Keskiviikkona 7.10.

Laitan päivän päätteeksi neuleen tuulettumaan pariksi tunniksi parvekkeelle ennen kuin viikkaan sen takaisin kaappiin. Päätän ottaa siitä kuvan ja koitan ottaa jonkun kuvan joka päivä tästä hetkestä viikon eteenpäin.

Torstaina 8.10.

Päätän ottaa kameran mukaan laukkuun työpäivän ajaksi, koska aina tasaisin väliajoin kuvittelen, että musta tulee se bloggari, joka ottaa kauniita fiiliskuvia muustakin kuin päivän rievuistaan. Ei tuo perus päivätyö oikein kokonaisvaltaiseen bloggaajan rooliin meinaa natsata, eikä sen onneksi tarvitsekaan, mutta aina välillä haluais olla se tyyppi joka fiilistelee torstaina jotain maahan pudonneita oransseja marjoja eikä sitä, että työpäivän päätteeksi jääkaapissa on jämäkinkkiä jes. Mutta tuona torstaina mä fiilistelin niitä oransseja marjoja! Ja keltaisia lehtiä Ateneumia vasten!

Perjantaina 9.10.

Jämäkinkistä puheenollen. Oon nyt hakenut viimeisen kahden viikon sisällä kolme kertaa lähi-kiinalaisesta Resq-annoksen jonka oon pelastanut appilla kotimatkani ratoksi. Mä luulen, että neljännellä kerralla ne varmaan jo kysyy että mikäs huomenna maistuis, me laitetaan sulle rasia valmiiksi syrjään… Mutta hitto vie, 4 euroa annoksesta josta syö kaksi kertaa?! Mä heitän puolet riisistä ja puolet soosista pannulle ja laitan mukaan kourallisen cashew-pähkinöitä, ja syön iltaruokani välillä puikoilla kuin mikäkin kosmopoliitti (samalla Temppareita katsellen). Ja seuraavana päivänä loput lounaaksi. Eiks välillä saa vähän oikaista.

Lauantaina 10.10.

Viikonloppu ilman mitään suunnitelmia, ihan yksin. Harvinaista ja vähän ahdistavaakin. Päätän kuitenkin lauantaina meikata ja laittaa kivat vaatteet päälle, napata läppärin mukaan ja suunnata itsekseni Oodiin. Ihana huomata, että siellä oli muitakin kaltaisiani yksin istujia riveiksi asti! Tosin ne muut taisi näpytellä läppäreillään jotain koulu- tai työjuttuja siinä missä mä kirjoittelin ihan vaan ajatuksiani ilman sen kultivoivampaa agendaa. (Kultivoidusta puheen ollen, voiks sen sanan edes taivuttaa noin?) Sitten menen Burger Kingin kautta kotiin ja katson halloum-ateriani kanssa koko illan dokumentteja sohvalla. Tosin se ateria nyt oli kymmenessä ensimmäisessä minuutissa tuhottu.

Sunnuntaina 11.10.

Käyn leffassa (Lost Boys, ei niin hyvä kuin edeltäjänsä Reindeerspotting). Laitan samat lauantaina kivaksi havaitut vaatteet niskaan. Ja korviin uudet korvikset, joissa on aurinko ja kuu.

Maanantai 12.10.

Teen aamupalaksi banaanipannareita, joiden tuhoamisen ohella luen uutta Trendiä ja kohua kuvituksellaan herättäneen Sanna Marinin haastattelun. Jos multa kysytään, niin haastattelu oli hyvä ja kuvat upeat. Illalla uppoan seuraamaan Instagramissa bloggaajan ja anonyymin välistä kilometritolkulla jatkunutta argumentointia aiheesta ja puhisen itsekseni. Ihmettelen, miten kenelläkään riittää kärsivällisyys tuohon.

Tiistai 13.10.

Ilta-aurinko puskee kaihtimien välistä sisään ihan super nätisti. Olen tyytyväinen päätökseeni hankkia kukkia joka viikkosiivouksen päätteeksi, tossa nuo ilahduttaa mua käytännössä koko ajan. (Ja jos jää joku siivouskerta välistä ni ei saa ostaa kukkia. Oon kouluttanut itseni hyvin!)

Kivaa keskiviikkoa!

Olen siisti kun asun yksin. Olen pitänyt itseäni aikaisemmin jokseenkin sotkuisena asujana, mutta yksin ollessa kämppä on ihan ennätyssiisti. Ehkä siihen liittyy se, että itse on se ainoa tyyppi jota voi syyttää sängyn petaamatta jättämisestä tai vaatteiden ripottelusta pitkin lattiaa? Tavarat löytää mystisesti melkein joka ilta omille paikoilleen, ja on ihana herätä aamulla siistiin kauniiseen kotiin. Mulla on nykyään oma rutiini (ylläri lol) viikottaiselle siivoukselle siinä, missä ennen tuli siivottua vähän silloin tällöin miten sattuu ja vasta sitten kun sotku kävi raivostuttavaksi. Nyt mä laitan äänikirjan päälle ja puuhastelen kaikessa rauhassa puolitoista tuntia viikottain. Kaikki samat jutut samassa järjestyksessä. Ja viikkosiivouksen päätteeksi palkitsen itseni tuoreilla leikkokukilla.

Teen nykyään joka viikolle viikkonäkymän jääkaapin oveen seuraavalle viikolle, mistä näkyy työvuorojen ja muiden menojen lisäksi se, mitä aion puuhailla minäkin päivänä. Typerä taipumukseni suorittamisenhaluun  rauhoittuu huomattavasti, kun raksin jääkaapin ovesta päivän päätteeksi pois hoitamiani asioita, kuten pyykinpesu tai talvitakkien roudaus varastosta. Tiedostan, että tämä tapa kuulostaa hassulta: Miksi sitä elämää pitää suorittaa? Kuka hemmetti sitä nyt listoja oman arkensa suorittamiseen kaipaa? No minä kaipaan, ja mulla tulee siitä hyvä fiilis kun näen konkreettisesti, että teinpähän tänään tämänkin! Eikä kenenkään tarvitse olla tapaani kummastelemassa jos se tekee mut itteni iloiseksi. Ja toisaalta, ehkä mulla on joskus ollut vähän semmoinen kieroutunut tapa ajatella, että arki on merkittävää vasta silloin, kun sen jakaa jonkun toisen kanssa. Ei muuten pidä paikkaansa.

Nautin nykyään hölmön paljon hävikkiruokakikkailusta. Saan kiksejä siitä, että saan käytettyä jääkaapista jonkun edellisestä ruuanlaitosta ylijääneen purnukanpohjan tai pussinpuolikkaan johonkin uuteen ruokaan, ja saan heittää roskiin tyhjän pakkauksen. Eiliseen pastaan upposi kaksi jämäpastapussin pohjaa, score! Sinkkukokkailussa se on helpommin mahdollista, kun ei tarvitse tehdä ihan hervottomankokoisia annoksia, ja joskus just se ruokalusikallinen jämäpestoa on just riittävästi eikä tarvitse ostaa taas uutta purkkia.

Pyykkiä tulee ihan hemmetin vähän?! Mulla on ongelmia saada koneellista täyteen kun siihen kertyy lähinnä alusvaatteita ja -toppeja sekä jotain sukkahousuja. Arkivaatteet selviää pitkiäkin välejä ilman vesipesua: Neuleita tuuletan ja farkkuja pakastan. Pitäis olla semmonen minikokoinen sinkkupesukone. Mutta toisaalta, kiva kun ei tarvitse olla kokoajan se linkouskolina taustameluna arki-illalle.

Aamut yksin on parasta. Olen asunut herkkäunisten kumppanien kanssa, ja huomioonottavana tyttöystävänä oon tottakai halunnut antaa toisen nukkua rauhassa ja olla hissuksiin silloin kun oma herätys on toista aikaisemmin. Valitsin monesti vaatteet valmiiksi olohuoneeseen seuraavalle päivälle jotta ei tarvitse kolistella vaatekaapeilla, ja radion laitoin päälle vasta luureihin työmatkalla. Nyt heitän herätessäni kaikki valot päälle, hyräilen aamuradion tahtiin, pengon kaikessa rauhassa vaatteet kaapista, petaan sängyn ja kilistelen keittiön siistiksi ennen lähtöä. Ja töistä on ihana palata siistiin kotiin.

Hei ihanaa asua yksin!

Salainen pahe. No Temppareitahan sitä on odotettu taas pari kuukautta, varsinkin sen tiedon jälkeen kun ne on kuvattu lähellä Kainuun kotimaisemia! Oi, tätä kivuliaan myötähäpeän autuutta oli jo ikävä. Tänään erityisen rankan työpäivän päätteeksi palkitsin itseni ResQ-salaatilla ja Temppareiden uusimmilla jaksoilla, ja korkkasin ruokajuomaksi lasillisen synttärilahjaksi saamaani valkoviiniä. Ihan vaan koska torstai! Ensin mietin, että kuuluisko pullo säästää johonkin erityiseen tilanteeseen, mutta hemmetti. Mä haluun riemuita just siitä arki-illan euforisesta jalat ylös -fiiliksestä sen sijaan, kuin odotella jotain maagista ”onks mun elämä just nyt tarpeeksi juhlimisen arvoista” -hetkeä.

Synttärit. Ne ehti vilahtaa ohi viikonloppu sitten, ja itse juhlista mulla on ikuistettuna tasan oma naama. Perus. Oman naaman (ja sinisten alarajausten!) lisäksi iltaan mahtui 6 ystävää, 6 pizzaa, 1 pelti mokkapaloja, 5 eri peliä joiden parissa kului 7 tuntia mun luona ja sitten vielä sen päälle 3 aamuyön tuntia tanssien jalat kipeiksi.

Shoppailua. Eron myötä keittiön kaapeista poistui myös astiasto, jota mä en ole tähän aikuisikääni mennessä saanut vieläkään kerättyä. Kerkesin tottua hyviin keittolautasiin, niin päätin hankkia niitä Hulluilta Päiviltä itsellenikin. Pitkään mä harkitsin, että joko nyt kuuluu olla se järkevä joka alkaa keräillä jotain yksiväristä sarjaa, mutta kun 31-vuotiaana edelleenkin eripariastiat kiehtoo niin tuleeko se fiilis siitä nyt sitten ihan hirveesti enää muuttumaan? Otin sitten 2 vaaleanpunaista ja 2 helmenharmaata lautasta! (Hankintalistalla on vielä 2 mustikkamaidon väristä matalaa lautasta 2 keltaisen lautasen kaveriksi.)

Shoppailematta jättämistä. Olen sovitellut valehtelematta koko kaupungin kaikki syystakit, mutta ei löytynyt yhtäkään täyttä kymppiä. Trendikkäät mustat pitkät villakangastakit näyttää mun päällä chicin skandinaavisen tyylimuijan sijaan ”tulinpa tässä saunasta vilvoittelemaan kylpytakki päällä” -henkiseltä setiltä… R-Collectionin metsänvihreällä pörrötakilla päästiin jo aika lähelle, mutta kun mulla on edelliseltä vuodelta jo semmoinen ruskanoranssi pörrötakki, niin päätin olla hankkimatta sitten mitään takkia ja mennä niillä mitä alavarastosta löytyi.

Synkkenevien iltojen fiilistelyä. Joo anteeks hyi yäk, tuosta lauseesta puuttuu nyt enää sanat cozy, käpertyä ja teemuki… Mutta vitsit kun pimeä parveke näyttää ihanalta kun sinne laittaa lamppuketjun päälle ja lyhtyyn kynttilän! Ja sit mä meen yleensä sinne sohvalle viltin mutkaan katsomaan 45 minuutiksi TikTokkeja.

Syksyn salakavala saapuminen. No nytkö se paras ruska on päällä?! Pitäiskö siitä käydä nykimässä kuvia irti vähän enemmänkin, kuin näiden kahden puhelinkuvan verran.

Samaa sävyä maailman kanssa. Löydä kuvasta yksi meitsi!