On monta juttua, jotka ei ilahduta tällä hetkellä pätkääkään. Mutta jos niille asioille ei itse voi mitään, niin turha niissä on velloa, nimittäin ei ne sillä vellomisellakaan muuksi muutu, korkeintaan vaan nostaa sitä ketutuskäyrää entisestään. Mutta keskitytään sen sijaan positiivisempiin juttuihin. Viime aikoina mua on ilahduttanut ainakin..

1…eteisen lamppu. Oon etsiskellyt lamppua eteiseen siitä lähtien, kun hankin sinne black fridayna uuden pienen avainten laskutaso & kenkäteline -hybridin. Valaisin löytyi sitten joulukoristeiden poiskippaamisen yhteydessä omasta alavarastosta. Olin tyystin unohtanut tuon ekaan Helsingin kotiin hankkimani valaisimen, joka ei sitten löytänytkään paikkaansa uudesta kodista pari vuotta sitten muuton yhteydessä. Lamppu on alun perin kotoisin Kallion Wanha Kaarle -liikkeestä, jonka pappa möi mulle luotolla kun kortti ei käynyt ja mulla ei ollut tarpeeksi käteistä mukana. Käski ottaa lampun kotiin ja tulla maksamaan seuraavalla ohikulkureissulla.

2. ..erään päivän tyllimekko. Tuntuu, ettei minnekään voi pukeutua enää erityiskivasti, koska mitään erityisillanviettoja ei ole ollut enää ikuisuuksiin. Mutta voi sen juhlamekon pukea neuleenkin alle ja pistää pokkana keskiviikkona aamuvuoroon!

3…lahjapaperin rippeet, jotka riitti sittenkin. Ihan hyvin vois luulla, että tuo keskelle pakettia sihdattu paperisuikku oli ihan meant to be eikä vain rullan viimeisin jämäsuikale!

4…uudet ihonhoitojutut. Mä(kin) hurahdin sitten the Ordinaryjen maailmaan, ja yhden illan mittaisen tutkimustyön tuloksena päädyin sitten tilaamaan itselleni pienoisasenaalin. Olen ottanut noita pikku hiljaa käyttöön, ja tunnen oloni joka ilta kunnon oman elämäni kemistiksi noiden pipettieni äärellä. Parin viikon käytön jälkeen iholla tuntuu olevan meneillään nyt huono kausi, jonka toivon enteilevän sitä, että kaikki moska pukkautuu kasvoista pois ennen kuin tuotteet alkaa toimimaan (sitä vissiin ainakin tuo Niacinamide voi tehdä). Onko teillä jakaa käyttökökemuksia noista the Ordinaryn tuotteista?

5…lähikarkkikaupasta löytynyt joulusuklaalevy. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että saan joulusuklaata vasta vajaan vuoden päästä, mutta vielä jatkui tipetipetiptapit yhden levyllisen verran!

6…uudet sarjakoukutukset. Jesjes, nyt tuntuu että on taas joka illalle jotain katsottavaa! Kuvassa lettupinon takana näkyvän Lupinin (Netflix) ahmaisin parissa päivässä (tai siis ne ekat 5 jaksoa jotka siitä on ilmestynyt, nyt roikutaan sitten kunnon cliff hangerissa kunnes loput viisi jaksoa joskus tulee). Lisäksi sain päätökseen juuri äsken minisarjan Behind Her Eyes (Netflix, iso suositus!), ja seurantalistalla on viikoittain myös Temptation Island Suomi, Diili sekä Selviytyjät.

Sano säkin ainakin yks kiva juttu!

Ruuasta ja lumisista maisemista.

Ruuasta, kuten vähintään tunnin kestäneistä Kainarin äärellä nautituista aamupaloista, jotka koostui puurosta voisilmällä, kananmunaleivistä, letuista (väkisinkokkasin mammalle mun banaanilettuja) ja smoothieista..

.. ja lumisista maisemista.

Ruuasta, kuten sitruunoiden ympärille laadituista aterioista (sitruunapasta, sitruunarisotto ja lohimedaljonki sekä sitruunacupcaket, joiden kuorrutusten säännöstely meni mulla vähän metsään)..

.. ja lumisista maisemista.

Ruuasta, jossa oli häivähdys missattua joulua kuten riisipuuro (sekä joka ilta nautittu vähintään 100g suklaata)..

..ja lumisista maisemista.

Ruuasta, joka nautittiin leffojen äärellä kuten kotiin haettu Kotipizza (hei Kajaani nyt, missä kotiinkuljetus, jäähtyy tuolla -20c pakkasasteessa ku ite kävellen hakkee!) ja itseaskarreltu juustolautanen..

..ja lumisista maisemista.

Selvittiin viikosta ilman koronahuolia: Menomatkan matkustin varmuuden vuoksi vielä omassa junahytissä ja turvavälien pitäminen ei ollut ongelmia rauhaisassa kaupungissa (onneksi olin valinnut lomaviikoksi viikon ennen kuin koko Suomen viralliset lomat alkoi!). Joa otetaan nyt se kliseinen akkujen lataamisen metafora, niin tällä lepäämisen ja syömisen ja ei_yhtään_minkään_tekemisen määrällä pitäis olla energiavarastot täynnä muutamaa powerbankkia myöten.

Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, niin oon nyt pitänyt pari viime viikkoa paussia salillakäymisestä ihan vain varotoimenpiteenä, jottei enää mikään saakelin koronavilkku pääse pilaamaan mun ”vietän joulua talvilomalla helmikuussa ku korona pilas kaiken” -reissua pohjoiseen. Sen sijaan, että olisin normaalin ihmisen tavoin ollut pari viikkoa sitten vaan kiltisti treenaamatta tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa ja käynyt välillä vaikkapa lenkillä, niin tokihan mä sitten tongin internetin ympäri, että mistä löytyy edullinen 10 kilon kahvakuula ja miten mä saan sen kotiin. (Vastaus, bussimatkan päästä Vantaalta ja repussa hankalasti.) Eihän tää mun menestyksekäs kolmen ja puolen kuukauden saliura nyt voi vaan kahdeksi viikoksi keskeytyä! Tässäpä siis havaintoja viimeisen parin viikon ajalta kotitreenailusta.

1. Alkulämmittely rappukäytävässä on yllättävän kuumottavaa. Mä mietin, että varustaudunko portaiden juoksemiseen hämy-muovipussilla, että voisin esittää roskien viejää jos naapuri tulee vastaan. Mutta miksi veisin roskat hiestä punoittavana kuulokkeet päässä ja jalkaisin portaita pitkin kuudennesta kerroksesta? Ja mikä kaikista epäuskottavinta: jalassa oikesti kiinni sidotut kengät, eikä lipokkaat?? Eihän kukaan vie roskia nyt millään muilla jalkineilla kuin roskienvientilipokkailla!

2. Huomasin vasta saunan penkin olohuoneeseen salipenkiksi raahattuani sen, että se pirulainenhan on muotoiltu olemaan suora siellä saunan kaltevalla lattialla! Ollen siis vino suoralla lattialla. En tiedä miksi tämä huomio tuntui jakamisen arvoiselta. MUTTA onpahan vihdoinkin penkki, joka on aina vapaana lantionnostolle! Musta tuntuu, että mun lähisalin kaikki mahdolliset tasot on täynnä niitä lantiollaan 120 kg nostavia mätsäävissä seteissä treenaavia naispuolisia, ja mä en koskaan kehtaa mennä nostelemaan sitä lantiotani jonkun nynnypainon kanssa niiden jälkeen, eikä mun toppi edes mätsää mun housuihin.

3. Peilin kautta kehtaa kerrankin ottaa kuvan, kun ei tartte noloilla että joku näkee!

4. Youtuben treenivideot on tehty aivan liian lyhyiksi klikinkiilto silmissä, tai sitten ne tyypit, jotka niitä treenejään siellä tekee, on jotain puolijumalia. Siis muikkeli veti kahvakuulallaan treeninsä (6 liikettä, jokaista 16 toistoa, 3 kierrosta) 10 sekuntin tauoilla, ja tempoi sitä palloa liikkeissä kuin olisi koripalloa pompotellut sen rautajöllikän sijaan. Mun piti laittaa video pyörimään 0,75 -kertaisella nopeudella, jotta ehdin keskittyä siihenkin että missä kohtaa sen kuulan nostamisen pitäisi tuntua, ja jokaisen sarjan jälkeen video piti pysäyttää jotta mä kerkesin ryystää vettä ja haukkoa henkeä nyt vähintään sen minuutin. Mutta okei, toisaalta, jos se videon nimi ei olis ollut ”20 minute kettlebell leg workout” vaan sen sijaan  ”1 hour leg workout, take your time, lots of breaks, I’m doing everything slowly so you noob can follow along”, niin en olisi ehkä klikannut.

5. Kahvakuulan kanssa tehtävä koko kropan treeni onkin aika haastava missio. Siinä, missä alakropalle se kuula tuntuu välillä liiankin kevyeltä jos ei nyt yhdellä jalalla puuhaile, niin yläkropalle se jötikkä on taas aivan liikaa. Oisitte nähneet, kun koitin nostaa sitä kuulaa suoralla kädellä ylös (ei muuten noussut siitä olkapäältä yhtään mihinkään), ja kun koitin tehdä ojentajia nostamalla kuulaa niskan takaa, niin oli jäädä se pallo loppuelämäkseni roikkumaan sinne niskaan kun en saanut nostettua sitä niskan takaa ylös. Sitten ninjailin itseni maahan makaamaan että sain sen saakelin kuulan pois käsistäni ilman, että piti alkaa huutaa googlelle äänikomentoja soittaa hätäkeskukseen.

6. Jos tulee erityisen hyvä biisi (Esim. Spice Girlsin Who Do You Think You Are), niin voi ihan hyvin laulaa kertsin mukana ilman, että havahdut puolen minuutin päästä siihen kuinka ympäröivä maailma on pysähtynyt ja tuijottaa sinua kuin kylähullua.

7. Kuminauhan kanssa treenatessa huomaa, kuinka viime imuroinnista on pari päivää liikaa aikaa. Siihen tarttuu eteisen lattialla treenatessa kokoajan jotain hiekkahitusta ja hiuksia, yäk.

Nii, että ei mulla sitten muuta!