Siis milloinhan viimeksi oon ottanut asukuvia oikealla kameralla ja vieläpä ulkona? Siitä on varmaan valehtelematta yli puoli vuotta aikaa.. Mutta viime sunnuntaina aurinko paistoi niin hiton lämpimästi että ajattelin vihdoin törkätä kameran poikaystävän käteen ja sanoa että ota pari kuvaa.

Mutta mitä muistuikaan mieleen tämän tauon jäljiltä?

1. Tarkista aina kuvat että ootko tyytyväinen ennen kuin julistat kuvaustuokion päättyneeksi. Olis nimittäin voinut hieman kiskoa tuota napaa piilompaan..
2. Tarkista myös, että olisit edes yhdessä kuvassa kokonaisena, kengänkärkinesi kaikkinesi.
3. Voit myös harkita, että lähtiessäsi keulimaan oikein oikean kameran asukuvilla sulla ois päällä ehkä vähän mielenkiintoisempi setti kuin mammafarkut ja collegepaita..

Weekdayn korkeavötäröiset mammafarkut on kyllä tämänhetkiset lempparit. Korkean vyötärön (ja tilavan persreisiosaston) ansiosta harvinaisen mukavat, varsinkin näihin päiviin kun tuntuu että mukavuus on prio 1 päivien kuluessa pitkälti toimistossa istuessa.

Kivaa keskiviikkoa!

Jahas, viime aikojen asuvalinnoista voi päätellä että mieliala on ollut aika mustavalkoinen.

Sekä sen, että rusetit on tehneet tällä viikolla comebackin! Kävin vastikään kampaajalla värjäämässä tukkaa taas astetta punaisemmaksi (ei sillä että se näistä tuhnuisista peilikuvista nyt yhtään sen erilaisemmalta näyttäisi :D) ja oon koittanut pidentää pesuväliä, ettei nyt ihan viikottain tarvitsisi olla tekemässä kylppäristä murhapaikkaa punaisella hoitoaineella. Paras keino elvyttää tukka kolmanteen aamuun pesun jäljiltä on kuivashampookylläistys, iso nuttura sekä ohut huivi rusetiksi solmittuna.

Mutta mites noi valkoiset housut! Mistä lähtien leveämmät lahkeet on näyttäneet kivoilta? Mielikuvissani yhdistän nuo mieluummin paljon vaaleampaan yläosaan, mutta kevätfiilistä odotellessa kelpaa se mustakin.

Rentoa viikonloppua :)

Takaisin työmaalle ja takaisin työasuihin! Mä oon nyt virallisesti luovuttanut talven suhteen. Ei sitä koskaan tullut, eikä ole vissiin tulossakaan, joten syrjäytin vaatekaapissa kaikki syys/talvisesongin asiat ja olen asunut viimeiset viikot vaaleissa väreissä.

Lyhythihaisissa kevätkoltuissa nyt ei tarkene vielä optimistikaan, mutta heitin maksimekon päälle neuleen, laitoin vyötärölle ohuen vyön, ja tungin neuleen helman vyön sisälle niin, että siitä tuli crop-mittainen. Varsin toimivaa niksipirkkailua.

Näissä duunilooks-otoksissa näkynee tästä eteenpäin se, kuinka olen onnistunut hajottamaan puhelimeni takalasin tuhannen silpuksi. Kukaan ei usko kun sanon, että vaan huomasin yksi aamu junassa istuessani takalasin helähtäneen sirpaleiksi. Tätä ei edeltänyt mitään dramaattista puhelimen pudotusta asfalttiin, vaan otin puhelimen laukusta ja totesin että ”oho kappas”. Tosin, puhelimen tiputtelu kuuluu arkirutiineihini siinä missä kahvinjuonti, että ehkä yksi kolahdus seittemästäkymmenestäkolmesta sai vaan puhelimen kärsivällisyyden vihdoin katkeamaan ja se totesi ettei se enää jaksa kattella tota mun heittelyä..

No mutta, viime aikojen suurimpiin elektroniikkahankintoihin on kuulunut jo uusi läppäri, jonka hankkimista muhiteltiin varmaan neljättä kuukautta ja taistelen tämän uuden kanssa nyt itkuraivareiden partaalla varmaan viidettä iltaa. Ilmeisen moni asia ennätti muuttua macbookkien maailmassa tämän viimeisen kuuden vuoden aikana ja moni juttu mikä toimi konevanhuksella ei enää toimikaan uuden kanssa.. ARGH.  Joten eipä nyt hoppuilla, yhdet tekniikkaraivarit nyt kerrallaan.

Kivaa uutta viikkoa!