Miksi ötökänpuremia ei sais raapia? Tämän kysymyksen äärellä oon ollut viime viikonlousta asti, jolloin sain jostain jalkani täyteen pieniä ötökänpuremia. Ne ötökät on tulleet suoraan saatanasta (tai jostain muusta vapaavalintaisesta pakanapaholaisesta), puremakohdat eivät nimittäin ole pieniä sieviä kohoumia vaan jumalattomia viiden sentin kolikon kokoisia ja värisiä laikkuja, jotka kutisevat aivan vietävästi. Koko eilisen illan taas koitin vastustaa kiustausta raapia koipiani verille (ja jostain syystä olin ihan liian laiska hakemaan lääkekaapista Hydrocortisonia tai Heinixiä), mutta aamuyöllä heräsin siihen, että raavin aivan antaumuksella kaksin käsin jalkojani. Ei sitä lasketa jos ei ollut täysin tajuissaan, eihän? (Ja kyllä, muokkasin näihin asukuviin ne paiseet piiloon..)

Miksi en saa ikinä aikaiseksi vaihtaa patteria kelloon? En ole saanut aikaiseksi vaihtaa rannekelloihini pattereita vuosiin. Omistan ehkä neljä kelloa, joista on yhdestä toisensa jälkeen hiipunut patterit voimattomiksi. Niin on myös hiipuneet näköjään mun arjenhallintakyvyt marssia sen kelloni kanssa kultasepälle patterinvaihtoon, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että mulla ei ole enää yhtäkään toimivaa rannekelloa (ja oon aivan hukassa elämäni kanssa!). Kävin jo kyselemässä naapurissa sijaitsevasta kellosepän liikkeestä että saiskos paljousalennusta, jos tois kellon sijaan sankollisen kelloja patterinvaihtoon (näemmä poikaystäväni on kanssani samaa patterinvaihtovammaista sorttia).. Kuulema sais! Nyt vielä kun sais aikaiseksi kaataa ne kellot sinne sankoon ja viedä ne sinne kultasepälle. Ja toistaa puhelimesta äänite ”kyl sä lupasit alennuksen muistatko hä kuunteleppa tää!”.

Miksi en ole vieläkään kehitellyt jotain kivaa 30-vuotissynttäreilleni? Synttärit häämöttää jo kuukauden päässä, ja haluaisin hirveästi juhlistaa niitä jotenkin muutoin, kuin tekemällä keittiönpöydälle pellillisen mokkapaloja paperilautaspinon viereen. (Koska tein sen 29-vuotissynttäreilläni.) Jotain erikoisaktiviteettia? Vuokraisko jonkun tilan? Onko missään edes enää saatavilla mitään tiloja vai onko kaikki täynnä rapujuhlijoita? Entä joku teema? Killereitä 30-vuotissynttäri-ideoita otetaan vastaan!

Miksi olen vielä hereillä vaikka huomenna alkaa työt 6.30? Niin, menis peseen hampaat. Hyvää yötä ja ihanaa alkaa viikonloppua!

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen ja Indiedaysin kanssa

Vihdoinkin asukuvat pitkästä aikaa ihan oikealla kameralla otettuna, hurrah! Olympus nimittäin haastoi mut Ugly Location Photo Challengeen, eli mahdollisimman ruman kuvauslokaation valjastamiseen mahdollisimman hyvien kuvien taustalle. Auts.. Mutta toisaalta, joskus se naapurin rakennustyömaa olis vaan niin paljon näppärämpi sijainti suunnata kuvaamaan, kuin se viereisessä kaupunginosassa sijaitseva kuja millä oli niitä nätinvärisiä taloja mikä on täynnä vihaisia mummoja ja minne et koskaan osaa suunnistaa ilman Google mapsia. Joten challenge accepted, kamera kassiin ja betoniporsaiden keskelle kuvaamaan!

Sain kampanjan tiimoilta itselleni Olympus PEN E-PL 9 -kameran, jolla lähdin haastekuvia räpsimään. Mulla on tähän asti ollut saman kameramallin vanhempi versio, joten olympusmuijana merkki oli entuudestaan tuttu ja uusi runko oli erittäin tervetullut päivitys viisi vuotta vanhaan kamerakaveriini. Tästä löytyy edeltäjänsä tapaan hyödylliseksi havaittu wifi, jonka avulla kuvat saa helposti siirrettyä puhelimeen ja jonka ansiosta puhelinta voi käyttää myös ajastimena kun kuvaat mutta sulla ei ole ketään jonka törkkäisit kameran taakse. Mä en myöskään tulis koskaan kuljettaneeksi kameraa mukana jos se olis yhtään tätä isompi: PEN sujahtaa laukkuun ihan kivutta eikä nirhaa sun olkapäätä painollaan päivän aikana. (Niin, ja onhan se nätti ku mikä!! Muita värivaihtoehtoja oli musta, indigonsininen ja valkoinen, mutta mä valitsin vähän vintagefiilistä henkivän konjakinruskean.)

Kameran nokkaan istutin mulla jo entuudestaan olleen 45 mm F 1:1.8 -objektiivin, joka oli haasteeseen paras mahdollinen linssivalinta: Suuri polttoväli mahdollistaa taustan tehokkaan sumentumisen, jolloin huomio kiinnittyy itse kohteeseen eikä tolkuttoman karseaan taustaan.

Ja sitten siihen kuvasaaliiseen! Kirjoittelin kuvien lomaan muutamia mun hyväksi havaitsemia kikkoja kuvaamiseen.

1. Enemmän on enemmän

Pyydä kuvaajaa ottamaan kuvia mahdollisimman tiheällä syötöllä ja niin paljon, kuin hermoja riittää. Näin sen yhden ruudun ottamista odotellessa ei ehdi ilme kangistua vaivaantuneeksi virneeksi jolloin lopputuloksena on liuta kiusallisia pönötyksiä, ja toisaalta tiheä kuvausrytmi onnistuu usein tallentamaan vahingossa muutaman erityisen hyvän ruudun, jotka ei olis harkitulla poseerauksella koskaan onnistuneet.

2. Sommittelu

Kokeile erilaisia kuvakulmia. Mun lempparit on kokovartalokuvissa kevyt alaviisto (koska näytät kirahvilta pingviinin sijaan) ja puolikroppakuvissa sijoittelu tismalleen keskelle. Mielenkiintoa kuviin voi myös saada heittämällä kohteen esimerkiksi aivan kuvan alalaitaan ja antamalla suhteettoman paljon lääniä vaikkapa palalle taivasta.

Käytän usein myös ”kolmasosasommittelua”, eli jos kuva olis halkaistu pystysuuntaan tasan kolmeen osaan, niin oisin sen ekan viivan kohdalla. En osaa selittää tätä paremmin :D Mutta kameran kuvausnäytössä on apuviivat joiden avulla kolmasosasijoittelu on tosi helppoa.

3. Valo

Epäsuora luonnonvalo, niillä taikasanoilla pääsee pitkälle. Luonnonvalo takaa värien toistumisen mahdollisimman luonnollisena, ja tottakai mitä paremmat valaistusolosuhteet sulla on niin sitä parempilaatuisia kuvistakin saa. Suora auringonpaiste voi kuitenkin olla petollinen kuvauskaveri koska sen aiheuttamat kovat varjot on harvoin imartelevia, joten astu mieluummin varjon puolelle. Myös pehmeä ilta-aurinko toimii kuvissa tosi nätisti! Kuulema aamuaurinkokin, mutta en mä koskaan oo sellaisen aikaan ollut liikkeellä.. :D Mutta! Kuten alemmasta kuvasta näkyy, niin joskus se armoton suora auringonpaistekin voi toimia.

4. Bongaa värejä

Tyylikikkana kuvissa voi kokeilla sitä, että jokin asusta löytyvä väri pilkistää myös kuvien taustalta, tai koko sävymaailma toistuu taustan sävyissä. Vaihtoehtoisesti myös täysin vastakkaiset väritkin toimivat joskus yllättävän hyvin: Lemppareitani on keltainen vasten violettia tai punainen vasten sinistä.

Violetti takki hyppää hyvin esiin ruosteenpunaisesta roskakatoksesta, ja huulipuna ja taustan sama punainen toimii kivasti yhteen.

5. Välineillä on väliä

Varsinkin henkilökuvauksessa kannattaa valita kiinteäpolttovälinen objektiivi, ja mitä suurempi polttoväli niin sitä parempi. Kiinteäpolttovälisillä linsseillä ei voi zoomata, mutta vastapalveluksena ne antaa mahtavan aseen kuvaamiseen hämärissäkin olosuhteissa.

Otettiin nämä kuvat yhdentoista aikaan illalla kun auringosta oli enää rippeet jäljellä

Lisäksi mitä suurempi polttoväli, niin sitä tehokkaammin kuvan tausta sumenee ja mahdollistaa supernätin bokeh-efektin, jolloin esimerkiksi taustalla oleva valot sumenee näteiksi palloiksi ja kohde etuosassa korostuu entisestään. Itseasiassa mä en ole kiinnittänyt kameraan perus-zoomillista linssiä vuosiin.. Mulla oli näissä kuvissa käytössä tosiaan 45mm 1:1.8 -objektiivi joka toimii varsinkin henkilökuvauksessa superhyvin.

Taustalla puiden välistä pilkistävä valo on muuttunut palleroiksi. Niin, ja istahdin työmaan viereen katukiveykselle ja rajasin sopivasti kuvasta pois tupakannatsojen täytteisen maan :D

Olipa hauska haaste!

Psst, nyt tuon mun Olympus PEN E-PL9 -kameran sekä 45mm F 1:1.8 -objektiivin saa pelkän kameran rungon hinnalla, eli alennusta napsahtaa melkein 260 euroa!  Tarjous löytyy täältä, käytä koodia olympusembassador. Aika hyvä diili, jos kiinnostaa nostaa kuvaaminen seuraavalle tasolle :)

Asukuvat. Miten näitä edes kuului harrastaa?? Ennen kamppeita valitessa mielessä saattoi olla vain se että mikä näyttää kivalta kuvissa, ja ulos lähdettiin mukakävelylle, eli ulkoilun todellinen agenda selvisi pahaa-aavistamattomalle seuralaiselle vasta viiden minuutin kävelyn jälkeen. ”Hei kun tässä on tää yks kiva seinä niin oisitko ihan nopeesti voinu ottaa musta kuvat?”, jota seuraa jämerän kamerakaluston iskeminen seuralaisen kouraan ja vähintään sadan ruudun kuvienräpsimissessarit. Kuvien oton jälkeen kiinnostus kävelyyn kokee melkoisen inflaation ja pian käännytäänkin jo kotiinpäin.

Tältä kävelyreissulta ei kuitenkaan palattu kotiin kuvasaaliin vaan Harry Potter -saaliin (ai minkä? Lue täältä) sekä iltapalasaaliin kanssa, joita pääasiassa lähdettiin metsästämäänkin. Siinä puolivälin paikkeilla vähän ennen S-markettia ajattelin että ai hitto, en oo kuvauttanut kerrastoani taas viikkoihin, ja sen kun edelleen tahtoisin pitää olennaisena osana tätä bloggailumeininkiäni, niin siihen sitten pynttäsin itteni pyykkitelineen kupeeseen että otas nyt sit sillä puhelimella nyt pari. Mun pitää ihan oikeesti skarpata tässä..

Mutta tässä olkoon arkilookkini raakarealismia ilman yhtään etukäteisharkintaa asukuvia ajatellen: Pitkä hulmuhelmainen hame ja puuvillainen t-paita solmunykeröllä on kyllä ollut helteisten työpäivien vakiosetti. Tosin töissä saattoi olla tukka ihan nätisti auki suoristettuna, mutta hetken kotona möyrimisen jälkeen heitin sen kauppaan lähtiessä donitsilla epämääräiseksi läjäksi päälaelle. Hame on pari vuotta vanha H&M:n hame, paita puolestaan H&M:n miesten puolelta. Kuukausi sitten lanseeratussa Stranger Things -mallistossa ne naisten version printtipaidat oli ihan mälsiä, miesten versiossa oli demogorgonien kitoja!

Ihanaa helleviikkoa, muistakaa juoda vettä!