Haikailin kanttarellien perään. Ollaan oltu nyt varmaan kohta kuukauden päivät ihan hilkulla ostaa pussillinen aina kun ollaan kuljettu torin läpi. Viime syksynä poikaystävä onnistui taikomaan aivan törkyisen hyvää kantarellikeittoa, ja nyt kun noita sieniä taas saa, niin mulla kutittelis saada uusi annos keittoa! Mä vaan pahoin pelkään, että poikaystävällä ei ole mitään muistikuvia että millä reseptillä sen keiton meille aikoinaan pyöräytti.. Mutta niitä kanttarelleja siinä nyt ainakin oli, eli jos nyt lähdettäis vaikka niistä.

Puhdistin aivan helvetillisen määrän marjoja. Tai ainakin siltä se tuntui, kun käytin yhteensä varmaan neljä tuntia punaherukka-astioiden äärellä. Harmi kun tänä vuonna mustikat jäi reppanasadon vuoksi poimimatta, mutta nyt on pakastinlokerossa sentään edes herukkapussi poikineen talven varalle. Noilla c-vitamiinimäärillä en suostu kyllä tänäkään talvena tulemaan kipeäksi!

Pysähdyin kuvien äärelle. Oltiin Taiteiden Yönä matkalla Oodin pihalle pystytettyyn Arboriaan, ja matkalla sinne oikaistiin Sanomatalon läpi jossa oli juuri avattu World Press Photo 2019 -näyttely. Loppujen lopuksi näyttelyn kuvat jäi verkkokalvoille kummittelemaan pidemmäksikin aikaa, siinä missä sen ihme Arboria-pomppulinnainstallaation ympäri luikerteli niin pitkä jono että oltais odotettu vuoroamme vielä taiteiden yönä 2020.

Ihastelin läkähdyttävän kauniita korviksia. Teurastamo Night Marketin kojulla iski sitten valtava valinnanvaikeus ja kompromissina en ostanut yksiäkään. Ja nyt kaduttaa.

Löysin unelma-ammattini. Siellä samaisella Teurastamo Night Marketilla oli saippuakuplataiteilijoita. Niin siistiä! Olisko sitä tämän syksyn yhteishaussa jossain kupla-artistin perustutkintoa? Ehkä alan varmuuden vuoksi treenaamaan tuolla Muumi-kupliksella jonka ostin eurolla Tokmannista!

Huomenta! Keskiviikko ja iltavuoro, eli kello soimaan kasilta (”ihan varmana herään tänään superaikaisin että saan vaikka mitä aamulla aikaiseksi!”), ja ylösnouseminen puoli kymmeneltä. Puolentoista tunnin torkutuksen jälkeen. Kuka muu kykenee nukkumaan aivan onnellisesti vaikka vuorokauden läpi viiden minuutin välein soivan herätyksen? Kyllä mä katson tämän ihan semmoiseksi superkyvyksi minkä vois vaikka CV:seen lisätä.

No ei mulla tämän aamun agendalla ollut sen kummempaa, kuin alebikinien katselua netistä reissua varten! Oon tyyppiä ”kerran kesässä rannalle koska pakko käydä edes kerran kesässä rannalla”, minkä seurauksena mun bikinikori näyttää aika surulliselta. Viime vuonna ostin sinne setin josta kumpikin osa maksoi jotain 3 euroa, ja sitä edeltävät bikinit ostin aikakautena jolloin narujen päästä roikkuvat perhoset oli se valinta minkä tein. PERHOSET?!

By the way, on kahdentyyppisiä ihmisiä. Enkä usko että tältä väliltä on olemassa yhtään mitään. Joko oot niitä, jotka nettiä plärätessä tekee yhden asian loppuun, ja aloittaa seuraavan. Ai mitkä välilehdet? Ja sitten on niitä, jotka tekee seitsemäätoista asiaa yhtä aikaa ja viime viikoltakin on viisi juttua joihin ajattelit vielä palata. Kaikki omissa välilehdissään yhtä aikaa. Arvatkaa kahdesti, kumpaan leiriin mä kuulun..

Pakko vielä näyttää mun lempparikotipaita. Skamhysteria 2017 never forget :D

Kivaa päivää!

Perjantaina mietin..

..miksi olin ainoita kuka yritti pukeutua tällä viikolla töissä pukeutumisteeman mukaan? Perjantaina koitin rokata ”päästä varpaisiin samaa kuosia” -pukeutumissääntöä tupladenimillä, mutta yksin tuplasetissä viipottaessa tuli lähinnä olo että kanavoin Britney&Justin powercouple 2000 -lookkia..

Lauantaina mietin..

..miksi juon töissä kahvin aina lasista? Siihen tulee semmoinen kiva latteviba kun sen tunteja termarissa muhineen kahvin juo mukin sijaan jostain läpinäkyvästä, ja heti on nostettu kahvitauko seuraavalle tasolle! Pitäiskö ottaa tulevaisuudessa oma pieni maidonvaahdotinkin mukaan..

..miksi Redin kattoterassi menee kiinni niin aikaisin? Koitettiin käydä vakoilemassa Flown meininkiä, mutta se jäi pikaiseksi visiitiksi kun näkyvillä oli lähinnä telttojen katot ja vessojen sijaintia indikoivat ilmapallot. Okei, on ehkä tämän vuoden surullisin bloggaaja flowhun liittyen :D Ei oo vippietkoja vaan aidan takaa kurkkimista, lol.

..miksi Magnum Helsingissä käyminen jäi viimeiselle päivälle? Koko kesän sitä lähes päivittäin ohikulkiessani tuijottelin ja sanoin ”pitää kyl käydä tänä kesänä” sille kenen kanssa milloinkin siitä ohi satuin kulkemaan. Viimeisenä päivänä jonot oli tottakai 20 minuutin luokkaa, mutta sainhan mä sen överijäätelöni askarreltua! Valkosuklaan päälle lakritsirakeita, värikkäitä suklaakarkkeja sekä granolaa. Musta tosin tuntuu, että niillä oli kaikki fotogeenisimmät päällykset kuten pistaasipähkinät, ilmakuivatut marjat ja ties mitkä vakuumihöyrytetyt kultahiput loppu..

Sunnuntaina mietin..

..että Toy Storyt on itseasiassa aika viihdyttäviä. Alettiin valmistautua henkisesti syksyllä tulevaan Toy Story neloseen katsomalla kaikki kolme aikaisempaa nyt viikonloppuna, mun lemppari oli ehkä tänään sunnuntaina katsottu kolmososa.

Eli summa summarum, aika tavallinen viikonloppu takana. Mä haluaisin alkaa bloggaamaan vähän useammin! Tahti on lipsunut jo maailman ankeimpaan kerran viikossa -tyyliin, mutta ei mulla tunnu aina olevan mitään sen maagisempaa sanottavaa sen tiheämmällä tahdilla. Musta tuntuu että mulla on kaksi vaihtoehtoa: Joko koitan saada jostain ihan hillittömän inspiraatiopuuskan ja alan tykittää kirjoituksia  aiheesta x (josta päästään kysymykseen: mistä te haluaisitte lukea?), tai sitten madallan kynnystä näiden arkisimpien juttujen jakamiseen.. Hmm! *Mietteliäs emoji sormet kolmiona leuan alla*