Kaupallisessa yhteistyössä Keiju

Mä oon kyllä ultimaattisten helppojen old school -reseptien ystävä. Oon leiponut tässä alkusyksyn mittaan jo useammankin kiekon teeleipää – eli just sitä leipää, joka kotitaloustunnilla ekana opeteltiin, heti ennen ”puutarhurin piirasta”. Leivän hienous piilee siinä, että sulla on leipähimon iskiessä saatavilla reilun 20 minuutin sisällä tuoretta leipää silloinkin, kun himo hyökkää yhdeltä yöllä eikä sun kaapissa pyöri tuoreena edes ajatuksia. (Ja vaikka planeetat olis olleet kämpänhaussa kohdillaan ja lähellä sattuu olemaan joku 24/7 ruokakauppa, niin et sä siltikään sinne jaksaisi lähteä.)

Tämä merkintä on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Keijun kanssa, joten lisäsin vakioreseptiini jotain vähän spessua, eli korvasin normaalisti reseptissä käyttämäni 2 rkl öljyä vastaavalla määrällä Keiju Paahdetut siemenet -levitettä, joka sisältää auringonkukan-, kurpitsan-, seesamin- ja pellavansiemeniä. Ropsautin taikinan joukkoon ja leivän päälle myös vähän auringonkukan- ja pellavansiemeniä lisärapeutta tuomaan.

Supersimppeli siementeeleipä

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen, sekoita sitten taikina. Taikinan muistisääntö on 2. Kun muistat numeron 2 niin muistat reseptin.

• 2 dl kaurahiutaleita
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 dl maitoa
• 2 rkl Keiju Paahdetut Siemenet -levitettä sulatettuna
• suolaa
• halutessasi kourallinen siemeniä

Sekoita kuivat aineet ja siemenet keskenään. Lisää maito ja levite. Kaada taikina uuninpellille, ripottele päälle vielä vähän siemeniä ja paista 225 asteessa n. 15 min kunnes leipä muuttuu kullanruskeaksi.

Ja siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tuoreen leivän päällä maistuu esimerkiksi hyvä juusto ja tuore basilika, mutta rehellisyyden nimissä teeleipä on parhaimmillaan ihan vaan hyvän levitteen kanssa (ja harvoin mulla kaapissa mitään levitettä kummempaa onkaan..) Paahdetut siemenet -levite toimi leivän päällä sen verran maukkaasti että taidankin käyttää purkin loppuun perusmargariinin korvikkeena, bonuksena hyvän maun ja pikkurapeuden lisäksi saa siemenistä annoksen kuituja, hivenaineita ja tyydyttymättömiä rasvahappoja. Levitettä vois hyödyntää myös muussa leivonnassa, ja tehdä sillä vaikkapa suolaisesta piirakkapohjasta vähän kiinnostavamman.

Kaveriksi kuuma kuppi (lue: litran motti) teetä, telkkarista joku ihana leffa (lue: kuitenkin katot sohviksia tai love island suomea), ja jälkkäriksi luumuja (lue: irtokarkkeja, jotka nyt jostain kumman syystä eivät yltäneet yhteenkään kuvaan). Onks siellä muita old school -teeleivän ystäviä?

Mites olis taas yksi iisi kasvisruokaresepti näin perjantaiyön kunniaksi? Meitsi ja mun loogiset postausajankohdat, oh well.. :D

Lihansyöntiaikoina yksi vakkariarkiruokia oli italianpata. Se tehtiin tottakai siitä puolivalmiista pussiaineksesta johon lisättiin vain vesi ja jauheliha, ja johon oli sitten mun pussin puolesta lisätty varmaan se sata lisäainetta.. Mutta joka tapauksessa, se oli helppoa, täyttävää ja riittoisaa arkiruokaa. Vihdoin olen löytänyt vastaavan patasetin myös kasvisruokavaliolle, jonka ainoa pussitettu ainesosa on sipuli. (Tai no ei ees oo, jos ostat yksittäisiä sinkkusipuleita ja liimaat sen tarran suoraan sipuliin eikä pussilliseen.)

CHILI SIN CARNE (ohje alun perin Meillä Kotona. )

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tuore chili
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tlk linssejä
• 1 tlk kidneypapuja
• 800 g tomaattimurskaa
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 tl oraganoa
• 1 dl vettä

Lisäksi:

• 2 dl rikottuja esikypsennettyjä ohrasuurimoita
• 12 dl vettä
• 1 kpl kasvisliemikuutio

Laita ohrasuurimoille vesi kiehumaan. Ala sen jälkeen pilkkoa sipuleita ja chiliä (muista huuhdella ja poistaa siemenet!). Kuullota sipulit ja chili öljyssä isossa kattilassa. Lisää joukkoon tomaattimurska, mausteet sekä huuhdellut ja valutetut linssit ja pavut. Tässä välissä se sun ohrasuurimovesi varmaankin kiehuu, joten murusta joukkoon kasvisliemikuutio sekä lisää ohrasuurimot. Suurimot saa keittyä 20-30 minuuttia, ja siinä sivussa chili sin carne saa hautua keskilämmöllä saman ajan kannen alla.

Kun ohra on kypsää, niin valuta se ja tee laiskan valinta lisäämällä se kokonaan kattilaan chili sin carnen sekaan sen sijaan, että jaksaisit annostella sitä erikseen lisukkeena. Sitten vaan hämmäytä koko pata sekaisin ja voilá, siinä on vähintään seuraavaksi 4 päiväksi ruokaa! Tai no riippuu ehkä vähän syöjien määrästä..

Tätä on nyt tullut tehtyä alkutalvena parikin kattilallista, ja aii että tänä aamuna oli hymy herkässä kun löysin pakastimen perukoille unohtuneen rasiallisen. Lounastauko pelastettu!

Psst. Ainiin ja hei, mä en voi tajuta että oon ehdolla Inspiration Blog Awardseissa vuoden visuaalisimpana! Kyllä näillä keinovalossa aamuyöstä kuvatuilla pataruokaräiskäisyillä ehdokkuudessa kelpaa paistatellakin :D Ei vaan ihanat te ketkä olette ehdottaneet mua ehdolle :) Äänestäminen onnistuu täällä. Kivaa viikonloppua!

Jos perhettä ei lasketa, niin mun pisin ihmissuhde täytti just 20 vuotta. Aika hurjaa. Tutustuin mun läheisimpään ystävään 8-vuotiaana, kun aloitettiin molemmat kolmas luokka musiikkiluokkalaisina. Muistan vieläkin kun juteltiin silloin joskus skidinä että mitä kukin lauloi musiikkiluokan pääsykokeissa: Mä en edes tiennyt että siellä piti laulaa (?!) ja vedin ainoan biisin mikä tuli siinä hetkessä mieleen joka oli Tuiki Tuiki Tähtönen, ja mun kaveri oli prepannut huikeen paljon vaikeemman Jänöjussin Mäenlaskun.

Käytiin sama peruskoulu ja varsinkin yläaste oltiin tosi tiiviisti samassa pienessä tyttöporukassa, ja tiet jatkui samaan suuntaan vielä lukion musiikkilinjalle. Lukion jälkeen (eli about 10 vuotta sitten huisaakeli?!) ystävä muutti toiselle paikkakunnalle, ja sen koommin meidän välillä on ollut aina n. 300 kilometriä etäisyyttä. Mä oon niin onnellinen ettei koskaan annettu fyysisen etäisyyden ja erilaisten elämänpiirien etäännyttää meitä kavereina, vaan ollaan kaikkien näiden vuosien aikana järjestetty säännöllisen epäsäännöllisesti aina viikonloppureissuja toistemme luo (joista mä oon vuosien varrella aina raportoinut blogiinkin). Mun ystävä on myös mun luottoreissukaveri, ja ollaan koitettu järjestää kerran vuoteen yhteinen matka jonnekinpäin maailmaa. Ollaan koluttu lähinnä Eurooppaa kuten Tanska, Unkari ja Sveitsi, mutta ollaan me ehditty Yhdysvaltoihinkin asti.

Nyt meidän molempien hiihtolomalla otettiin kolmen päivän minipyrähdys Tallinnaan! Ollaan reissussa paraikaa, laitan kuvia tulemaan kunhan kotiudun :)

Jostain kumman syystä tässä 20 vuoden aikana parin viikon takainen ystävän visiitti mun luo oli kaiken kaikkiaan samalla vasta toinen kerta kun mä teen ruokaa meille :D Mä en oo meistä kahdesta todellakaan se keittiön ihme.. Päädyin tekemään pomminvarmaa juuresvuokaa jonka tarjoilin lempparipunaviinin sekä yläasteaikojen illanistujaisten vakkariruuan eli yrttivoipatongin kera, sekä jälkkäriksi kokeilin paahdettuja verigreippejä. Niin, ja jälkkärin jälkkäriksi oli nostalgiakarkkeja eli Pollyja.

AURA-JUURESVUOKA

• 2-3 perunaa
• 2-3 porkkanaa
• 2-3 punajuurta
• 2 palsternakkaa
• sipuli
• rosmariiniruukku
• öljyä
• suolaa&pippuria

Pilko kaikki juurekset suurin piirtein samankokoisiksi kuutioiksi. Toim. huom. kaikki mahdolliset juurekset toimii bataatista nauriiseen ja lanttuun, mua huvitti käyttää nyt kaikkia p-kirjaimella alkavia (jep, se oli mun kriteeri :D Paitsi sipulin kohdalla fuskasin!). Laita juurekset uunivuokaan, lorota päälle reilulla kädellä öljyä ja rouhi sekaan suolaa ja pippuria sekä vetele joukkoon nipullinen rosmariinia. Sekoittele niin että kaikki juurekset saa öljykylvyn. Murustele vielä joukkoon aurajuusto. Paista uunissa 225 asteessa 40-60 min kunnes juurekset on pehmenneet.

PAAHDETUT VERIGREIPIT

• 1 verigreippi
• pari rkl ruokosokeria
• ripaus kanelia
• hyvää vaniljajäätelöä (mä käytin Kolmen Kaverin vaniljajädeä)

Halkaise greippi ja tee siihen viiltoja (tai koverra jopa hieman reunoilta, pointtina että greippi olisi helpompi lusikoida). Sekoita sokeri ja kaneli ja ripoittele greipin puolikkaiden päälle. Laita puolikkaat esim. muffinsipellille jotta puolikkaat pysyy pystyssä eikä neste ei valu pitkin peltiä. Paahda 225 asteessa n. 8-10 min kunnes sokeri on paahtunut. Tarjoite vaniljajäätelön kera.

Kiitos ystävä, kun oot olemassa. Toivottavasti 40-vuotisjuhlavuosiateria on sit vähän hohdokkaampi!