No nyt on löytynyt vakkariruokakavalkadiin taas uusi resepti! Tuli tehtyä tuossa jokin aika sitten sitruuna-katkarapurisottoa, ja siitä tuli ihan törkeän hyvää!

Päähänpisto syntyi siitä kun tarvitsin hyvän syyn ostaa valkkaria kun teki mieli, haha. Googlailin risottoreseptejä, ja vaikka itse en ole mikään katkarapujen suurin fani niin annoin niille kuitenkin mahdollisuuden. Päädyin yhdistelemään Valion ja Pirkan sivuilta löytyneitä reseptejä. Teen tästä semmoisen tosi ”risotto for dummies” -version koska sellaista olisin itsekin kaivannut, tää oli nimittäin eka risottoni ikinä, enkä todellakaan olisi esimerkiksi ilman erillistä ohjetta tiennyt, että lisättävän kalaliemen tulee olla kiehuvan kuumaa ettei risoton kypsyminen keskeydy koko ajan, heh..

Sitruuna-katkarapurisotto

• 3 rkl Oivariinia
• 2 valkosipulin kynttä
• 3 dl risottoriisiä
• 7 dl vettä
• 2 dl valkoviiniä
• 1 kalaliemikuuto tai kalaliemifondinappi
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 prk (150 g) Creme Fraichea
• 1 pss (150-200 g) katkarapuja
• 1 pss (200g) pakasteherneitä
• 1/2 tl sitruunapippuria
• suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan
• päälle parmesaania

1. Ota pakasteherneet ja katkaravut sulamaan, hienonna valkosipulinkynnet.
2. Laita vesi kuumenemaan kattilaan, ja lisää kattilaan kalaliemikuutio/fondinappi.
3. Sulata Oivariini toisessa kattilassa ja lisää joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet. Paista hetki.
4. Lisää joukkoon risottoriisi ja hämmennä, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää sen jälkeen valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin koko ajan sekoittaen. Laita ajastimeen 18 minuuttia.
5. Ala tämän jälkeen lisäämään riisiin vähitellen, noin desi kerrallaan, kuumaa kalalientä. Odota että neste on imeytynyt riisiin ennen kuin lisäät taas nestettä. Sekoita koko ajan!
6. Sulata siinä sivussa katkaravut, käytin niitä hetken kuumalla pannulla. Katkiksia ei kannata kuumentaa liian kauaa, muuten ne sitkistyy.
7. Siinä kun kalaliemi hupenee kattilasta risottoon niin minuutit hupenee ajastimesta: Kun 18 minuuttia on kulunut, niin sulla pitäisi olla kaiken nesteen risotossa ja risottoa maistaessa riisin pitäisi olla pehmeää mutta snadilla purutuntumalla.
8. Mausta sitruunamehulla ja -pippurilla, lisää joukkoon creme fraiche. Mausta oman maun mukaan suolalla ja pippurilla ja heitä sinne vähän sitä parmesaaniakin.
9. Sekoita lopuksi joukkoon herneet ja katkaravut ja kuumentele kunnes herneetin on sulaneet.
10. Tarjoile saman tien, ja vuole päälle vielä parmesaania vaikka perunankuorimaveitsellä! Tai jos olet ollut pihi/laiska, niin ripottele sitä valmiiksi raasteena olevaa juustoa suoraan pikkupussista :D Tarjolle voi myös laittaa sitruunalohkon, ainakin itse tykkäsin puristaa sitruunamehua vielä valmiin annoksen päälle!

Tuu kertomaan jos päädyit kokeilemaan! Ja saa jakaa myös muita hyväksi havaittuja risottoreseptejä, nyt ehkä rohkenen kokeilla risottoa uudemmankin kerran kun ekan risottokerran mörkö on selätetty.

Kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofu

Helmikuu sattuu olemaan hyvä sauma jakaa taas yksi kasvisruokaresepti: On nimittäin kulunut aika lailla tasan 2 vuotta siitä, kun jätin punaisen lihan ja linturuuat ruokavaliostani kokonaan pois, tarkoituksena vähentää eläinperäisen ravinnon kuluttamista pääasiassa ilmastosyistä. Kalasta en luopunut ja maitotuotteita sekä kananmunaa käytän jonkin verran edelleen (maitoa lähinnä juustojen muodossa ja ravintoloissa menee edelleen esimerkiksi normaalit majoneesit, vaikka nykyään niillekin löytyy vegaani vaihtoehto), mutta oon ollut jotenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten helppoa lihasta luopuminen on lopulta ollut. Lihankorvikkeita on löytynyt ruokiin yllättävän helposti, ja perusarkiruuat onnistuu yhtä lailla kuin aikaisemminkin, kunhan nyt vaan sen jauhelihan on vaihtanut nyhtikseen/härkikseen/quorniin ja kanan sijaan on käyttänyt vaikkapa spessua juustoa. Ja ulkona syöminen on tuskin kenellekään kasvissyöjälle ollut ongelma enää pitkään aikaan :D

Yksi itsestäänselvä lihankorvikeproteiini multa on kuitenkin jäänyt ottamatta haltuun: Tofu.  En mä tiedä, jotenkin olen onnistunut niinä harvoina kokeilukertoina saamaan siitä ihmeen kumimaista eikä se oikein ole maistunut millekään.. Tofu kuitenkin olisi edullinen, nopea ja täysin vegaani proteiinilisä ruokaan, joten otin sarvekasta eläintä sarvista ja skarppaannuin tofukokkaamisen pariin kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofun kanssa.

Aloitin mun tofukokkailun helposta päästä: Käytin SoFinen Tofu à la minute Thai Spiced -tofukuutioita, jotka on valmiiksi maustettuja ja esipaistettuja. Kuutioiden thai-marinadi toimi wokissa tosi hyvin, ja yllätyin että paketti maksoi alle 2 euroa. Yleensä kaikkiin mun ruokien lihankorvikkeisiin uppoaa helposti tuplasumma.. Kehitin kuutioiden ympärille simppelin ja aivan törkeän herkun kookos-thai-tofuwokin, joka syntyi alle 20 minuutissa. Kuutiotkin tarvitsi vain heittää hetkeksi pannulle ja tofuosuus oli valmis.

Kookos-thai-tofuwokkiin tarvitset:

• paketti SoFine Luomu Tofu à la Minute Thai spiced -tofua
• paketti riisinuudeleita
• 1 prk kookosmaitoa
• 2 valkosipulin kynttä
• n. 400 g wok-vihanneksia (mä käytin sekoitusta thai-wokvihanneksista, normaaleista wok-vihanneksista ja sokeriherneistä. Jos olet viitseliäs niin pilkot mieluisat tuoreet vihannekset itse!)
• 2 rkl öljyä paistamiseen
• 2 rkl punaista currytahnaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 rkl limen mehua
• suolaa ja pippuria

Päälle:

• cashew-pähkinöitä ja seesaminsiemeniä
• silmusalaattia

1. Paista tofukuutiot paketin ohjeen mukaan öljyssä n. 4 min ajan käännellen. Laita tofut syrjään odottamaan.
2. Laita vettä kiehumaan nuudeleita varten ja keitä nuudelit kaiken muun ohella pakkauksen ohjeen mukaan.
3. Kuullota korkeareunaisessa paistinpannussa 2 hienonnettua valkosipulin kynttä ja lisää sen jälkeen wok-vihannekset. Paista n. 8 min kunnes vihannekset ovat sulaneet. (Tai, jos sulla on riittänyt energiaa pilkkoa mukaan tuoreita vihanneksia, niin paista vihannekset kypsiksi.)
4. Lisää joukkoon 2 rkl punaista currytahnaa, sekoita vihannesten joukkoon.
5. Lisää messiin kookosmaito ja mausta soijakastikkeella, limenmehulla, suolalla ja pippurilla.
6. Lisää lopuksi tofukuutiot.
7. Annostele lautaselle nuudeleita ja tofuwokkia ja ripottele annoksen päälle seesaminsiemeniä ja cashewpähkinöitä. Silmusalaatti tuo kivan raikkaan lisän.
8. Syö puikoilla, jos maltat.

Pro tips tofun valmistukseen:

• Tofu itsessään ei maistu juuri miltään, joten maustaminen on avain onneen! Tai siis hyvään ruokaan. Mausta tofu siis reilulla kädellä oman maun mukaan, valmista marinadi tai turvaudu kaupassa valmiiksi marinoituihin tofuihin. (SoFinelta löytyy sekä maustamattomia että valmiiksi maustettuja tofuja, ja jälkimmäisin vaihtoehto on mun lemppari.)
• Taikuus rapean tofun takana on huolellinen kuivaus: Palasiksi leikkaamisen jälkeen tofu kuivataan huolellisesti vaikkapa kahden talouspaperin välissä painellen, ja touhua jatketaan niin kauan, kunnes tofun pinta on kuiva.
• Kuiva tofu paistetaan öljyssä kuumalla pannulla.
• Ja viimeisimpänä ehkä se tärkein, eli sijainti kaupassa kun nälkäkiukussa sitä ei meinaa kuitenkaan löytää: Juustohylly!

Mikä on teidän suhde tofukokkailuun? Löytyykö jotain lempparitofureseptiä? Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan 30 euroa tofukokkailuun, eli 30 e arvoinen SoFinen lahjakortti. Arvonta päättyy 11.2. ja sen säännöt löydät täältä.

Kivaa tiistaita!

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Carr’sin kanssa

Never have I ever -pelin valttikorttina mulla on ollut pitkään se, että en ole koskaan ollut semmoisessa kunnon ”juustoja ja viiniä” -iltamassa. Tämä alkaa olla kovaa valuuttaa etenkin kun lähestytään kolmeakymmentä ikävuotta.. Ja ei, aurakimpaleesta suolakeksin päälle veistettyä siivua ja toisella kädellä suuhun napattua rypälettä ei lasketa :D Joten perjantaina korjattiin vahinko sitten kerralla kuntoon (mun pitää keksiä siihen peliin sit uusi valttikortti), ja katettiin olohuoneeseen oikein kunnon juustolautanen! Mutta eihän se homma nyt niin yksinkertaista ollut, koska mä en yksinkertaisesti tiedä juustohommista sitä aurakimpaletta pidemmälle oikeastaan yhtään mitään. Mutta kattokaa ny miten kivannäköinen oli kuitenkin lopputulos! Mä koostin tähän postaukseen vinkit keksi/juusto/viinijuttuihin siltä varalta jos siellä on joku toinenkin juustoiltanoviisi. Toivottavasti on, koska muuten nolottaa.

Keltanokan havainnot ja vinkit juustoilloitteluun:

1. Marssi suoraan juustotiskille. Mentiin lähikaupan juustotiskin sijaan ihan pokkana Hakaniemen hallin juustokojulle, ja onneksi tiskin edusta oli tyhjä asiantuntevista hakaniemipapoista ja sain rauhassa olla juustopuodin myyjälle just niin tietämätön kuin olinkin. ”Kun me haluttais maistella juustoja, mutta ei tiedetä niistä oikein mitään. Tai siis yhtään mitään.” Päädyttiin yhteistuumin myyjän kanssa sitten viiden juuston kokonaisuuteen, 2 pehmeää ja 3 kovaa juustoa, ja suurin osa tuli otettua ihan sokkona vain myyjän suositusten pohjalta. Myyjä kirjoitti mulle vielä paperilapulle juustojen nimet ylös ja numeroi juustopaketit, että tiedettiin mitä maisteltiin :D Hyvä määrä on vajaa 100 grammaa per juusto per syöjä. Tästä se juustoura alkaa urkenemaan, ehkä mäkin oon vielä joskus hakaniemenhallimummo joka tulee ihan pätevänä ostamaan jokaperjantaisen Manchego-kimpaleensa.

2. Pohjatyö kuntoon. Koska juustoissa oli jo niin paljon valinnanvaraa, niin keksipuolella pidettiin homma simppelinä ja käytettiin vain yhdensorttisia keksejä, Carr’s Table Water -voileipäkeksejä. Ne oli just sopivan ohut, suolainen ja rapsakka pohja oikeastaan kaikille yhdistelmille. Plussaa söpöstä pyöreästä ulkonäöstä! (Kyllä, voileipäkeksit voi olla söpöjä.)

3. Hedelmäpeli. Valittiin lisukkeiksi juustoille hedelmähyllyltä rypäleitä, päärynää, omenaa, persimonia (tämä oli suosikki!), taateleita ja viikunoita. Ihan pienet sivuraiteet tähän väliin asiasta nimeltä viikunat. Ne söpöt punaiset veneenmuotoiset, joita ainakin mun taustatutkimusten mukaan kuuluu olla jokaisella juustolautasella. Mutta mitä ne on ja mistä hitosta niitä saa? Kaksi ruokakauppaa tuotti vesiperän, mutta kauppahallista lopulta niitä löysin. (Ensin piti tottakai kysyä ”onko teillä viikunoita?” vain saadakseni vastauksen että tuossahan noita. Siis just siinä mun edessä. No en mä voinut tietää miltä ne näyttää jos se punainen sisus ei näy :D). Opin myös, että se on sormituntumalta ehkä hämmentävin hedelmä ikinä, semmoinen pehmeähkö nahkeahko, ja ihan hullun hintaisia. Taidan vaihtaa sanonnan ”maksaa mansikoita” sanonnaksi ”maksaa viikunoita”.

4. Hillokehyllyn kautta. Hillokkeet toi kekseihin hyvää kosteutta ja mehevyyttä, kun varsinkin kovien juustojen kanssa suutuntuma olis voinut hedelmäviipaleesta huolimatta jäädä aika kuivakaksi. (Siinäpä ehkä elämäni ruokahifistelijämäisin lause! :D) Viikunahillo oli aivan taivaallista, ja lisäksi meillä oli kirsikkahilloa ja bonuksena myös lemon curdia. Pienet purnukat riittää, ja lopun voi käyttää myöhemmin vaikka maustamattoman jugun kaverina.

5. Koolla on väliä. Nimittäin sohvapöydän koolla. Pikkasen meinasi käydä ahtaaksi kun koitin saada tungettua kaikkea haluamaani käden ulottuville :D Jos tekin kärsitte pienen sohvapöydän syndroomasta (koska pieni ja turha nyt oli vaan ostohetkellä söpömpi kuin iso ja käytännöllinen), niin ympärille voi koota vaikka pari ekstratuolia jonka päälle voi ladata osan herkuista. Ja sitten vaan komboilemaan eri juustoja eri hillokkeiden ja hedelmien kanssa. Mun havaintojen mukaan kaikki pelasi oikeastaan kaiken kanssa, makeat hedelmät ja hillokkeet nyt vaan on ihan taivaallisen hyviä suolaisten juustojen kaverina, eikä näihin tule semmoista kyllästymisähkyä koska välillä voi myös nappailla suuhun pelkkiä hedelmäviipaleita jos raskaat juustot alkaa tökkiä.

6. Viimeistele viinillä. Tässäkin luota ammattilaiseen, ja kerrankin sen ainaisen myyjäpakoilun sijaan Alkossa vastasin ”oisinko voinut avuksi olla?” -kysymykseen että ”NO ITSEASIASSA!”. Mutta mikäli myyjäahdistelu tuntuu siltikin vieraalta, niin aina on pitkälle päästy myös niillä pullojen kohdalla olevilla symboleilla.

Toivottavasti tästä oli jollekin apua! Ainakin mulle ensi kertaa varten :D Rentoa sunnuntaita!