Istun tällä hetkellä junassa, matkalla Kajaanista takaisin pääkaupunkiseudulle. Oli oikein rentouttavat kolme päivää, vaikka niistä viimeiset puolitoista satoi vettä enemmän kuin olen nähnyt vähään aikaan satavan.
Miten sää voi muuttua niin paljon niin lyhyessä ajassa? Vielä pari päivää sitten ohut farkkutakki pikkuhaalarin päällä oli liikaa, mutta tänään juna-asemalle vesisateessa tepastellessa sormikkaatkin olis olleet ihan tervetulleet.
Miten sitä tunteekin olonsa niin pieneksi luonnonvoimien edessä? En meinannut viime aamuyönä saada unta, kun tuuli ravisutteli puita ja heitteli pisaroita vasten ikkunaa ihan hurjalla äänenvoimakkuudella. Vähän ehkä jopa pelottikin.
Miksi mä saan mustelmia niin helposti? Taas on nilkassa näköjään elämää suuremmat ruhjeet, eikä mulla ole mitään käsitystä että mistä ne on tulleet.
Miks se on aina niin kuumottava paikka, jos julkisissa tulee joku istumaan sun viereen? Mua ei edes harmittanut se, että tämä mun paluumatka viivästyi tunnilla ja jouduin menemään osan matkasta bussilla kun myrsky oli katkonut junayhteydet, vaan se, että loppupätkän ajan korvaavassa junassa mulla ei ollut paikkalippua, vaan istuin vaan sinne missä on vapaata. Ja joka asemalla saa jännätä, että tuleeko nyt joku tähän ja tää on sen paikka ja sit mä istun siinä vieressä ja sit en kehtaa syödä mun eväspitsapaloja.
Miks mä en ikinä muista ladata offlineen mitään sarjoja ennen junamatkaa? Aina sama homma, että yritän katsoa heti Lahden jälkeen ultratökkivällä netillä ihan-mitä-tahansa, ja lopulta huomaan että olen vain analysoinut sen pyörivän latausikonin kiertoradan, pyörähdyskulman ja henkisen mielentilan.
Miks aurajuustoon tulee aina himo? Se alkoi viattomasti parilla pikkunokareella keksien ja rypäleiden kera leffaa toissailtana katsottaessa, ja päätyi siihen, että murustelin koko jäljelle jääneen kimpaleen pitsapellillisen päälle, josta käytännössä kaikki loput auralliset palat oli mulla junaeväänä.
Miks kotikotona vieraillessa tulee syötyä aina niin hitosti? Kun kotona riittää aamupala, lounas, iltaruoka ja iltapala sekä ehkä yks välipala, niin mamman jääkaapista kaivetaan aamupalan jälkeinen pikkupala, lounas, lounaan jälkeiset kahvit ja joku pikkuherkku, välipalajäätelöpuikko, iltapalariisipiirakoita munavoilla, yöpalajuustoa ja rypäleitä, ja kaiken välissä napsitaan kirsikoita ja mansikoita ja Domino-keksejä erinäisille pöydille houkuttimeksi jätetyistä kulhoista.. Eikä missään vaiheessa ole edes oikeastaan nälkä.
Kohta perillä kotona. Onneks jäi vielä kaks eväspitsapalaa iltapalaksi!
