Lupailin jossain vaiheessa kuvia j-sanalla kuorrutetusta kodistani heti kunhan se on sosiaalisesti hyväksyttävää, joten kun enää ei ole 10.11. vaan 10.12. niin se aika vois olla vihdoinkin käsillä! Mun kotona ei ole oikeastaan koskaan sen kummemmin ollut joulukoristeita. Muutama hassu pallo ripoteltu sinne tänne ja maksimissaan jotkut valot parvekkeelle kieputettuna eikä joulukuustakaan ole koskaan tässä taloudessa ollut, mutta tänä jouluna otin kaikkien menneiden vuosien jouluttomuuden sitten takaisin. Koska kyllähän se piristää ihan hitosti viettää aikaa kodissa, jossa ympärillä tuikkii värivaloja, kun suurimman osan talvesta sun päälle tuikkii harmaata räntää.

Koitin olla tuhlaamatta liikaa rahaa juttuihin, jotka on esillä kotona kuitenkin vain muutaman hassun viikon (tai no okei, kuukauden) vuodesta, joten aika pitkälle päästiin vaan heittelemällä viime vuotisia valosarjoja vähän uusille kulmille, mutta muutaman joulujuttuhankinnan mä kuitenkin tein. Esimerkiksi viime vuoden joulutähti oli ottanut säilytyksessä niin paljon osumaa että hankin uuden, samettisen punaisen Clas Ohlsonilta olkkarin ikkunaa piristämään.

Viritin seinäryijyyn pikkuisen patterivalosarjan joka hengaili viime vuonna keittiön kellon päällä. Patterikotelo on teipattuna ryijyn alla maalarinteipillä seinään :D

Clasulta löytyi myös söpö kynttelikkö, jonka saa taiteltua neliöksi kasaan tai sitten levitettyä pitkäksi. Multifunktionaalisuus best. (Myöskin väkisin väännetyt pitkät sanat best.)

Tänä vuonna taloudesta löytyy tosiaan vihdoinkin myös joulukuusi! Citymarket, plussakorttialen jälkeen 15 e. Koristeita meinas jäädä vähän yli, joten heitin yhden ylimääräisen tähden kaktukselle.

Bongaa kuvaaja :D

Ja jep, makuuhuoneessakin on pikkuinen joulukuusi.. Sekin löytyi Clasulta vaivaisella kympillä. Ikkunaan heittelin verhonipsujen varaan taas jonkin vanhan valosarjan joka on tähänastiset joulunsa viettänyt purkkiin sullottuna. Free the nipp- eiku valosarja!

Ja sitten vielä sokerina pohjalla mun Demogorgon-keittiö :D Viime vuonna nuo valot oli ahdettuna lasipurkkiin, tänä vuonna ne teipattiin kulkemaan ympäri mun pienen keittiön kaapistoja sekä ikkunaa.

Tässä nyt on vaan se huono puoli, että mitäs sitten, kun noi pitäis ottaa pois? Mullahan tulee olemaan maailman alastomin koti! Nooh, eiks näillä voida luistella huoletta ainakin siihen helmikuun alkuun asti.. Sitten pakkaan kaiken nätisti laatikkoon, johon kirjoitan että ”j-sana”. (Ja saan varmaan ullakkovorot kiinnostumaan liiallisella kryptisyydellä.) Hei 11 päivää pienen joululoman alkuun!

Joku kerkesikin jo kaipaamaan blogiin päivitystä mun kasvilasten kuulumisista. No, surukseni täytyy ilmoittaa, että lähes kaikki koskaan tänne rapotoimani kasvit on menehtyneet. Rip. Syksyllä hankkiuduin eroon peikonlehdestä joka oli alkanut osoittaa mieltään makaamalla pitkin pituuttaan pöydällä vaikka kuinka koitin oksia köyttää kohoamaan mieluummin uljaasti kohti kattoa, mutta suurin joukkoturma tapahtui vuodenvaihteessa, jolloin menetin rahapuut, kultaköynnöksen, kilpipiilean ja silkkimaijan. Virallinen kuolinsyy lienee hukuttaminen kun taisin koittaa antaa niille pimeinä talvikuukausina rakkautta vähän liiankin rajusti, ja talven joukkotuhosta on oikeastaan jäljellä enää vain kaksi palmuvehkaa ja joskus alkukeväästä hankittu nukkumaija. Niin, ja kaikki mun kaktukset. Ja niistä kaktuksista puheen ollen..

Mä oon alkanut epäillä, että mun kaktukset on jotain pahuuden ruumiillistumia jotka imee kuolonsyöjien lailla kaiken elinvoiman ympärilläänolevista kasveista. Nimittäin kaikki niiden ympärillä joko kuolee tai junnaa vaan paikoillaan, mutta itse kaktukset. Nehän jumalauta kasvaa?!

Alunperin varsin minikokoinen kaktus on alkanut hipoa kupolinsa kattoa jo hyvän aikaa sitten. Yksi varsi on lassoamassa koko kupua hyvän matkaa haltuunsa, toinen varsi on tulossa hyvän matkaa perässä.

Sohvapöydällä majaileva kaktus on alkanut myös kasvattaa jotain ihan ihme lakkia?

Mutta voiton vie ehdottomasti tämä. Siis ostettaessa kaktus on näyttänyt tältä, eikä tuota keskellä uhmakkaana kuikkivaa puikulaa ollut olemassakaan. Ei siis ollenkaan. Yksi aamu huomasin kun ison pallomaisen kaktusulokkeen tyveen oli alkanut kasvaa pieni uusi ulokkeenalku, ja siitä eteenpäin se on päivä päivältä nostanut korkeutta ja alkanut jopa kasvattaa itte uusia ulokkeita. Samalla kun se on lyyhistänyt alleen hyvin pitkälti koko alkuperäisen kaktuksen. The evil force is strong in this one.

Oikeesti, mä pelkään että yks aamu mä herään siihen että näen kuinka makkarin ovesta vaan kurkkaa tommonen kaktuspuikula.. Hyi hitto mitkä kylmät väreet. Nään varmaan kaktuspainajaisia.

Sain vihdoinkin otettua muutaman kuvan pari kuukautta sitten raikastuneesta olohuoneesta! Kuten joskus aikaisemmin keväällä kerroinkin, niin sekä sohva että kirjahylly meni vaihtoon, joiden molempien yhteenlaskettu käyttöikä lähenteli Gandalfia.

Ikean Klippanin, RIP, tilalle löytyi vaaleanharmaa divaanisohva Sotkasta. Kävin läpi valehtelematta joka ikisen mun lompakolle millään lailla sopivan sohvan jota pääkaupunkiseudulla oli tarjota, mutta ihastuin tuossa sohvassa noihin siroihin jalkoihin ja vähän retrotyylisiin painonappityynyihin sen verran, ettei parempaa vaihtoehtoa löytynyt mistään. Valitsin siihen vielä mittatilausverhoiluna jämäkämmän kankaan kuin valmisversiossa olisi ollut, jotta saisin venytettyä sen käyttöikää. Tiedän että vaaleanharmaa on ehkä geneerisin sohvaväri minkä valita voi, mutta kerrankin ajattelin olla järkevä noiden värivalintojeni kanssa, ja voihan tunkea sen kulloistakin värimieltymystä täyteen vaikka sitten vilteillä ja sohvatyynyillä. Ja siis voi herranen aika että elämänlaatu parani kun sohvalla mahtuu olemaan useampi ihminen ilman fiilistä että kolme tyyppiä olisi ahtautunut kahteen Onnibus-istuimeen ja edelläolevilla on selkänojat alhaalla :D

Kulmassa pilkottaa Ikeasta löytynyt pieni tikastosysteemi, johon sain ripoteltua kasveja ja kaikenlaista elämän varrelta löytynyttä hyvää mieltä aiheuttavaa sälää.

Kaamosmasennuksen lailla valoa imeneen mustan kirjahyllyn tilalle valitsin kevyemmän valkoisen senkin, se löytyi myös Sotkasta. Ja aii että, ekaa kertaa mun elämässä kirjahyllyn aluksen voi imuroida ilman Euroopan mestaruus painonnostossa -tasoista urheilusuoritusta! Jaffataulu miellyttää silmää edelleen, joten siitä en luovu vieläkään. Siitä lähtöisin on myös muut olohuonevärimieltymykset, ja itseasiassa eilen käytiin mamman kanssa H&M Homesta hakemassa parit keltaiset ja oranssit sohvatyynyt sekä tuo matto. Ja tuolla ylimmässä kuvassa näkyvä työkaverin solmuilema seinäryijy kyllä edelleen ehkä se lempparein asia mun kotona.

Rubiikin kuutio on aarre lapsuudesta ja kamera on ostettu monta vuotta sitten parilla eurolla kotikaupungin kierrätyskeskuksesta, jonka vihdoinkin sain tikaston myötä esille ”kyllä mä tämän joskus jonnekin laitan” -laatikosta.

Tamminen sohvapöytäpariskunta löytyi puolestaan Kruunukalusteesta.

Viihdyn kyllä kotonani tällä hetkellä niiiin hyvin :) Tottakai kun vaihtaa kerralla monta isoa asiaa niin uudenkarhea kokonaisuus jää helposti vähän kliiniseksi, joten tää näyttää ehkä vielä vähän liian laitetulta.. Mutta jospa se tässä elämän myötä muokkautuu vielä enemmän minunnäköiseksi.