On seittemäs tammikuuta. SEITTEMÄS. Mutta mä oon surutta vielä jouluissa. Koska vitkuttelin ja grincheilin ylipäätään sen joulun pystyttämisen kanssa niin pitkälle joulukuuhun, niin yhtäkkiä tämä joulutähden, kuusen ja tuikkujen kanssa yhdessä vietetty laatuaika on loppumassa mun mielestä aivan liian lyhyeen. Sanokaa nyt herra paratkoon, että jollain muullakin on vielä kuusi huudeilla?!

Mutta niin, siihen jouluun. Ei se nyt ihan sysikakka sitten lopulta ollut. Otin töitä aatonaatoksi, ja aattona pääsin soluttautumaan yhteen joulupöytään! Oli joulupuurot, yöglögit ja kaikki muut aattomuodollisuudet niiden väliltä, ja joulupäivänä tein itselleni kotona uunifetapastan, vedin Ferrero Rochereitani sohvalla maha pystyssä ja otin muutaman tunnin mittaisen videoyhteyden mamman kanssa. Videopalaverin agendassa oli muun muassa saapuneiden joulukorttien ja saatujen joululahjojen esittely, sekä etänä yhden paketin avaaminen. En mä päässyt kotikonnuille uutenavuonnakaan, mutta vakaa suunnitelma C on suunnata noutamaan ne paketit (prio 1) talvilomalla reilun kuukauden päästä. Ja hitto mä kuljen vaikka triplamaskit päässä ja vielä parit varulta sieraimissa, jotta se reissu toteutuu.

Vuosi vaihtui muutaman kaverin kera. Tuntui niin utopistiselta päästä valitsemaan vaatekaapista päälle jotain muuta, kuin tylsää työkolttua! Omistan tasan kaksi kimaltavaa paitaa joita vaihtelen aina uuden vuoden kemuissa, ja toivon, ettei kukaan muista enää kahden vuoden takaiseen jolloin päällä oli identtiset glitterit.

Meillä oli raketteja, lautapelejä, irish coffeeta, itsetehtyä perunasalaattia ja niin törkeän hyvää itsetehtyä aurajuustodippiä, että sitä piti tehdä loppiaisena itsekin sammiollinen.

Okei, oisinkohan mä tämän myötä vihdoin valmis siirtymään siihen uusi vuosi uusi alku -modeen, jossa muut on asuneet jo vähintäänkin sen viikon. Tai ehkä vasta maanantaina..?

Viime viikonloppuna oli pyhäinpäivä. Koko tämä syksy on tuntunut erohommienkin myötä jokseenkin ankealta, joten olin päättänyt jo kuukausi sitten, että haluaisin juhlistaa halloweenia kutsumalla ystäviä kylään. Että olis jotain mitä odottaa. Iskeä kutsun kylkeen pukukoodin, koristella koti alavarastoon jemmatuilla viime vuoden koristeilla, tehdä jotain aiheeseen liittyvää tarjoiltavaa kuten verenpunaista boolia kädenmuotoisilla jääpaloilla, sekä oranssia halloween-suklaata.

Meitä oli yhteensä 9 (kaikki oireettomia), eikä lähdetty mun luota koko iltana mihinkään. Järjestettiin asukisa (voittaja oli kokovartalopukuun sonnustautunut Spiderman), skabailtiin kuka tietää kauhuleffaquotet parhaiten, pelattiin beer pongia silmämunilla. Raivattiin tilaa olohuoneen lattialle baarin tanssilattiaksi, ja mun baarissa vessaan oli tosi lyhyt jono, juomat oli halpoja ja dj soitti kaikki biisit mitä toivoi. Oli hauskin ilta pitkiin aikoihin.

Mun outfitin älysi vieraista selkeä vähemmistö ja olin pöyristynyt :D

Mutta niin. Kyllä mä mietin, että uskallanko mä nyt sanoa tätä ääneen, että näin ihmisiä. Teinkö sun mielestä väärin? Ei hitto soikoon, missä maailmassa me tällä hetkellä eletään. Ei oo mikään Spice World, saakeli.

Anna jatkoaikaa kesämekoille pukemalla neule päälle. Tämä on ollut mun tämän syksyn lempparijippoja: Satsasin neutraalinsävyiseen villa-alpakkasekoitteiseen neuleeseen, jonka voi heittää melkeinpä minkä tahansa kesäkoltun päälle. Ja tadaa, ei tartte pakata niitä mekkojakaan talveksi pois vaatekaapista! Suosin luonnonmateriaaleja: Tuo villa-alpakkakombo tekee neuleesta tosi ilmavan ja pehmoisen, mutta samalla todella lämmittävän. Niin, ja neuleen saa huijattua cropattuun mittaan vyöllä: Sido ohut vyö vyötärölle ja käännä neuleen alahelma alakautta vyön alle.

Pidä neuleista huolta. Tuuletan neuleet käytön jälkeen, jolloin varsinkin luonnonkuituiset neuleet freesaantuu tosi hyvin ja vesipesua voi välttää hyvinkin pitkälle. Neuleen heittäminen pussissa pakastimeen vuorokaudeksi toimii myös. (Niin, ja sitten kun peset, niin älä herranen aika iske sinne neljäänkymppiin. Kolmenkympin hienopesu, mieluummin vaikka ihan villanpesuohjelma. Ja jos neuleessa on vesipesukielto, niin sitten veden kanssa läträilyt omalla vastuulla.) Mulla on myös villakampa, jolla kampaan käytön myötä syntyneen nukan pois, ostin omani Eurokankaasta alle vitosella. Ne nukkaleikkurit tekee herkästi reikiä neuleeseen!

Satsaa aitonahkaisiin kenkiin, joilla on oikeasti hyvä kävellä. Ja pidä niistä huolta. Mä olen hyvin pitkälti yksien kenkien tyyppi: Kuljen koko sesongin melkeinpä yksissä ja samoissa monoissa, joista pyrin pitämään sen verran hyvää huolta, että ne myös kestävät kovaa käyttöä vuodesta toiseen. Mun luottomerkki on ollut Vagabond koska niiltä löytyy mulle parhaimmaksi havattu vähän leveämpi lesti. Kuvissa näkyvät maiharit ostin itselleni synttärilahjaksi ja niissä on ihanan paksu pohja, joka myös pitää kylmän loitolla. Suojaan nahkakengät aina uutena ensin nahkarasvalla ja sen jälkeen suojasuihkeella, ja toistan suojasuihkekäsittelyn ainakin pari kertaa sesongin aikana. Sitten taas seuraavana syksynä ennen käyttöönottoa rasvailen ne värillisellä nahkarasvalla taas lähes uudenveroisiksi.

Räsähteleekö sukkikset rikki? No nämä ei. Parhaat sukkikset on edelleenkin H&M:n muotoilevien sukkisten puolelta, nämä on mun tämänhetkiset lempparit ja nytkin jalassa. Tukisukkahousut nyt nimenä tuo mieleen lähinnä Terttu-tädin suonikohjut ja säärten verenkiertohaasteet, mutta trust me, niiden sukkisten matsku kestää oikeasti käyttöä ja pesua ihan äärettömän hyvin: En oo varmaan yksiäkään saanut rikki muutoin kuin jalkateristä kuluman myötä. Ja näissä on riittävän korkea vyötärö! Niin ja joooo tiedän ettei noilla ohkaisemmilla sukkiksilla nyt kovin pitkälle talvea pötkitä varsinkin jos asuu yhtään pohjoisemmassa, mutta lisää jalkaan villaiset polvisukat ja valitse vähän pidempi talvitakki, niin jo lämmittää.

(Neule ja mekko &Other Stories, kuvauslokaatio the one and only bloggaajatausta Tuomiokirkko jonka juurella en ollut koskaan aikaisemmin vielä ottanut kuvia! Saanks nyt jonkun Aito Bloggaaja™ sertifikaatin?)

Saa laittaa lisääkin vinkkejä jakoon :) Muikeeta uutta viikkoa!