Sieltä tuli vihreää valoa informatiivisemmalle Pietari-postaukselle, jeii! Itse olisin tällaista kaivannut kun venäjänoviisina aloin reissua suunnitella, varsinkin kun suunnittelin koko reissun itsekseni synttäriyllärinä poikaystävälle. Joten tämä on tarkoituksella vähän tämmöinen ”for dummies”, koska joo en oo metropoliitti joka matkustaa 10 kertaa vuodessa, vaan oon just se tyyppi joka haluaa kaiken rautalangasta väännettynä ennakkoon ja vähän vararautalankaa vielä mukaan.

Tämä meinasi paisua kuin pullataikina johon laitoin kerran vahingossa tuplamäärän hiivaa, joten jaetaan homma kahtia: Ekassa osiossa viisumista, junamatkasta, hotellista, liikkumisesta, valuutasta ja ruuasta.

Viisumi ja junamatka

Viisumihakemus onnistuu netissä: Googlaa ”viisumi venäjälle” (lol), tulosta hakemus, täytä se ja postita eteenpäin passin sekä enintään 6kk vanhan passikuvan kanssa. Huolehdi myös, että sulla on matkan ajalle matkavakuutus voimassa. Mä kuitenkin vihaan lomakkeiden kanssa itsekseen arpomista, mulla ei ole tulostinta eikä niitä passikuviakaan, joten selätin viisumimörön marssimalla lopulta suoraan ihan fyysiseen viisumitoimistoon (VR:n sivuilta löytynyt Lähialuematkat). Virkailija jeesasi mua lomakkeen kanssa ja samassa toimipisteessä onnistui myös lyhytkestoisen matkavakuutuksen hankkiminen (20e), sekä niiden passikuvien ottaminen (10e).  Sitten vain jätin lomakkeen ja passin toimistolle, ja parin viikon päästä postiluukusta kolahti viisumisivulla varusteltu passi.

Junalippuja ostettaessa tiedossa piti olla kaikkien matkustajien passien numerot, joten se on hyvä napata talteen ennen kuin lähetät passisi viisumia varten pitkin pitäjiä. Allegro-lipun saa halvimmillaan n. 29 eurolla suuntaansa, ja viikonloppureissua ajatellen Helsingistä lähti tosi näppärät junat: Perillä Pietarissa oli perjantaiaamuna klo 10 aikaan ja sunnuntaina takaisin Helsingissä klo 23 maissa. Junamatka kesti 3,5 h (siellä on muuten aikaero +1h), ja matkan aluksi piti täyttää maahantulokortit (täyttöohjeet löytyi esim. Allegro-lehden takaa joka hengaili jokaisella penkillä). Toinen kortti jäi virkailijalle, toisen kortin halusi taas paluumatkan virkailija, joten älä hävitä sitä. Myös hotelli halusi nähdä maahantulokortin.

Venäjän rajaa ylitettäessä viranomaiset kiersivät vaunut läpi: Meiltä kysyttiin että oliko meillä muita matkatavaroita kuin yläpuolella olevat laukut ja paljonko meillä oli käteistä mukana. Takaisinpäin tultaessa saman tarkastuksen teki huomattavasti vähemmän kuumotuksia aiheuttava Suomen virkavalta. Silloin kysyttiin että miten pitkään oltiin reissussa, vietettiinkö koko aika Pietarissa, ollaanko käyty Venäjällä aikaisemmin, onko mitään tullattavaa (huomioi tuontirajoitukset mm. elintarvikkeet, alkoholi ja tupakkatuotteet) ja jatkuuko matka vielä Helsingin jälkeen.

Hotelli ja liikkuminen

Mä varasin meille hotellin pääkadun Nevski Prospektin tuntumasta. Hotelli oli hotels.comista löytynyt neljän tähden Aston Hotel, n. 50e per yö. Ulkoapäin kaunis ja sisältäpäin symppis! Hotellivaraukseen kuului aamiainen (sisältäen skumppalasillisen :D) sekä iltapäivätee, johon sisältyi suolainen ja makea leivos. Kuin suloista! Hotellissa ei muutenkaan ollut mitään moitittavaa, huoneet oli pienet mutta korkeakattoiset ja kylppärissä oli kylpyamme. (Yksi kylpy Lushin vaaleanpunaisen bath bombin ja punkkulasin kanssa check.)

Koska hotelli sijaitsi niin hyvällä paikalla, niin suurin osa matkoista tuli käveltyä. Pisin matka taisi olla Eremitaasille, vähän reilu 2 km, jonka käveli kivassa säässä kyllä kivutta. Sitä pidemmät matkat sujui käteviten kuitenkin metrolla, jossa mulle omituisen suurta iloa aiheutti nuo metrokolikot :D Metrokolikoita sai ostettua aika lailla joka asemalta, ja yksi kolikko oli yksi metromatka (n. 0,50e).

Vasemmalla näkymä hotellihuoneen ikkunasta, se olikin ainoa kuva minkä otin koska ehdittiin sotkea huone joka päivä ennen kuin tajusi että niin, kuvan olisi voinut ottaa..

Valuutta

Venäjällä on ruplat, joiden kurssia on ihan mahdoton muistaa millään näppärällä päässälaskukaavalla (1 e = 75 rub). Siksi kirjoittelin taskunpohjalle pienen lunttilapun mitä mikäkin tasasumma oli ruplissa ja euroissa. Tämä osoittautui ihan superkäteväksi! Varasin matkalle käteistä euroina, ja vaihdettiin sitten euroja paikan päällä valuutanvaihtopisteissä rupliksi. Vaihdettiin ekat ruplat jo junassa mutta siinä kurssi osoittautui vähän kehnoksi verrattaessa paikallisiin valuutanvaihtopisteisiin. Huomasin, että myös kortilla maksettaessa kurssi oli melkoisen huono, joten pyrin maksamaan mahdollisimman paljon käteisellä: Taisin käyttää korttia vain kenkäkaupassa ja kosmetiikkaliikkeessä.

Ruoka

Ruoka ja juoma oli ilahduttavan edullista! Tosin kasvissyöjänä oli jokseenkin haastavaa olla liikenteessä. Yrteillä ja juustolla täytetyt pelmenit oli herkullisia ja varmaan paras reissussa nauttimani ruoka (annos viinilasillisen kanssa maksoi vaivaiset 6 euroa), mutta muilla aterioilla sai tyytyä lähes aina kalaruokavaihtoehtoon tai muiden maiden keittiöihin (eli muun muassa lasagneen..). Harmikseni en löytänyt esimerkiksi lihatonta borsch-keittoa. Luin jälkikäteen vinkin että olisi varmaan kannattanut kirjoittaa paperille venäjäksi sana ”kasvissyöjä” ja esitellä sitä ruokapaikoissa, kun esimerkiksi eräässä ravintolassa mun kommunikointia lihattomuuden perään kyselystä ei millään meinattu ymmärtää, vaikka olin opetellut venäjäksi sanat ”liha” ja ”ei” :D Harmittamaan jäi blinien välistä jääminen ja hyvässä georgialaisessa syöminen, joita Pietarissa on kuulema paljon, mutta muutoin oltiin ruokapuoleen erittäin tyytyväisiä!

Ivan & Maria (& meitsi monsteripitkän päivän päätteeksi :D). Ravintola oli erityisesti lihansyöjäosapuolen mieleen.

Hyväksi havaittuja ruokapaikkoja:

Rubinstein st – Ruokakatu, jonka varrella olisi voinut astua sisään melkeinpä mihin vaan ravintolaan.

Marketplace – linjastotyyppinen (ketju)ruokapaikka, jossa eri pisteillä kokit tekee sulle haluamaasi ruokaa wokeista grilliruokiin ja kaikkea siltä väliltä, ja kylkeen on poimittavissa kulhotolkulla erilaisia salaatteja, keittoja, jälkiruokia.. Maksat mukaan poimimasi annokset kassalle, ja annosten hinta on todella edullinen. Täällä tuli vietettyä yksi pitkä mutta edullinen ilta, ruoka-annokset oli 3-7 e kpl ja 24 cl talon viiniä maksoi n. 3 e.

Pervaya Pel’mennaya Na Nevskom – Vaatimaton mutta superhyvä ja edullinen pelmenipaikka. Vaikka kasvissyöjälle oli valittavana vain yksi vaihtoehto niin se oli lisuketomaattikastikkeen kanssa aivan taivaallisen hyvää.

Teremok – Blinien pikaruokaketju, klassikko joka me missattiin. Pahus!

Joku pieni israelilainen jollain sivukadulla, se oli ihana mutten millään lailla rekisteröinyt että mikä se oli.. Että ole hyvä infosta.

Note to self: Etsi etukäteen ruokapaikkoja joissa haluat syödä, neppaile vaikka hotellilla google maps auki ja tutki lähialueelle merkityt ravintolat ja niiden googlearvostelut. Tällä oltais vältytty parilta loputtoman pitkältä nälkävaellukselta.

Pietarin ravintolavinkkejä saa jakaa kommenttiboksissa!

Toiseen osaan säästin nähtävyydet, shoppailumahdollisuudet ja hintatason sekä muita yleishuomioita kaupungista, lisäkyssäreitäkin saa toki esittää! :)

Tuossa pari viikkoa takaperin tuli pistäydyttyä ensimmäistä kertaa ikinä Venäjän puolella, kun pidennetyn viikonlopun matkakohteeksi valikoitui Pietari! Pietari matkakohteena on kiinnostanut itseasiassa jo pidemmänkin aikaa, mutta viisumiasiat on tuntuneet ylivoimaisen hankalasti lähestyttäviltä. Oli se lopulta sen kahlaamisen arvoinen, nimittäin muutaman tunnin junamatkan päässä sijaitseva matkakohde oli kyllä just tarpeellinen piristysruiske tähän loputtomalta tuntuvaan kevättalveen.

Tarvoin juuri läpi ihan hervottoman kasan kuvia, ja poimin niistä nyt ensihätään muutaman yksittäisen hetken.

1. Tuon ensimmäisen kuvan vasemmanpuoleisimman rakennuksen uumenista löytynyt maailma. Siellä oli seinä- ja kattokaiverrukset kuin sikstuksen kappelista konsanaan, keskellä huonetta jättimäinen ananas ja toisella laidalla itse itseään soittava flyygeli.. Mulla meni ihan ohi koko rakennuksen todellinen funktio, ehkä se oli joku kahvila/myymälä mutta mä luokittelen sen kyllä kategoriaan ”hyppäsin kaninkoloon ja päädyin tänne”.

2. Turistipose Talvipalatsin edessä ja lähes hypotermiassa hytisevä olemukseni ennen kuin pujahdettiin rakennuksen sisäpuolelle lämmittelemään.

3. Postikorttien kirjoitushetki pienessä Israelilaisessa ravintolassa. Postimerkkien metsästys oli kyllä yksi savotta: Yksikään asiakaspalvelija koko kaupungissa ei meinannut tunnistaa sanaa ”stamp”, ja lopulta kolmannelta kirjakaupalta meidät osattiin neuvoa hämyiseen postikonttoriin, joka sijaitsi jossain ihme kerrostalon toisessa kerroksessa, erittäin lahonneen portaikon päässä. Postikorteissa oli niin omituiset tilat osoitteelle (ja ne vihdoin haltuun saamani postimerkit oli niin saakelin isoja), että merkki tuli liimattua milloin mihinkin nurkkaan, mutta todistettavasti ainakin kolme korttia on löytänyt perille!

4. Rakennusten päällä hengailevat kissapatsaat, jotka kuulema tuottavat hyvää onnea.

5. Kolmeen kertaan kierretyt pienet turistikrääsää myyvät kojut, joista koitin valita itselleni mieluisaa tuliaista. Ja sen kolmannen kerran jälkeen päädyin kaikista perinteisimpään kolmen nuken puiseen maatuskaan..

6. Sydänkonfettia jäätiköllä sen spotin edustalla, jossa kuulema jokainen Pietarissa naimisiin menevä pariskunta ottaa hääkuvansa. (Ja jep, tuonakin sunnuntaina hyytävässä viimassa siellä oli yks hääpari!)

7. Hyytävässä viimassa oli myös muuan turisti.

8. Upeita nähtävyyksiä kiertäessä random seinien ja lattioiden kuvaaminen, koska ne näyttää kivalta taustakuvamatskulta.

Kiinnostaisko vaikkapa vähän informatiivisempi postaus tuosta reissusta? Viisumeineen ravintoloineen nähtävyyksineen päivineen?

Siitä on nyt aikalailla tasan vuosi, kun saatiin Skam-päissämme päähänpisto lähteä puolentoista vuorokauden mittaiselle visiitille Osloon viiden työkaverin voimin. Havahduin pari päivää sitten kaverin throwback-instakuvaan reissulta ja tajusin, että olin jostain syystä jättänyt reissulta ottamani kuvat julkaisematta blogiin kokonaan. Päädyin sitten selailemaan itsekin vanhoja kuvia ja ajattelin nyt uhmata kaikkia ”vieläkö on hyväksyttävää postata kun tästä on kulunut x määrä aikaa” -säännöstöjä, ja jakaa vielä muutaman muiston vuoden takaisesta reissusta tännekin asti. Voi Skam, miten ihmisiä yhdistitkään :D

Tuolta reilun vuorokauden reissulta mieleen jäi..

..Sää, joka enteili kesästä. Oli toukokuun loppupuoli, ja Suomessa vielä käynnissä hyisen kevään jälkimainingit. Norjassa aurinko paahtoi niin, että välillä tarkeni ilman takkia.

Tää kuva on ihan lemppari, turistien kulminoituma!

..Oslon oopperatalo ja sen ympäristössä otetut selfieyritelmät..

..ja kun meno meni tarpeeksi epätoivoisennäköiseksi, niin joku kanssaturisti tarjoutui ottamaan meistä kuvan.

..jostain kumman syystä ravintolaksi valikoitunut ett Bord (hardcore-Skamfanit tietää hahah), joka osoittautui aivan ihanaksi lounaspaikaksi. Joskin kasvisvaihtoehtoa ei ollut lounaslistalla lainkaan, mutta kokki pyöräytti pyynnöstä törkeän hyvän sinihomejuustopastan. Ravintolan ideana on, että siellä on vain yksi pöytä jonka ympärillä kaikki syö, eikä söpö norjalainen tarjoilijapoika huonontanut kokemusta lainkaan.

..Grünerløkkan kaupunginosassa sijainnut Airbnb-asunto, joka oli varsin vaatimaton (ja superedullinen). Ostettiin sinne hämäränoloisesta lähipizzeriasta iltaruokaa, ja nautittiin parvekkeella Suomen lentokentältä mukanamme tuomaa viiniä, koska helatorstaina Norjassa ei mikään paikka myynyt alkoholipitoisia virvokkeita. Onneks oltiin kaukaa viistaita kun tajuttiin googlata asia etukäteen, hah. Taustalla soi tietty Spotifyn Skam-soundtrack!

..illan hämärtyessä Grünerløkkan kaduilla vaeltelu ja sattumalta vanhan teollisuusrakennustyyppisen takaa löytynyt baari, joka oli meidän kaikkien mielestä siis vaan hienoin paikka ikinä ei vitsi miten autenttinen ja vitsi kun löydettiin tää ihan sattumalta ja vitsi kun nää ihmisetkin on pelkkiä paikallisia. Pystyttekö samaistumaan tähän reissuonnistumisen fiilikseen? :D Baarin sisällä ollut hämärä aggressiivinen räppikeikka toi vielä oman lisänsä, en nyt sit tiedä että hyvässä vai pahassa.

..no ne pakolliset Skam-aiheiset nähtävyydet joita metsästettiin google mapsiin pinnattujen täplien avulla varmaan puolimaratonin mitan verran, kuten korkea Radissonin hotelli lasihisseineen..

..sekä se koulu. ”Ei me tässä portailla mitään skamkuvia oteta kun ihan vaan vaan skrollataan puhelinta, ai mitä ai otatko kuvan samalla no ota nyt sit, kato että takana näkyy sitä pöytää!!”

Ja eihän se olis ollu Skam-reissu ilman diy-slowmotionvideota :D

Kiitos tytöt muistoista <3