Moi! Siltä varalta, että siellä joku vielä on.
Ehkä oottekin saattaneet huomata, mun blogi on poistunut Indieplace-portaalista. Yli kymmenen vuoden mittainen sopimus päättyi kesäkuun alussa. Siitä saakka kun kuulin sopimuksen päättyvän, oon pyöritellyt mielessäni, että mitäs mä nyt teen.
Mulla oli kirjoitettuna valmiiksi jo teksti otsikolla ”hyvästit blogille”, ja se on ollut luonnoksissa toukokuun alusta lähtien. Pohdiskelin siinä tekstissä sitä, kuinka blogimaailma on muuttunut vuosien varrella niin paljon, että en koe enää kuuluvani siihen. Mä sain bloggaamisesta eniten irti silloin, kun bloggaajat oli bloggaajia eikä henkilöbrändättyjä vaikuttajia. Kun jaettiin päivän asuja, kirjoiteltiin kepeitä. Ja varmasti siihen linkittyi myös se, että mitä asioita mulla oli tarve ja halu jakaa silloin parikymppisenä. Bloggaaminen ei oikein mun tämänhetkisiä tarpeitani palvele. (Ja oonhan mä näitä fiiliksiä viime vuosina aina silloin tällöin blogissakin mietiskellyt, ja harventuneesta bloggaustahdistakin on varmasti voinut samansuuntaista päätellä.) Mutta niinhän se vaan menee: Aika menee eteenpäin ja asiat muuttuu, ihmiset muuttuu. Sopparin päättyminen olisi tuntunut luontevalta hetkeltä myös julkaista se mahtipontinen ”tää oli nyt tässä” -teksti, mutta ei se nyt vieläkään tunnu hyvältä. Jumalauta nainen mikä jahkailija!
Mutta en mä halua jättää teitä nyt kuukausitolkulla roikkumaan johonkin mun vappupostaukseen, joten kirjoitetaan nyt edes jotain.
Oon halunnut päästä pois siitä ”raportoin elämääni someen, siis olen olemassa” -mentaliteetista, joka aina välillä päätään nostaa, varsinkin kun tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten ole julkaissut mitään blogiin tai Instagramiin. Tai ettei mun tavallisesta arjesta nyt ole saanut yhtään julkaisemisen arvoista tarinaa tai kuvaa. Mutta kun ei se tee mun elämästä yhtään vähemmän arvokasta, vaikka pidän sen vain itselläni, tai vaikka siitä ei nyt saa kaunista kuvaa tai jännää tarinaa. Siispä aion nyt olla ottamatta minkäänlaista painetta, kokematta minkäänlaista syyllisyydentunnetta tai alemmuudentunnetta siitä, että raportoinko tekemisiäni somekanaviin. Ehkä raportoin, ehkä en. Mutta jos raportoin, niin teen sen siksi, koska haluan, eikä siksi koska niin pitäisi tehdä.
Tämä osoite colourme.indiedays.com tulee olemaan blogin koti siihen saakka kunnes jossain kohtaa siirretään sisältö toiselle alustalle. Mutta täällä tämä nyt ainakin toistaiseksi pysyy, joten jos on tylsää niin käykää nostalgiatrippailemassa mun vanhaa sisältöä :)
Mutta täällä mä oon, edelleen hengissä ja olemassa. Lähitulevaisuudessa someläsnäololle todennäköisin paikka lienee jatkossa Instagram (@sadekaari), ja saa mulle heittää dm:ää jos siltä tuntuu! Ja eihän sitä koskaan tiedä jos jossain muodossa palaan julkisen kirjoittamisen pariin, onhan tekstin tuottaminen edelleenkin mulle ihan hurjan mieluisaa. Ehkä sen kanssa vaan täytyy miettiä jotain uutta olomuotoa.
Vaikkei nämä nyt mitkään viralliset heipat olekaan, niin haluan siltikin sanoa aivan suunnattoman suuren kiitoksen teistä joka ikiselle, jotka ootte lukeneet mun juttuja näiden 12 vuoden aikana. Olleet yleisönä mun kirjoituksille ja mun kuville. Tuoneet mulle ja mun tekemiselle merkityksen. Kiitos.
Viettäkää ihana kesä, tyypit. Nähdään. <3