Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen ja Indiedaysin kanssa

Vihdoinkin asukuvat pitkästä aikaa ihan oikealla kameralla otettuna, hurrah! Olympus nimittäin haastoi mut Ugly Location Photo Challengeen, eli mahdollisimman ruman kuvauslokaation valjastamiseen mahdollisimman hyvien kuvien taustalle. Auts.. Mutta toisaalta, joskus se naapurin rakennustyömaa olis vaan niin paljon näppärämpi sijainti suunnata kuvaamaan, kuin se viereisessä kaupunginosassa sijaitseva kuja millä oli niitä nätinvärisiä taloja mikä on täynnä vihaisia mummoja ja minne et koskaan osaa suunnistaa ilman Google mapsia. Joten challenge accepted, kamera kassiin ja betoniporsaiden keskelle kuvaamaan!

Sain kampanjan tiimoilta itselleni Olympus PEN E-PL 9 -kameran, jolla lähdin haastekuvia räpsimään. Mulla on tähän asti ollut saman kameramallin vanhempi versio, joten olympusmuijana merkki oli entuudestaan tuttu ja uusi runko oli erittäin tervetullut päivitys viisi vuotta vanhaan kamerakaveriini. Tästä löytyy edeltäjänsä tapaan hyödylliseksi havaittu wifi, jonka avulla kuvat saa helposti siirrettyä puhelimeen ja jonka ansiosta puhelinta voi käyttää myös ajastimena kun kuvaat mutta sulla ei ole ketään jonka törkkäisit kameran taakse. Mä en myöskään tulis koskaan kuljettaneeksi kameraa mukana jos se olis yhtään tätä isompi: PEN sujahtaa laukkuun ihan kivutta eikä nirhaa sun olkapäätä painollaan päivän aikana. (Niin, ja onhan se nätti ku mikä!! Muita värivaihtoehtoja oli musta, indigonsininen ja valkoinen, mutta mä valitsin vähän vintagefiilistä henkivän konjakinruskean.)

Kameran nokkaan istutin mulla jo entuudestaan olleen 45 mm F 1:1.8 -objektiivin, joka oli haasteeseen paras mahdollinen linssivalinta: Suuri polttoväli mahdollistaa taustan tehokkaan sumentumisen, jolloin huomio kiinnittyy itse kohteeseen eikä tolkuttoman karseaan taustaan.

Ja sitten siihen kuvasaaliiseen! Kirjoittelin kuvien lomaan muutamia mun hyväksi havaitsemia kikkoja kuvaamiseen.

1. Enemmän on enemmän

Pyydä kuvaajaa ottamaan kuvia mahdollisimman tiheällä syötöllä ja niin paljon, kuin hermoja riittää. Näin sen yhden ruudun ottamista odotellessa ei ehdi ilme kangistua vaivaantuneeksi virneeksi jolloin lopputuloksena on liuta kiusallisia pönötyksiä, ja toisaalta tiheä kuvausrytmi onnistuu usein tallentamaan vahingossa muutaman erityisen hyvän ruudun, jotka ei olis harkitulla poseerauksella koskaan onnistuneet.

2. Sommittelu

Kokeile erilaisia kuvakulmia. Mun lempparit on kokovartalokuvissa kevyt alaviisto (koska näytät kirahvilta pingviinin sijaan) ja puolikroppakuvissa sijoittelu tismalleen keskelle. Mielenkiintoa kuviin voi myös saada heittämällä kohteen esimerkiksi aivan kuvan alalaitaan ja antamalla suhteettoman paljon lääniä vaikkapa palalle taivasta.

Käytän usein myös ”kolmasosasommittelua”, eli jos kuva olis halkaistu pystysuuntaan tasan kolmeen osaan, niin oisin sen ekan viivan kohdalla. En osaa selittää tätä paremmin :D Mutta kameran kuvausnäytössä on apuviivat joiden avulla kolmasosasijoittelu on tosi helppoa.

3. Valo

Epäsuora luonnonvalo, niillä taikasanoilla pääsee pitkälle. Luonnonvalo takaa värien toistumisen mahdollisimman luonnollisena, ja tottakai mitä paremmat valaistusolosuhteet sulla on niin sitä parempilaatuisia kuvistakin saa. Suora auringonpaiste voi kuitenkin olla petollinen kuvauskaveri koska sen aiheuttamat kovat varjot on harvoin imartelevia, joten astu mieluummin varjon puolelle. Myös pehmeä ilta-aurinko toimii kuvissa tosi nätisti! Kuulema aamuaurinkokin, mutta en mä koskaan oo sellaisen aikaan ollut liikkeellä.. :D Mutta! Kuten alemmasta kuvasta näkyy, niin joskus se armoton suora auringonpaistekin voi toimia.

4. Bongaa värejä

Tyylikikkana kuvissa voi kokeilla sitä, että jokin asusta löytyvä väri pilkistää myös kuvien taustalta, tai koko sävymaailma toistuu taustan sävyissä. Vaihtoehtoisesti myös täysin vastakkaiset väritkin toimivat joskus yllättävän hyvin: Lemppareitani on keltainen vasten violettia tai punainen vasten sinistä.

Violetti takki hyppää hyvin esiin ruosteenpunaisesta roskakatoksesta, ja huulipuna ja taustan sama punainen toimii kivasti yhteen.

5. Välineillä on väliä

Varsinkin henkilökuvauksessa kannattaa valita kiinteäpolttovälinen objektiivi, ja mitä suurempi polttoväli niin sitä parempi. Kiinteäpolttovälisillä linsseillä ei voi zoomata, mutta vastapalveluksena ne antaa mahtavan aseen kuvaamiseen hämärissäkin olosuhteissa.

Otettiin nämä kuvat yhdentoista aikaan illalla kun auringosta oli enää rippeet jäljellä

Lisäksi mitä suurempi polttoväli, niin sitä tehokkaammin kuvan tausta sumenee ja mahdollistaa supernätin bokeh-efektin, jolloin esimerkiksi taustalla oleva valot sumenee näteiksi palloiksi ja kohde etuosassa korostuu entisestään. Itseasiassa mä en ole kiinnittänyt kameraan perus-zoomillista linssiä vuosiin.. Mulla oli näissä kuvissa käytössä tosiaan 45mm 1:1.8 -objektiivi joka toimii varsinkin henkilökuvauksessa superhyvin.

Taustalla puiden välistä pilkistävä valo on muuttunut palleroiksi. Niin, ja istahdin työmaan viereen katukiveykselle ja rajasin sopivasti kuvasta pois tupakannatsojen täytteisen maan :D

Olipa hauska haaste!

Psst, nyt tuon mun Olympus PEN E-PL9 -kameran sekä 45mm F 1:1.8 -objektiivin saa pelkän kameran rungon hinnalla, eli alennusta napsahtaa melkein 260 euroa!  Tarjous löytyy täältä, käytä koodia olympusembassador. Aika hyvä diili, jos kiinnostaa nostaa kuvaaminen seuraavalle tasolle :)

Tuossa pari viikkoa takaperin tuli pistäydyttyä ensimmäistä kertaa ikinä Venäjän puolella, kun pidennetyn viikonlopun matkakohteeksi valikoitui Pietari! Pietari matkakohteena on kiinnostanut itseasiassa jo pidemmänkin aikaa, mutta viisumiasiat on tuntuneet ylivoimaisen hankalasti lähestyttäviltä. Oli se lopulta sen kahlaamisen arvoinen, nimittäin muutaman tunnin junamatkan päässä sijaitseva matkakohde oli kyllä just tarpeellinen piristysruiske tähän loputtomalta tuntuvaan kevättalveen.

Tarvoin juuri läpi ihan hervottoman kasan kuvia, ja poimin niistä nyt ensihätään muutaman yksittäisen hetken.

1. Tuon ensimmäisen kuvan vasemmanpuoleisimman rakennuksen uumenista löytynyt maailma. Siellä oli seinä- ja kattokaiverrukset kuin sikstuksen kappelista konsanaan, keskellä huonetta jättimäinen ananas ja toisella laidalla itse itseään soittava flyygeli.. Mulla meni ihan ohi koko rakennuksen todellinen funktio, ehkä se oli joku kahvila/myymälä mutta mä luokittelen sen kyllä kategoriaan ”hyppäsin kaninkoloon ja päädyin tänne”.

2. Turistipose Talvipalatsin edessä ja lähes hypotermiassa hytisevä olemukseni ennen kuin pujahdettiin rakennuksen sisäpuolelle lämmittelemään.

3. Postikorttien kirjoitushetki pienessä Israelilaisessa ravintolassa. Postimerkkien metsästys oli kyllä yksi savotta: Yksikään asiakaspalvelija koko kaupungissa ei meinannut tunnistaa sanaa ”stamp”, ja lopulta kolmannelta kirjakaupalta meidät osattiin neuvoa hämyiseen postikonttoriin, joka sijaitsi jossain ihme kerrostalon toisessa kerroksessa, erittäin lahonneen portaikon päässä. Postikorteissa oli niin omituiset tilat osoitteelle (ja ne vihdoin haltuun saamani postimerkit oli niin saakelin isoja), että merkki tuli liimattua milloin mihinkin nurkkaan, mutta todistettavasti ainakin kolme korttia on löytänyt perille!

4. Rakennusten päällä hengailevat kissapatsaat, jotka kuulema tuottavat hyvää onnea.

5. Kolmeen kertaan kierretyt pienet turistikrääsää myyvät kojut, joista koitin valita itselleni mieluisaa tuliaista. Ja sen kolmannen kerran jälkeen päädyin kaikista perinteisimpään kolmen nuken puiseen maatuskaan..

6. Sydänkonfettia jäätiköllä sen spotin edustalla, jossa kuulema jokainen Pietarissa naimisiin menevä pariskunta ottaa hääkuvansa. (Ja jep, tuonakin sunnuntaina hyytävässä viimassa siellä oli yks hääpari!)

7. Hyytävässä viimassa oli myös muuan turisti.

8. Upeita nähtävyyksiä kiertäessä random seinien ja lattioiden kuvaaminen, koska ne näyttää kivalta taustakuvamatskulta.

Kiinnostaisko vaikkapa vähän informatiivisempi postaus tuosta reissusta? Viisumeineen ravintoloineen nähtävyyksineen päivineen?

Jos nyt ihan ujosti pari kuvaa kuukauden takaa, oisko paha? Menin nimittäin taannoisella Kajaanin joululomareissulla unohtamaan muistikortin kotiin, jonka kamerasta puuttuminen alkoi sitten yhtäkkiä ärsyttää niin paljon että piti käydä ostamassa uusi. Vaikka kuvan kuvaa tuskin olisin ottanut mikäli se muistikortti olisi mukana ollut.. Jotta nyt voin ittelleni oikeuttaa tuon varamuistikortin hankinnan, niin julkaistakoon ne parit varamuistikortille tallentuneet kuvat. Saisko tähän kappaleeseen vielä yhden kerran sanan varamuistikortti? Varamuistikortti.

Yksi asia mitä on kyllä kotipuolesta ikävä: Aurinkoisia pakkaspäiviä ja pakkaskävelyitä täysvalkoisuuden keskellä. Ja pakkaskävelyseuralaisten raivostuttamista ja palelluttamista, kun siitä pilkistelevästä auringosta pitää pysähtyä ottamaan kuva joka hemmetin puunkarahkan kohdalla.

Niin. Samalta se taivas näyttää kuin kaksi korttelia sitten vähän enemmän vasemmalta kuvattuna.

Bongaa kuvasta liian hieno joululahja: Marimekon Karla-laukku <3

Jos nyt tänne salakavalasti maisemois pari muutakin kuvaa.. Hankin veljelle taas hyvin perinteisen vaatepaketin joululahjaksi, ja kyllä oli sisko ylpee, kun veli 24v veti sukkapaketista jalkaan ekana vaaleanturkoosit banaanisukat. Ei niitä yksivärisiä vaaleanharmaita, eikä edes maltillisia raidallisia, vaan ne banaanisukat. Jos käyttäisin hashtageja niin tähän nyt joku upee #nevergrowup ja #likesisterlikebrother.

Ja sitten palataan taas ovelasti takaisin niihin pakkaskuviin.

Insert endless playlist to brain: Joel Hallikainen – Kuurankukka.

Ne laatikkopitoisimmat jouluruokalautasotokset voisin jättää kuitenkin väliin, mutta yksi jouluruokakuva on pakko laittaa. Nimittäin meitsin itse askartelema joulupöydän alkusalaatti! Pinaattia, päärynää, avokadoa, kurkkua, saksanpähkinää ja granaattiomenansiemeniä. Siihen päälle vielä hetken mielijohteesta alkuperäiseen reseptiin kuulumaton aurajuustomurustelu, niin aiii että. Aurajuuston ja makean päärynän pyhä liitto oli sen verran maaginen, että salaatista tuli mun aattoyön go-to-mättöruoka. Siis just se, mitä sniikkaillaan hakemaan kolmatta lautasellista kolmelta aamuyöstä. Siinä missä veli veteli kinkkua kun katsottiin yön pikkutunneilla jotain satunnaista Jimmy Carrin stand uppia Netflixistä, niin mä lastasin ääntä kohti kolme lautasta tuota salaattia, puoli kimpaletta aurajuustoa ja puoli pakettia suolakeksejä :D

Ja loppuun vielä pastellipakkasmaisemointi!