tiistai 25. helmikuun 2020

viime lauantai numeroina

60 yhteisten ikävuosien määrä, joita juhlistettiin lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa Tampereella viime lauantaina!

5 odotettua kuukautta mun synttärilahjan eli Notre Damen Kellonsoittajan teatterilipun lunastushetkeen. Siitä tietää että on tullut liian aikuiseksi, kun tapaaminen eri pakkakunnalla asuvan ystävän kanssa pitää järjestää kolmanteen kaupunkiin ja suunnitella miltei puoli vuotta ennakkoon.. Mutta miten ihana lahja, teatterielämys ja ylipäätään kokonainen yhteinen päivä!

tamp1

6 lautasten yhteislukumäärä, joka saatiin lärviemme eteen kauppahallissa nauttimamme ranskalaisen aamiaisen myötä.

3 kierrettyä pikkuputiikkia. Sen jälkeen loppui kiertelykärsivällisyys maailmanluokan myrskyn myötä, joka vippasi sateenvarjot nurin ja joka kasteli kaiken muun paitsi sen pienen pläntin naamasta jota se nurinpäin räpsähtänyt sateenvarjo just ja just peitti. (Oon huomannut, että illuusio kuivana pysyttelemisestä säilyy niin kauan kun naama ja varpaat on kuivat!)

tamp4

328 mun istumapaikan numero. Se oli tainnut olla viimeisiä jäljellä olevia vapaita paikkoja, koko teatteriesitys kun on ollut jo viimeistä näytöstä myöten aikalailla loppuunmyyty jo pitkään. Hautasin ajatuksen kultturelliksi ihmiseksi ryhtymisestä: Enhän mä nyt pysty lukkoonlyömään teatterielämyksiä puolta vuotta ennakkoon kun en tiedä vielä mitä haluaisin tehdä edes ylihuomenna..

tampere5

5 oli lopulta järjestysnumeroltaan se paikka, minne päädyttiin loppulauantaiksi illallistamaan. Note to self: Ei ikinä minnekään ilman pöytävarausta. Onneksi lopulta neljännen täyteenahdetuksi toteamamme paikan, Gastropub Tuulensuun baarimikko vinkkasi Deli 1909 & Wine Barista ”vähän viinimäisempänä mutta tosi tunnelmallisena ja rauhallisempana paikkana”, joka lopulta osoittautui ihan nappivalinnaksi rentoon illanviettoon. (Tosin poistuttuamme kohti juna-asemaa kahdeksan jälkeen sekin paikka oli täyteenammuttu.)

tamp2

1 jaettu tapaslautanen, 2 salviapastaa, 2 suklaabrownieta ja 3 lasia viiniä.

Ja lopuksi vielä 1 junamatka kotiin.


tiistai 18. helmikuun 2020

ystävänpäivänä..

valentines1

..pukeuduin vaaleanpunaiseen Gremlins-paitaan.

..söin töissä punajuurisalaatista vaaleanpunaiseksi värjääntynyttä makaroonilaatikkoa neljättä päivää putkeen. (Pakkasin loput kolme rasiallista pakastimeen odottamaan makaroonilaatikkoähkyn ohimenemistä..)

..sain vaaleanpunaisia ruusuja. Pikkuruukkuun istutetut versiot kestävät toivon mukaan leikkoversioitaan pidempään!

..päädyin lopulta itse syömään toiselle ostamani sydämenmuotoisen Kinder-suklaan, koska sunnuntaikahvin kanssa ei ollut mitään hyvää.

valentines2


tiistai 04. helmikuun 2020

tiistain 4x pyllystä ja 4x korjausliike

Tänä tiistaina pyllystä oli:

1. Ehkä kriittisimmällä mahdollisella hetkellä (eli aamukuudelta alkavan työvuoron ja huonosti nukuttujen yöunien kynnyksellä) loppuneet suodatinpussit.

2. Lähikioskit, joista yksikään ei auennut 5.15 että olisin saanut sitä kahvia. Miksi ei aukea??

tiistaisia1

3. Lounaspuuro, jonka päälle ajattelemani luumupiltin olin jättänyt kotiin. Punnitsin sitten laittavani puuron päälle hilloa jonka löysin työpaikan jääkaapista (en saanut lähmäistä kantta edes kantta auki jota pidin vähän huonona merkkinä), pestoa jonka myöskin löysin työpaikan jääkaapista (koska työkaveri kertoi joskus syöneensä hyvää puuroa pestolla ja parmesaanilla. Mulla ois ollut siihen puolet!), ja lopulta päädyin sirottelemaan päälle sokeria. Ois ny ollu ees voisilmä.

4. Yleisen kömpelöyden ilmentymä, joka olin koko päivän ajan heittäen ainakin kolme paperitolloa roskakorin ohi ja jättämällä puhelimen työpaikalle työpäivän päätteeksi.

tiistaisia2

Pyllypäivän käänsi voitokkaaksi kuitenkin:

1. Auringonpaiste, joka kuikki sälekaihtimien välistä kun pääsin kotiin. Milloinhan viimeks olis ollut auringonpaisteen aikaan kotona? Parasta kuuden aamuissa on se että ne myös loppuu kahdelta!

2. Uusi bullet journal, jota laitoin tulille taas tänään parin aukeaman verran. Oon päättänyt olla lempeämpi ittelleni ja olla potematta huonoa omatuntoa, vaikka sen aloitus viivähtikin helmikuun puolelle.

tiistaisia4

3. Puurofiaskon murheen hukuttaminen uunifetapastaan, koska tänään oli kansallinen uunifetapastapäivä! Tulin kulhollisesta kylläiseksi, mutta vedin toisenkin ihan vaan siksi koska se oli niin hemmetin hyvää. Zero regrets.

4. Sohvalla nukutut kahden tunnin iltapäiväpäikkärit.

tiistaisia3

Tsemppiä uuteen viikkoon!