maanantai 13. tammikuun 2020

arkiruokafail, bloggaajan moraali ja reseptivinkkejä arkeen

Mun ”tee enemmän kotiruokaa” -uuden vuoden lupaukseni on jo aika hyvällä mallilla. Lupaushan astui voimaan viime viikolla kun tein padallisen chili sin carnea jota syötiin kolme päivää, ja sen jälkeen hillittömän saavin kvinoasalaattia, jota syötiin seuraavat kolme päivää. (Ehkä tässä kohtaa kuuluisi jättää mainitsematta se väliin jäänyt viikonloppu, jonka ruuan kokkasi muuan Grandiosa.. Mutta koen tekeväni palveluksen kasvissyöjäihmiskuntaa kohtaan kertomalla, että paras pakastepizza on Grandiosan Grilled Veggies. Olkaa hyvä!)

Mutta niin. Viikonlopun pakasteallashairahduksen jälkeen palasin taas kaidalle polulle, ja googlasin tänään kotimatkalla taas niitä maagisia avainsanoja ”helppo ja nopea”. Nopea se aurajuustolla maustettu pasta-kasvispaistos ei ollut 50 minuutin valmistusajallaan, mutta helppoudesta kertoo jotain se, että haastavin homma oli keittää pasta. Otin jo kuvia valmistusvaiheestakin valmiina julistamaan blogissa superiisiä kasvisruokaa maanantaiseen arki-iltaan, mutta ei jumalauta.

sadappelsiini

Siitä ei tullut hyvää.

Koko homma jäi aivan liian vetiseksi, pakastekasvikset maistui, no, pakastekasviksilta, eikä aurankaan mahtipontisuus riittänyt pelastamaan vuoan pinnalle kuivahtaneita pastasuikkuja. Ohikiitävän hetken jo puntaroin että nytkö on se hetki kun heitän bloggaajan moraalini mäkeen ja julkaisen varmaan ihan kivasti klikkejä keräävän arkiruokapostauksen, mutta mun sydän särkyy jos kukaan joutuu odottamaan 45 piinaavaa minuuttia uunissa valmistuvaa maitoista lientä, jossa lilluu maissinpalasia.

Niin ei tule nyt sitten sitä maanantaireseptiä, vaan tulee ruinaus, että kertokaa kommenttiboksiin teidän lemppareimmat helpot arkiruokareseptit. Kuvituksena appelsiini, jonka söin sitten jälkkäriksi ketutukseeni.

Niin että sellainen maanantai kolmastoista päivä taas.


keskiviikko 08. tammikuun 2020

Alkavana vuonna olen ehtinyt..

1578512428125

..juhlistaa vuosikymmenen vaihtumista ystävien seurassa. Se kului aika pitkälti keittiönpöydän ääressä: Ostin hetken mielijohteesta uuden lautapelin, ”5 sekuntia”, jossa on nimensä mukaisesti viisi sekuntia aikaa miettiä kolme asiaa kortin kertomasta kategoriasta. Niitä voi olla mitä vain kolmen keltaisen ruuan nimeämisestä kolmeen asiaan joita ei kannata tehdä työhaastattelussa, ja kun se vuoro lasahtaa omalle kohdalle niin et muuten tasan keksi sitä kolmatta. (Kun taas toisen vuoroa odottaessa keksisit pienen novellin verran S-kirjaimella alkavia miehennimiä, kun kaveri jäätyy Sepon ja Santerin jälkeen SPauliin..)

1578513072931

..luistella ekaa kertaa varmaan viiteentoista vuoteen. Haluttiin jotain kivaa yhteistä talvitekemistä, joten hankin sitten ittelleni luistimet, joita en ole hallussani pitänyt sitten varmaan yläasteen liikuntatuntien. (Hokkarit, koska kaunokit on kuulema nössöille. Mutta pinkeillä terien suojuksilla kuitenkin!) Hetken bambimaisen haparoinnin jälkeen se alkoi sujua jopa ilman käsien valtavaa tukivatkaamista. Tosin tyydyin sahaamaan edes takaisin pientä rinkiä arviolta nelivuotiaan pikkunappulan kanssa samalla kun isot pojat pelasi viereisellä kentällä jääkiekkoa, heh.

..käydä kiertämässä Lux Helsingin. Koitettiin olla ovelia kettuja ja ajoittaa visiitti maanantai-iltaan just valojen syttymisen jälkeen, mutta vielä mitä, jonotettiin yhteensä varmaan kolme varttia raajat hyhmässä kun ovelina kettuina paikalla oli koko PK-seutu, muu Suomi sekä puolet Euroopan ja Aasian turisteista.

1578512532608

..päättää vakaasti, että nyt on parin kuukauden lusmuilun jälkeen aika ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa tehdä ruokaa. Hävettää myöntää edes ittelle sitä valmis- ja noutoruuan määrää, joilla ittensä on elättänyt viime aikoina.. Eilen sain kuitenkin aikaiseksi helkkarinmoisen saavillisen Chili sin Carnea (resepti täällä), joista puolet eriytin vielä toiseen saaviin ja paistoin sisään lihansyöjälle jauhelihaa. Kyllä se taas tästä!

..kuulla näyttäväni venäläiseltä. Minulta kysyttiin ensin ”do you speak english?”, jonka perään lause jatkui hetken päästä ”..or do you speak russian, because look like a russian”. Lookin teki allaoleva asu, syytän hiuspantaa yhdistettynä pooloon.

1578513346598

..haaveilla uudesta bujosta. Olen päättänyt haluta Leuchtturmin uuden jännänvihreän version, mutta löytyykö niitä jännänvärisiä versioita ikinä pisteellisinä mistään muualta kuin tunnin matkan päässä olevasta hämyisestä kauppakeskuksesta, niin ei löydy..

..pestä pyykkikorin niin tyhjäksi, että pohjalla on enää Suomen pelipaita, joka pitäis pestä käsin. Se on ollut siellä toukokuisesta MM-lätkävoitosta asti. Eli käytännössä pyykkikori on tyhjä. Onneks ei voitettu viime viikonloppuna.

id1578512705534

Ihanaa alkavaa uutta vuotta kaikesta harmaudesta huolimatta!


perjantai 27. joulukuun 2019

joulu ei olis joulu ilman..

holid1..riisipuuroa. Ihan vähän olin ehkä katkera, ettei tänä jouluna ollut missään joulupöydässä saatavilla riisipuuron kanssa luumukiisseliä luumuklöntsillä. Ja ihan vähän ehkä mietin, että näin kolmekymppisenä ois voinut sen luumukiisselin verran itsekin osallistua vaikka siihen jouluruuan laittoon.. Tähän asti mun osallistumiseni on ollut aika vakiona koittaa vispata käsin kolmen minuutin ajan sitä rosollinkastiketta ja huokailla kovaan ääneen kun se kerma ei ala vaahtoutua. Lopulta mamma ottaa turhaantuneena kulhon mun käsistä, vatkaa sen kerman loppuun ja mä hipsin viinilasin kans sohvalle. (Tänä vuonna osallistumiseeni voi kyllä lisätä myös ohjelmanumerot ”sillin valmistus” ja ”salaatin teko”, eli Abba-purkin ottaminen jääkaapista ja purkin avaaminen, sekä granaattiomenan erittäin sotkuinen avaamisyritys.)

holid2

..uutta keskinkertaista jouluelokuvaa. Meillä on mamman kanssa muodostunut perinteeksi käydä joulun pyhinä katsomassa elokuvateatterissa jokin leffa, joka on yleensä kotimainen laskelmoitu joulunmakuinen pätkä. Tänä vuonna valinta oli Täydellinen joulu, taidettiin antaa sille solid 2,25 / 5.

holid3

..taantumista veljen kanssa takaisin nappula-asteelle. Ei sillä ole väliä ollaanko 10- ja 15 -vuotiaita vai 25- ja 30-vuotiaita, mä odotan aina joka ikinen joulu yhtä innoissani veljen kanssa vietettyä yhteistä aikaa. Varsinkin nyt, kun asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään vain muutaman kerran vuodessa (ja me molemmat ollaan jo ihan supertylsiä aikuisia), tuo jouluaaton mittainen sisarustouhuilu on vaan parasta. Tänä jouluaattona me muun muassa leivottiin pipareita: Mä tyydyin perinteisiin pipareihin ja koristeluun ketsupinnäköisellä sokerimassalla, veli puolestaan teki muumitalon tyyppisen rakennelman jonka parvekkeella on kolme pientä porsasta. Pelattiin myös yömyöhään, ensin Jengaa ja sitten korttipelejä. Tai oikeastaan vain yhtä peliä eli paskahousua koska siihen me molemmat muistettiin säännöt.

idholid4

..lunta. Onneksi Kainuu ei pettänyt tänäkään jouluna, vaan vastassa oli kuin olikin valkoiset maisemat! Pikkasen nihkeeltä on tuntunut näinä Helsinki-vuosina tuo lähes ympärivuotinen teiden kaljuus.

holid6
..sitä ekaa jouluruokahaarukallista, johon on lastattu lanttu- ja porkkanalaatikkoa, rosollia ja rosollinkastiketta sekä pala luumua. Niiltä maistuu mun joulu! Näinä mun kasvissyöntivuosina joulupöydästä on myös löytynyt jokin nimellinen korvike kinkulle, tänä jouluna mentiin ihan vaan Apetitin pakastekasvispyöryköillä :D

holid5

Toivottavasti teilläkin oli rentouttava joulu :)