Mitä haluan sanoa: Käytiin viime viikolla heittämässä valoterapiakierros LUX Helsingin viimeisen päivän kunniaksi.
Mitä oikeasti tarkoitan: Viimeisen päivän kunniaksi sitä kierrosta oli heittämässä myös vähintään puolet Helsinkiä. Tai oikeastaan koko Helsinki ja kaikki lähikaupungit ja -kylät 300 kilometrin säteeltä. Ja niiden kaukaiset sukulaiset. Ja niiden lapsuudenajan kirjekaverit. Ai jösses sitä ihmisvirran määrää, siinä vellovan massan mukana töpötellessä tuntui kuin olis ollut osa isompaakin kansanliikettä.
Siitä vellovasta ihmismassasta puheen oleen sitten tämmöinen kuva.. :D Kokeiltiin ensin aloittaa kierros reilu puoli tuntia liian aikaisin, ja niin ilmeisesti nuo pari muutakin. Mutta mä vannon että sillä oikealla kellonlyömällä sitä populaa oli kuin pippoo!
Mitä haluan sanoa: Ilmassa oli ekoja kertoja tälle talvea pikku pakkasen tuntua!
Mitä oikeasti tarkoitan: Mä en tajua mitä ajattelin, kun olin pakannut mukaani yhden ylimääräisen puseron heitettäväksi nynnyvillakangastakkini sisuksiin. Kädessä ohuet sormikkaat, kengissä perus sukat. Hei pohjoisemman muija, mitä tapahtui toppatakille, nahkarukkasille ja villasukille joihin maastouduit Kainuussa asuessasi niin vaivattomasti läpi talven? Mä en edes tiedä missä mun kunnon talvivaatteet on! Sen siitä saa kun nyhveröi työmatkatkin ratikalla joka ajelee melkein ovelta ovelle. Toista sitä oli kun Kainuussa kitkattiin polkupyörällä 20 asteen pakkasella ja koitettiin lämpimien ajatusten voimalla saada ketjuja kulkemaan vähän vähemmän kohmeisesti.
Lämpimistä ajatuksista puheen ollen: Purkitettu kesäkuun aamuaurinko, purnukka ylävasemmalla. Kyllä ois kelvannut.
Mitä haluan sanoa: Erään taidegallerian ikkunassa olleet kukka-aiheiset valotaulut oli erityisen nättejä, tuommoisen voisi ottaa kotiinkin. Note to self: Olisit voinut tutkia sen LUX-kartan vähän tarkemmin, ettei noiden lokaatioiden ja teosten kuvaileminen olis niin pirun suurpiirteistä :D
Mitä oikeasti ajattelen: Muistan noiden valotaulujen kohdalla jostain ulapalta kaikuneet moninaiset lasten kitinät ja vannoin vihaavani kaikkia lapsia aina ja ikuisesti, paitsi sitten ehkä joskus sitä omaa mukulaani, josta tulee just se mamman oma Ronja-Rusefiina neljä vee joka karkkihyllykiukullaan vain ilmaisee omaa emotionaalista turhautumistaan yhteiskunnan asettamiin rajoihin.
Mitä haluan sanoa: Puisto (jonka nimeä en muista mutta joka varmaan pitäis tietää mutta en tiedä muita puistoja nimeltä kuin Ruttopuiston) oli ripustettu täyteen lyhtyvariaatioita aina pleksipallolehmästä muovipussimeduusoihin.
Mitä oikeasti ajattelen: Tuo alakuvan oikeanpuoleinen lyhty. Yksi sana. Asetin. Ladies am I right? Okei anteeksi mielikuvasta :D
Mitä haluan sanoa: Kierros päättyi lopulta Tuomiokirkolle, joka oli varmaan mun koko kierroksen lemppari.
Mitä oikeasti ajattelen: Tässä vaiheessa mun raajat oli jo niin umpiroudassa että teki mieli käydä nykäsemässä töpseli irti kaupungin kyljestä, jotta valoshow olisi saatu päätökseen ja mä olisin päässyt parantelemaan paleltumiani kotiin. Paleltumat onneksi parantui, otettuani päikkärit kolmessa paidassa, kaksissa sukissa, yksissä lämpötohveleissa sekä kahden täkin alla. No kidding. Vinkki ensi kertaa varten: Pue ne triplapaidat, triplajalkineet ja tuplapeitot niskaan jo sinne ulos mennessä eikä vasta sitten kun routimisvahinko on jo tapahtunut.