torstai 13. elokuun 2020

hiljaisuudesta

Avaan ensimmäistä kertaa blogin kirjoitusalustan kuukauteen. Kuukausi, se on heittämällä pisin aika koko mun 13 vuoden bloggailun aikana, jona en ole kirjoittanut.

Hui.

elo1

Mulla ei ole ollut sitä kevyttä fiilistä mun sydämessä nyt viimeisien kuukausien aikana, josta saan pumpattua kauniita ja keveitä sanoja ja kuvia blogiin, ja kaiken sen raskaamman jakaminen blogiin ei vaan mun kohdalla ole vaihtoehto. Mä tiedän, että sellainenkin sisältö olisi (enemmän kuin) tervetullutta, mutta se ei oo mua. Mä en halua lukea itsestäni Jodel-aloituksia, joissa mulle tuntemattomat ihmiset pui mun elämää. Toki rivien välistä paistaa se, että nyt ei ole minunkaan tiistai-ilta pelkkää utuista ilta-aurinkoa ja banaanipannareita, mutta mun tapa olla läsnä blogissa on kuitenkin aina ollut sen positiivisen ja valon kautta. Tämä on eräänlainen pakopaikka mulle itsellekin sitä kaikkea, mikä vetää aina välillä mielen matalaksi. Mutta nyt minäkään en ole jaksanut kaivaa niitä ilon hetkiä kellumaan päällimmäiseksi mieleeni kovinkaan usein, saatika sitten jaksanut loruilla niitä blogiin.

Mutta ehkä tää hiljaisuus sais nyt riittää. Koska kyllä mä kaipaan kirjoittamista. Kaipaan sitä, että saan leikitellä alkusoinnuilla sana toisensa perään, siitä huolimatta että kukaan ei välttämättä edes mun kikkailuja huomaisi. Kaipaan sitä, että saan julkaistua kauniin kuvan todellisesta hetkestä. Kun saan blogipostauksen julkaistua, tulee sellainen olo, että sain luotua jotain. Ja tuntuu hyvältä tietää, että se mun luoma on nyt tuolla jossain, joku näkee sen ja ehkä ilahtuukin siitä.

Instagram on ajanut niin lujaa ohi kaikesta, että olen mä miettinyt sinnekin siirtymistä kokonaan, että julkaisisin sinne ne kivat arkikuvat ja loruilisin sitten kuvatekstiin. Mutta jotenkin kummalla tavalla tuntuu siltä, että täällä blogissa mä osaan ja uskallan olla oma itseni paljon paremmin, aidommin ja rehellisemmin kuin Instagramissa. (Enkä ole valmis luopumaan tietokoneella kirjoittamisesta!) Niin siksi mä en ole vielä valmis blogia hylkäämään. Toivottavasti te ette ehtineet vielä luovuttaa mun suhteen, vaikka kuukausi tässä vierähti.

elo3

Kyllä mä silti niitä banaanipannareita teen, tänään viimeksi!

Ehkä mä kuitenkin voisin yrittää madaltaa rimaa itseltäni. Perhanan perfektionismini haluaisi luoda aina vain upeeta ja parasta, tai sitten olla luomatta ollenkaan. Mutta jos sillä mielentilalla vaihtoehto on viimeisen kuukauden aikana ollut totaalinen hiljaisuus, niin ehkä parempi muutama pieni, hölmökin ajatuksenpala, kuin ei mitään.

Kiva olla tässä taas.


keskiviikko 15. heinäkuun 2020

Ekat kesälomapäivät: odotukset vs. todellisuus

Se ois kesäloma! En suostu laskemaan kesälomasaldoon yhtä viikkoa toukokuussa, jolloin väkipakolla nautin ekan ylikalliin jätskikiskajäätelön tihkusateessa, vaan se on virallisesti nyt. Tästä hetkestä kaksi viikkoa eteenpäin, woop woop!

lomapv1

lomapv2

Odotukset: Ekan päivän vietän biitsillä ja saan helteessä loikoilusta orastavat rusketusraidat!

Todellisuus: Eka päivä meni synttärijuhlissa naapurikunnassa, 15 lämpöasteessa vesisateessa ja olkapäitäni ei pussannut aurinko vaan hyttyset. Jos levitän päälle kimaltavaa kookoksentuoksuista vartalovoidetta niin laskettaisko se sitten?

lomapv3

Odotukset: Eka lomamaanantai! Muut lähtee töihin kasin pintaan, mä suuntaan samaan aikaan viereiselle nurmipläntille viltin kanssa ja pakkaan mukaan pari tuoretta croisanttia aamupalaksi.

Todellisuus: Poikaystävä lähtee töihin, mä käännän kylkeä seuraavaksi neljäksi tunniksi jonka jälkeen herään sateen ropinaan. En jaksa lähteä sateessa kauppaan, vaan paahdan viimeiset paahtoleivän känkyt ja teen kahvin kaveriksi peanut butter & jelly -paahtiksia hillosta, jonka parasta ennen -päivä oli pari kuukautta sitten.

Odotukset: Otan vapaa-ajasta kaiken irti. Luen kirjoja, katson dokumentteja, aloitan vaikka jonkin uuden sarjan.

Todellisuus: Päädyn katsomaan kolmatta kertaa alusta asti New Girliä.

lomapv4

Odotukset: Otan työn alle jonkun ihanan kesäprojektin, kuten taulun maalaamisen tai dreijauskurssin!

Todellisuus: Saan aikaiseksi kaivaa esille viime viikolla apteekista ostamani sitruunahappopussit ja pyöritän kalkkisaostumista puhtaaksi pyykinpesukoneen, tiskikoneen sekä kahvinkeittimen. Niin, ja siivoan myös siinä samassa happohuuruissa puuhatessa kylppärin lattialle helähtäneen puuterin.

lomapv5

Odotukset: Teen sitten kaikkia ihania kesäruokia uusista perunoista, tuoreista torilta ostetuista vihanneksista.. Ehkä testaan jotain uutta reseptiä!

Todellisuus: Tähän asti vakuuttavin saavutus on olleet tortillat. (Testasin tosin uutta lihankorviketta Lidlin Next Level -”jauhelihaa” herkkusienistä ja herne-, soija- sekä vehnäproteiinista. Toimi!)

Odotukset: Näen ystäviä ja istun niiden kanssa kalliolla auringonlaskua ihaillessa vaikka joka ilta, onhan nyt loma!

Todellisuus: Niin, on mulla loma, mutta kellään kaverillani ei ole. Edes lähipubin terassille ei innostu lähtemään kukaan, kun kaikilla on seuraavana aamuna töitä.

lomapv6

Piehtaroin hetken kesälomamasennuksessa: Tätäkö tää nyt sitten on? Yksi pitkä vapaapäivä ilman mitään sen suurempia saavutuksia? Eikä kukaan edes ehdi leikkiä mun kanssa! No, hetken piehtaroinnin jälkeen päätin sitten lähteä äsken ihan itsekseni kävelemään läheiselle lammelle. Ostin lähikaupasta suklaatuutin ja laitoin kuulokkeista kuulumaan Antti Holman uuden oopperapodcastin. Käppäilin lammen reunustaa, pysähdyin ihastelemaan luonnonkukkia ja veden päällä tanssivia pikkuötököitä ja hymähtelin ääneen Antin jutuille. Tuli niin paljon parempi mieli!

lomapv7

Äsken vielä kieppasin lähikaupan kautta kotiin. Ostin yhden sopivasti mustuneen banaanin ja kananmunia aikeissa tehdä huomenna aamupalaksi banaanipannareita, ja haen läheiseltä torilta tuoreita mansikoita. Ja katson kesälomaomatunnontuskitta New Girliä aamupalani äärellä taas vaikka sinne iltapäivään saakka.


keskiviikko 08. heinäkuun 2020

heinäkuussa havaittua (ja kesän täydellisin kakku)

july12

Tämän kesän aurinkoisten päivien ykkösaktiviteetti on puistohengailu (Tokoinranta on varsin klassikko). Täydellisen puistokassin sisältä löytyy:

  • pressupohjainen piknikviltti
  • matkakaiutin
  • pari juomaa ja kylmäkalle (miksi kalle, miksi ei kylmäkeijo? Kylmäkalevi? KylmäKIRSI? Kysynpähän vaan!)
  • vessapaperia
  • Uno-kortit

julyc1

Uskalsin hypätä kolmosesta! Ehdittiin näköjään kolmosella alkavaan ikään ennen kuin edes harkitsin hyppytorniin kapuamista. Päädyin pelokkaan pennun olemuksella ala-asteikäisistä pojista koostuneen jonon jatkoksi, poitsut teki ties mitä pää edellä pellehyppyjä veteen kun oma taktiikkani oli ”nenästä kiinni niin lujaa kuin pystyt ja hyppyasento sukkapuikko jalat edellä”… Mutta uskalsinpahan, ja kävin hyppäämässä vielä kaksi kertaa uudestaan!

july5

Pitäkää pavlovanne, täydellisin kesäkakku on nyt ja aina mansikkatorttu:

  • Kostuta kaupan valmis torttupohja Spritella.
  • Levitä päälle mansikkahilloa ja siivuta sen päälle mansikoita.
  • Levitä päälle reilusti kermavaahtoa.
  • Viimeistele toisella kerroksella mansikkasiivuja.
  • Syö 1 pala, ja palaa jääkaapille santsaamaan 3 palaa lisää seuraavan 30 minuutin aikana.

julyc4

Frendit-maraton sadepäivänä on aina hyvä idea.

july10

Kainuun Sanomat ja Koti-Kajaani on edelleen parasta ajanvietettä aamupalalle. Parasta antia on tekstaripalsta ja kuuloluuri, tällä kertaa huvittavin pahastumisen aihe oli aamuyöllä liian kovaa kiinni pamautettu taksin ovi taloyhtiön sisäpihalla. Suivaantunut henkilö harmitteli, kun ei saanut rekkaria ylös että olisi voinut laittaa asiasta palautetta suoraan taksikuskille. Mon dieu…

julyc3

Mulle ei käy samat silmälasit kuin mammalle. Hänellä noi pyöreät näyttää ultracoolilta, mä taas puolestani olen Harry Potterin kuvituskuva.

july8

Paras pizza on se, minkä päälle on murusteltu paketillinen aurajuustoa.