Tämän piti olla ensin vain katsaus siihen, että mitä mulla oli päällä tähän aikaan vuosina 2010-2019 (koska en ole saanut kuvattua mitään uutta kuvamatskua tänne viime päivinä), mutta tästä paisuikin aivan hillitön 10 vuoden läpileikkaus mun kesäkuun kynnyksiin aina vuodesta 2010 lähtien. Ei kait siinä, kiva jos jaksat lukea!

Toukokuu 2010

Mitä elämässä? Ensimmäinen vuosi ammattikorkeakoulussa tradenomiopintojen parissa alkoi olla just purkissa. Hauska fakta: Hain alun perin lukion jälkeen yliopistoon opettajankoulutukseen, ja ”koska nyt muuallekin pitää hakea”, niin laitoin paperit sisään myös amk:hon. Kuinka ollakaan, yliopistoon pääsy jäi puolikkaan pisteen päähän ja mut hyväksyttiin ammattikorkeaan hyvien yo-papereiden avittamana, vaikken pääsykokeeseen niin panostanutkaan. En koskaan hakenut opettajaksi uudestaan, ja välillä huvitan itseäni ajatuksella, että mitä jos mä olisinkin nyt luokanope? Millainenhan mä olisin, olisinkohan samanlainen kuin olen nyt esimiehenä..?

Mitä päällä? Se oli sitä jättimäisten rusettien valtakautta se! Sekä yhdistelmän shortsit+sukkahousut, en tainnut onneksi olla ainoa… Alla oli mummon vanhasta pyörästä kunnostettu mintunvihreä pyörä, harmi että se lahosi rungosta.

Toukokuu 2011

Mitä elämässä? Vanhoja postauksia selaillessa puhuin varmaan joka ikisessä töistä. Hamstrasin jokaisen mulle liikenevän työvuoron ja paukutin kassaa perjantai-illat ja viikonloput. Näin jälkikäteen ajateltuna vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt… Mutta siitä olen ylpeä, ettei mulla ole nyt maksettavana opintolainaa takaisin.

Mitä päällä? Muistaakseni tää Antti Asplundin ristien hypepiikki oli ohitettu jo pari vuotta aikaisemmin, mutta käytin sitä sinnikkäästi silloin tällöin edelleen! Ja jaksoin kulkea arkena korollisissa pikkunilkkureissa, hah.

Toukokuu 2012

Mitä elämässä? Sama homma jatkui, koulua ja töitä. Muistan, että tässä vaiheessa oli pitänyt tehdä koulussa valinta että suuntaako markkinoinnin ja mainonnan opintoihin, vai kirjanpitoon ja taloushallintoon. Koulusta saamani kaveriporukka valitsi kaikki sen jälkimmäisen ja mä valitsin ensimmäisen, ja sen jälkeen tuntui, että jäin koulussa aika yksinäiseksi. Lukioaikojen kaverit olivat tässä kohtaa muuttaneet myös paikkakunnalta pois, joten koin olevani aika yksinäinen.

Mitä päällä? Knallit oli se juttu! Mulla oli noita valehtelematta varmaan seitsemässä eri värissä, ja käytin niitä aktiivisesti. Yksi sana: Miksi…

Toukokuu 2013

Mitä elämässä? Blogin perusteella tuona keväänä oli Indiedaysin ”3-vuotisjuhlat”, eli oltiin isolla bloggaajaporukalla kesäisessä Helsingissä piknikillä. Tuohon aikaan kävin melkeinpä joka vuosi Indiedaysin järjestämissä kemuissa ja blog awardseissa, matkustin niihin junalla Kajaanista yksikseni ja jännitin niistä jokaista aivan julmetusti. Mulla oli aina vähän ulkopuolinen olo, mutta onneksi hengailukamuja oli aina välillä esimerkiksi 365-Ida ja AYFF-Nadja.

Mitä päällä? Jaa, ei oltu päästy vielä niistä knalleista kovin pitkälle! Tässä vaiheessa hommaan oli värikoordinoitu mukaan H&M:n kympin ballerinat, joita oli varmaan yhtä monessa värissä kuin niitä knallejakin. Käsi ylös kenen muun luottokengät oli ne hemmetin rusettiballerinat 😂

Toukokuu 2014

Mitä elämässä? Valmistuin ammattikorkeasta tradenomiksi, ja lähdettiin ystävän kanssa kuukaudeksi Yhdysvaltoihin. Se oli ensimmäinen reissuni Euroopan ulkopuolella (ja on sitä itseasiassa edelleen). Meidän piti tehdä perinteinen roadtrip mun ystävän jenkeissä asuvan vaihtarikaverin kanssa jonka autolla oli tarkoitus ajella maan poikki, mutta lopulta vaihtarikaveri tekikin meille oharit. Päädyttiin viettämään aikamme New Yorkissa ja Bostonissa, yhteensä kolmessa eri airBNB-kämpässä. Se reissu oli mulle ihan super iso kokemus.

Mitä päällä? Näköjään taas shortsit sukkisten kanssa… Hiuskukat oli se juttu, ja niitäkin piti tietysti hankkia aivan älytön lajitelma. Hassua miten kausittain nää jutut menee, muistan miten H&M:n koruosasto oli täynnä niitä kahden kukkapinnin pakkauksia, nyt niitä ei varmaan saa oikeasti mistään. 😄

Toukokuu 2015

Mitä elämässä? Puuhailin muuttoa silloisen poikaystävän perässä Helsinkiin, ja kävin kevään aikana muutamissa asuntonäytöissä niin, että junalla aamulla 6 tuntia Helsinkiin, asuntonäyttö tai pari, ja sitten illalla junalla taas se 6 tuntia takaisin ja seuraavaksi päiväksi töihin. Kesällä koitti muutto uudelle paikkakunnalle, pois siitä kaupungista johon olin syntynyt ja jossa olin kasvanut. Olin saanut kavereita töiden myötä, ja pelotti ihan julmetusti jättää kaikki taakse. Mitä jos uudesta kaupungista en saisikaan yhtään ystävää? Mulla lohdutti ajatus siitä, että pääsen aina Kajaaniin takaisin, jos siltä alkaa tuntumaan. Muistan vieläkin muuttopäivän, kun muuttoapuna ollut äiti lähti junalla takaisin kotiin ja jäätiin Helsinkiin. Itkuhan siinä tirahti.

Mitä päällä? Ei paljon muistikuvia, mutta tästä asusta muistan sen että stressasin ihan hulluna että nyt pitää saada kiva asu että saa kivat asukuvat. Kaikki oli taas niin perkeleen värikoordinoitua liilaa pikkulaukkua myöten.

Toukokuu 2016

Mitä elämässä? Ensimmäinen kesä Helsingissä. Olin kotiutunut hyvin, ja uudelta työpaikalta löytyi uusia kavereita, joista kahdesta tuli tulevien vuosien varrella mun rakkaimmat ystävät. Heidän kauttaan muodostui ystäväpiiri, joka on tänä päivänä mun vankkumaton turvaverkko. Eli ei, en palannut Kajaaniin 😅

Mitä päällä? Hei toi hamehan on superkiva! Pitääpä taas silittää se ja ottaa käyttöön.

Toukokuu 2017

Mitä elämässä? Koko vuosi 2017 oli elämäni rankin vuosi. Kamppailin itseni kanssa ja loppuvuodesta päättyi koko nuoruuteni mittainen parisuhde.

Mitä päällä? Itseni kanssa kamppailu heijastui ulkonäöllisesti eniten mun hiuksiin: Blondasin tukan ja värjäsin sen pastellikoralliksi pinkillä tyvellä. Noi oli kyllä upeet vaikka itse sanonkin! Siitä lähti vuoden mittainen kokeilu hattaranvärisestä tukasta aina tummanviolettiin.

Toukokuu 2018

Mitä elämässä? Olotila oli alkanut jo onneksi helpottaa ja elämä alkoi taas tasaantua. Toukokuussa vietettiin ystävien kanssa euroviisubingoiltaa, käytiin pakohuonepelissä ja pidettiin mindfullness-afterworkit.

Mitä päällä? Oho, no päässä on ainakin aika tunkkaisenliila tukka! Nämä tais olla vikoja hetkiä kun jaksoin taistella jatkuvan suoravärikierteen kanssa, ennen kuin palasin kaikista omimmalta tuntuvaan punaiseen.

Toukokuu 2019

Mitä elämässä? Puuhattiin uuden kumppanin kanssa muuttoa uuteen yhteiseen kotiin, ja koko kevät tuntui menevän loputtomassa muuttolaatikoiden labyrintissa sekä toisaalta uudesta yhteisestä arjesta nauttiessa. Mutta vappuna koitti muutto ja toukokuusta jäi mieleen myös Suomen MM-lätkäkultavoitto!

Mitä päällä? Oliko tää jotenkin harvinaisen kylmä alkukesä vai miks mulla on karvavuorinilkkurit vielä toukokuussa?! Muistan, että pukeutuminen oli uuden kodin laittamisen ja uusien kotikulmien tutkimisen kanssa prio Ö.

Toukokuu 2020

Mitä elämässä? Koronan myötä oon ollut ekaa kertaa elämässäni tilanteessa, kun töitä ei ole ollut paiskittavana viittä päivää viikossa, kahdeksaa tuntia päivässä. Olen nauttinut vapautuneesta ajasta valtavasti. Olen siivoillut kaappeja, innostunut ruuanlaitosta ja lenkkeilystä, ja ollut toisaalta onnellinen siitä, että rotan lailla Kajaanissa raatamien työvuosien jäljiltä säästötilillä oli puskurirahasto, minkä ansiosta tippuneet tulot eivät saattaneet mua ahdinkoon.

Mitä päällä? On sitä rahankäyttöä kuitenkin sen verran joutunut miettimään, että uusien vaatteiden hankkiminen on jäänyt minimiin. Nyt kun säätkin on lämmenneet, niin ajattelin kaivella uusin silmin koko vaatevarastoni läpi ja keksiä sieltä kesäksi kivaa päällepantavaa!

Eilisen aktiviteetti: Samalla, kun poikaystävä kokosi vihdoin ostamaani lipastoa (testattu on, että tässä taloudessa huonekalujen kasaaminen toimii parhaiten siten, että minä en ole läsnä 😅), olin hinkkaamassa meidän saunaa. Siellä on nimittäin punainen läikkä seinässä siinä kohtaa missä mä yleensä istun punaisine hiuksineni, joista valuu varsinkin värjäystä seuraavina pesukertoina punaista väriä. Hinkkasin keuhkoja kirvelevän vahvalla Tolu-liuoksella sitä saakelin seinää tasan yhtä kauan, kuin sen lipaston kokoaminen kesti. Mitä opin? 1. Mikä tahansa tahra lähtee kun jaksat hinkata sitä kolme tuntia, 2. en enää ikinä mene saunaan ilman pyyhettä päässä.

Eilisen päivän look: collegeshortsit, urheilurintsikat ja ystävältä läppälahjaksi saatu the penetrators -t-paita. Tukka puoliksi nutturalla, puoliksi niskaan valuneena ja täynnä Tolu-vaahtoroiskeita.

Tämän päivän aktiviteetti: Aurinkoisen ja lämpimän helatorstain kunniaksi lähdettiin seikkailemaan vanhoille kotikulmille. Käytiin meidän vanhassa lähikaupassa, tsekkailtiin Vaasankadulta mitkä liikkeet olivat lähteneet pois ja mitä on tullut tilalle. Syötiin Dallapénpuistossa mäkkieväitä, kauhisteltiin yhä edelleen Hesarilla jatkuvaa tietyötä. Käveltiin Tokoinrantaa pitkin jonka varrelta bongattiin perhe, joka oli tuonut rantaan pienen piknikpöydän, jonka keskellä oli iso kattilallinen kalakeittoa. Siitä ne kaikki söivät sitten omalta lautaseltaan kalakeittoa, kävelytien vieressä. Noh, miksikäs ei!

Tämän päivän look: Vanha Monkin farkkurotsi ja pusero sekä H&M:n vetskarimekko, R-Collectionin kangaskassi. Aika epämääräisillä nutturoilla oleva tukka (mutta onpahan suurin osa hiuksista kuitenkin nutturoiden sisä- kuin ulkopuolella).

Päivän mittaisen haahuilun jälkeen kotimatkalla keksin, että mäkin haluan iltaruuaksi kalakeittoa kuten niillä siellä piknikilläkin oli! Joten helatorstai päättyi kalakeittoon. (Siinä missä eilinen päättyi löylyihin puhtaassa saunassa ja yhteen erittäin ansaittuun lonkeroon parvekkeella.)

Aurinkoa loppuviikkoon!

Musta tuntuu, että en ole pitkään aikaan kehdannut sanoa blogissa ääneen ostaneeni jotain uutta. Keskustelu kuluttamisesta on muuttunut viime vuosien aikana radikaalisti kriittisempään suuntaan – ja tottakai hyvä niin, tällä kulutustahdilla meillä ei ole kohta enää maapalloa jota antaa tuleville sukupolville, ja vaikuttajat, oli ne sitten miljoonayleisön tavoittavia tai tuhansien tai vain satojen silmäparien alla olevia, ovat kulutuskäyttäytymisellään näyttämässä esimerkkiä. Siinä, missä vaikkapa viisi vuotta sitten blogien perussisältöä oli esitellä mitä kaikkea uutta tuli shoppailtua (muistaako jengi aikaa kun oikeasti lähdettiin shoppailemaan?! Kiertelemään kauppoja toisensa perään tarkoituksena vain ostaa jotain uutta), nykyään jokainen uusi vaatekappale, laukku, kenkäpari tai yhteistyö vaatebrändin kanssa kritisoidaan puhki.

Ja sanon edelleekin, että hyvä niin. Mä veikkaan, että jokainen meistä pärjäisi helposti vaikkapa vuoden tästä eteenpäin ostamatta yhtäkään uutta asiaa vaatekaappiin.

En ole koskaan ollut kovin hard core -kuluttaja mitä tulee nyt näihin edellämainittuihin kategorioihin: En seuraa aktiivisesti trendejä enkä koe tarvetta pukeutua niiden mukaisesti, enkä myöskään ole koskaan ollut kenkä- enkä laukkuihminen: Kuljen helposti koko talvikauden samoissa maihareissa ja nilkkureissa, ja kesäksi ne kaksi kenkäparia vaihtuu mustiin ja valkoisiin tennareihin. Laukkuosastolla omistan puolestaan muutaman laukun, joista vakikäytössä on ne tietyt pari aitonahkaista pitkäikäistä veskaa joiden välillä vaihtelen. Mutta pakko myöntää, että kyllä mä edelleen ostan uusia vaatteita. Huomattavasti harvemmin kuin joskus aikaisemmin ostin, mutta ostan silti. Esimeriksi työni vaatealalla ja sitä myötä monien brändien kassalla toimiva henkilökuntakortti vaikuttaa siihen, että altistun jatkuvasti kaikelle uudelle kivalle, ja sitä uutta kivaa olisi myös kiva ostaa.

Ja hitto se hävettää mua! Hävettää varsinkin bloggaajana. Mun blogin yksi isoimmista peruspilareista on näiden yli 10 vuoden ajan ollut vaatteiden ja asujen esittely, ja nykyään tuntuu, että sitä paheksutaan (vaikka en itse ole kritiikkiä siitä osakseni saanutkaan). Tuntuu, että yleisesti blogien sisältö onkin kääntänyt kurssiaan vaate- ja tyylikeskeisyydestä enemmän henkilökohtaisen elämän ympärillä pyörivään sisältöön, mutta mä edelleenkin olen kynsin ja hampain tietystä yksityisyydestä kiinni pitävä tyyppi. Mä haluan määrittää itse hyvinkin tarkasti sen, mitä satunnainen blogin lukija tietää minusta. Haluan, että kun laitan läppärin kiinni, niin mulla on oma elämä, joka on vain mun oma.

Näiden asioiden myötä olen kamppaillut sisällöntuotannon kanssa. Mä rakastan yhä edelleen kirjoittaa, rakastan jakaa erityisesti niitä arjen pieniä juttuja joiden kirjoittaminen (ja toivottavasti myös niiden lukeminen) antaa pienen hengähdystauon välillä ahdistavaksikin käyvältä ympäröivältä maailmalta. Rakastan myös kuvata asuja joissa päiväni vietän, koska (omasta mielestä kivojen) vaatekombojen ikuistaminen on hauskaa. Niinpä mä oon edelleenkin mennyt sillä yhdistelmällä, vaikka asukuvien jakamiseen liittyy nykyään aina pieni pisto sydämessä – en kai mä nyt tällä kannusta muita kuluttamiseen? Tai anna kuvaa itsestäni, etten välitä ympäröivästä maailmasta ollenkaan?

No mutta morjens kun eskaloiduttiin taas kukkaruukusta moottorisahaan. Mun piti alun perin vain kertoa, että nykyään shoppailen noudattamalla paria itse itselleni laatimaa sääntöä, jotka on seuraavat:

1. Ostan pääosin vain alennuksessa olevia tuotteita.
2. Tsekkaan aina materiaalilapun ja varmistan, että tuote kestää hyvin käyttöä. Mieluiten yli puolet luonnonkuitua ja maksimissaan kolmen eri materiaalin sekoite.
3. Mietin päässäni vähintään kolme eri asukokonaisuutta, joihin yhdistäisin vaatteen. Jos en keksi kolmea, niin en osta sitä.
4. Mietin, haluanko pukea vaatteen päälle heti huomenna. Jos en halua, niin en osta sitä.

Kuvissa näkyvä keltainen COSin collaripaita täytti kaikki laatikot:

1. Se oli -70 % alessa,
2. se on 100 % puuvillaa,
3. se menee kuvassa näkyvän harmaan farkkuhameen lisäksi esimerkiksi vaaleansinisten ja valkoisten farkkujen kanssa ja vaikkapa minkä tahansa mustavalkoisen mekon päälle heitettynä,
4. laitoin sen päälle heti seuraavana päivänä ostamisesta.

Niin, eli neljän kappaleen mittainen intro sisällölle, jonka pystyi kiteyttämään neljään lauseeseen. Mutta kerrankos sitä nyt kirjoittelis vähän pidemminkin vaihteen vuoksi.

Ihanaa uutta viikkoa!