkin avaaminen, sekä granaattiomenan erittäin sotkuinen avaamisyritys.)

..uutta keskinkertaista jouluelokuvaa. Meillä on mamman kanssa muodostunut perinteeksi käydä joulun pyhinä katsomassa elokuvateatterissa jokin leffa, joka on yleensä kotimainen laskelmoitu joulunmakuinen pätkä. Tänä vuonna valinta oli Täydellinen joulu, taidettiin antaa sille solid 2,25 / 5.

..taantumista veljen kanssa takaisin nappula-asteelle. Ei sillä ole väliä ollaanko 10- ja 15 -vuotiaita vai 25- ja 30-vuotiaita, mä odotan aina joka ikinen joulu yhtä innoissani veljen kanssa vietettyä yhteistä aikaa. Varsinkin nyt, kun asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään vain muutaman kerran vuodessa (ja me molemmat ollaan jo ihan supertylsiä aikuisia), tuo jouluaaton mittainen sisarustouhuilu on vaan parasta. Tänä jouluaattona me muun muassa leivottiin pipareita: Mä tyydyin perinteisiin pipareihin ja koristeluun ketsupinnäköisellä sokerimassalla, veli puolestaan teki muumitalon tyyppisen rakennelman jonka parvekkeella on kolme pientä porsasta. Pelattiin myös yömyöhään, ensin Jengaa ja sitten korttipelejä. Tai oikeastaan vain yhtä peliä eli paskahousua koska siihen me molemmat muistettiin säännöt.

..lunta. Onneksi Kainuu ei pettänyt tänäkään jouluna, vaan vastassa oli kuin olikin valkoiset maisemat! Pikkasen nihkeeltä on tuntunut näinä Helsinki-vuosina tuo lähes ympärivuotinen teiden kaljuus.

..sitä ekaa jouluruokahaarukallista, johon on lastattu lanttu- ja porkkanalaatikkoa, rosollia ja rosollinkastiketta sekä pala luumua. Niiltä maistuu mun joulu! Näinä mun kasvissyöntivuosina joulupöydästä on myös löytynyt jokin nimellinen korvike kinkulle, tänä jouluna mentiin ihan vaan Apetitin pakastekasvispyöryköillä :D

Toivottavasti teilläkin oli rentouttava joulu :)

Viime viikonlopuksi matkustettiin Turkuun! Oli muuten eka kerta (en laske vuosikausia sitten tapahtunutta visiittiä jolloin pääkohteena oli Zara ja H&M), joten oli jo aikakin kotimaasivistää itteensä.

Vaikka ollaan puolivälissä joulukuuta niin haavekuvistasi huolimatta et nouse junasta Winter Wonderlandiin. Vaan aivan karseaan sateeseen. Sade onneksi taukosi sunnuntain puolella niin ei tarvinnut ihan koko viikonloppua sateenvarjon reunan alta tiirailla.

Turussa on kauniita rakennuksia. Lempparini oli vanha kauppahalli sekä vapaapalokunnan tilat.

Manteliglögillä saa siirrettyä pikkunälkää. Vaikka Teerenpeli onkin ketjuravintola, niin se pieni lämpimän kotoisana hohkava kulmatönö oli kuin lahja korkeammilta voimilta siihen hetkeen, kun takana oli 3 tuntia sateisessa kaupungissa vaeltelua liian painava reppu selässä. Otin rommirusinaglögin kourallisella manteleita! Toinen otti vakkarinsa minttukaakaon.

Amélie oli ihana elämys. Reissu oli itseasiassa syntymäpäivälahja mulle poikaystävältäni, liput Turun kaupunginteatteriin katsomaan mun lempileffan Amélien lumoavaa musikaaliversiota. Miks teatterissa ei tule käytyä useammin?!

Hotelliaamiaiselle kannattaa mennä sunnuntaisin aivan viimeistään klo 8.30. Ysiltä siellä on aivan kaikki, jonot on kuin ämpäreitä jaettais, kahvikupit on loppu, voipurkit sörkityt ja leivistä jäljellä enää ne kannikat joista ei saa leikattua kunnollista palaa. Mutta puolta tuntia aikaisemmin me ehdittiin koostaa kaikessa rauhassa eteemme pöydällinen syötävää puurosta jugurttiin, tuoreesta leivästä paahdettuihin kasviksiin tsatsikilla ja hedelmälautasesta jälkkärikroisanttiin Nutellalla. Ja sitten luikittiin niiden eskaloituneiden ihmismassojen läpi takaisin hotellihuoneeseen jatkamaan unia puoleenpäivään asti.

Yatzy kutosilla toisella heitolla ei ole pelkkä myytti. 

Tällä hetkellä istun junassa matkalla kohti Kajaania. Ulkona on jo pilkkopimeää mutta oon näkevinäni että täällä on lunta!! Hei aivan ihanaa rauhallista joulua, kiitos kun teitä on vielä siellä <3