maanantai 17. elokuun 2020

9x tallentamisen arvoinen

Tietää, että hetkessä on jotain jonka haluaa muistaa, kun siitä ottaa kuvan. Sen enempää sommittelematta, kunhan vain haluaa tallentaa sen pienen hetken syystä tai toisesta ja muistaa kuvaa katsoessa sen saman tunnetilan. Oli se sitten ilahtuneisuus liukuvärjäytyneestä limulasista tai huvittuneisuus somenuudeleista. Tässäpä 9 tallentamaani hetkeä viime ajoilta!

elojudui18

1. Kastepisarat kukkasilla sadesääkävelyllä. Mua ketutti aiika valtavasti, kun toinen kesälomaviikkoni kului päivästä toiseen sateen ropinaa todistaessa. Eräänä iltapäivänä aurinko sitten päätti muistuttaa olemassaolostaan, ja mä vedin saman tien lenkkitossut jalkaan ja lähdin talsimaan sateen raikastamaan ulkoilmaan ilta-aurinkoon. No, sateeksihan sekin hetki sitten kuitenkin kääntyi, ja sillä samalla hetkellä aivoissa alkoi renkuttaa Mikko Alatalon ”Aurinko paistaa ja vettä sattaa”, kuten käy aina jos sataa ja paistaa aurinko. Ei mitään henkilökohtaista, mutta kiitti Mikko hei kun oot pilannut ikuisiksi ajoiksi tämän sääilmiön. Mutta siis NIIIIIIN. Jos ei olis satanut, niin sadepisarat ei olis tehneet kissankelloista ihan erityisen suloisia!

elojudui6

2. Punavuoren hienostolintujen iltapäiväkahvit. (Harmi kun ne ehti miltei karata ennen kuin sain otettua niistä kuvan!) Bulevardin Ekbergin ulkopöytään oli kokoontunut ainakin neljän pikkulinnun hienostoseurue nauttimaan edellisten asiakkaiden croissant-muruista. Mä oon ihan varma, että niillä tipuilla on tapana tulla samoille apajille vähintään kerran viikossa ja juoruilla Vanhalla Kirkkopuistolla hengailevista harakkaherroista, eikä niille saletisti kelpaa mitkään Alepan kulman paistopiste-pasteijan jämät.

elojudui17

3. Käsidesibaari ystävän 30-vuotissynttäreillä. Ja mun seuralaisen kaunis juoma! Jostain syystä otin kuvan siitä, enkä omasta kaljasta…

elojudui4

4. Kylie Jenner -nuudelit. Oli pakko kokeilla TikTokin verkkokalvoilleni pakottamaa reseptiä, jossa nuudelit keitetään ensin miltei kypsiksi, sitten keitinvedestä kaadetaan melkein kaikki pois ja nuudeleiden päälle lisätään yksi raaka kananmuna ja mausteet. Ja sitten sekoitetaan ja syödään kivalta lautaselta puikoilla, minkä jälkeen sun torstai-illan päivällinen ei vaikuta enää yhtään niin apaattiselta. (Löytyy kun laitat TikTokin hakuun kyliejennernoodles :D)

elojudui15

5. Maskielämää. Tuntui aivan utopistiselta hommata itselle ensimmäiset kangasmaskit, ei voi jotenkin käsittää että tähän on tultu… Valitsin kotimaisen Pure Wasten kangasmaskit. Ne ei ehtineet kuivua kun pesin ne edellisiltana käyttövalmiiksi (keitin vedenkeittimellä kuumaa vettä ja pyörittelin maskeja kattilassa pienen pesuainetilkan kanssa. Jospa tällä taktiikalla ei menty mennä ihan metsään?) mutta onneksi VR:n henkilökunta jakoi kertakäyttömaskeja.

elojudui8
6. Ystävän synttärit ja itse tehty suklaakakku. Se oli aivan taivaallisen hyvää ja salaa harmittelen, etten pihistänyt siitä palasta laukkuuni kotiinvietäväksi. Käytiin ennen illan hämärtymistä pelaamassa sisäpihalla Mölkkyä ja Peiliä. Muistatteko Peilin, sen missä yksi on naama seinään päin ja muut koittaa hiippailla selän takana huomaamatta kohti seinää? Hauskin vartti pitkään aikaan!

idelojudui13

7. Viinilasilliset kaverin kanssa Relovessa. Ankeaa mielialaa piristi (kaverin näkemisen lisäksi) jotenkin potenssiin kymmenen tuo viherkasvien ja kauniiden esineiden täyttämä ympäristö! Tänne pitää tulla toistekin larppaamaan Punavuoren asukasta, laittaa joku vähän liian hieno mekko päälle ja mennä lukemaan kirjaa viinilasillisen äärelle. (Tästä tuli mieleen toisen ääripään ei-ihan-niin-kuvankaunis hetki, kun menin Burger Kingiin yksin syömään halloumaterian ja kuuntelin kuulokkeilla Auta Anttia 😂)

elojudui3

8. Harun sushibuffassa kauniiksi liukuväriksi lasiin jäänyt fanta-kokis-sekoitukseni.

elojudui9

9. Auringonlasku. Vaikkei niitä näe täältä niin hyvin kuin Kallion kodista (jonka maisemaa mulla on kyllä melkoinen ikävä), niin punertavaksi värjätty taivas on kyllä illasta toiseen ikuistamisen arvoinen.


torstai 13. elokuun 2020

hiljaisuudesta

Avaan ensimmäistä kertaa blogin kirjoitusalustan kuukauteen. Kuukausi, se on heittämällä pisin aika koko mun 13 vuoden bloggailun aikana, jona en ole kirjoittanut.

Hui.

elo1

Mulla ei ole ollut sitä kevyttä fiilistä mun sydämessä nyt viimeisien kuukausien aikana, josta saan pumpattua kauniita ja keveitä sanoja ja kuvia blogiin, ja kaiken sen raskaamman jakaminen blogiin ei vaan mun kohdalla ole vaihtoehto. Mä tiedän, että sellainenkin sisältö olisi (enemmän kuin) tervetullutta, mutta se ei oo mua. Mä en halua lukea itsestäni Jodel-aloituksia, joissa mulle tuntemattomat ihmiset pui mun elämää. Toki rivien välistä paistaa se, että nyt ei ole minunkaan tiistai-ilta pelkkää utuista ilta-aurinkoa ja banaanipannareita, mutta mun tapa olla läsnä blogissa on kuitenkin aina ollut sen positiivisen ja valon kautta. Tämä on eräänlainen pakopaikka mulle itsellekin sitä kaikkea, mikä vetää aina välillä mielen matalaksi. Mutta nyt minäkään en ole jaksanut kaivaa niitä ilon hetkiä kellumaan päällimmäiseksi mieleeni kovinkaan usein, saatika sitten jaksanut loruilla niitä blogiin.

Mutta ehkä tää hiljaisuus sais nyt riittää. Koska kyllä mä kaipaan kirjoittamista. Kaipaan sitä, että saan leikitellä alkusoinnuilla sana toisensa perään, siitä huolimatta että kukaan ei välttämättä edes mun kikkailuja huomaisi. Kaipaan sitä, että saan julkaistua kauniin kuvan todellisesta hetkestä. Kun saan blogipostauksen julkaistua, tulee sellainen olo, että sain luotua jotain. Ja tuntuu hyvältä tietää, että se mun luoma on nyt tuolla jossain, joku näkee sen ja ehkä ilahtuukin siitä.

Instagram on ajanut niin lujaa ohi kaikesta, että olen mä miettinyt sinnekin siirtymistä kokonaan, että julkaisisin sinne ne kivat arkikuvat ja loruilisin sitten kuvatekstiin. Mutta jotenkin kummalla tavalla tuntuu siltä, että täällä blogissa mä osaan ja uskallan olla oma itseni paljon paremmin, aidommin ja rehellisemmin kuin Instagramissa. (Enkä ole valmis luopumaan tietokoneella kirjoittamisesta!) Niin siksi mä en ole vielä valmis blogia hylkäämään. Toivottavasti te ette ehtineet vielä luovuttaa mun suhteen, vaikka kuukausi tässä vierähti.

elo3

Kyllä mä silti niitä banaanipannareita teen, tänään viimeksi!

Ehkä mä kuitenkin voisin yrittää madaltaa rimaa itseltäni. Perhanan perfektionismini haluaisi luoda aina vain upeeta ja parasta, tai sitten olla luomatta ollenkaan. Mutta jos sillä mielentilalla vaihtoehto on viimeisen kuukauden aikana ollut totaalinen hiljaisuus, niin ehkä parempi muutama pieni, hölmökin ajatuksenpala, kuin ei mitään.

Kiva olla tässä taas.


keskiviikko 15. heinäkuun 2020

Ekat kesälomapäivät: odotukset vs. todellisuus

Se ois kesäloma! En suostu laskemaan kesälomasaldoon yhtä viikkoa toukokuussa, jolloin väkipakolla nautin ekan ylikalliin jätskikiskajäätelön tihkusateessa, vaan se on virallisesti nyt. Tästä hetkestä kaksi viikkoa eteenpäin, woop woop!

lomapv1

lomapv2

Odotukset: Ekan päivän vietän biitsillä ja saan helteessä loikoilusta orastavat rusketusraidat!

Todellisuus: Eka päivä meni synttärijuhlissa naapurikunnassa, 15 lämpöasteessa vesisateessa ja olkapäitäni ei pussannut aurinko vaan hyttyset. Jos levitän päälle kimaltavaa kookoksentuoksuista vartalovoidetta niin laskettaisko se sitten?

lomapv3

Odotukset: Eka lomamaanantai! Muut lähtee töihin kasin pintaan, mä suuntaan samaan aikaan viereiselle nurmipläntille viltin kanssa ja pakkaan mukaan pari tuoretta croisanttia aamupalaksi.

Todellisuus: Poikaystävä lähtee töihin, mä käännän kylkeä seuraavaksi neljäksi tunniksi jonka jälkeen herään sateen ropinaan. En jaksa lähteä sateessa kauppaan, vaan paahdan viimeiset paahtoleivän känkyt ja teen kahvin kaveriksi peanut butter & jelly -paahtiksia hillosta, jonka parasta ennen -päivä oli pari kuukautta sitten.

Odotukset: Otan vapaa-ajasta kaiken irti. Luen kirjoja, katson dokumentteja, aloitan vaikka jonkin uuden sarjan.

Todellisuus: Päädyn katsomaan kolmatta kertaa alusta asti New Girliä.

lomapv4

Odotukset: Otan työn alle jonkun ihanan kesäprojektin, kuten taulun maalaamisen tai dreijauskurssin!

Todellisuus: Saan aikaiseksi kaivaa esille viime viikolla apteekista ostamani sitruunahappopussit ja pyöritän kalkkisaostumista puhtaaksi pyykinpesukoneen, tiskikoneen sekä kahvinkeittimen. Niin, ja siivoan myös siinä samassa happohuuruissa puuhatessa kylppärin lattialle helähtäneen puuterin.

lomapv5

Odotukset: Teen sitten kaikkia ihania kesäruokia uusista perunoista, tuoreista torilta ostetuista vihanneksista.. Ehkä testaan jotain uutta reseptiä!

Todellisuus: Tähän asti vakuuttavin saavutus on olleet tortillat. (Testasin tosin uutta lihankorviketta Lidlin Next Level -”jauhelihaa” herkkusienistä ja herne-, soija- sekä vehnäproteiinista. Toimi!)

Odotukset: Näen ystäviä ja istun niiden kanssa kalliolla auringonlaskua ihaillessa vaikka joka ilta, onhan nyt loma!

Todellisuus: Niin, on mulla loma, mutta kellään kaverillani ei ole. Edes lähipubin terassille ei innostu lähtemään kukaan, kun kaikilla on seuraavana aamuna töitä.

lomapv6

Piehtaroin hetken kesälomamasennuksessa: Tätäkö tää nyt sitten on? Yksi pitkä vapaapäivä ilman mitään sen suurempia saavutuksia? Eikä kukaan edes ehdi leikkiä mun kanssa! No, hetken piehtaroinnin jälkeen päätin sitten lähteä äsken ihan itsekseni kävelemään läheiselle lammelle. Ostin lähikaupasta suklaatuutin ja laitoin kuulokkeista kuulumaan Antti Holman uuden oopperapodcastin. Käppäilin lammen reunustaa, pysähdyin ihastelemaan luonnonkukkia ja veden päällä tanssivia pikkuötököitä ja hymähtelin ääneen Antin jutuille. Tuli niin paljon parempi mieli!

lomapv7

Äsken vielä kieppasin lähikaupan kautta kotiin. Ostin yhden sopivasti mustuneen banaanin ja kananmunia aikeissa tehdä huomenna aamupalaksi banaanipannareita, ja haen läheiseltä torilta tuoreita mansikoita. Ja katson kesälomaomatunnontuskitta New Girliä aamupalani äärellä taas vaikka sinne iltapäivään saakka.