keskiviikko 04. marraskuu 2020

Halloween 2020

Viime viikonloppuna oli pyhäinpäivä. Koko tämä syksy on tuntunut erohommienkin myötä jokseenkin ankealta, joten olin päättänyt jo kuukausi sitten, että haluaisin juhlistaa halloweenia kutsumalla ystäviä kylään. Että olis jotain mitä odottaa. Iskeä kutsun kylkeen pukukoodin, koristella koti alavarastoon jemmatuilla viime vuoden koristeilla, tehdä jotain aiheeseen liittyvää tarjoiltavaa kuten verenpunaista boolia kädenmuotoisilla jääpaloilla, sekä oranssia halloween-suklaata.

halloween4

Meitä oli yhteensä 9 (kaikki oireettomia), eikä lähdetty mun luota koko iltana mihinkään. Järjestettiin asukisa (voittaja oli kokovartalopukuun sonnustautunut Spiderman), skabailtiin kuka tietää kauhuleffaquotet parhaiten, pelattiin beer pongia silmämunilla. Raivattiin tilaa olohuoneen lattialle baarin tanssilattiaksi, ja mun baarissa vessaan oli tosi lyhyt jono, juomat oli halpoja ja dj soitti kaikki biisit mitä toivoi. Oli hauskin ilta pitkiin aikoihin.

idhalloween3

Mun outfitin älysi vieraista selkeä vähemmistö ja olin pöyristynyt :D

Mutta niin. Kyllä mä mietin, että uskallanko mä nyt sanoa tätä ääneen, että näin ihmisiä. Teinkö sun mielestä väärin? Ei hitto soikoon, missä maailmassa me tällä hetkellä eletään. Ei oo mikään Spice World, saakeli.


keskiviikko 14. lokakuu 2020

viikko kuvina

arkee1Keskiviikkona 7.10.

Laitan päivän päätteeksi neuleen tuulettumaan pariksi tunniksi parvekkeelle ennen kuin viikkaan sen takaisin kaappiin. Päätän ottaa siitä kuvan ja koitan ottaa jonkun kuvan joka päivä tästä hetkestä viikon eteenpäin.

arkee3

Torstaina 8.10.

Päätän ottaa kameran mukaan laukkuun työpäivän ajaksi, koska aina tasaisin väliajoin kuvittelen, että musta tulee se bloggari, joka ottaa kauniita fiiliskuvia muustakin kuin päivän rievuistaan. Ei tuo perus päivätyö oikein kokonaisvaltaiseen bloggaajan rooliin meinaa natsata, eikä sen onneksi tarvitsekaan, mutta aina välillä haluais olla se tyyppi joka fiilistelee torstaina jotain maahan pudonneita oransseja marjoja eikä sitä, että työpäivän päätteeksi jääkaapissa on jämäkinkkiä jes. Mutta tuona torstaina mä fiilistelin niitä oransseja marjoja! Ja keltaisia lehtiä Ateneumia vasten!

arkee4

arkee16

Perjantaina 9.10.

Jämäkinkistä puheenollen. Oon nyt hakenut viimeisen kahden viikon sisällä kolme kertaa lähi-kiinalaisesta Resq-annoksen jonka oon pelastanut appilla kotimatkani ratoksi. Mä luulen, että neljännellä kerralla ne varmaan jo kysyy että mikäs huomenna maistuis, me laitetaan sulle rasia valmiiksi syrjään… Mutta hitto vie, 4 euroa annoksesta josta syö kaksi kertaa?! Mä heitän puolet riisistä ja puolet soosista pannulle ja laitan mukaan kourallisen cashew-pähkinöitä, ja syön iltaruokani välillä puikoilla kuin mikäkin kosmopoliitti (samalla Temppareita katsellen). Ja seuraavana päivänä loput lounaaksi. Eiks välillä saa vähän oikaista.

arkee5

Lauantaina 10.10.

Viikonloppu ilman mitään suunnitelmia, ihan yksin. Harvinaista ja vähän ahdistavaakin. Päätän kuitenkin lauantaina meikata ja laittaa kivat vaatteet päälle, napata läppärin mukaan ja suunnata itsekseni Oodiin. Ihana huomata, että siellä oli muitakin kaltaisiani yksin istujia riveiksi asti! Tosin ne muut taisi näpytellä läppäreillään jotain koulu- tai työjuttuja siinä missä mä kirjoittelin ihan vaan ajatuksiani ilman sen kultivoivampaa agendaa. (Kultivoidusta puheen ollen, voiks sen sanan edes taivuttaa noin?) Sitten menen Burger Kingin kautta kotiin ja katson halloum-ateriani kanssa koko illan dokumentteja sohvalla. Tosin se ateria nyt oli kymmenessä ensimmäisessä minuutissa tuhottu.

arkee15

Sunnuntaina 11.10.

Käyn leffassa (Lost Boys, ei niin hyvä kuin edeltäjänsä Reindeerspotting). Laitan samat lauantaina kivaksi havaitut vaatteet niskaan. Ja korviin uudet korvikset, joissa on aurinko ja kuu.

arkee2

arkee6

Maanantai 12.10.

Teen aamupalaksi banaanipannareita, joiden tuhoamisen ohella luen uutta Trendiä ja kohua kuvituksellaan herättäneen Sanna Marinin haastattelun. Jos multa kysytään, niin haastattelu oli hyvä ja kuvat upeat. Illalla uppoan seuraamaan Instagramissa bloggaajan ja anonyymin välistä kilometritolkulla jatkunutta argumentointia aiheesta ja puhisen itsekseni. Ihmettelen, miten kenelläkään riittää kärsivällisyys tuohon.

idarkee8

Tiistai 13.10.

Ilta-aurinko puskee kaihtimien välistä sisään ihan super nätisti. Olen tyytyväinen päätökseeni hankkia kukkia joka viikkosiivouksen päätteeksi, tossa nuo ilahduttaa mua käytännössä koko ajan. (Ja jos jää joku siivouskerta välistä ni ei saa ostaa kukkia. Oon kouluttanut itseni hyvin!)

Kivaa keskiviikkoa!


keskiviikko 07. lokakuu 2020

5 huomiota yksinasuvasta itsestäni

syksyy3

Olen siisti kun asun yksin. Olen pitänyt itseäni aikaisemmin jokseenkin sotkuisena asujana, mutta yksin ollessa kämppä on ihan ennätyssiisti. Ehkä siihen liittyy se, että itse on se ainoa tyyppi jota voi syyttää sängyn petaamatta jättämisestä tai vaatteiden ripottelusta pitkin lattiaa? Tavarat löytää mystisesti melkein joka ilta omille paikoilleen, ja on ihana herätä aamulla siistiin kauniiseen kotiin. Mulla on nykyään oma rutiini (ylläri lol) viikottaiselle siivoukselle siinä, missä ennen tuli siivottua vähän silloin tällöin miten sattuu ja vasta sitten kun sotku kävi raivostuttavaksi. Nyt mä laitan äänikirjan päälle ja puuhastelen kaikessa rauhassa puolitoista tuntia viikottain. Kaikki samat jutut samassa järjestyksessä. Ja viikkosiivouksen päätteeksi palkitsen itseni tuoreilla leikkokukilla.

Teen nykyään joka viikolle viikkonäkymän jääkaapin oveen seuraavalle viikolle, mistä näkyy työvuorojen ja muiden menojen lisäksi se, mitä aion puuhailla minäkin päivänä. Typerä taipumukseni suorittamisenhaluun  rauhoittuu huomattavasti, kun raksin jääkaapin ovesta päivän päätteeksi pois hoitamiani asioita, kuten pyykinpesu tai talvitakkien roudaus varastosta. Tiedostan, että tämä tapa kuulostaa hassulta: Miksi sitä elämää pitää suorittaa? Kuka hemmetti sitä nyt listoja oman arkensa suorittamiseen kaipaa? No minä kaipaan, ja mulla tulee siitä hyvä fiilis kun näen konkreettisesti, että teinpähän tänään tämänkin! Eikä kenenkään tarvitse olla tapaani kummastelemassa jos se tekee mut itteni iloiseksi. Ja toisaalta, ehkä mulla on joskus ollut vähän semmoinen kieroutunut tapa ajatella, että arki on merkittävää vasta silloin, kun sen jakaa jonkun toisen kanssa. Ei muuten pidä paikkaansa.

syksyy1

Nautin nykyään hölmön paljon hävikkiruokakikkailusta. Saan kiksejä siitä, että saan käytettyä jääkaapista jonkun edellisestä ruuanlaitosta ylijääneen purnukanpohjan tai pussinpuolikkaan johonkin uuteen ruokaan, ja saan heittää roskiin tyhjän pakkauksen. Eiliseen pastaan upposi kaksi jämäpastapussin pohjaa, score! Sinkkukokkailussa se on helpommin mahdollista, kun ei tarvitse tehdä ihan hervottomankokoisia annoksia, ja joskus just se ruokalusikallinen jämäpestoa on just riittävästi eikä tarvitse ostaa taas uutta purkkia.

Pyykkiä tulee ihan hemmetin vähän?! Mulla on ongelmia saada koneellista täyteen kun siihen kertyy lähinnä alusvaatteita ja -toppeja sekä jotain sukkahousuja. Arkivaatteet selviää pitkiäkin välejä ilman vesipesua: Neuleita tuuletan ja farkkuja pakastan. Pitäis olla semmonen minikokoinen sinkkupesukone. Mutta toisaalta, kiva kun ei tarvitse olla kokoajan se linkouskolina taustameluna arki-illalle.

syksyy2

Aamut yksin on parasta. Olen asunut herkkäunisten kumppanien kanssa, ja huomioonottavana tyttöystävänä oon tottakai halunnut antaa toisen nukkua rauhassa ja olla hissuksiin silloin kun oma herätys on toista aikaisemmin. Valitsin monesti vaatteet valmiiksi olohuoneeseen seuraavalle päivälle jotta ei tarvitse kolistella vaatekaapeilla, ja radion laitoin päälle vasta luureihin työmatkalla. Nyt heitän herätessäni kaikki valot päälle, hyräilen aamuradion tahtiin, pengon kaikessa rauhassa vaatteet kaapista, petaan sängyn ja kilistelen keittiön siistiksi ennen lähtöä. Ja töistä on ihana palata siistiin kotiin.

Hei ihanaa asua yksin!

syksyy4