Verhojen hankinta

Odotukset: Marssi Hemtexiin, valitse verhot, marssi ulos, ripusta verhot, ole tyytyvänen.

Todellisuus: Marssi Hemtexiin, löydä unelmiesi verhot, ripusta ne olohuoneeseen vain huomataksesi että ne on 25 cm liian lyhyet. (Kuka ostaa verhot eikä mittaa huonekorkeutta ensin..) Palauta verhot, etsi keskustan verhokaupat 3 kertaa ympäri ja internet 4 kertaa ja tajua, ettei kivoja verhoja haluamassasi koossa sekä hintahaarukassasi ole olemassakaan. Hajoa ja harkitse ripustavasi nipsuihin itsesi. Häpeä vähän meltdowniasi joidenkin yksien verhojen perään.

Kuvat sateiselta lauantailta, kun käytiin järkälemäisen listan kanssa pitkin Prismoja ja Tokmanneja etsimässä kotiin kaikkea tarpeellista. Unohdettiin muuten viinipullon korkinavaaja, jota päädyttiin lainaamaan naapurista yhdeltätoista yöllä kun just uunista tulleen kalan kaveriksi säästelemämme viinipullo ei sit auennutkaan vaikka koitin siihen kaikki youtuben ”how to open wine bottle hacks” -kikat. Mieli näköjään vähän maassa löylykiuluepisodin jälkeen! Selitys tuonnempana.

Keittiötavaroiden purkaminen kaappeihin

Odotukset: Voi tätä kaappitilan määrää! Sen kun latoo kipot ja kupit kaappeihin ja miettii, josko perustaisi kaikkiin niihin tyhjiksi jääviin kaappeihin vaikka postin pakettinoutopalvelun!

Todellisuus: Tajua, että kaapit on vähän hupsunkokoiset. Pyöreät asiat ei meinaa mahtua minnekään. Säilö pyöreitä asioita 45 asteen kulmassa (siis just niin kuin se kuulostaakin), riitele vähän poikaystävän kanssa siitä mikä kippo ja kuppi on kiva ja tarpeellinen ja mikä ei, ja päädy viemään varastoon laatikollinen astioita merkinnällä ”Juulian rumat keittiöjutut”. Ja keittiön kaapeista tyhjäksi ei jää yksikään. Anteeksi naapurit, ei tullut sittenkään sitä pakettinoutopalvelua..

Saunatarvikkeiden hankkiminen

Odotukset: Mene lähi-Prismaan, osta kiva saunakiulu ja löylykauha, poistu kiulullisena kotiin.

Todellisuus: ”Ai tässähän nää saunakiulut onk.. EI HERRANJUMALA 40 EUROO SANKOSTA JA 30 EUROO KAUHASTA?!” Poistu pöyristyneenä kiulutta kotiin. Jatka löylyjen heittämistä siivousämpäristä metalliroskien lajitteluun tarkoitetulla pikkukipolla.

Kärsivällisyys sisustamisessa

Odotukset: Hiljaa hyvää tulee! Laittelet nyt vaan niitä sulle merkityksellisiä esineitä ympäriinsä, inspiroidut niistä ja ta-dah, lopulta sulla on just sinunnäköinen sisustus. Asut ja elelet ihan rauhassa vaan, kyllä se siitä muotoutuu ihan omalla painollaan.

Todellisuus: ”Mä oon asunut täällä jo VIIKON miksei tää oo valmis ja näytä samalta kuin Asuntokaupat Sokkona -stailaukset?! Paljonkohan maksais jos sen Essin pyytäis ihan vaan nopeesti pyörähtämään täällä? Miksi kello on 1 aamuyöllä, huomenna on aamuvuoro ja mä googlaan ”how to decorate”? ”

1. Sisustuskuume. Uuteen asuntoon muuttaminen aiheuttaa kyllä väistämättä aivan hillittömän ”oman elämänsä marsopaananen” -kohtauksen, kun scrollaat viikon putkeen instagramista sisustusinspiraatiokuvia ja käyt kolme kertaa kiertämässä läpi kaikki kulmakunnan kalustekaupat. Uusin onneksi aika vasta olohuonetta, mutta uusi sohvapöytä ja tv-taso olisi ainakin hakusessa. Ja kaikkea kivaa seinille!

2. Kasvava rairuoho. Eka erä rairuohoa tuli ja meni jo viikko sitten kun ilmassa oli pientä pääsiäishätähousuisuutta, mutta vielä ehti kylvää ohraa keittiönpöytää koristamaan. (Ruohossa majailee tosin myös pari tipua jotka näyttää aivan vesikauhuisilta, rairuohon sumuttelun myötä tiputkin sai vähän vettä eikä toi keltainen pörrö oikein palannut ennalleen..)

3. Asunnon läksiäiset. Pidän tänään pienimuotoiset jäähyväiset tälle kodille (leivoin oikein pellillisen bravuuriani eli mokkapaloja tilaisuuden kunniaksi!), jonka jälkeen ei ole enää mitään tekosyytä olla aloittamatta pikkuhiljaa omaisuuden laatikoittamista. Äsh, muutto on kyllä hanurista.. Heittäkää kehiin jotain elämäämullistavia muuttovinkkejä jos sellaisia olisi tuoreeltaan takataskussa :D

Aurinkoa pääsiäisviikonloppuun!

Tässäpä pari kuvaa eiliseltä, kun jaksoin virittää kameran jalustan keittiöön ja virittää vielä ittenikin sen kameran eteen, ennen kuin rojahdin vartin voimatorkuille sohvalle. (Siis oli muuten varmaan elämäni eka kerta kun ne vartin voimatorkut jäi vartin mittaiseksi!)

Olin asettanut meidän työtiimille pukukoodin ”safari” vasta julkaistun Studio-malliston kunniaksi, ja osallistuin itse nykäisemällä ylleni koko-okrat. Ensiksi vähän läpällä että lierihattu vaan puuttuu kun oon lähdössä seeproja bongaileen heh, mutta päivän loppupuolella kokoruskea look alkoikin tuntua kumman kivalta!

Olin muuten eilen odottamassa hissiä töistä palatessani alakerrassa kun huomasin, että naapuri oli just tulossa kans alaovesta rappuun. Aloin tsemppaamaan hissiä ravihevosen lailla että noni tule tule tule jotta olisin ehtinyt livahtaa hissiin ilman sitä kevyen kiusaantunutta 30 sekuntin hiljaista matkaa naapurin kanssa, mutta hissin saapumisessa kesti just sen taktisen puolikkaan sekuntin liian kauan minkä jälkeen mun sisiliskomainen hissiin luikahdus naapurin silmien edestä olisi ollut vaan noloa. Niinpä moikkasin reippaasti naapuria, huhuilin käytävän päähän että ootkos hissillä tulossa ja mihin kerrokseen, ja ilahtunut naapuri sanoi että ”kiitos kun odotit, välillä huomaa kun ihmiset oikein luikahtaa sinne hissiin ettei vaan tarvitse kohdata naapuria.” Ja mä siihen että ”Juu’u, niinpä, on se kyl.” Että tota.. Tämän pienen omatuntopistoksen jälkeen lupaan odottaa ensi kerrallakin hissikamua sisiliskoilun sijaan.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!