Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen ja Indiedaysin kanssa

Vihdoinkin asukuvat pitkästä aikaa ihan oikealla kameralla otettuna, hurrah! Olympus nimittäin haastoi mut Ugly Location Photo Challengeen, eli mahdollisimman ruman kuvauslokaation valjastamiseen mahdollisimman hyvien kuvien taustalle. Auts.. Mutta toisaalta, joskus se naapurin rakennustyömaa olis vaan niin paljon näppärämpi sijainti suunnata kuvaamaan, kuin se viereisessä kaupunginosassa sijaitseva kuja millä oli niitä nätinvärisiä taloja mikä on täynnä vihaisia mummoja ja minne et koskaan osaa suunnistaa ilman Google mapsia. Joten challenge accepted, kamera kassiin ja betoniporsaiden keskelle kuvaamaan!

Sain kampanjan tiimoilta itselleni Olympus PEN E-PL 9 -kameran, jolla lähdin haastekuvia räpsimään. Mulla on tähän asti ollut saman kameramallin vanhempi versio, joten olympusmuijana merkki oli entuudestaan tuttu ja uusi runko oli erittäin tervetullut päivitys viisi vuotta vanhaan kamerakaveriini. Tästä löytyy edeltäjänsä tapaan hyödylliseksi havaittu wifi, jonka avulla kuvat saa helposti siirrettyä puhelimeen ja jonka ansiosta puhelinta voi käyttää myös ajastimena kun kuvaat mutta sulla ei ole ketään jonka törkkäisit kameran taakse. Mä en myöskään tulis koskaan kuljettaneeksi kameraa mukana jos se olis yhtään tätä isompi: PEN sujahtaa laukkuun ihan kivutta eikä nirhaa sun olkapäätä painollaan päivän aikana. (Niin, ja onhan se nätti ku mikä!! Muita värivaihtoehtoja oli musta, indigonsininen ja valkoinen, mutta mä valitsin vähän vintagefiilistä henkivän konjakinruskean.)

Kameran nokkaan istutin mulla jo entuudestaan olleen 45 mm F 1:1.8 -objektiivin, joka oli haasteeseen paras mahdollinen linssivalinta: Suuri polttoväli mahdollistaa taustan tehokkaan sumentumisen, jolloin huomio kiinnittyy itse kohteeseen eikä tolkuttoman karseaan taustaan.

Ja sitten siihen kuvasaaliiseen! Kirjoittelin kuvien lomaan muutamia mun hyväksi havaitsemia kikkoja kuvaamiseen.

1. Enemmän on enemmän

Pyydä kuvaajaa ottamaan kuvia mahdollisimman tiheällä syötöllä ja niin paljon, kuin hermoja riittää. Näin sen yhden ruudun ottamista odotellessa ei ehdi ilme kangistua vaivaantuneeksi virneeksi jolloin lopputuloksena on liuta kiusallisia pönötyksiä, ja toisaalta tiheä kuvausrytmi onnistuu usein tallentamaan vahingossa muutaman erityisen hyvän ruudun, jotka ei olis harkitulla poseerauksella koskaan onnistuneet.

2. Sommittelu

Kokeile erilaisia kuvakulmia. Mun lempparit on kokovartalokuvissa kevyt alaviisto (koska näytät kirahvilta pingviinin sijaan) ja puolikroppakuvissa sijoittelu tismalleen keskelle. Mielenkiintoa kuviin voi myös saada heittämällä kohteen esimerkiksi aivan kuvan alalaitaan ja antamalla suhteettoman paljon lääniä vaikkapa palalle taivasta.

Käytän usein myös ”kolmasosasommittelua”, eli jos kuva olis halkaistu pystysuuntaan tasan kolmeen osaan, niin oisin sen ekan viivan kohdalla. En osaa selittää tätä paremmin :D Mutta kameran kuvausnäytössä on apuviivat joiden avulla kolmasosasijoittelu on tosi helppoa.

3. Valo

Epäsuora luonnonvalo, niillä taikasanoilla pääsee pitkälle. Luonnonvalo takaa värien toistumisen mahdollisimman luonnollisena, ja tottakai mitä paremmat valaistusolosuhteet sulla on niin sitä parempilaatuisia kuvistakin saa. Suora auringonpaiste voi kuitenkin olla petollinen kuvauskaveri koska sen aiheuttamat kovat varjot on harvoin imartelevia, joten astu mieluummin varjon puolelle. Myös pehmeä ilta-aurinko toimii kuvissa tosi nätisti! Kuulema aamuaurinkokin, mutta en mä koskaan oo sellaisen aikaan ollut liikkeellä.. :D Mutta! Kuten alemmasta kuvasta näkyy, niin joskus se armoton suora auringonpaistekin voi toimia.

4. Bongaa värejä

Tyylikikkana kuvissa voi kokeilla sitä, että jokin asusta löytyvä väri pilkistää myös kuvien taustalta, tai koko sävymaailma toistuu taustan sävyissä. Vaihtoehtoisesti myös täysin vastakkaiset väritkin toimivat joskus yllättävän hyvin: Lemppareitani on keltainen vasten violettia tai punainen vasten sinistä.

Violetti takki hyppää hyvin esiin ruosteenpunaisesta roskakatoksesta, ja huulipuna ja taustan sama punainen toimii kivasti yhteen.

5. Välineillä on väliä

Varsinkin henkilökuvauksessa kannattaa valita kiinteäpolttovälinen objektiivi, ja mitä suurempi polttoväli niin sitä parempi. Kiinteäpolttovälisillä linsseillä ei voi zoomata, mutta vastapalveluksena ne antaa mahtavan aseen kuvaamiseen hämärissäkin olosuhteissa.

Otettiin nämä kuvat yhdentoista aikaan illalla kun auringosta oli enää rippeet jäljellä

Lisäksi mitä suurempi polttoväli, niin sitä tehokkaammin kuvan tausta sumenee ja mahdollistaa supernätin bokeh-efektin, jolloin esimerkiksi taustalla oleva valot sumenee näteiksi palloiksi ja kohde etuosassa korostuu entisestään. Itseasiassa mä en ole kiinnittänyt kameraan perus-zoomillista linssiä vuosiin.. Mulla oli näissä kuvissa käytössä tosiaan 45mm 1:1.8 -objektiivi joka toimii varsinkin henkilökuvauksessa superhyvin.

Taustalla puiden välistä pilkistävä valo on muuttunut palleroiksi. Niin, ja istahdin työmaan viereen katukiveykselle ja rajasin sopivasti kuvasta pois tupakannatsojen täytteisen maan :D

Olipa hauska haaste!

Psst, nyt tuon mun Olympus PEN E-PL9 -kameran sekä 45mm F 1:1.8 -objektiivin saa pelkän kameran rungon hinnalla, eli alennusta napsahtaa melkein 260 euroa!  Tarjous löytyy täältä, käytä koodia olympusembassador. Aika hyvä diili, jos kiinnostaa nostaa kuvaaminen seuraavalle tasolle :)

Asukuvat. Miten näitä edes kuului harrastaa?? Ennen kamppeita valitessa mielessä saattoi olla vain se että mikä näyttää kivalta kuvissa, ja ulos lähdettiin mukakävelylle, eli ulkoilun todellinen agenda selvisi pahaa-aavistamattomalle seuralaiselle vasta viiden minuutin kävelyn jälkeen. ”Hei kun tässä on tää yks kiva seinä niin oisitko ihan nopeesti voinu ottaa musta kuvat?”, jota seuraa jämerän kamerakaluston iskeminen seuralaisen kouraan ja vähintään sadan ruudun kuvienräpsimissessarit. Kuvien oton jälkeen kiinnostus kävelyyn kokee melkoisen inflaation ja pian käännytäänkin jo kotiinpäin.

Tältä kävelyreissulta ei kuitenkaan palattu kotiin kuvasaaliin vaan Harry Potter -saaliin (ai minkä? Lue täältä) sekä iltapalasaaliin kanssa, joita pääasiassa lähdettiin metsästämäänkin. Siinä puolivälin paikkeilla vähän ennen S-markettia ajattelin että ai hitto, en oo kuvauttanut kerrastoani taas viikkoihin, ja sen kun edelleen tahtoisin pitää olennaisena osana tätä bloggailumeininkiäni, niin siihen sitten pynttäsin itteni pyykkitelineen kupeeseen että otas nyt sit sillä puhelimella nyt pari. Mun pitää ihan oikeesti skarpata tässä..

Mutta tässä olkoon arkilookkini raakarealismia ilman yhtään etukäteisharkintaa asukuvia ajatellen: Pitkä hulmuhelmainen hame ja puuvillainen t-paita solmunykeröllä on kyllä ollut helteisten työpäivien vakiosetti. Tosin töissä saattoi olla tukka ihan nätisti auki suoristettuna, mutta hetken kotona möyrimisen jälkeen heitin sen kauppaan lähtiessä donitsilla epämääräiseksi läjäksi päälaelle. Hame on pari vuotta vanha H&M:n hame, paita puolestaan H&M:n miesten puolelta. Kuukausi sitten lanseeratussa Stranger Things -mallistossa ne naisten version printtipaidat oli ihan mälsiä, miesten versiossa oli demogorgonien kitoja!

Ihanaa helleviikkoa, muistakaa juoda vettä!

Herranen aika, milloin lie viimeks oon julkaissut ihan oikealla kameralla otettuja kuvia?! Tässäpä viime sunnuntailta kameralle tallentunut vaateparsi kun ulkona oli hintsun verran liian lämmin takille, ja hintsun verran liian kylmä t-paidalle. Eli just semmonen täydellinen ”kolme kertaa vuodessa” -sää kun voit laittaa päälle villapaidan ja tuntea olevasi jotenkin erityisen chic.

Mitäs tähän kuvien väliin sit keksisi? Numerolistat ei petä koskaan, joten oisko vaikka kolme asiaa joista olen tällä hetkellä innoissani!

1. Lähestyvä kesäloma. Jään juhannukselta kolmeksi viikoksi lomalle aijaijai! Siellä se jo työvuorolistoissa näkyy kun vedän itselleni iloisesti tyhjää riviä! Tosin niin lähestyy myös se lomaa edeltävä juhannus, jonne ei ole muuten sitten minkäänlaisia suunnitelmia. Koko kevät on eletty semmosessa juhannushypessä että ”tehdäänhän sit kans jotain, mennään jollekin mökille jollain isolla porukalla”, mutta se vaan olis vaatinut sen, että olis ollut se joku joka ottaa kopin jostain mökin hankkimisesta ja porukan kasaamisesta. Ja vähän veikkaan, että näin kolme viikkoa ennen juhannusta taitaa olla kaikki mökit jo varattuja. (Ne oli kyllä varmaan varattuja tälle juhannukselle jo kolme viikkoa ennen juhannusta 2018..) Saas nähdä havahdutaanko sitä juhannusaattona siihen että haetaan lähikaupasta sähkögrilli (tai no, viidenneksi lähimmästä kaupasta kun neljästä ekasta ne on loppu), ja kehitetään jotain parvekkeelle.. Eii, vielä on aikaa! Vielä on toivoa!

2. Koti alkaa vihdoin olla kuosissa. Kaikki akuuteimmat huonekaluhankinnat saatiin viimein viime viikolla pakettiin, ja suurimmat puutteet on enää parvekkeella ja saunassa (no edelleen se pahamaineinen löylykiulugate..) Se tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa vois alkaa väläyttelemään blogiinkin kuvia uudesta kodista! Olohuoneen verhojenkin kanssa on tehty miltei rauha: Tultiin siihen lopputulokseen, että jos niitä ei viikonloppuna löydy naapurimaastakaan, niin sitten antaa olla, ja me ollaan trendikkäitä verhottomia. Ainakin siihen saakka, kunnes raaskitaan marssia Eurokankaaseen teetättämään määrämittaiset verhot.

3. Black Mirrorin uusin kausi! Hetki on eletty tv-tyhjiössä kun tempparit loppui, Asuntokaupat Sokkona loppui ja Game of Thrones loppui (merkittävyydessään tuossa järjestyksessä :D), ja ruoka on pitänyt syödä melkein, luoja paratkoon, ilman tv:tä. Black Mirrorin eka jakso ennätettiin jo ahmia, ja olihan se tuttuun tapaan yhtä aikaa hyvä ja hiton outo. Harmi että kaudessa on vain kolme jaksoa, pitäis jotenkin malttaa säästellä niitä..

Ihanaa loppuviikkoa, nautitaan nyt tuosta lämmöstä että on jotain minkä puutteesta valittaa talvella!